| Aihe: Hiljainen rumpusetti | |
|---|
|
Aalimupina: Onko joku testannut näitä
http://www.thomann.de/fi/traps_a400_acoustic_drumset.htm
Onko nuo yhtään hiljaisemmat? Tuoko joku maahan? Pääseekö jossain testaamaan?
Niinkuin itsekkin sanoit, suurin äänenlähde on snare ja pellit, joten noista tuskin on hirveästi hyötyä..
nillitys alkaa
Toisaalta minä en täysin ymmärrä ainaista hössötystä siitä että rumpuja pitäisi saada hiljemmaksi. Ihmiset ei aina ymmärrä että rummut on akustiset soittimet, niistä lähtevä ääni on riippuvainen lyönnin voimakkuudesta. Hiljaisesta iskusta ei lähde samanlainen ääni kuin kovasta. Niissä ei ole nappulaa mistä säätää voimakkuutta saundin muuttamatta.. Niillä voi soittaa hiljaa tai kovasti lähestulkoon samoja asioita, mutta eri asia on, onko saundi enää tyylin mukainen..
Musta on ihan ok käyttää teippiä kalvoissa tai pelleissä jos se tuottaa halutun lopputuloksen saundiin.. Vertauksena voisi käyttää vaikka trumpettia jonka ääni sekin on kova ja pistävä, hiljaisemman äänen saa sordiinoilla, samalla saundi muuttuu eikä enää sekään vastaa alkuperäistä "ideaa" saundista.
Rokki yms. energinen musa tarvitsee tietynlaisen energia latauksen myös soittajilta. En usko kenenkään rock-rumpalin saavan samaa latausta soittoonsa soittamalla hiljaa, varoen tai pienillä liikkeillä.. Ei sellainen musa hiljaisena välity kuuntelijallekkaan, mikä ei tietysti olekkaan edes ongelma live tilanteissa. Tietysti liian lujaa tuleva musa luonnollisesti pilaa kaiken...
Mutta, toisaalta syytä vois vierittää myös tilaajalle. Jos haluaa tilata rokki-bändin olohuoneeseen, ei musta voi automaattisesti olettaa musiikin tulevan hiljaa.. Bändi tietty voi vetää keikan ns. unplugged meiningillä, jos intoa on ollut treenata ja miettiä asioita "eritavalla". Myös bändi itsessään voisi keskustella asiasta tilaajan kanssa, että tietääkö varmasti mitä on haluamassa..
Mutta ennen kaikkea "vikahan" on rumpalissa itsessään, sieltä se volume nappi löytyy jos on löytyäkseen.. Opettelee yksinkertaisesti soittamaan hiljempaa, jos ei kiinnosta niin rumpali vaihtoon.. Rumpalin taitoihin voi mun mielestä lukea myös hiljaa ja kovaa soittamisen taidot. Vaikka osaa miten nopeesti vetää tuplia ja hienoja fillejä, mutta rummut ei kuulu särökitaroiden alta, tai kitarat ei kuulu rumpujen alta, missä vika?
Tietysti yleisöä, soittakavereita (ja itseäänkin) voi huijata esim. ostamalla pikkukeikkoja varten pienet (14"-16") ja ohuet crashit. Saundi ei varmasti muutu oleellisesti verrattuna 19" rock crashiin, eikä varmasti tule liian lujaa. Haitsuksi vaikka kaksi 14" crashia, snarea ei vedä rimshotilla.. tai ainakin virittää kalvon sieltä apinakireydestä 10x löysemmälle.. Toinen on ostaa sähkörummut ja joku vaikka Toontrackin rumpusofta, varmasti on samat saundit aina..
nillitys loppuu
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |  Aalimupina
01.11.2010 00:03:13 (muokattu 01.11.2010 00:03:56) | |
|
Speedy: Niinkuin itsekkin sanoit, suurin äänenlähde on snare ja pellit, joten noista tuskin on hirveästi hyötyä..
Ok. Olisi mielenkiintoista testata, että auttaako yhtään. Pellit eivät ole Cympadien ansiosta kauhean iso ongelma. Snare on ongelma, eikä olisi pahitteeksi jos loppusettikin olisi hiljaisempi. Nyt kun kuuntelen keikka- ja treeninauhoja, niin mielestäni settibalanssi on ihan ok. Kokonaisuus tulee vain liian lujaa...
