| Aihe: Kaikkien aikojen rumpali? (äänestys) | |
|---|
|
markkuliini: Hmmm..kuuluuko Camelin tietäminen muusikon yleissivistykseen?
Mä olisin just ja just tiennyt että kyseessä on bändi, yhtään biisin/levyn/jäsenen nimeä en olisi tunnistanut, enkä välttämättä genreäkään osannut sanoa.
Puolenkymmentä biisiä nyt tsekanneena vastaan omaan kysymykseen että ei kuulu. Ihan kivan kuuloista, poppis-progea, ehkä vähän turhan pehmeälle easy listening-osastolle menee jopa mun makuun. Pink Floyd teki tuon paremmin. En ihmettele ettei Camel ole isompi nimi.
Sinä olet hiukan liian nuori Camelinkuuntelija ;) Camel oli kova sana minun musiikillisen heräämisen aikaan. Suosittelen kuuntelemaan hiukan sieltä Nude ja Single Factor-osastoltakin. Ne vanhimmat on aika alleviivatun progressiivisia. Vaikka noissa mainitsemissani on imellosta joukossa, on soundit ja soitot rummuissa kohdallaan. Musasta viis ;)
Ja Lies on kiva: http://www.youtube.com/watch?v=NdjEdx6nWKI&feature=related
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
hollmi-5: Sinä olet hiukan liian nuori Camelinkuuntelija ;) Camel oli kova sana minun musiikillisen heräämisen aikaan. Suosittelen kuuntelemaan hiukan sieltä Nude ja Single Factor-osastoltakin. Ne vanhimmat on aika alleviivatun progressiivisia. Vaikka noissa mainitsemissani on imellosta joukossa, on soundit ja soitot rummuissa kohdallaan. Musasta viis ;)
Ja Lies on kiva: http://www.youtube.com/watch?v=NdjEdx6nWKI&feature=related
Totta! :)
Silti oli pakko vauhkota markkuliinille, kun kävi niin kipiää kommentit. Tuohon bändiin ja varsinkin kitarasoundiin vaan päättyi mun musiikillinen etsintä lukioiässä ja identiteetti löysi uomansa.
Kaikkihan tietysti kulminoitui -97 Varsovassa livekeikkaan! Sieltä esimerkkinä tämä uudemman poppistuotannon helmi ja nyyhkylohkaisu.
http://www.youtube.com/watch?v=VhRgelkyeyo
Kaunista edelleen. | |
mukis: Totta! :)
Silti oli pakko vauhkota markkuliinille, kun kävi niin kipiää kommentit. Tuohon bändiin ja varsinkin kitarasoundiin vaan päättyi mun musiikillinen etsintä lukioiässä ja identiteetti löysi uomansa.
Kaikkihan tietysti kulminoitui -97 Varsovassa livekeikkaan! Sieltä esimerkkinä tämä uudemman poppistuotannon helmi ja nyyhkylohkaisu.
http://www.youtube.com/watch?v=VhRgelkyeyo
Kaunista edelleen.
Olin 1980-luvulla kova progediggari ja silloin yritin kuunnella Camelia, mutta eihän siitä mitään tullut. Yhtyeen sävellykset ja sitä rataa myös rummuttaminen on kömpelöä. Yhtyeen lahjat kirjoittaa ja esittää eivät yksinkertaisesti riitä minulle. On hassua ylipäätänsä, että tässä ketjussa viitsitään ehdottaa tämäntasoista keskinkertaisuutta kaikkien aikojen rumpaliksi.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Olin 1980-luvulla kova progediggari ja silloin yritin kuunnella Camelia, mutta eihän siitä mitään tullut. Yhtyeen sävellykset ja sitä rataa myös rummuttaminen on kömpelöä. Yhtyeen lahjat kirjoittaa ja esittää eivät yksinkertaisesti riitä minulle. On hassua ylipäätänsä, että tässä ketjussa viitsitään ehdottaa tämäntasoista keskinkertaisuutta kaikkien aikojen rumpaliksi.
Kaikki ei ole kaikkia varten. Hyväksyitkö Simon Phillipsin Camelraidan? http://www.youtube.com/watch?v=yKe9Kxvgh28
Ward oli levyltä pois ja joku antoi kertoa, että oli käsi mennyt poikki tai murtunut...
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
hollmi-5: Kaikki ei ole kaikkia varten. Hyväksyitkö Simon Phillipsin Camelraidan? http://www.youtube.com/watch?v=yKe9Kxvgh28
Simon Phillips kyllä saa kaiken soitettavansa toimimaan mainiolla snarepocketillaan ja häpeilemättömällä riskinotolla. Ei ollut tuttu levy ja raita aikaisemmin, kiitos linkistä! Harvinaisen orgaanista tekemistä Cameliksi.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Simon Phillips kyllä saa kaiken soitettavansa toimimaan mainiolla snarepocketillaan ja häpeilemättömällä riskinotolla.
