Aihe: David Bowie | |
---|
vincent 27.06.2004 14:27:01 (muokattu 27.06.2004 22:35:30) | |
|
on muuten mies joutunut muutaman päivän sisällä keskeyttämään yhden keikan ja perumaan toisen sairastumisen johdosta. että nyt jännitetään tuota roskilden keikkaa... Edit: nyt on näemmä kaikki keikat ennen roskildea peruttu... hevi määrää... ...mutta ketä? |
|
jostain syystä en kestä kuunnella heroesia aika kauhea. enkä myöskään im afraid of americans. mutta loppuja sitten diggaan ihan helvetisti. ainakin ashes to ashes ja the man who sold the world. TÄRYKALVOTERAPIA JEE JEE!!! |
|
ja roskilde on peruttu....http://www.roskilde-festival.dk/object.php?obj=34fc2774&code=1 |
|
Bowien tuotannosta on tutuksi tullut 1960-luvun ("Laughing Gnome" on kieltämättä vinkeä kappale) ja 1970-luvun materiaali. Levykokonaisuuksista parhaiten toimivat, yllätys yllätys, "Hunky Dory" ja "Ziggy Stardust". Yksittäisistä biiseistä paras lienee käsittämättömän upea "Space Oddity". The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Kauheen vaikee kysymys tämmöselle Bowie -friikille. =) 1. Paras vaihe Bowien uralla? Pitkällisen harkinnan jälkeen vastaan 70-luvun glam vaihe. 2 Kolme parasta Bowie-levyä? 1. Aladdin Sane 2. Heathen 3. Reality 3. Kolme parasta Bowie-biisiä? 1. Lady Grinning Soul 2. Asehs To Ashes 3. New Killer Star Rasittavaa, kun tekis mieli vastata vaikka mitä. =) "Olihan se ihan hyvää, jos paskasta diggaa." |
hoku 29.11.2007 15:27:28 | |
|
Nostan tämän ihan vaan siksi, että Bowie on musiikista puhuttaessa aina ajankohtainen aihe. Juttuahan tästä sällistä riittää. Koska on turhaa perustaa uutta ketjua niin täällä voitaisiin puhua ihan yleisesti Bowiesta aloitustopikin linjauksen lisäksi, eikö? Voisin heittää tällasen aiheen ilmaan, että on musaa jota kuunellaan ja musaa johon uppoudutaan. Bowie on yksi parhaista esimerkeistä jälkimmäiseen. Meikäläinen kun osti sen Ziggy Stardustin, niin silloin 2003 seitsemäntoista kesäisen sällin musakuviot meni aivan sekaisin. Bowiesta tuli aivan mielettömän tärkeä osa koko elämää muutamaksi vuodeksi, eikä viekäkään ole musiikki tietenkään huonontunut, vaikkei tukka enää olekaan punainen. ;) Pakko tilittää kaverista jolle suosittelin Bowieta. Tämä sälli meni varmaan vielä enemmän sekaisin kuin meikäläinen. Joku juttu joissain bändeissä on, että niissä on mystisyyttä ja tarttumapintaa jolle voi perustaa melkeimpä elämänsä, jos huonosti(?) käy. Anyways, onko kellään tietoa ukon nykyisistä kuvioista? Vieläkö tulee uutta matskua ja koska? Tuskin se on vielä valmis lopettamaan. |
|
Eipä ole tietoa uusista projekteista. niitä täällä odotellaan kyllä myös. Yhden nuoren sällin tartutin myös aika totaalisesti. Bowie jyrää. :) |
stapani 01.12.2007 00:06:20 (muokattu 01.12.2007 00:44:17) | |
|
Yep Nän 60-luvulla syntyneenä voin sanoa (vaikka enemmän olen hard/heavy rockin miehiä) voin lisätä : suurin piirtein koko Bowien virallinen tuotanto löytyy Se mies ihan oikeasti oli aikaansa edellä...... uskomattoman moni vanha biisikin vielä kestää kuuntelua.... vuodet eivät ole syöneet tarttumapintaa.... Ziggy Stardust on yx 70-luvun kulmakiviä........ jo tuosta David Jones aikaisesta kamasta huomaa ettei haettu ihan niitä listaykkösiä....... vaan enempi sitä omaa otetta....... Mick Ronson oli yksi 70-luvun hienoimpia kitaristeja, vaikka Hector suurena fanina coveroi Bowien Suomessa suurempaan yleisen tietoisuuteen niin tuo Hectorin cover Kadonneet Lapset tuosta alkuperäisin italialaisesta biisistä on aina muistissa tuona Mick Ronsonin versiona.... Stapani |
|