Toisaalta minä en täysin ymmärrä ainaista hössötystä siitä että rumpuja pitäisi saada hiljemmaksi. Ihmiset ei aina ymmärrä että rummut on akustiset soittimet, niistä lähtevä ääni on riippuvainen lyönnin voimakkuudesta. Hiljaisesta iskusta ei lähde samanlainen ääni kuin kovasta. Niissä ei ole nappulaa mistä säätää voimakkuutta saundin muuttamatta.. Niillä voi soittaa hiljaa tai kovasti lähestulkoon samoja asioita, mutta eri asia on, onko saundi enää tyylin mukainen..
Musta on ihan ok käyttää teippiä kalvoissa tai pelleissä jos se tuottaa halutun lopputuloksen saundiin.. Vertauksena voisi käyttää vaikka trumpettia jonka ääni sekin on kova ja pistävä, hiljaisemman äänen saa sordiinoilla, samalla saundi muuttuu eikä enää sekään vastaa alkuperäistä "ideaa" saundista.
Rokki yms. energinen musa tarvitsee tietynlaisen energia latauksen myös soittajilta. En usko kenenkään rock-rumpalin saavan samaa latausta soittoonsa soittamalla hiljaa, varoen tai pienillä liikkeillä.. Ei sellainen musa hiljaisena välity kuuntelijallekkaan, mikä ei tietysti olekkaan edes ongelma live tilanteissa. Tietysti liian lujaa tuleva musa luonnollisesti pilaa kaiken...
Mutta, toisaalta syytä vois vierittää myös tilaajalle. Jos haluaa tilata rokki-bändin olohuoneeseen, ei musta voi automaattisesti olettaa musiikin tulevan hiljaa.. Bändi tietty voi vetää keikan ns. unplugged meiningillä, jos intoa on ollut treenata ja miettiä asioita "eritavalla". Myös bändi itsessään voisi keskustella asiasta tilaajan kanssa, että tietääkö varmasti mitä on haluamassa..
Mutta ennen kaikkea "vikahan" on rumpalissa itsessään, sieltä se volume nappi löytyy jos on löytyäkseen.. Opettelee yksinkertaisesti soittamaan hiljempaa, jos ei kiinnosta niin rumpali vaihtoon.. Rumpalin taitoihin voi mun mielestä lukea myös hiljaa ja kovaa soittamisen taidot. Vaikka osaa miten nopeesti vetää tuplia ja hienoja fillejä, mutta rummut ei kuulu särökitaroiden alta, tai kitarat ei kuulu rumpujen alta, missä vika?
Tietysti yleisöä, soittakavereita (ja itseäänkin) voi huijata esim. ostamalla pikkukeikkoja varten pienet (14"-16") ja ohuet crashit. Saundi ei varmasti muutu oleellisesti verrattuna 19" rock crashiin, eikä varmasti tule liian lujaa. Haitsuksi vaikka kaksi 14" crashia, snarea ei vedä rimshotilla.. tai ainakin virittää kalvon sieltä apinakireydestä 10x löysemmälle.. Toinen on ostaa sähkörummut ja joku vaikka Toontrackin rumpusofta, varmasti on samat saundit aina..
Vastatakseni tähän nillitykseen. Miksi pitää nillittää, jos kysytään olisiko mahdollista saada hiljaisempi rumpusetti? Vastatkaa v*ttu kysymykseen älkääkä pätekö ;D
Mä tietyllä tavalla ymmärrän tämän nillityksen, mutten kuitenkaan. Jos olisi olemassa hiljainen rumpusetti, jota voisi takoa isän kädestä ilman, että se jyrää kaiken alleen, niin eikö se olisi kuitenkin ihan mukava asia? Tukevammallakin kädellä soittavat rumpalit voisivat soittaa pienemmissä paikoissa sillä tavalla, että on mukava soittaa, eikä tarvitsisi himmailla. Äänenvoimakkuuden voisi saada treeneissä ja keikoille sopivaksi ilman soundillisia ja tatsillisia kompromisseja.
