| Aihe: The Cure | |
|---|
|
Itselle tärkeimmät, tai ainakin suurimman vaikutuksen tehneet levyt ovat varmaankin Pornography, Faith, The Head On The Door ja Disintegration. Tosin tähän listaan voisi lisätä yhtä hyvin bändin koko tuotannon, sillä ainuttakaan huonoa lättyä Cure ei ole julkaissut (ok, Wild Mood Swings on keskinkertainen, muttei missään nimessä HUONO)...
Join The Dots -boxista sen verran, että mielestäni suuri osa b-puolistakin on lähes a-puolien tasoisia. Vaikkapa High:n b-puoli This Twilight Garden on itse sinkkubiisiä parempi.
"Basso on se osa musiikissa, jota kukaan ei kuule,
mutta kaikki tuntevat. Basson soittaminen on tunnetta."
-Melissa Auf der Maur |  Jubi
18.11.2004 12:53:59 | |
|
Huomannut ihan saman. Muutoinkin se JTD:n 3.levy on mielestäni laadukkain. Täytyy myöntää, että tuohon uuteen levyyn on oikein ole päässyt sisään. Ehkä sitä kuitenkin mielessään odotti jotain Bloodflowersin tasoista, joka kuitenkin on mun mielestä TOP3:ssa Disintegrationin ja Pornographyn kanssa. Noiden kolmen keskinäistä järjestystä en edes ala miettimään.
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
3. levy on kyllä hieno, sitä Curea mitä bändin tyyliksi yleensä mielletään. Sinne on vain lipsahtanut se Judge Dredd-biisi ;) | |
Ninklas on varmasti bändin kovin fani! Tämä bändimme basisti näyttääkin samalta kuin Robert Smith! Itse en bändin musaan ole ennakkoluulojeni vuoksi sen enempää tutustunut....ehkä pitäisi?
Ei mulla oikeesti oo mitään todellista sanottavaa........ | |
Ostin tänään Disintegrationin, ja tässä sitä nyt kuunnellaan. Heitän parin päivän päästä ilmoille älykkäitä metaforia, kunhan nyt pyörittelen levyä soittimessani.
Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren! |  KTR
04.11.2005 11:55:20 | |
|
Aattelinpa nostaa tämän.
Olen tässä ihastunut The Curen musaan ja levyhyllyyn on ilmestynyt Pornography, Disintegration ja juuri soi ensimmäistä kertaa soittimessa Faith. Aivan mahtavaa musaa. Mukavaa, kun bändiltä löytyy uskomattoman surullisia biisejä ja sitten toisaalta kepeitä pop-lauluja. Paljon kehuttu Pornography ei mulle ainakaan ole vielä aivan kolahtanut, biiseistä en ole vielä löytänyt hirveästi tarttumapintaa. Hullun kuuloisia tuon levyn biisit ja pidän kyllä levyn yleisfiiliksestä. Disintegration on kyllä aika huippu, lähes hypnoottista musaa paikoin. Juuri soiva Faith kuulostaa varsin hyvältä. Ihkua.
Mitäköhän näiden levyjen jälkeen kannattaisi hankkia? Wishiltä olen muutamia biisejä kuullut, joista pidän kamalasti. |  Bredius
04.11.2005 12:29:29 (muokattu 04.11.2005 12:30:36) | |
|
Olen tässä ihastunut The Curen musaan ja levyhyllyyn on ilmestynyt Pornography, Disintegration ja juuri soi ensimmäistä kertaa soittimessa Faith. Mitäköhän näiden levyjen jälkeen kannattaisi hankkia? Wishiltä olen muutamia biisejä kuullut, joista pidän kamalasti.
Hienoa! Voisin ylistää tätä bändiä melkein loputtomiin, mutta eihän sitä nyt kukaan jaksaisi lukea. Jos Disintegrationin eeppiset, synkät äänimaisemat kiinnostavat, Bloodflowers-levyllä liikutaan aika samoissa tunnelmissa. Itse ainakin pidän Bloodflowersista todella paljon. Faith on melko looginen jatko sitä edeltäneelle Seventeen Seconds -levylle. Robert Smith on sanonutkin, että Faith ja Seventeen Seconds ovat melkeinpä kahdelle levylle jakautunut isompi kokonaisuus. Faith on ehkä kuitenkin näistä kahdesta levystä vielä jonkin verran synkempi. Eli Seventeen Seconds kannattaa ehdottomasti hankkia.
