| Aihe: Led zeppelin | |
|---|
|
Kefiiri: Rokkihommassa on eri kriteerit, sehän siitä tekee rokkia ;)
Juu. Ja semmosta nuorten höpötystä koko rokki. Ohimenevä ilmiöhän se on.
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- |
|
qal: Tämä on sellainen asia jota en oikein tahdo sulattaa. Jos rock-kitaristi soittaa päin persettä niin se sulatetaan kunhan on 'hyvä meininki' - ok, mutta se että sitä tituleerataan jotenkin taitavaksi kaveriksi on kyllä puppua.
Missä tahansa muussa lajissa huono soittaja on ... no - huono.
Huonous ja hyvyys on suhteellisia käsitteitä. Toisen kitaristin vahvuus on tekniikka,toisen melodiataju tai erilaisten sävyjen hallinta vaikkapa erilaisin vireitä käyttäen. Ja Pagen kohdalla on myäs painotettava sitä ,että miehen soundi on omaperäinen ja tunnistettava. Tämä on nykyään perin harvinaista.
Ja koska on kuitenkin myös oikeasti taitavia rock-kitaristeja niin tuo sattuu maallikon oikeudentajuun
Hupaisaa.
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" |
|
Ja loppupeleissä - ihan vitun sama! Ei tuo konsertti varmaan kenekään yöunia vie huonoudellaan. Bändi on kiistatta yksi kaikkein suurimmista ikinä ja vaikuttanut osaltaan koko lajin kehittymiseen.
Itse olen bändiä kuunnellut about 40 vuotta ja itkuhan siinä tuli kun tuon tallenteen ensimmäisen kerran näin!
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
 HaloOfFlies
21.07.2015 20:24:51 (muokattu 21.07.2015 20:26:08) | |
|
S.W.: Siihen nähden, että Led Zeppelin heitti vain yhden paluukeikan (vrt. Cream), olisin odottanut hieman pitempää konserttia, aika moni klassikko jäi sittenkin soittamatta: Immigrant Song, Heartbreaker, When the Levee breaks, Achilles Last Stand.
Olen joskus miettinyt, mitä bändille olisi käynyt, jos se ei olisi koskaan hajonnut. Miehistö olisi ehkä vaihtunut ja esim. Jimmy Page ainoa alkuperäinen muusikko. Kiertelisikö se jonkun Uriah Heepin tavoin soittamassa vaikkapa jossain Savonlinnassa ja Uudessakaupungissa? Ja fanijoukko haluaisi ilta toisensa perään kuulla Whole Lotta Loven ja kaiken huipentavan Stairway to Heavenin? Albumeja olisi ilmestynyt kolmisenkymmentä ja nuoret besserwisserkriitikot ihmettelisivät kuinka nuo jaksavat/ viitsivät/ kehtaavat.
Sinänsä hyvä juttu että mainitsit Creamin, koska alunperinhän tuota muistokonserttia (Zeppelinin esiintyminen oli siis osa Ahmet Ertegunin muistokonserttia) kaavailtiin kaksipäiväiseksi ja Cream olisi ollut toisen illan pääesiintyjä. Led Zeppelinin reunion kuitenkin pisti järjestäjien suunnitelmat uusiksi.
Ennen Zeppeliniähän lavalla kävi varsinainen progesuperkokoonpano, jossa soittivat Keith Emerson, Alan White, Simon Kirke ja Chris Squire. Keith Emerson hälytettiin paikkaamaan viime hetkillä pois jäänyttä Rick Wakemania. Pete Townshendkin sai kutsun mutta kieltäytyi kuullessaan Zeppelinin esiintyvän todeten "he eivät oikeasti tarvitse minua sinne.". Tapahtumassa nähtiin myös muiden muassa Paul Rodgers ja Bill Wyman's Rhythm Kings.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
 Tumba
21.07.2015 20:30:44 (muokattu 21.07.2015 20:31:23) | |
|
Multakin tuo DVD&CD löytyy hyllystä aika useinkin tulee kuunneltua. Aikanaan kun tuo ilmestyi olin varma, että arvostukseni Pagea kohtaan tulee romahtamaan, koska nuo aiemmat reunion lämmittelyt ovat aikalailla kuuntelemiseen kelpaamatonta räpellystä. Kävi oikeastaan päinvastoin. Page oli oikeinkin hyvässä tikissä ja kuulosti taas itseltään. Kuitenkin Zeppelin levyjen kitarat perustuvat lukuisiin overdubbeihin, joita Page livenä haeskeli aina hieman eri tavoilla.
Page oli kuitenkin alunperin studiomuusikko, jonka livekarisma perustuu vähintään yhtä paljon ulkonäköön kuin soittoonkin. Jotain Uriah Heepiä ei nyt ehkä kannatta ottaa mukaan keskusteluun kun puhutaan Led Zeppelinstä?