Kitarakin on akustinen soitin ja kitaroita on monenlaisia, toiset kitarat tykkää kurittamisesta ja toiset menevät heti tukkoon jos käskee enempi. Ja tämä on hintaluokasta riippumaton juttu. Toki akustisesta kitarasta ei ole koskaan kilpailemaan rumpusetin kanssa... Lähinnä tämä vertaus vain liittyy siihen, että olisi helkkarin mukavaa, jos olisi olemassa rumpusettejä, jotka eivät soisi niin kovaa. Rumpusetti jossa on oma sisäinen kompressori...;D
Nämä hyvinkin klassiset ehdotukset rumpalin vaihtamisesta ovat oikeastaan erittäin urpoja kommentteja. Bänditoiminnassa, jopa ammattimaisessakin on erittäin tärkeätä henkilökemiat. Parempi soittaja ei välttämättä ole se oikea tyyppi bändiin, paljon ennemmin otan sen astetta huonomman hyvän tyypin bändiin, kuin sen parhaan, jonka kanssa ei välttämättä natsaa niin hyvin yhteen (näin karrikoidusti sanottuna). Toki jos molemmat asiat natsaavat, niin sittenhän se on taivaallista. Rumpali voi myös olla erittäin oleellinen osa kappaleiden sovitusprosessia, niin hänen viskaamisensa bändistä ei tunnu kovinkaan järkevältä ratkaisulta. Ja jos rumpali vielä hoitaa lähes kaiken promoamisen ja tekee bändin kaiken graafisen suunnittelun levyn kansista paitojen kautta webdesigniin, niin hänen pihalle viskaaminen kuulostaa vielä huonommalta idealta ;D. Musiikki ja bänditoiminta ovat helvetin monen asian summa. Kyse ei ole siitä, että kuka on paras soittaja tai edes toiseksi paras soittaja. Vaan kenen kanssa natsaa hyvin musiikillisesti ja muutenkin yhteen
Rumpalia en vaihda. Rumpusysteemi vaihtoon... | |
http://muusikoiden.net/keskustelu/threads.php?c=56 | |
Aalimupina:
Vastatakseni tähän nillitykseen. Miksi pitää nillittää, jos kysytään olisiko mahdollista saada hiljaisempi rumpusetti? Vastatkaa v*ttu kysymykseen älkääkä pätekö ;D
Mä tietyllä tavalla ymmärrän tämän nillityksen, mutten kuitenkaan. Jos olisi olemassa hiljainen rumpusetti, jota voisi takoa isän kädestä ilman, että se jyrää kaiken alleen, niin eikö se olisi kuitenkin ihan mukava asia? Tukevammallakin kädellä soittavat rumpalit voisivat soittaa pienemmissä paikoissa sillä tavalla, että on mukava soittaa, eikä tarvitsisi himmailla. Äänenvoimakkuuden voisi saada treeneissä ja keikoille sopivaksi ilman soundillisia ja tatsillisia kompromisseja.
Rumpalia en vaihda. Rumpusysteemi vaihtoon...
Nyt pitäisi jo hitaammallakin järjenjuoksulla tajuta että sellaista akustista settiä ei vaan ole. Eli kysymykseen on vastattu moneen kertaan. Turhaa se on alkaa yrmiä jos vastaukset ei miellytä.
Vaihtoehdot on:
- soittaa hiljempaa nykyisillä kamoilla
- dempata ne kamat hiljaiseksi mutta kuolleiksi soundiltaan
- vaihtaa kapulat risuihin tai suteihin, tai vaikka tiskiharjoihin
- läpsytellä käsillä niitä rumpuja
- hommata sähkörummut ja säätää volumet pöydästä (lähimpänä toivettasi)
- pistää rumpali koppiin tai viereiseen huoneeseen.
- hoitaa komppihommat rytmimunalla rumpujen sijaan
- jne. jne. Keksi itse lisää...
Mitä tahansa metodia voi kokeilla, kaikissa on yhteistä se että soundi, tatsi tai molemmat muuttuu. Jos sen hyväksyy ja voi sen kanssa elää, ei ole mitään ongelmaa. Jos tämä ei ole vaihtoehto, kannattaa varmaan vaihtaa kamerakerhoon ja soittaa sitä rokkia levyltä...
