| Aihe: Dire Straits on kelpo musiikkia | |
|---|
 dakota
24.11.2004 00:06:53 (muokattu 24.11.2004 00:07:18) | |
|
Heti Beatlesin, Creamin, Jethro Tullin ja Led Zeppelinin jälkeen tulee Dire Straits.
Edit: Eikä välttämättä edes jälkeen. |
|
Olen kokenut uuden herätyksen. Nuorena miehenä omistin koko tuotannon C-kasettina ja Alchemyn VHS:nä. Enää ei taloudesta löydy kasetteja soittavaa tööttiä, joten pitää päivittää kokoelmaa. On alkanut armoton cd-tallennehankinta. Eilinen reissu Citymarkettiin poiki Dire Straitsin ja Brothers in Armsin. On every street löytyykin jo. Siispä, muutama keskimmäinen puuttuu. |
|
Se oli hieno kokemus nähdä 9 vuotiaana Dire Straits isän kanssa stadikalla vuonna '92. Silloin fani, vieläkin fani. Kuviakin löytyy. |
|
Se oli hieno kokemus nähdä 9 vuotiaana Dire Straits isän kanssa stadikalla vuonna '92. Silloin fani, vieläkin fani. Kuviakin löytyy.
Joo, ja hienolta se kuulosti myös 70-luvun lopulla, kun sitä ekaa kertaa kuuli...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Joo, ja hienolta se kuulosti myös 70-luvun lopulla, kun sitä ekaa kertaa kuuli...
Se aina hienoa kun joku tulee sanomaan että kuuntelin tätä ennenkuin sinä synnyit :) |
|
Kyllä. Tuossa edellä on mainittu/kerrottu minunkin Dire Straitsiin ja Mark Knopfleriin liittämäni entiteetit pääosin.
Ostin joskus 1984 tietämissä Lontoosta divarista (Record & Tape Exchange, 38 Notting Hill Gate, w11) mm. Dire Straitsin Private Investigations-sinkun, jonka b-puoli avasi uuden maailman aikalailla yksinkertaiseen pop/rock-musiikkiin jämähtäneelle persoonalleni. Kyseinen raita oli/on Badges, Posters, Stickers, T-Shirts: käsittämättömän komea M. Knopflerin säveltämä swing-biisi; että voi olla sähkökitarajatsi-improvisointeineen hienoa, kun se tehdään asenteella ja tyylillä.
Se viimeksi nauraa - joka tajuaa hitaimmin |
 Tee
09.12.2006 08:36:36 | |
|
Se oli hieno kokemus nähdä 9 vuotiaana Dire Straits isän kanssa stadikalla vuonna '92. Silloin fani, vieläkin fani. Kuviakin löytyy.
Kuvia tänne nyt. It's so relieving, to know that you're leaving, as soon as you get paid :-EEEEEEEEEE
|
 Oceancalibra
09.12.2006 10:06:35 (muokattu 09.12.2006 10:07:26) | |
|
Knopfler on kyllä kingi, soundit o kohilla (ja erityisesti soittotekniikka) jne!
Sultans Of Swing ja Money for Nothing kyllä jyrää!
"It's all fun and games till
someone loses an eye, then
it's just fun you can't see" |
|
Parhautta. Lähes kaikki Markin tuotanto löytyy hyllystä. |
|
Pidän todella paljon bändin ekasta levystä. Sitten mulla on se Brothers in Arms, jota en ole vieläkään jaksanut kuunnella kerralla alusta loppuun. :D Se on vähän lopahtanut siihen se diggailu. Voisi tosin joskus niitä muitakin levyjä hankkia.
Eikös tämän voisi siirtää Rock-alueelle? Täällähän tämä hukkuu kaiken yleisen keskelle.