Pahimmillaanhan se soitti kuulosti Zepukoiden hajottua tältä: https://www.youtube.com/watch?v=jaqgr7NZve8
Joku päivä vielä kaikkien vaimojeni lapset yhdessä leikkii. |
|
Rämppy: Page ei pelkää ottaa riskejä. Välillä käydään pientareen puolella, mutta se ei haittaa kun soitto on rikasta ja kekseliästä.
Näin tosiaan silloin nuorempana, mutta minusta tämä oli juuri se mikä tältä keikalta puuttui. Page vaikutti nyt jotenkin itsetietoisemmalta eikä Zeppelinin huippuvuosien tietynlaisesta röyhkeydestä ollut tietoakaan. Tässä nyt sinänsä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä olosuhteet (ikä, keikkarutiinin puute jne) huomioon ottaen ja niin kuin sanoin, oli se soitto aivan kelvollista kuitenkin.
"Voi kun täällä onnistuisi älykkäästi keskustella avaruusliskoista ynnä sun muista. Mutta tervettä keskustelua ei synny minnekään kun heti hyökätään ad hominem viesteillä päälle." - Anonymous-jazz |
|
PsychedelicWarlord: Huonous ja hyvyys on suhteellisia käsitteitä. Toisen kitaristin vahvuus on tekniikka,toisen melodiataju tai erilaisten sävyjen hallinta vaikkapa erilaisin vireitä käyttäen. Ja Pagen kohdalla on myäs painotettava sitä ,että miehen soundi on omaperäinen ja tunnistettava. Tämä on nykyään perin harvinaista.
Hupaisaa.
Nojoo. Mielipiteitähän nämä vaan on.
Nostalgy is not what it used to be |
|
HaloOfFlies: Neljä ekaa biisiä menivät Pagelta ja muultakin bändiltä täysin metsään, ainoastaan Jones saa puhtaat paperit. Kone käynnistyi oikeastaan kunnolla In My Time Of Dyingista ja sen jälkeen se olikin silkkaa murhaa.
Samaa mieltä tästä, tossa kohtaa tapahtuu jotain tosi hienoa ja sit rullaa. |
|
Joskus 70-luvun alussa tuli nauhoitettua kelamankalle radion rinnakkkaisohjelmasta BBC:n taltioima Zeppelin-sikermä, jolla oli jokin parikymmentäminuuttinen, aivan mahtava, biisi, jota sitten poikain kanssa yhdessä ihasteltiin, ehkä kevyesti pilkaten kevyempiä kokoonpanoja kuten Heep tai Purple. Samoin Dazed and Confused ja Whole Lotta Love olivat parhautta.
Tuohon taustaan nähden jaksoin vain Trampled Under Footiin saakka, sillä esityksessä tuntui tämä nykyaikaan kuuluva suuruuden maksimointi eli kameroita, kuvaleikkauksia on paljon ja soundit on prosessoitu isoksi muhjuksi. Ymmärrän kyllä kyseessä olevan niin paljon rahaa, että tämmöinen hypetys on nykyaikana pakollista.
Raadin yllyttämänä katselin Areenalta konsertin loppuun ja kyllähän se parani loppua kohden, eritoten Plantin ääni on hyvässä iskussa ja John Paul Jonesin panos bändin musiikkiin pääsee hyvin esille. Mutta miten raati suhtautuu Jason Bonhamin rummutteluun, isot eleet, paljon fillejä ja rytmisesti ehkä vähän hukassa? Minulle isä Johnin rumpalointi on sellaista jäljittelemätöntä svengaavaa kulmikkuutta.
Kuten vanhat tietävät, ennen oli aina paremmin, joten tässä olisi Trampled Under Foot vuodelta 1975, hyvillä soundeilla ja hyvällä kuvakerronnalla.
https://www.youtube.com/watch?v=YAWvGfO8Q7w |
 Rämppy
22.07.2015 11:30:03 (muokattu 22.07.2015 11:47:31) | |
|
Joku leimasi Pagen soitannan mielikuvituksettomaksi. Kannattaa kuunnella vaikka joku 70-luvun livetaltiointi ja sieltä vaikkapa pitkänä medleynä vedetty Whole lotta love. Näillä keikoilla kitarointia ei tosiaankaan voi syyttää tylsäksi tai mielikuvituksettomaksi. Mm. tuon biisin liveversioissa kuullaan monen eri tyylisuunnan kitaraa bluesista rockabillyyn ja kantriin sekä hard rockiin. Välillä rohkeasti improvisoiden. Ei aina laserintarkkaa soittosuoritusta, mutta ei totisesti tylsää tai mielikuvituksetonta. How the west is won on hyvä livepaketti, samoin vanhempi BBC-live. Eikä tämä The song remains the samekaan hullumpi ole.