"Its a matter of taste. Taste is a matter of personality. There is bad taste and my taste, which is good off course..." |  markkuliini
01.11.2010 00:31:26 (muokattu 01.11.2010 00:40:08) | |
|
Mä olen sitä mieltä ettei rumpusetti ole kovaääninen soitin vaan dynaaminen soitin. Sillä on siis iso skaala. Rummut ovat suunniteltu niin että ne tarvittaessa kantavat äänensä kauas akustisestikin. Jos olisi "hiljaisia" rumpusettejä, niin rumpaleilta vietäisiin mahdollisuus soittaa TARVITTAESSA kovaa. Kädet ovat se meidän volumepotikka.
Kaikki samat asiat ja saman asenteen, sen rokeimmankin, kyllä saa soitettu suhteellisen hiljaa kun kalvotukset ja symbaalit ovat asianmukaiset. Se on vaan todella haastavaa, ehkä vaikeimpia asioita hallita rumpusetillä. Vaatii ennenkaikkea halua pystyä tekemään niin, jotta sitä jaksaa harjoitella. Harvalta löytyy sitä, suurin osa hokee mantrana "rumpujen kuuluu soida lujaa."
Tottakai on akustisesti karmeita paikkoja jotka lisäävät vaikeustason x:nteen potenssiin, mutta jos suurimmassa osassa keikkoja rumpali soittaa liian lujaa niin ongelma ei ole akustiikka.
Vintagesetit ovat usein hieman tuhnumman ja hiljaisemman kuuloisia, sellaisen käyttö voi auttaa hieman. (Joskin usein suurin osa efektista johtuu niiden vanhoista ja epävireisistä kalvoista). Mutta ei asiaan ole oikeastaan muuta ratkaisua (mikäli rumpalissa ei tapahdu muutoksia), kuin käyttää sähkörumpuja, jos siis halutaan säilyttää samankaltainen soundi. Pieniä demppaamisia lukuunottamatta kaikenlainen rumpujen fyllaaminen muuttaa niiden soundia tosi paljon. Risukepit ja vispilät ovat hyviä työkaluja mutta eivät ne kuullosta samalta kuin kapulat ja ennenkaikkea niillä hyvän ja etenkin ison soundin saaminen vaatii myös paljon treeniä.
Onko mahdollista että rumpalilla on vääristynyt balanssi/kuulokuva koko bändistä? Eli hän soittaa sillä volalla millä hän kuvittelee kokonaisuuden kuullostavan hyvältä. Niin käy helposti jos kokematon rumpali on tottunut soittamaan treeniksellä niin ettei juuri kuule muita, ja sitten keikalla hän sovittaa voluuminsa siihen totuttuun balanssiin eli kaiken muun peittäväksi.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |  passe
01.11.2010 00:46:34 (muokattu 01.11.2010 00:47:20) | |
|
Heitetään nyt yksi "vääräkin" neuvo: tomit Ulrich asentoon. Se on muuten aika uskomatonta kuinka paljon hiljempaa rumpu voi soida kun siihen lyö "väärässä" kulmassa.
Havainnollistava testi: ota tomi käteen ja naputa tasaisesti kapulalla keskelle kalvoa koko ajan samalla kääntäen tomia vaakatasoon ja taas takaisin Ulrich asentoon. Helposti kuulee missä asennossa/kulmassa rumpua on optimaalista lyödä.
En välttämättä suosittele tomien asettamista ko. asentoon, mutta jotain piti päästä tähänkin pätemään:)
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. | |
passe: Heitetään nyt yksi "vääräkin" neuvo: tomit Ulrich asentoon. Se on muuten aika uskomatonta kuinka paljon hiljempaa rumpu voi soida kun siihen lyö "väärässä" kulmassa.
Havainnollistava testi: ota tomi käteen ja naputa tasaisesti kapulalla keskelle kalvoa koko ajan samalla kääntäen tomia vaakatasoon ja taas takaisin Ulrich asentoon. Helposti kuulee missä asennossa/kulmassa rumpua on optimaalista lyödä.
