| Aihe: Ave, Popeda, morituri te salutant! | |
|---|
|
”Popeda on juntti. Popeda on tylsä. Popeda on paska.”
Höpö höpö, housussas on. Te onnettomat vain luulette Popedan olevan huono bändi koska ette ole kuulleet kuin ne kaikkein tympeimmät hitit jotka radiossakin joskus soivat. ”Kersantti Karoliinat” ja ”Punaiset ja makeat” ja mitä näitä nyt on. Hyvät biisit jäävät niiden varjoon.
Onhan Popedassa vikansakin, ei se ainainen jäkätys nyt ihan turhasta ole tullut. Popedalla on pakonomainen tarve tehdä hienojen biisien vastapainoksi aivan järkyttävän huonoa huumoria edustavia idioottiralleja, esim. Pornokaupan myyjä, Oodi makkaralle, Paljastaja-Karppanen, Irmeli, näitä riittää kyllä. Tai sitten heidän täytyy pilata hyviä kappaleita jollain vähemmän järkevällä temppuilulla, esim. jytäbiisit ”Palle and the boys” falsettiulinalla ja ”Polttaa” alun käsittämättömällä puheosuudella. Näitä riittää kanssa. Ja Paten mahdottomat ylilyönnit mölinöineen, pelleilyineen ja irvistelyineen varmasti häiritsevät osaa kuulijoista. Valitettavan usein monet biisit myös turmellaan liian humoristisilla teksteillä. Tulee mieleen, että äijät eivät edes halua muiden kuin jo valmiiksi fanien kuuntelevan heidän musiikkiaan ja tämä varmistetaan matalaotsaisella vitsailulla. Kohderyhmäajatteluako, vaiko käänteistä sellaista?
Oikeastaan vain ”Kaasua” –levy on vapaa noista ongelmista, sillä levyllä ei tahallista hölmöilyä ja yleisön karkotusta ole. Mutta Popeda nyt vaan on Popeda ja se on hyväksyttävä semmoisena kuin se on. Eipähän pääse kukaan ainakaan sanomaan, että bändi tekee kompromisseja ja mielistelee suurta yleisöä. Vai?
Enpä minäkään ole bändin viimeaikaisiin tekemisiin kovin tarkasti perehtynyt; ”Svoboda” on tuorein levy jonka olen hankkinut. Popeda kun luiskahti Arwo Mikkosen kuoleman jälkeen pikkuhiljaa liikaa kohti hevirokkia boogiejuurensa unohtaen. Itse asiassa lopetin Popedan touhujen seuraamisen silloin aikanaan ”Pohjantähden alla” levyyn. Nyt myöhemmin –kun olen taas muistanut Popedan olevan hieno bändi- olen hankkinut muutamia vuoden –86 jälkeisiä levyjä ja yllättävän hyviä juttuja niistäkin löytyy.
Popedalta pukkaa vähän väliä markkinoille liian monella keskinkertaisella biisillä varustettuja kokoelmia. Minä kun olisin Epe Helenius, niin välittömästi ilmestyisi ainoastaan hyviä biisejä sisältävä kooste, esim. tämmöinen:
Rock and roll
Da da
Raswaa koneeseen
Blues
Yö
Mä unta näin
Jos joet olis…
Sika-Anteron laulu
Armahdus
Viimeinen mohikaani
Whiskey
Telakalle töihin
Savusukeltajan blues
Kotiin
Ei tuosta paljon rokki parane. Eikä ne hyvät biisit tuohon lopu, nuo nyt vain tulivat ensimmäiseksi mieleeni ja nuo edustavat mielestäni sitä aidointa Popeda-henkeä. Tuollaisten biisien tekemisestä ja tuollaisesta meiningistä voivat hiuksiansa vaalentavat, trendikkäästi ässää sössöttävät ja muotivaatteissa sipsuttavat juniorirokkarit nähdä ainoastaan märkää unta, otsatöyhtö tutisten.
Juntteja Popedan äijät saattavat ollakin, mutta sehän nyt on pelkästään positiivinen asia kaiken citypinnallisuuden keskellä. Pate on pomo. Pomo on Pate. Tämä on rok änd rol. Vikiskööt pikkupojat mitä ikinä sitten vikisevätkin.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
Täytyy kyllä sanoa, että taas puhuu herra Kenkkunen asiaa. Itse en ole koskaan ollut mikään erityinen Popedan musiikin ystävä, mutta ei voi väittää vastaan, että kyllä pojat aina hyvän rännttätäntän aikaan saavat. Todisteena siitä on vaikkapa RMJ 2003-esitys, joka eilen tuli ulos töllöttimestä.