Näillä reunion-keikoilla herra on ehkä pyrkinyt soittamaan varman päälle riskejä vältellen. Sinänsä ymmärrettävää, koska livesoittokunto ei voi olla noin pitkän tauon jälkeen samalla tasolla kuin zeppelinin aktiivikaudella. Page on käsittääkseni keikkaillut niukasti 70-luvun jälkeen.
Saahan sitä sanoa. |
|
Rämppy: Joku leimasi Pagen soitannan mielikuvituksettomaksi. Kannattaa kuunnella vaikka joku 70-luvun livetaltiointi ja sieltä vaikkapa pitkänä medleynä vedetty Whole lotta love. Näillä keikoilla kitarointia ei tosiaankaan voi syyttää tylsäksi tai mielikuvituksettomaksi.
Tai sitten ihan vaan mikä tahansa Zeppelinin studiolevy. Aika käsittämätön äite. |
 S.W.
22.07.2015 13:16:38 | |
|
Joskus 1970-luvun alussa oli suomalaisilla koulupojilla neljä isoa bändiä: Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep ja Black Sabbath. Miksi näistä juuri Zeppelin on jäänyt kaiken arvostelun yläpuolelle? Johtuuko se siitä, että bändi tajusi lopettaa ja muuttui legendaksi vai siitä, että se oli onnistunut myös Pohjois-Amerikassa? Vai Stairway to Heavenistä, joka vetosi kaikkiin, lapsista vanhuksiin? Tosiasiassa Zeppelinin paljon lainatavaraan perustuva tuotanto on kuitenkin varsin epätasaista. Itse jaksan kuunnella kokonaan ehkä vain kakkosen, nelosen ja Physical Graffitin ykköslevyn. Houses of the Holy taas on No Quarteria lukuun ottamatta suoranaista kidutusta. Soittotaito voi selittää mutta Zeppeliniin verrattavaa virtuositeettia löytyi ainakin Deep Purplesta (Blackmore, Lord) ja Plantin tapaista persoonallisuutta ja karismaa oli myös David Byronissa ja Ozzie Osbournessa. |
 jazzmies
22.07.2015 16:50:38 (muokattu 22.07.2015 16:51:26) | |
|
S.W.: Miksi näistä juuri Zeppelin on jäänyt kaiken arvostelun yläpuolelle?
Monipuolisuus, ennalta-arvaamattomuus, leikillisyys, management, kokoonpanon heterogeenisyys ja taiteellinen veren nenästä kaivaminen.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
Rämppy: Joku leimasi Pagen soitannan mielikuvituksettomaksi..
Minä!
Olen noita livetaltiointeja nähnyt ja juuri niiden takia en herraa juuri arvosta.
Minun mielestäni soitto on töksähtelevää räveltämistä usein vielä täysin epätahdissa. Ei lainkaan sellaista soljuvaa jossa olisi jokin kantava juoni myös improvisaatiossa.
Ymmärrän että ei ehkä pitäisi tulla fanitusketjuun tällasia päästelemään ja poistunkin nyt takavasemmalle muistuttaen että kyse oli tosiaan vain minun mielipiteestäni.
Niin ja mulla on hyllyssä niiden neljä ekaa levyä. Niissä on ihan hyviä biisejä.
Nostalgy is not what it used to be |
|
HaloOfFlies:
Konsertti on katsottavissa YLE Areenassa 29 päivän ajan.
http://areena.yle.fi/1-2768163?_ga=1.217285910.1043192018.1429178408
Korkeamman voiman sanansaattajat ja kitaran varressa mies, jota ikuinen puhumaton viisaus käyttää kanavanaan. Sanokaa mitä sanotte, tuosta ei saa p*sk** tekemälläkään.
Ja näin naisena sanottakoon, että noita äijiä ei ole voinut ikinä edes katsoa rokkiseksijumala- vinkkelistä, koska kyse on puhtaasta rakkaudesta.
Tämä pelasti päivän, kun joku parikymppinen känniporukka huudatti viereisessä kämpässä Cheekiä alkuillan ja päätti sulostuttaa elämäämme lisää (kyllä, se oli näköjään mahdollista) laulamalla mukana tuota sielutonta p*sk**... .. . |
|
S.W.: Joskus 1970-luvun alussa oli suomalaisilla koulupojilla neljä isoa bändiä: Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep ja Black Sabbath. Miksi näistä juuri Zeppelin on jäänyt kaiken arvostelun yläpuolelle?