En välttämättä suosittele tomien asettamista ko. asentoon, mutta jotain piti päästä tähänkin pätemään:)
Saisinpa joka kerta euron kun keikalla mulle huudetaan "sun tomit tulee ihan liian lujaa!!". :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
Kailis: Nyrkkeilykin olisi ihan kiva laji jos ei tartteis lyödä niim pal kamalan lujaa.
Noh, dynamiikkaa olen itse kovasti viime aikoina treenannut.
No onhan bokrailussakin erilaisia ja erityylisiä lyöntejä ja lyöjiä.
Muhammad Alin etukäden lyönti, jota hän itse kutsui "käärmeen lipaisuksi" on möllerintekniikan puhdasoppinen sovellus. Nyrkkejähän voi nakella silleen oikein hiljaa, kun taistelee varjonsa kanssa tai neppaa säkin pintaan, kunhan tekee sen terävästi ... ;)
Juu no se siitä. Edellä Epämuusikko listaa noita juttuja, niin vähän samalla tyylillä olen lähtenyt hakemaan volyymeja alemmas, kun etupäässä pienessä huoneessa soittelen ( 7. patteri, kumikoppi 6:nen). Eli ohuita peltejä, ohuita keppejä...
Sonormiehen virvelihameesta olis kiva nähdä kuva?
Rokin/metallin sijaan olen viimeaikoina soitellut Topi Sorsakoski & Agents parhaita hittejä play along systeemillä. Varsinkin ne slovarit on kehittänyt soittotekniikkaa jonkin verran, vaikkei sitä vielä kannata mainostaa hääppöseksi tai raposeksi. Mutta kuitenkin. Musatyyliä vaihtamalla haen juuri sitä volyymiä alemmas ja muutenkin tuntuu tekniikka menevän eteenpäin paremmin soittamalla noita hitaita juttuja.
Ps. mitä tuo dynamiikka on rummutuksessa? | Aalimupina
01.11.2010 09:01:37 (muokattu 01.11.2010 09:03:31) | |
|
kimizu: Nyt pitäisi jo hitaammallakin järjenjuoksulla tajuta että sellaista akustista settiä ei vaan ole. Eli kysymykseen on vastattu moneen kertaan. Turhaa se on alkaa yrmiä jos vastaukset ei miellytä.
Jos vastaukset eivät vastaa kysymykseen vaan ovat tätä iänikuista mnetin pätemistä ja nillitystä, niin silloin voi hieman yrmiä ;D Mä kysyin, mitä kamoille voisi tehdä ja vastaus on se, että rumpali vaihtoon... Näin karrikoidusti sanottuna. Joidenkin mielestä se on se ainut oikea vaihtoehto, mutta mä itse uskon, että noille kamoille voisi myös tehdä jotain, jotta ihmisillä olisi mukavampi olla. Jos mä esim. menen kitaranrakentajalle ja esitän hänelle toiveen soittimesta, niin ei hän sano, että sulla on paska tatsi, vaan hän pyrkii tekemään mun tatsilleni sopivan soittimen.
Löytyihän tuolta netin syövereistä tuo TRAPsinkin setti, jonka ilmeisesti pitäisi olla hieman hiljaisempi, ainakin joidenkin youtube pätkien rumpaleiden mukaan. Mutta eihän sitä tietystikään kannata edes yrittää löytää vaihtoehtoja tai kysyä, että miten ne voisivat toimia.
Mitä tahansa metodia voi kokeilla, kaikissa on yhteistä se että soundi, tatsi tai molemmat muuttuu. Jos sen hyväksyy ja voi sen kanssa elää, ei ole mitään ongelmaa. Jos tämä ei ole vaihtoehto, kannattaa varmaan vaihtaa kamerakerhoon ja soittaa sitä rokkia levyltä...
Ei se soundin muuttuminen pelota. Ennemmin vähän huonommolla soundilla hiljempaa kuin timanttisella soundilla lujaa.
Tämän hetkinen toimintasuunnitelma on hommata jostain joku moposetti ja aloittaa erinäiset kokeilut äänen hiljentämiseksi. Voin sitten raportoida tänne asian edistymisestä tai edistymättömyydestä. Kiitoksia kaikille vinkeistä. | |
Mesh-kalvothan päästävät sellaisen tsup-äänen kun kaikki ilma pakenee reijistä ulos. Eikö normikalvon ja mesh-kalvon välimaastoon voisi laatia kalvon joka saisi rummun soimaan vähän muttei paljon? Semmoinen semi-mesh, joka sitten viritettäisiin normisettiin kiinni? Tietysti pidemmälle vietynä sitten erikseen tähän hommaan optimoidut rungot olisivat tarpeen.