Sä oot alkanu tykkään Simonista? Jossain vaiheessa just pocketia kritisoit.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |  Cepe
22.11.2011 21:53:28 | |
|
hollmi-5: Ward oli levyltä pois ja joku antoi kertoa, että oli käsi mennyt poikki tai murtunut...
Wardilla tuli jossain vaiheessa käsivamma itsemurhayrityksen yhteydessä.. Varmaan puhutaan nyt samasta käsijutusta? :D | |
markkuliini: Sä oot alkanu tykkään Simonista? Jossain vaiheessa just pocketia kritisoit.
Ehkä - here today, gone tomorrow :D
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | Cepe
22.11.2011 21:55:19 | |
|
hollmi-5: Sinä olet hiukan liian nuori Camelinkuuntelija ;) Camel oli kova sana minun musiikillisen heräämisen aikaan.
En minäkään kyllä vanha ole, mutta Camel vetää aivan sanattomaksi näinkin nuoren.
Terveisin: alle 15v ;) | |
hollmi-5: Kaikki ei ole kaikkia varten. Hyväksyitkö Simon Phillipsin Camelraidan? http://www.youtube.com/watch?v=yKe9Kxvgh28
Ward oli levyltä pois ja joku antoi kertoa, että oli käsi mennyt poikki tai murtunut...
Oho, Simonikin on käväissyt Camelissa, kiitos tiedosta. Popimmat levyt on jäänyt multa vähemmälle kuuntelulle.
Ja jazzmies: en itsekään olisi Wardia tähän ketjuun ilmoittanut ja pakko myöntää, että joissain yhteyksissä miehen rumpalointi on jopa hivenen ärsyttänyt. Tosin silloin, kun löysin Camelin en osannut yhtään kuunnella rumpaleita, ainoastaan kitaristeja :)
Sävellyksien köyhyydestä en osaa sanoa mitään - ehkä näin köyhälle kaverille pitää olla himpun verran köyhempää sävellystä..
Niin, ja pakko kysyä jazzmieheltä, että mitkä olivat sitten niitä progebändejä, joista diggasit ja miksi? | |
mukis: Camelilla on pophistorian parhaat melodiat.
Sävellyksien köyhyydestä en osaa sanoa mitään.
Päätäs nyt. :)
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | Velli
23.11.2011 05:45:57 (muokattu 23.11.2011 05:46:58) | |
|
Vähän off topiciksi nyt menee, mutta menköön.
Ward ei ollut Camelissa kaksinen rumpali ja bändin 70-l. alun sävellyksetkin olivat paikka paikoin puuduttavia ja junnaavia. 70-l. lopulla homma alkoi piristyä, kunnes 80-luvulla tuli taas suvantokausi. 90-luvulla puolestaan tuli pari erittäin hyvää levyä. Noihin aikoihin Camelissa soitti ihan ok rumpaleitakin.
Esim. tässä on mun mielestä erittäin kelpo sävellys ja soitto toimivaa koko bändiltä (Latimer aika liekeissä kuten yleensä). Pätkä on vuodelta 1991. Soundit ovat aikansa mukaiset niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäkää suodattaa etenkin rumpujen MacGyver soundit, mikäli ne häiritsevät (ite oon jo oppinut tykkäämään noista).
http://www.youtube.com/watch?v=jPXR … U8&feature=player_detailpage#t=127s
Rummuissa on Paul Burgess tai Christopher Bock (lätyn kansilehtinen ei erittele kumpi soittaa mitäkin raitoja). En ole kyseisiin herroihin juurikaan muussa yhteydessä törmännyt, mutta kuten sanoin, ihan kelvollista rumpuosastoa jompi kumpi (tai molemmat) pistelee tässä menemään. Rumpuraidassa on aika paljon dubbauksia, mutta kokonaisuus toimii. | |
markkuliini: Sä oot alkanu tykkään Simonista? Jossain vaiheessa just pocketia kritisoit.
Mitä pocketia?
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Epämuusikko: Mitä pocketia?
Ihan aiheellinen kysymys. Ei se sellainen samanlainen iloisen hikien ole mitä vaikka Purdiella, mutta kyllä mä jotenkin oon aina tykännyt Simonista nimeomaan sillä perussoitto-osastolla. Jotenkin se snaren paikka on mun korvaan mutkaton ja soundit tukee sitä rehtiä soittotyyliä.