Zeppelin oli noista monipuolisin jo alusta lähtien. Miettikääpä jos vaikka Children Of Bodom olisi vetänyt kolmannen levynsä puoliksi täyteen akustista kamaa? Tokihan myöhemmissä vaiheissaan kaikki mainitsemasi bändit veti vaikka minkälaista matskua - esimerkkinä nyt vaikka Purplen funky-jutut tai Sabbathin Air Dance.
Toisaalta muistelen ,että Zeppelinistä tuli myöhemmässä vaiheessa selkeä kriitikoiden lemmikki 70-luvun hevibändeistä? (Mitä bändi ei tainnut uransa alussa todellakaan olla) Ja nyt puhun lähinnä 80-luvusta. Voinpa muistaa toki väärinkin.
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" |
|
jazzmies: Monipuolisuus, ennalta-arvaamattomuus, leikillisyys, management, kokoonpanon heterogeenisyys ja taiteellinen veren nenästä kaivaminen.
Hienosti kiteytetty!
Täytyy todeta tuosta Celebration Daysta vielä ,että minusta Page soittaa paremmin kuin odotin. Jotenkin ajattelin ,että mies on tyystin romuna soiton suhteen koskapa ne aiemmat reunionit on olleet aika..noh..huonoja vetoja. Tommonen "räiskijä" Page on ollut livenä aina - tosin myönnettäköön ,että vaisumpi on nykyään. Eipä silti nautin keikasta kovana Zeppelin-fanina kovastikin.
Jotenkin luettuani Plantin Elämä-opuksen minulle jäi "rivien välistä" sellainen kuva ,että Zeppeliniin liittyy Plantille niin paljon ikäviä muistoja -kuten poikansa kuolema,auto-onnettomuus (mieshän kai lauloi Presencen pyörätuolista) jne.- että reunion ei näistäkään syistä kiinnosta siinä määrin ,että se realisoituisi kiertueeksi tms. Toisaalta Plant on ollut soolourallaan(kin) hillitön kokeilija: Esim. viimeisimmästä levystä tai vaikkapa Now And Zen-levystä on vaikea löytää muuta yhteistä nimittäjää kuin miehen mainio soundi.
Ja Pagey? mies on ollut käsittämättömän epätuottelias Zepin hajoamisen jälkeen. Ottaen huomioon mikä luova voima hän bändissä oli. Ja tosiaan mitä kitarointiin tulee niin ainakin meikäfanin mielestä esmes Achilles Last Standin kitarat ovat huikeaa ja omaperäistä kuultavaa.
Palatakseni Celebration Day-keikkaan niin Jason teki tuossa aivan pirun hyvää työtä. Toki mies kuulosti Bonhamille ,mutta niinhän Bonhamin pitääkin? :-) Ainoa vaihtoehto tähän juttuun minun mielestäni.
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" |
|
PsychedelicWarlord: Palatakseni Celebration Day-keikkaan niin Jason teki tuossa aivan pirun hyvää työtä. Toki mies kuulosti Bonhamille ,mutta niinhän Bonhamin pitääkin? :-) Ainoa vaihtoehto tähän juttuun minun mielestäni.
Hyvin tosiaan veti, rennon ja pakottoman oloisesti.
En ole musiikin asiantuntija. |
HaloOfFlies
25.07.2015 22:01:27 (muokattu 25.07.2015 22:02:15) | |
|
PsychedelicWarlord:Jotenkin luettuani Plantin Elämä-opuksen minulle jäi "rivien välistä" sellainen kuva ,että Zeppeliniin liittyy Plantille niin paljon ikäviä muistoja -kuten poikansa kuolema,auto-onnettomuus (mieshän kai lauloi Presencen pyörätuolista) jne.- että reunion ei näistäkään syistä kiinnosta siinä määrin ,että se realisoituisi kiertueeksi tms. Toisaalta Plant on ollut soolourallaan(kin) hillitön kokeilija: Esim. viimeisimmästä levystä tai vaikkapa Now And Zen-levystä on vaikea löytää muuta yhteistä nimittäjää kuin miehen mainio soundi.
Niin, Planthan aikoi lähteä bändistä vuonna 1978 opiskellakseen opettajaksi. Silloin Bonham sai puhuttua hänet ympäri.
http://www.contactmusic.com/robert- … d-zeppelin-after-sons-death_1178115
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
HaloOfFlies: Niin, Planthan aikoi lähteä bändistä vuonna 1978 opiskellakseen opettajaksi. Silloin Bonham sai puhuttua hänet ympäri.
http://www.contactmusic.com/robert- … d-zeppelin-after-sons-death_1178115
Ok. Mielenkiintoinen tieto tämä. Presencehän ilmestyi 1976 eli olisko nuo tapahtumat jo olleet vaikuttimena?
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