Lautasosastoa lienee hankalampi vaimentaa, mutta on minulla ainakin tullut vastaan hiljaisia ja kovempiäänisiä peltejä. Jotain paper-thin splashejä vaan kehiin!
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
18is9: Mesh-kalvothan päästävät sellaisen tsup-äänen kun kaikki ilma pakenee reijistä ulos. Eikö normikalvon ja mesh-kalvon välimaastoon voisi laatia kalvon joka saisi rummun soimaan vähän muttei paljon? Semmoinen semi-mesh, joka sitten viritettäisiin normisettiin kiinni? Tietysti pidemmälle vietynä sitten erikseen tähän hommaan optimoidut rungot olisivat tarpeen.
Kiitoksia aiheen liittyvästä vastauksesta. Iso ongelma lienee se, että rumpalit eivät välttämättä edes halua vähemmän dynaamista/hiljaista settiä. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen voisi toimia metallimusiikissa ja raskaammassa rokissa, jossa tatsi on joka tapauksessa kova. Ellei sitten pyrkimys ole aina soittaa vain helvetin lujaa.
Pitääpä guuglata tuo Mesh-kalvo, jospa jostain löytyisi jotain semiä...
Lautasosastoa lienee hankalampi vaimentaa, mutta on minulla ainakin tullut vastaan hiljaisia ja kovempiäänisiä peltejä. Jotain paper-thin splashejä vaan kehiin!
Lautasosasto on ihan ok kuosissa noiden vaimentimien ansiosta. Ohuemmat pellit varmasti auttaisivat asiaa vielä. Pistetään hankintalistalle. |  Kailis
01.11.2010 09:17:50 (muokattu 01.11.2010 09:20:30) | |
|
Ps. mitä tuo dynamiikka on rummutuksessa?
Äänenvoimakkuuksien vaihtelua. Olen jokseenkin sitä mieltä että ongelma yleensä ei ole se että rummuista soittimena lähtisi liian kova ääni vaan se että rumpusetti ja sen dynamiikka (tässä tarkoitan eri komponenttien suhdetta toisiinsa) ei ole hallussa. Kyllä joskus saa pyyhkiä lujempaakin kun settibalanssi on hanskassa eikä tule just niitä liian kovakätisestä kanttivirvelistä ja paksuista symbaaleista peräisin olevia korvantappotaajuuksia.
Kandee muuten tehdä sellainen testi korville että soittaa stereoista jotain lempparibiisiään ja aloittaa todella hiljaisella volumella. Sitten nostaa pikkuhiljaa. |  Ruutikallo
01.11.2010 09:18:34 (muokattu 01.11.2010 09:19:02) | |
|
Kailis: Äänenvoimakkuuksien vaihtelua.eikä dynamikattomuutta =) Olen jokseenkin sitä mieltä että ongelma yleensä ei ole se että rummuista soittimena lähtisi liian kova ääni vaan se että rumpusetti ja sen dynamiikka (tässä tarkoitan eri komponenttien suhdetta toisiinsa) ei ole hallussa. Kyllä joskus saa pyyhkiä lujempaakin kun settibalanssi on hanskassa eikä tule just niitä liian kovakätisestä kanttivirvelistä ja paksuista symbaaleista peräisin olevia korvantappotaajuuksia.
[kyllä sen Led Zeppelinm Puple ja kunnonnon 60-70 musa] -Henydrum- 1.3.2008, 03:30:46
www.tukalaband.com | |
Aalimupina: Iso ongelma lienee se, että rumpalit eivät välttämättä edes halua vähemmän dynaamista/hiljaista settiä. Musta kuitenkin tuntuu, että sellainen voisi toimia metallimusiikissa ja raskaammassa rokissa, jossa tatsi on joka tapauksessa kova.