Wish-levyllä on monta loistavaa biisiä, mutta kokonaisuus on jotenkin epätasainen. Wish-levyn sinkkujen b-puolet ovat mielestäni paljon parempia kuin moni itse levylle kelpuutetuista biiseistä. Mutta on Wish silti aika ehdoton hankinta, hienoja biisejä ja sanoituksia. Kannattaa sekin ihmeessä hankkia. Head On The Door -levyä suosittelen myös lämpimästi, jo pelkästään A Night Like This -biisin takia. Head On The Door on sitä "popimpaa" Curea ja on oikein mainio levy.
Jos olette seuranneet bändin tapahtumia tiiviimmin, niin olette varmasti huomanneet, että bändissä tapahtui aika isoja muutoksia tänä vuonna, kun Smith antoi kenkää sekä toiselle kitaristille Perry Bamontelle että kosketinsoittaja Roger O'Donnellille. Edellinen kitaristi Porl Thompson palasi bändiin Bamonten tilalle. Kesän festarikeikat soitettiin ilman koskettimia, ja omasta mielestäni kitaralle sovitetut syntikkavetoiset biisit kuten Plainsong olivat näillä keikoilla aika kamalia, mitä nyt keikkatallenteisiin on luottamista. Joillekin koko The Cure on yhtä kuin Robert Smith, mutta ainakin minulle on merkitystä, ketkä siinä bändissä soittavat Smithin kanssa.
"Rumors of my demise have been greatly exaggerated." | |
Mitäköhän näiden levyjen jälkeen kannattaisi hankkia? Wishiltä olen muutamia biisejä kuullut, joista pidän kamalasti.
Wish on ihan jees, joo. Seventeen Seconds on must. Koko 80-luvun tuotanto suurin piirtein yleensäkin. The Top, Head on the Door ja Kiss.
Ja livelevyt varsinkin, Concert, Show ja Paris. Aivan ehdottomia. | |
Jep, vuonna 1992 Helsingin Jäähallissa, Cranes lämppärinä.
Ja korjaan tässä samalla omaa virhettäni. Bändi on soittanut Suomessa tuon Jäähalli-keikan jälkeenkin, nimittäin Provinssirockissa vuonna 1996.
"Rumors of my demise have been greatly exaggerated." | |
Osaisiko joku kertoa mikä noista re-issue-levyköistä (Seventeen Seconds, Faith, Pornography) kannattaisi hankkia? Hyllystä löytyy vain Greatest Hits ja Disintegration, joka on kyllä aivan loistava levy.
(I have your voice on tape in a southern accent, screaming at me...) | |
Osaisiko joku kertoa mikä noista re-issue-levyköistä (Seventeen Seconds, Faith, Pornography) kannattaisi hankkia? Hyllystä löytyy vain Greatest Hits ja Disintegration, joka on kyllä aivan loistava levy.
Pornography nyt on aivan klassikko. Faithia taas pidetään noista vähän välityönä. Mielestäni kuitenkin hieno levy. Seventeen Secondsia en ole valitettavasti kuullut. | |
Osaisiko joku kertoa mikä noista re-issue-levyköistä (Seventeen Seconds, Faith, Pornography) kannattaisi hankkia? Hyllystä löytyy vain Greatest Hits ja Disintegration, joka on kyllä aivan loistava levy.
Pornography nyt on aivan klassikko. Faithia taas pidetään noista vähän välityönä. Mielestäni kuitenkin hieno levy. Seventeen Secondsia en ole valitettavasti kuullut.
Seventeen Seconds on myös upea levy. Olet varmasti kuullut kappaleen A Forest; se kertoo levystä jo paljon. 17 Secs on tärkeä levy siinäkin mielessä, että se on transformaatio 70-luvun Curesta kohti synkempää ja omaperäisempää Curea.