En tiedä kenen kädestä ovat nerokkaat riffit esim. Man Who Sold the World-biisissä, Ziggy Stardustisssa, Jean Geniessa tai John I'm Only Dancing -biisissä? Ovatko ne Bowien vai Ronsonin? Mutta loistavia ne ovat ja Mick Ronson on nerokas kitaristi Bowien taustalla näinä vuosina. Ronson used a Gibson Les Paul which he had the paint stripped off believing this would make the guitar sound more 'edgy'citation needed and another (pictured above) with paint left on which was probably unmodified.citation needed For recording in the studio he used a Marshall Major amp plugged in to an angled 4x12 Marshall cab which he named 'The Pig'citation needed. After working with Bowie, Ronson used a Fender Telecaster for a long period. Kertoo Wikipedia. Mikä on muuten Starmanin avaussointu? The intro to Bowie's "Starman" is pretty, too, and that's quite a feat cuz it's a dissonant chord that starts it (but followed up by that trusty Major 7!). http://youtube.com/watch?v=YOUKNiGJCPc |
|
En tiedä kenen kädestä ovat nerokkaat riffit esim. Man Who Sold the World-biisissä, Ziggy Stardustisssa, Jean Geniessa tai John I'm Only Dancing -biisissä? Ovatko ne Bowien vai Ronsonin? Mutta loistavia ne ovat ja Mick Ronson on nerokas kitaristi Bowien taustalla näinä vuosina. Ronson used a Gibson Les Paul which he had the paint stripped off believing this would make the guitar sound more 'edgy' and another (pictured above) with paint left on which was probably unmodified. For recording in the studio he used a Marshall Major amp plugged in to an angled 4x12 Marshall cab which he named 'The Pig'. After working with Bowie, Ronson used a Fender Telecaster for a long period. Kertoo Wikipedia. Mikä on muuten Starmanin avaussointu? Itse tahtoisin uskoa, että Ronsonin maagisesta kädestä olisivat nuo mainitsemasi riffit lähtöisin. Vaikeahan se on sanoa, mutta jotenkin Ronsonmainen lähestymistapa olisi havaittavissa (huom. tässä vaiheessa kirjailija on humaloissa). Jostain olen lukenut noita Ronsonin Les Paulin kokeilijoiden mielipiteitä kitarasta, että sointi olisi ollut normi-Les Paulia lämpimämpi, mikä on toisaalta kuultavissa Bowien Ziggy-kauden levyillä. Ronsonhan kehitti lainaamaasi "The Pigiä" aika paljon käyttämällä tätä keikoilla. Ja itse olen soittanut Starmanin ensimmäisen riffin A# ja barrena, kiitos. Ronsonista voisi kirjoitella ummet ja lammet, mutta nyt pahimpien kirotusvirheijen pelossa lopetan tähän. Cheers! Huhut kirjoittajan pienestä peniksestä ovat suuresti liioiteltuja. |
|
Itse tahtoisin uskoa, että Ronsonin maagisesta kädestä olisivat nuo mainitsemasi riffit lähtöisin. Vaikeahan se on sanoa, mutta jotenkin Ronsonmainen lähestymistapa olisi havaittavissa (huom. tässä vaiheessa kirjailija on humaloissa). Tuo tila on joskus sallittavissa. Jostain olen lukenut noita Ronsonin Les Paulin kokeilijoiden mielipiteitä kitarasta, että sointi olisi ollut normi-Les Paulia lämpimämpi, mikä on toisaalta kuultavissa Bowien Ziggy-kauden levyillä. Ronsonhan kehitti lainaamaasi "The Pigiä" aika paljon käyttämällä tätä keikoilla. Sointi on kyllä omaperäisen rouhea. Vrt. Ziggy Stardust Ja itse olen soittanut Starmanin ensimmäisen riffin A# ja barrena, kiitos. Ronsonista voisi kirjoitella ummet ja lammet, mutta nyt pahimpien kirotusvirheijen pelossa lopetan tähän. Cheers! Täytyypä kokeilla. Kun Bowien tyyli vaihtui, vaihtuivat kitaristitkin. Alkoi tulla Alomaria (joka oli mahdollisimman kaukana Ronsonia) ja kumppaneita... http://youtube.com/watch?v=YOUKNiGJCPc |
|
Bb ja F soinnut löytyy nuottikirjasta Starmanin alusta. Bowie oli muuten Extras-sarjan vierailijana eilen illalla. Vanhentunut on mies vaan onhan jo 60v. |
|
Berlin-era eli Low, Heroes ja Lodger. Voisiko joku hieman kertoa millaisella asenteella noita kannattaisi lähteä tsekkailemaan. Lowia olen yrittänyt kuunnella, mutten saa siitä juuri mitään irti. Mitä näiltä pitäisi odottaa, millaisia nämä ovat oikeasti? "Bach sävelsi musiikkinsa jumalalle.
