Aihe: David Bowie | |
---|
|
että siinä mielessä se ei dokumentistakaan kyllä mene Eikä siinäkään mielessä, ettei esim. Tin Machinesta taidettu mainita sanakaan. Joo, tylsä bändi ja Bowielta turhaa perseilyä koko orkesteri mun mielestä, mutta historiaa yhtä kaikki. Tuuttiin tää tehtiin. Eli yx urbaano 70-luvun ikikakara jälleen vauhdissa: https://freesound.org/people/msalama123/ | |
Lnoer: Kyllä teatterissa oli kuultavissa, että osalle saattoi tulla yllätyksenä ettei se olekaan mikään "Bohemian Rhapsody", "Rocketman" tai "Elvis". Puolessa välissä leffaa kuulin kun takana kyseltiin, että "niin, onko tämä joku parin tunnin musavideo?"
LOL, hyvä Suomi. | |
Käytiin rouvan kanssa katsomassa Orionissa, mikä saattaa värittää kertomaa, kun on niin fantsu mesta. Oli loistava elokuva ja mun mielestä nimenomaan loistava dokumentti. Ei se ollut dokumentti Bowien urasta päivämäärineen ja faktoineen, vaan reippaasta kestostaan huolimatta tiivis dokumentti Bowien ajatusmaailmasta ja myös siitä, miten se muuttui. Kovimmat muutoksethan nähtiin leffan loppupuolella: aluksi muutos tienaavaksi dandyviihdyttäjäksi ja sitten toteamus, jonka mukaan hän oli siihen aikaan taiteilijana aivan skutsissa ja koko ajatusmaailma oli väärin. Ennakkotietoa leffan katsominen edellytti, mutta ei se mikään aapiskirja ollutkaan. Aloin leffan näkemisen jälkeisenä yönä pohtia sitä, miksi Bowie ei maininnut koko leffan aikana nimeltä kuin Enon ja Imanin. Tunsiko hän olleensa kaiken muun ajan kuplassa ilman kontaktia muuhun maailmaan? Vai oliko hän niin tiiviisti sulaneena kulloiseenkin proggikseen, että siinä ei nimillä ja persoonilla ollut väliä? Monet taltioinnit viittasivat jälkimmäiseen. Kuva- ja äänimateriaalin keräämiseen, työstöön ja ennenkaikkea leikkaamiseen oli uhrattu aikaa. Kun ei ollut puhuvia päitä, oli sitä materiaalia todella paljon. Diggasin tosi paljon (hälyisistä) kuva- ja äänimaailmoista lukemattomine leikkauksineen. Metakka oli kova, mutta dynaaminen ja siksi ei väsyttävä ollenkaan päinvastoin kuin tämän vuosituhannen tuotantopolitiikka tuppaa oleen. Steve Lillywhitehan siellä oli ollut ääntä työstämässä. Ja jos ei tähän mennessä ole tajunnut, kuinka kova Mick Ronson oli, niin luulisi, että viimeistään tämän jälkeen. Sama koskee Reeves Gabrelsin uskomatonta paskuutta. Ja sitten lopuksi vielä: te jotka lähditte pois lopputekstien aikana, ette tiedä, mitä menetitte. Olen jokseenkin varma, että Bowiesta tulee vielä asiallinen faktasarjakin ja ei siinä mitään. Se täydentäisi hyvin tätä mestariteosta. | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|