Mielestäni paras hankinta noista kolmesta re-issuesta (varsinkin, jos omistaa jo ennestään ko. levyt :P) on kuitenkin Faith, sillä siinä ero alkuperäisversioon nähden on huomattavin. Uudet miksaukset tekevät lätystä entistäkin nautittavamman. Lisäksi bonus-levyltä löytyy yksi Cure-katalogin ehdottomista helmistä, vain singlenä (ja tietysti Standing On A Beach -kokoelmalla) julkaistu Charlotte Sometimes.
sing while you may | Jubi
05.11.2005 00:01:26 | |
|
Kannattaa ehdottomasti hankkia bändin "Trilogy" -DVD. Berliinissä kolme vuotta sitten nauhoitetulla keikalla vedetään järjestyksessä läpi Pornography, Disintegration ja Bloodflowers. Parhautta!
Muutoin en ole juurikaan tämän bändin kokoelmista perustanut, mutta Paris-livelevy on loistava läpileikkaus yhtyeen laajaan skaalaan. Niin, ja jos ei Pornography ole vielä kolahtanut, niin suosittelen sitä kuunneltavaksi sellaisessa maailmanlopun krapulassa, kun seinät kaatuu päälle. Kaamosaika alkaa kuin tilauksesta ;)
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. |  p3ssi
05.11.2005 00:22:12 (muokattu 05.11.2005 00:22:36) | |
|
Kannattaa ehdottomasti hankkia bändin "Trilogy" -DVD. Berliinissä kolme vuotta sitten nauhoitetulla keikalla vedetään järjestyksessä läpi Pornography, Disintegration ja Bloodflowers. Parhautta!
äijähän puhuu asiaa!
sing while you may | |
Niin, ja jos ei Pornography ole vielä kolahtanut, niin suosittelen sitä kuunneltavaksi sellaisessa maailmanlopun krapulassa, kun seinät kaatuu päälle. Kaamosaika alkaa kuin tilauksesta ;)
Pornography vaatii tosiaan useamman kuuntelun ennen kuin siihen pääsee oikein kunnolla sisälle. Ahdistava ja lohduton, upea ja kieroutuneella tavalla erittäin kaunis levy. Maailmanlopun soundtrack ;) Kyllä minulla tulee edelleenkin aina kylmät väreet yöllä kuulokkeet korvilla Pornographya kuunnellessa, kun One Hundred Years kajahtaa soimaan ja levyn ensimmäiset sanat "It doesn't matter if we all die" tunkeutuvat pään sisälle...
Osaisiko joku kertoa mikä noista re-issue-levyköistä (Seventeen Seconds, Faith, Pornography) kannattaisi hankkia? Hyllystä löytyy vain Greatest Hits ja Disintegration, joka on kyllä aivan loistava levy
Mulla ei ole noita re-issue-painoksia vielä, kun löytyy kuitenkin kaikki levyt niinä vanhoina perusversioina, enkä ole viitsinyt ostaa niitä toiseen kertaan, vaikka onhan niissä re-issue-julkaisuissa tietysti uudet miksaukset ja muuta kivaa. Faithin re-issuen ajattelin kuitenkin hankkia, siinä on mm. puolituntinen leffa-soundtrack Carnage Visors ja se Charlotte Sometimesin single-versio, joka multa vielä puuttuu. Uskallan kuitenkin suositella hankkimaan kaikki kolme levyä suoraan re-issue-painoksina, jos ei niitä vanhoja versioita ennestään omista, ne re-issuet vaan ovat vielä aika kalliita verrattuina niihin vanhoihin.
"Rumors of my demise have been greatly exaggerated." | |
paras on wildmood swings koska siinä on omaperäisiä ratkaisuja eniten ja helmeilevin popsingle :I
the Mystic may release maelstorms of fire, delete freewill, enter the land of the Spirit, or even stop time. | |
Hemps! Itse olen sellainen Cure-tykkääjä (arvoton sellainen) että omistan vain muutaman uudemman levyn.
Löytyy kyllä Disintegrationia sun muuta, mutta on vielä jäänyt odottelemaan hetkeä jolloin ehkä tajuan sen paremmin, mutta puhun nyt lähinää Bloodflowersista ja nimikkolevystä. Bloodflowers on mielestäni todella helvetin kova levy täynnä hienoa musiikkia ja kaikkea jännää - varsinkin saatanan kovia introja ja "tuo soitin mukaan tuossa kohtaa"-menoa. Bloodflowersia en viitsi kehua tarpeeksi, koska siinä kohtaa napsahti että Cure on kovan luokan bändi.