Jos me sävellämme, teemme sen saadaksemme pillua."
-Erlend Loe |
öl m 23.12.2007 17:40:00 | |
|
Voisiko joku hieman kertoa millaisella asenteella noita kannattaisi lähteä tsekkailemaan. Lowia olen yrittänyt kuunnella, mutten saa siitä juuri mitään irti. Mitä näiltä pitäisi odottaa, millaisia nämä ovat oikeasti? Asenne niin kuin mihin tahansa levyyn eli avoimin mielin (ja korvin). Omasta mielestäni Low on ehdottomasti Bowien kaikkien aikojen Top 3-levyjen joukossa. Henkilökohtaisesti viehättää nuo A-puolen "miniatyyrikappaleet". Lyhyitä biisejä, joissa on ideaa ja kun idea on saatu tapetille, niin biisi feidataan tai lopetetaan muilla keinoin. Ei turhaa toistelua eikä kaavoihin kangistuneita biisimuotteja. Lodger kolahti minullekin vasta ihan viime vuosina. Hienoja biisejä edelleen melko vinksahtaneella asenteella vedettynä. Joillekin toimii tämä Berliini-kausi, joillekin vähemmän. Jos ei saa mitään irti yrityksistä huolimatta, niin siirtyy muihin levyihin. Ei kai sitä väkisin... http://www.mikseri.net/users/?id=85003 |
|
Lodger kolahti minullekin vasta ihan viime vuosina. Hienoja biisejä edelleen melko vinksahtaneella asenteella vedettynä. Joillekin toimii tämä Berliini-kausi, joillekin vähemmän. Jos ei saa mitään irti yrityksistä huolimatta, niin siirtyy muihin levyihin. Ei kai sitä väkisin... Itseasiassa Bowiellakin suurin luovuusmomentum loppui juuri tuohon Berliini-trilogiaan Low, Hereoes ja Logder sekä tietenkin Scary Monsters oli vielä tätä kokeilevampaa linjaa. Let's Dance vei Taavetin ihan muille linjoille.
http://youtube.com/watch?v=YOUKNiGJCPc |
|
Jos huvittaa nähdä, niin tänä vuonna ilmestynellä David Gilmourin (ex- Pink Floyd -mies) DVD:llä "Remember That Night" Bowie laulaa pari biisiä vierailevana tähtenä. Ei se mua vakuuta niinkään kun itse tosiaan enempi PF:sta diggaan, mutta ihan kiva että Bowiekin jaksaa heittää tuollaisia cameo-rooleja vielä vanhana äijänäkin. Juujuu omistan Ziggy Stardustin ja on se hyvä levy :P -Mikko |
|
Youtubesta on löydettävissä hieno pätkä, jossa David kiskasee kanadalaisorkesteri Arcade Firen kanssa muutamia kipaleita. On melko hienon kuulosta. Bowie on ollut mulle itselle suuri vaikuttaja siitä lähtien, kun Under Pressuren kautta ajauduin sivuraiteille Queenistä. Omat suosikkialbumit ovat ehdottomasti Let's Dance sekä Scary Monsters, joiden soundit on musta jotain tavoittelemisen arvoista (erityisesti Let's Dancen). Ja tietty vanhana bluesmiehenä pitää SRV:n tuotoksia aina vain ihailla. Biiseistään China Girl on mun lemppari, koska siinä on ylähuulta eli Elvistä juuri sopivassa suhteessa (kohtis)isoihin soundeihin sekä huippukitarointiin. Joonas. Sataa sataa ropisee, pili pili pom! |
|
1. Paras vaihe Bowien uralla? Kauhean hankala rajata. 70-luku, alusta loppuun asti, vähän molempiin suuntiin laajennettuna. Parempi sanoa niin, että pidän enemmän Bowien vanhasta kuin uudesta tuotannosta. 2 Kolme parasta Bowie-levyä? 1. Aladdin Sane 2. Hunky Dory 3. Station To Station 3. Kolme parasta Bowie-biisiä? 1. Young Americans. Oikeasti, kuunnelkaa tarkkaan. En minäkään siitä aluksi pitänyt. On muuten tajunnanräjäyttävä kokemus pistää tämä biisi soimaan kuulokkeilla heti aamulla, kun päässä ei soi vielä mitään, täydestä hiljaisuudesta. Upea biisi, upea laulaja. 