Esim. tällaiset tuoreet raidat mun "guilty pleasure artistilta" Nik Kershawilta. Mun mielestä makeita pop-biisejä nää hyvillä rumpuraidoilla.
She could be the one
http://www.youtube.com/watch?v=ZVQcLLK7HlI
Old House (kivasti viiteen)
http://www.youtube.com/watch?v=a9BjFZtZ0e0
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
markkuliini: Päätäs nyt. :)
Seison melodiasanojeni takana.
Ymmärsin jazzmiehen kommentin "yhtyeen sävellykset ovat kömpelöitä" tarkoittavan sävellysen eri osien liittymistä toisiinsa. Jos kritiikki tarkoitti sitä, että yhtyeen melodiat ovat kömpelöitä, niin olen täysin eri mieltä. Toki melodia on, ainakin mulle, tärkein osa sävellyksestä, ja sitä peilaten olin ymmärtänyt väärin. | mukis
23.11.2011 13:45:46 (muokattu 23.11.2011 13:46:38) | |
|
Velli: Vähän off topiciksi nyt menee, mutta menköön.
Ei hätää, Offarista on monesti syntynyt parhaat keskustelut.
Ward ei ollut Camelissa kaksinen rumpali ja bändin 70-l. alun sävellyksetkin olivat paikka paikoin puuduttavia ja junnaavia. 70-l. lopulla homma alkoi piristyä, kunnes 80-luvulla tuli taas suvantokausi. 90-luvulla puolestaan tuli pari erittäin hyvää levyä. Noihin aikoihin Camelissa soitti ihan ok rumpaleitakin.
Mun mielestä asia oli just päin vastoin - 70 luvun lopulla tuli esim. I can see your house from here, jossa oli kaksi loistavaa biisiä, Hymn to her ja Ice, ja muutama totaali yökötys esim. Neon magic ja Remote romance. Luulisin, että Camelin kökkö sävellysmaine johtuu tällaisista hirvetyksistä, joista Andykin sanoi jossain vaiheessa, että oli jonkun levydiilihässäkän takia pakko vääntää kaupallista materiaalia, ja siitä suivaantuneena bändi päätti vetää tahallaan homman ihan överikuraksi.
Voitko antaa esimerkin 70-luvun alun biisistä, joka on mielestäsi junnaava sävellys ja perustella.
Esim. tässä on mun mielestä erittäin kelpo sävellys ja soitto toimivaa koko bändiltä (Latimer aika liekeissä kuten yleensä). Pätkä on vuodelta 1991. Soundit ovat aikansa mukaiset niin hyvässä kuin pahassa. Yrittäkää suodattaa etenkin rumpujen MacGyver soundit, mikäli ne häiritsevät (ite oon jo oppinut tykkäämään noista).
http://www.youtube.com/watch?v=jPXR … U8&feature=player_detailpage#t=127s
Rummuissa on Paul Burgess tai Christopher Bock (lätyn kansilehtinen ei erittele kumpi soittaa mitäkin raitoja). En ole kyseisiin herroihin juurikaan muussa yhteydessä törmännyt, mutta kuten sanoin, ihan kelvollista rumpuosastoa jompi kumpi (tai molemmat) pistelee tässä menemään. Rumpuraidassa on aika paljon dubbauksia, mutta kokonaisuus toimii.
Coming on Age livelevyllä soitti heppu nimeltä Dave Steward, joka oli varsin pätevä kaveri ja sopis tähän topikkiin paremmin kuin Andy Ward. | Cepe
23.11.2011 17:45:41 (muokattu 23.11.2011 17:46:06) | |
|
mukis: en itsekään olisi Wardia tähän ketjuun ilmoittanut ja pakko myöntää, että joissain yhteyksissä miehen rumpalointi on jopa hivenen ärsyttänyt.
jazzmies: On hassua ylipäätänsä, että tässä ketjussa viitsitään ehdottaa tämäntasoista keskinkertaisuutta kaikkien aikojen rumpaliksi.
Mutta koitetaan nyt muistaa, että jokaisella on omat mielipiteensä :)
Itse nyt vain ehdotin Wardia kaikkien aikojen rumpaliksi, koska _minä_ pidän hänen tyylistään rummutella, ja se ei tarkoita että kaikkien muidenkin pitäisi pitää hänen soitostaan. |  Epämuusikko
23.11.2011 17:58:55 (muokattu 23.11.2011 17:59:40) | |
|
markkuliini: Ihan aiheellinen kysymys. Ei se sellainen samanlainen iloisen hikien ole mitä vaikka Purdiella, mutta kyllä mä jotenkin oon aina tykännyt Simonista nimeomaan sillä perussoitto-osastolla. Jotenkin se snaren paikka on mun korvaan mutkaton ja soundit tukee sitä rehtiä soittotyyliä.