Uudemman olen, ihme kyllä, hukannut, mutta tykkäsin siitäkin paljon, mitä nyt ehdin kuunnella. Kakkosraita oli hienon monotonista junnaamista, jäi mieleen kunnolla. Pitää penkoa nyt kaikki paikat jos vaikka löytäisi.
Koko kiinnostus bändiin lähti kuitenkin Wild mood swingsistä, joka lähtee liikkeelle harvinaisen kovalla biisillä. Siinäkin erinomaisen komea intro ja alkurakentelu, ja räjähtää oikein lopussa.
THV-Klubi #7
Romantikkoitkijät #12 | Jubi
05.11.2005 11:55:14 | |
|
Smith antoi kenkää sekä toiselle kitaristille Perry Bamontelle että kosketinsoittaja Roger O'Donnellille. Edellinen kitaristi Porl Thompson palasi bändiin Bamonten tilalle. Kesän festarikeikat soitettiin ilman koskettimia, ja omasta mielestäni kitaralle sovitetut syntikkavetoiset biisit kuten Plainsong olivat näillä keikoilla aika kamalia, mitä nyt keikkatallenteisiin on luottamista.
Todella harmillista, että tyypit lähtivät. Pidin erityisesti Rogerin tyylistä, ja luulen miehelle kuuluvan paljon kiitosta mm. BF:n soundista. Oli muuten elokuussa todella lähellä, etten päässyt näkemään bändiä livenä Benicassimin rantafestivaaleilla Espanjassa. Jälkikäteen harmitti vähemmän, kun kuulin keikan olleen juuri näitä poikkeusjärjestelyin hoidettuja.
Innostus, nuoruuden hermostollinen häiriötila, joka paranee pienillä annoksilla katumusta kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
Boys Don't Cry on mielestäni hyvä levy. Muuten on jäänyt perehtyminen Cureen paljon vähemmälle, mitä nyt jotain yksittäisiä biisejä kuunnellut.
Some folks like water, some folks like wine, but I like the taste of straight strychnine! | Bredius
05.11.2005 12:58:34 (muokattu 05.11.2005 12:59:32) | |
|
Todella harmillista, että tyypit lähtivät. Pidin erityisesti Rogerin tyylistä, ja luulen miehelle kuuluvan paljon kiitosta mm. BF:n soundista. Oli muuten elokuussa todella lähellä, etten päässyt näkemään bändiä livenä Benicassimin rantafestivaaleilla Espanjassa. Jälkikäteen harmitti vähemmän, kun kuulin keikan olleen juuri näitä poikkeusjärjestelyin hoidettuja.
Joo, se oli kurjaa, että joutuivat lähtemään. Roger taisi olla myös aika keskeisessä asemassa Disintegrationin äänimaailmojen luomisessa. Pidin myös Perryn soitosta, mielestäni hän tuki hyvin Robertin toista kitaraa ja hoiti oman tonttinsa mallikkaasti. Bändiin palannut Porl on kuitenkin Perryä teknisesti taitavampi ja näyttävämpi, ja Robert haluaa ilmeisesti viedä bändiä kitaravetoisempaan suuntaan.
Bändi tekee kai uutta levyä juuri parhaillaan ja se saattaa ilmestyä jo ensi keväänä. Tulevalla levyllä on bändin mukaan koskettimia, mutta vakituista kosketinsoittajaa ei näillä näkymin olla hankkimassa ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Toivottavasti Robert tulee järkiinsä ja ymmärtää, että ilman koskettimia Curen live-soundi jää pakosti köyhemmäksi. Jos bändi vielä jonain päivänä selviytyy takaisin Suomeen, en halua nähdä ja kuulla mitään riisuttuja versioita biiseistä, joilla on minulle valtava merkitys. Haluan, että bändin soundin kaikki ne tunnusomaiset piirteet, jotka saivat minut The Cureen alunperinkin rakastumaan, ovat kohdallaan.
"Rumors of my demise have been greatly exaggerated." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