2. Suffragette City 3. Queen Bitch Hieno biisi on myös Sweet Head (muistaakseni vuodelta -71), jota ei löydy studioalbumeilta. Kärkisijoilla pyörivät myös muun muassa Life On Mars, Andy Warhol, Beauty And The Beast, Fascination, Be My Wife, sekä coveri Sorrow. Viimeksi mainittu on noussut pienessä mielessäni suorastaan pyhäksi biisiksi. Bowie on ehdoton ykkönen, kaikin tavoin. En osaa verratakaan mihinkään muuhun. Niin pohjaton luovuus, että en edes jaksa ajatella koko asiaa, parhaan näköinen ihminen, jota maa on koskaan päällään kantanut. Jos joskus löydän jotain, joka voittaa Bowien, niin sen täytyy kyllä sitten olla tappavaa. http://www.youtube.com/watch?v=LxDVc80Z3FI such contemporaries |
|
1. Paras vaihe Bowien uralla? Kliseisesti täytyy vastata, että vuodet 70-73. Miehen luomisvoima oli tuohon aikaan mielestäni kovimmillaan, eikä keskinkertaisuuksia oikein eksynyt joukkoon. Lisäksi Mick Ronsonin, suosikkikitaristini mukana heiluminen teki tuosta ajasta sen kovimman. 2 Kolme parasta Bowie-levyä? 1. Ziggy Stardust. Aika tasoihin menee koko kärkikolmikkoni, mutta tämä silti nappaa voiton. Ehkä siihen riittää pelkkä Moonage Daydreamin lopun kitarasoolo, tai Starman. 2. Hunky Dory. Quick sand, Life on Mars?... 3. Aladdin Sane. Tältä levyltä löytyy Time, joka on yksi suurimpia suosikkejani herran tuotannossa. Muutenkin niin kova levy ilman ainuttakaan notkahdusta. The Man Who Sold The World'in olisi voinut pistää tuohon ryhmään huoletta, varsinkin herra Ronsonin suuren panoksen takia. 3. Kolme parasta Bowie-biisiä? 1. Life on Mars? Kaikkien aikojen hienoin balladi. Täydellinen pop-biisi ja iätön. Sanoitukset kokkelia ja kitarasoolot rautaa. 2. Moonage Daydream. Liveversiot pesevät levyversion mennen tullen. Kitarasoolossa on niin helketisti tunnetta ja fiilistä, ettei monasti törmää. Saundi myös täydellisen pehmeä ja sustain-rikas. 3. Time. Tässä biisissä on glamia ja draamaa. Kannattaa tsekata matava Ziggyn jäähyväiskeikan versio, joka pyyhkii taas lattian levyversiolla, ainakin melkein. Oma Bowie-innostus lähti televisiodokkarin myötä. Miehen biisit olivat toki tuttuja kaukaisesti, mutta Ziggy-dokkari ja jäähyväiskeikka sekoittivat pienen mielen lopullisesti. Kaksi vuotta kuuntelin melkein pelkästään Bowieta ja haalin miehen levyjä. Loppujen lopuksi rakkaimmat levyt ovat livelätyt, joista Bowie at the Beeb on se ykkönen. Bändi soittaa siinä täydellisesti, etenkin kitarajumala Ronsonin vetämä Moonage Daydreamin soolo vetää hiljaiseksi aina. Lisäksi Velvet Underground-laina Waiting for the Man on oiva näyttö miehen taidoista. Aina ei tarvitse tiluttaa tullakseen kuulluksi. Nämä ovat minun mielipiteeni. Mie löysin nämä netistä. Life...is like a box of chocolates. A cheap, thoughtless, perfunctoral gift that no one ever asks for. Unreturnable because all you get back is another box of chocolates.
Cancer Man |
|
3. Time. Tässä biisissä on glamia ja draamaa. Kannattaa tsekata matava Ziggyn jäähyväiskeikan versio, joka pyyhkii taas lattian levyversiolla, ainakin melkein. Mielelläni, saisko linkkiä? :) ku en löydä näköjään oikeita hakusanoja. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|