Esim. tällaiset tuoreet raidat mun "guilty pleasure artistilta" Nik Kershawilta. Mun mielestä makeita pop-biisejä nää hyvillä rumpuraidoilla.
She could be the one
http://www.youtube.com/watch?v=ZVQcLLK7HlI
Old House (kivasti viiteen)
http://www.youtube.com/watch?v=a9BjFZtZ0e0
Eihän siinä suoranaista vikaa ole. Mutta mjöö. (Kershaw on kyllä kova!)
Hyvä biisi hyvällä rumpuraidalla mieheltä: Tears for Fears - Year of the Knife
http://www.youtube.com/watch?v=SwkcN0RVY-Q
Itse nyt vain ehdotin Wardia kaikkien aikojen rumpaliksi, koska _minä_ pidän hänen tyylistään rummutella, ja se ei tarkoita että kaikkien muidenkin pitäisi pitää hänen soitostaan. Perustelut rokkaa, aivan kuten tämä ketju :)
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
mukis: Niin, ja pakko kysyä jazzmieheltä, että mitkä olivat sitten niitä progebändejä, joista diggasit ja miksi?
Ensimmäisenä diggasin Yesistä, etenkin The Yes Albumista, Fragilesta ja varsinkin Close to the Edgestä, joista viimeinen kuljetti minut sinne minne Motörhead, The Clash, Led Zeppelin, Deep Purple ja Rush eivät pystyneet. Rush oli kuitenkin silta hevistä brittiprogen suuntaan. Close to the Edgen saundi, sävellystyö, soiton ja laulut taso sekä tuotanto tekevät CttE:stä vieläkin yhden tärkeimmistä levyistä minulle. Nykyisinkin pystyn kuuntelemaan sitä siten, että tunne-elämässäni värähtelee. Toiseksi olen alkanut pitää enemmän ja enemmän Relayerista, jossa on sellaista voimaa ja kuljettavuutta, että Yes vie ja jazzmies vikisee. Ja onhan tuo Patrick Moraz on ihan mieletön!
Toiseksi aloin tykätä Genesisistä, mutta se jäi jokseenkin lyhyeksi fanittamisen kohteeksi. Loppujen lopuksi pidän heidän tuotannossaan vain Supper's Ready kappaleesta.
Kolmanneksi tuli sitten King Crimson, mistä pidin järkyttävän paljon 1980-luvun lopulla Metallican diggailun ohessa. Suosikkikokoonpanoni on Fripp-Cross-Wetton-Muir-Bruford typistettynä, sillä tuolloin sensitiivisyys, esittämisen suvereniteetti, kauneus, rujous ja saundimaailma olivat kerrassaan huippua. Starless and Bible Black on minulla ehkä se juttu, vaikka ei sekään täydellinen ole. Red on myös hieno, etenkin nimikappale ja Starless, ja tietysti Larks'. Debyyttilevy on kokonaisuutena paras, mutta hieman turhan LP makuuni, eikä niinkään sellainen improvisoitu bändilevy kuin Starless. Jokaisella reinkarnaatiollakin on ollut hetkensä.
Pink Floydiltä pidän Live at Pompeijin DVD:n haastattelupätkistä, mutta musiikissa he eivät saaneet ihan samaa irti kuin mikä heidän musiikinfilosofinen otteensa oli. Lähelle pääsivät sitä, että pitäisin yhtyeestä. Gentle Giant on myös "ihan kiva", ja Octopusia kuuntelen vieläkin sen ilmavan, luontevan ja kuulaan otteen takia.
U.K. on yksi suosikeistani. Näin pitää progea soittaa, jotta viesti menisi perille. Myös heidän AOR (Night after Night -live) menee, sillä onhan tuo Wetton-Jobson-Bozzio -kokoonpanon toimintä ihan mieletöntä. Ensimmäinen kokoonpano menee myös.
Vähiten progen saralta pidän Emerson, Lake & Palmerista, millä ei toimi mikään muu, kuin se että Emersonilla sattui olemaan komea Moogin modulaarisyna. Miten ihmeessä juuri ELP:stä tuli niin suuri - olisiko ollut myyttinen esiintymistyyli ja soittajien instrumenttitekniikka. No onhan Greg Lakella ehkä maailman paras lauluääni, mutta se taimi, maku, sävellystyö jne. eiiihhhh!!!
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
Olisivatkohan he saaneet ujutettua ihan hiukkasen lisää huilua?
...Otherwise great, but needs more cowbell...
Viina on viisaiden juoma, vaan nousee se tyhmäänkin päähän! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