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So I'll leave it up to you. |
|
Itse lainasin lukioaikoina luokkakaverilta Communiquén, joka oli sikäli merkillinen tapaus että ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään loistavalta levyltä - mutta sitä tuli kuunneltua usein. Debyyttialbumi kolisi sitten muutamaa vuotta myöhemmin sen kuultuani jo melkoisen kovaa, samoin Making Movies tuoreeltaan, vaikka olikin matkalla jo ihan eri suuntaan (etenkin verrattuna siihen, mihin suuntaan minun musiikkimakuni oli matkalla). Tähän aikaan bändi tuli sitten nähtyäkin silloisessa UKK-hallissa, nykyisessä Messukeskuksen... osassa. Hieno keikka, jolla kuultiin varhaisversio Telegraph Roadistakin.
Pikkusisko osti pari vuotta myöhemmin Love Over Goldin itselleen ja tykkäsi kovasti, minuun se ei enää sen kummemmin vedonnut (Private Investigationsia lukuun ottamatta). Dirkkarit olivat menneet alkuaikojen rennosta juurihenkisyydestä progempaan suuntaan ja minä juurevampaan progevastaisuuteen. Joten tiemme erkanivat.
Arvostelin paljon myöhemmin Rumbaan Knopflerin soololevyn ja totesin siinä yhteydessä, että minua häiritsi hänen sävellystensä pienimuotoisen juurihenkisyyden ja niiden toteutuksen kiillotetun popmaisuuden ristiriita. Sain tästä kommentista jonnin verran happamahkoa palautetta (tyyliin "ei pitäisi juuttua siihen Dirkkareiden debyyttilevyyn niin pahasti"), mutta olen siitä silti edelleenkin samaa mieltä. Mutta en kyllä ole Knopflerin tekemisiä erityisen tarkasti seurannutkaan.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) |
|
Making Movies on ollut hiljattain kovassa kuuntelussa. Koko levy ihan pirun hienoa jälkeä, paitsi sitten Les Boys, joka on loppuun harmillinen lässähdys. Ei kuitenkaan huono biisi, huonompi vain. Communiqueen ja On Every Streetiin pitäisi vielä hitusen enemmän syventyä, niin osaisi muodostaa kokonaisvaltaisen kuvan tuotannosta.
Ostan CAMEL - PRESSURE POINTS ja ON THE ROAD 1982 cd:t * "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
|
Six Blade Knife helvetin hyvä biisi ja bändi samoin |
|
Mark on ollut elämäni tärkein musiikillinen innoittajani. Opettelin aikoinaan kitaransoiton alkeita kuuntelemalla vanhalta C-kasetilta Direä. Soittelin sitten
mukana sen minkä pystyin.
Kävin hiljattain Lontoossa tutustumassa paikkoihin, joista Mark on keksinyt
laulujensa sanoituksia. Paitsi kitaristina, myös sanoittajana hän on vähintäänkin
loistava.
GAS ei ole sairaus - se on elämäntapa. |
|
Dire Straits on kyllä aivan mahtavaa musiikkia ja Mark Knopfler on yksi lempikitaristeistani. Olinkin Hartwall-areenalla katsomassa kun herra viimeksi kävi Suomessa. Tykkäsin kovasti. Leppoinen kaveri tuo Mark.
"Who are you? How did you get in?" "Well I'm the locksmith and I'm the locksmith" || kalamies#53 >)))> |
Tee
09.12.2006 18:33:25 | |
|
Arvostelin paljon myöhemmin Rumbaan Knopflerin soololevyn ja totesin siinä yhteydessä, että minua häiritsi hänen sävellystensä pienimuotoisen juurihenkisyyden ja niiden toteutuksen kiillotetun popmaisuuden ristiriita. Sain tästä kommentista jonnin verran happamahkoa palautetta (tyyliin "ei pitäisi juuttua siihen Dirkkareiden debyyttilevyyn niin pahasti"), mutta olen siitä silti edelleenkin samaa mieltä. Mutta en kyllä ole Knopflerin tekemisiä erityisen tarkasti seurannutkaan.