Ei metallirumpalin ego kestä settiä josta ei lähde ääntä. | |
Toissa viikonloppuna soitin vähän isommassa paikassa ja virvelinä oli 6,5'' koivu. Siihen kun iskee riittävästi voimaa, niin ei tarvi juuri mikittääkään. Ensi viikonloppuna istuskelen pienessä pubissa ja sinne laitan 6,5'' messinkiä. Siinä olla aika reilu botne ja ei ota korviin, vaikka vetäis välillä vähän lujempaakin. Symbaaleja lyön oikeastaan aina hiljaa, suhteessa muuhun settiin. Silti otan mahdollisesti ei kirkaspintaiset symbaalit mukaan ensi viikonloppuna, niin soundi on vähän pehmeämpi. Voi olla luulokuva. Nämä on mun mielestä ne suurimmat ongelmakohdat settivolassa. Edelliseen keikkaan treenasin lujaa soittamista ja nyt oon treenannut vastaavasti hiljaa soittamista ensi viikonloppua varten. Kapuloita en ole vaihtanut, kun kädet sanoivat "me ei tykätä näistä ohuemmista". Teippejä yms. pyrin käyttämään lähinnä sustainin säätämiseen, mutta jos setin edessä seisojat rutisee, niin sitten täytyy symbaaleille yrittää jotain tehdä. Käsipyyhepaperia telineen tappiin. Semmoisia juttujabuttuja. Siinähän ne tämän vuoden keikat sitten melkeen olikin. ; )
Mähän sanoin, että sä sanoit. | |
Iso ongelma lienee se, että rumpalit eivät välttämättä edes halua vähemmän dynaamista/hiljaista settiä.
Luulen että tässä on vähän samanlaisesta asiasta kyse kuin linttaan kompressoidussa musiikissa. Teollisuus on päättänyt että tämmöistä jöötiä kuluttajat haluavat, ja sillä siisti. Vaihtoehtoja markkinoilla ei juurikaan ole.
Minulle ainakin kelpaisi semmoinen setti joka soisi hyväsoundisesti ja niin hiljaa ettei korvatulppia tarvi käyttää ilman että koko ajan tarvii varoa tatsin kanssa.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Näyttää ainakin alustavasti olevan kalvoissakin eroja tässä suhteessa.
Valkoisia Emperoreja olen käyttänyt yleensä. Pikku teipin palan olen yleensä laittanut niihin, kun en osaa virittää.
Nyt otin kokeeksi vintagea mallia emperor. Normi vire, johon olen tottunut. Vaistomaisesti laitoin takas ne pikku teipin palat, niin ei kuulunut enää mitään tai tuntui siltä. Ei ne enää soineetkaan....
Jotenkin on sellainen fiilis, että ne soi hieman hiljaisemmin nämä vintagemallit, ainakin normi emperoriin verrattuna? Mullahan on se kuulovaurio, niin on vähän päivästä kiinni, mikä kuulostaa kovalta ja mikä ei, niin tämä voi olla taas joku harhakuvitelmakin ;) |  arse
01.11.2010 11:03:44 (muokattu 01.11.2010 11:07:19) | |
|
Sori vaan, mutta munkin mielestä rumpusetti nykymuodossaan on ihan hyvä ja monipuolinen soitin, ja ongelma on nyt pikemminkin siinä, miten sitä käytetään. Ronkitaan siis vähän tota soittotekniikkaa.
Joku mainitsi hiljaa soittamisen yhteydessä sanat "varominen" ja "jarruttelu", jotka syövät "meininkiä". Tuohan on täysin asennekysymys - jos "meininki" rumpalin mielestä lähtee kovaa soittamisesta ja isoliikkeisestä heiluttelusta, tottakai kaikki muu on varomista ja jarruttelua ja pelkästään vittumaista soittaa. Jos taas unohdetaan tuollaiset alkuasetelmat, voidaan keskittyä vähän oleellisempiin juttuihin, eli miltä se soitto kuulostaa.
Jos kapula on kädessä nätisti, se liikkuu vapaasti eli putoaa rumpukalvolle ja pomppaa takaisin ihan painovoiman turvin. Ja kun sen tiputtaa kyllin matalalta, ääni ei ole mikään korvia riipivä. Kun rumpali soittaa kaikki iskunsa em. tavalla, saadaan hiljaista ja hyväsaundista rummutusta. Saattaa ensi alkuun tuntua vähän kömpelöltä, mutta treeni auttaa ja kukapa ei haluaisi tehdä vähän hommia kehittääkseen omaa ja bändinsä saundia :)
Sitä mä vähän ihmettelen kun jotkut kokeneemmatkin täällä niin liehuttaa lippua sille "meiningille" ja "energialle" niin kuin sillä olisi volumen kanssa jotain tekemistä. Haiskahtaa vähän laiskuudelta. "Tää on MUN SAUNDI ja siinä on MUNAA ja RÄHINÄÄ!" on maailman vanhin selitys sille, ettei saa rummusta hyvää saundia hiljaa. Sitä treeniä! Ja suosittelen ihan kenelle tahansa tilannetta, että menette soittamaan akustisen kitaran ja kontrabasson kanssa (molemmat ilman vahvistusta) ja kaivatte esiin sen munan ja rähinän hautaamatta kavereita allenne. Ehkä vähän hankalaa aluksi, mutta ihan mahdollista.
Eikös Tampereen yliopistolla ollut jossain vaiheessa menossa joku hanke, joka tähtäsi hiljaisen ja hyväsoundisen rumpusetin tekemiseen?
Kannattaa tosiaan odotellessa keksiä jotain muuta. Silloin vuosia sitten kun tästä oli puhetta, se ei muusikoissa saanut aikaan kuin huutonaurua ja satunnaista napinaa verorahojen haaskaamisesta.
My style is to follow the rhythm with snare (right hand) (free hand use for sure), left foot on both hi-hat and bass almost always which realistically by it self adds another layer or number (Hihat 1 bass drum 2), or rhythm lol! | |
arse: Sitä mä vähän ihmettelen kun jotkut kokeneemmatkin täällä niin liehuttaa lippua sille "meiningille" ja "energialle" niin kuin sillä olisi volumen kanssa jotain tekemistä. Haiskahtaa vähän laiskuudelta. "Tää on MUN SAUNDI ja siinä on MUNAA ja RÄHINÄÄ!" on maailman vanhin selitys sille, ettei saa rummusta hyvää saundia hiljaa. Sitä treeniä! Ja suosittelen ihan kenelle tahansa tilannetta, että menette soittamaan akustisen kitaran ja kontrabasson kanssa (molemmat ilman vahvistusta) ja kaivatte esiin sen munan ja rähinän hautaamatta kavereita allenne. Ehkä vähän hankalaa aluksi, mutta ihan mahdollista.
Tietysti näin. Tosiasia lienee kuitenkin se, että suuri osa täälläkin liehuttavista rumpaleista on niitä jotka aikuisiällä karkaavat bändin kanssa treenaamaan ne harvat kerrat kuukaudessa jotka vaan suinkin kehtaavat, ilman aviokriisin uhkaa. Siinä ei sitten paljon kapulan pomppua analysoida vaan annetaan mennä, sydämen kyllyydestä:) Ammatikseen rumpaloivilla on tietysti ihan eri lähtökohta, pystyvät halutessaan treenaamaan tekniikkaa hommien ohessa.
Junnut, päivän viisaus: tekniikka ja perusasiat haltuun ennen perheen perustamista. Vaipan vaihto shown keskellä ei paljon finessejä hiota.
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. | |
arse: "Tää on MUN SAUNDI ja siinä on MUNAA ja RÄHINÄÄ!" on maailman vanhin selitys sille, ettei saa rummusta hyvää saundia hiljaa. Sitä treeniä! Ja suosittelen ihan kenelle tahansa tilannetta, että menette soittamaan akustisen kitaran ja kontrabasson kanssa (molemmat ilman vahvistusta) ja kaivatte esiin sen munan ja rähinän hautaamatta kavereita allenne. Ehkä vähän hankalaa aluksi, mutta ihan mahdollista.
Olisivatpa kaikki rumpalit näin järkiperäisiä. +
Ketjun aloittajan pulmaan tuo ei taida auttaa, jos rummuttaja kerran ei suostu keventämään tatsiaan. Millä konstilla rumpalin saisi houkuteltua hillitymmäksi? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