Meikäläistä se ei oo ikinä häirinny, ei pidä jumittaa. Myöskin tuosta DS:n levyjen ylituottamisesta puhuminen joskus ihmetyttää. Jos on rahhaa tehä helevetin hyvän kuulosia levyjä joita pikkusen sitten tuotetaanki ni mitä se haittaa jos hyvältä kuulostaa? Meikästä ei kaikesta huolimatta ikinä oo DS:n kohdalla mihinkään ylituottamisen puolelle lähdetty, hommat vaan tehdään viimosen päälle hyvin. On Every Street soundaa tänäkin päivänä meikän mielestä yhtenä parhaiten tehdyistä levyistä. It's so relieving, to know that you're leaving, as soon as you get paid :-EEEEEEEEEE
|
|
Kyllä Dire Straits on ollut jo pitkään lautasella. Minun makuun eniten ovat kolahtaneet kolme ekaa levyä ja viimeinen levy. Välissä oleva "kasarijakso" ei ole kolissut ikinä. Niitä keikkoja mitä olen 80-luvulta nähnyt ei jaksa katsoa. Kaikki on jo niissä niin suurta. Alkuaikoina touhu oli jotenkin rehellisempää. Myöhemmin kaikki biisit venyi ihmeellisesti ja sovitukset muuttuivat. Se ei vaan meikäläiselle ole ikinä pudonnut. Mutta loistokas orkesteri kerrassaan!
Traditional grip!! |
|
Oli mahtava kun menin Tampereen Hifi-studioon katsomaan itselleni kuulokkeita (no kyllä ne sitten eksyi kotio saakka) niin myyjä löi ne kiinni paikan stereoihin ja sano: "Joo tässä on tällästä perusrockia en tiiä pidätkö mutta jos sais kuvan kuulokkeista" niin eikös sieltä alkanu Money for nothing soimaan... Ei tehnyt mieli hetkeen lähteä kaupasta ulos sateeseen... Tästä päädymme kannanottooni: Mahtavaa musiikkia. Knopflerin soittotekniikka on mahtavan näköinen ja hän jos kuka osaa fiilistellä...
"Kuulut puron kohinaan, etkä betoni maailmaan..." |
|
Nuorena jullina minä en oikein käsittänyt koko pumpun päälle. Vasta kolmekymppisenä pääsin oikein hikeen. Knopfler ei tosiaan ole häävi laulaja perinteisessä mielessä, enkä minä oikein osaa selittääkään miksi miehen tulkinta kuitenkin toimii niin makeasti. Lienee kyse hyvistä biiseistä, niinkuin monesti muulloinkin.
Ja kutsukaa vaan höppänäksi, mutta Brothers in arms taitaa olla yksi kaikkien aikojen parhaista biiseistä. |
|
Dire Straits on melko yhdentekevä yhtye, joka ei herätä suurempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Jokunen tarttuva ralli, mutta toisaalta sellaista mitäänsanomatonta ja kliinisen kuuloista huttuakin. Olen tainnut omistaa pari levyäkin, mutta koska huomasin kuuntelevani niitä harvakseltaan jos silloinkaan, vein ne divariiin.
Paras biisi on ehdottomasti "Private Investigations". Jake Nyman soitti sen joskus Onnen Päivissä, ja film noir -leffojen ja Raymond Chandlerin kirjojen ystävänä ihastuin siihen ikihyviksi.
Eikös tämän voisi siirtää Rock-alueelle? Täällähän tämä hukkuu kaiken yleisen keskelle.
Komppaan. Ylläpito, huhuu!
"Drove downtown in the rain / nine-thirty on a Tuesday night / Just to check out the late-night record shop. / Call it impulsive, call it compulsive, call it insane /
but when I'm surrounded I just can't stop." (Barenaked Ladies: Brian Wilson) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