Onhan Pate kyllä hirveä juntti, ei siitä mihinkään pääse, mutta minä sanon tämän kohteliaisuutena, vastakkaisia mielipiteitäkin varmaan on. Ja Costellon kitarointi on hienoa kuultavaa.
Pitäisi varmaankin hankkia joku Paten ja kumppaneiden levy.
"Every hundred pounds we've earned, we've got hundred pounds worth of problems to balance with." -George Harrison 1969 | |
Todisteena siitä on vaikkapa RMJ 2003-esitys, joka eilen tuli ulos töllöttimestä.
Olihan siinä ihan niinkuin toinen bändi, jos vertaa siihen aikaisemmin tulleeseen RMJ 2002 -taltiointiin. Sehän oli aivan surkea. Nyt oli biisivalinnat osuneet suht kohdalleen ja meno oli muutenkin tosi ROCK. Usko Popedaan palasi kyllä viimeistään tämän RMJ 2003:n ansiosta.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
Popeda on minulle ollus maan ykkösbändi melkein aina. Jos joku asia vituttaa, niin Popedan kuuntelu saa yleensä paremmalle tuulelle. Ja bändi on hyvä myös näissä vakavamielisemmissäkin biiseissä, kuten Pohjantähden alla, mustameri ja mies, sä lähdit taas jne. Lavalla Popeda on silkkaa rautaa, kunnon hardrockia. Ja Costi on ykis maan tyylikkäimpiä kitarsiteja helkkarin hyvä säveltäjä. | |
Jossain haastattelussa Pate totes ku kysyttiin kuinka se jaksaa:" jos ihmiset maksaa nähdäkseen pöhöttyneitä vanhoja ukkoja, niin sitten vedetään aina täysillä". Jotenkin tohon suuntaan. Mielestäni ammattiylpeys on Popedan kohdalla kohdallaan. Keikka soitetaan sata lasissa ja suupieli pikku virneessä.
Who the fuck is Mick Jagger... | |
Oli kyllä aika hyvä vatsakokoelma tuossa RMJ-keikalla :)
Harppu on alaston piano | |
Kyllä se popeda on vaan suomen kovin live bändi.
Let`s rock like fuck! by Mike Monroe | |
Itse kuulun näihin uudempiin Popeda-faneihin,joskus reilu vuosi sitten kiinnostuin heidän musiikistaan.Junttiasenne on pelkästään hyvä asia.Ja livenä aivan loistava,vaikken heidän keikkojaan paikan päällä ole nähnyt.Telkkarista on tullut katseltua kaikki mahdolliset ja niin poispäin.Ja se täytyy vielä todeta,että Costello on aivan loistava säveltäjä ja kitaristi.Popeda on kyllä Suomen kovimpia ellei jopa kovin rock-bändi.
OMALLA VASTUULLA!1!1!1 | |
Musiikin opiskelijana voi sanoa että popedaa pidetään kyllä liian junttina bändinä. kyllä se bändi on suomenkieliseksi todella rock.
esim biisit: palle and the boys,kuulat sekaisin,
pohjantähden alla,mustameri ja mies ovat hienoja vetoja. costello on loistava kitaristi ja popedan saundi on loistava.
paten laulussa on välillä ylilyöntejä mutta mitä sitten se se on rokkii
can't help 'bout the shape I'm in. I can't sing I ain't pretty and my legs are thin | |
Popeda rokkaa helvetisti vuodesta toiseen taiderockhörhöjen harmiksi. Ja hyvä niin. Kova bändi, oikea asenne, hauskanpitoa, hienoja biisejä. |  ozz3
05.01.2004 23:44:52 | |
|
Popeda rokkaa vielä tänäkin päivänä ja on kautta linjan yksi parhaita Suomalaisia yhtyeitä ikinä! Vaikka Pate onkin jo vähän vanhentunut, on mies silti hyvässä vedossa ja Costello on IMO yksi maamme parhaita kitaristeja.
"Sillä Nyt Kellot Lyö!"
"Somebody is buying them and it's not the fucking reindeer" - Bruce Dickinson 21.12.2003 | |
Heh, mä en omista levyjä, mutta Popeda on hauska bändi jolla on tosiaan otetta ja asennetta homaan ja sopivalla asteella huumoria.
Costello on helvetin kova, oli aikoinaan Messukeskuksen musamessuilla esittelemässä jotain Hughes&Kettneriä ja soitti kuin vimmattu pienessä tilassa h-vetin lujaa. Avasi mun silmät silloin.
"Now that Poison's out of the way, we can go right to the top." - James Hetfield, Metallica, Rip Magazine, November 1991 | |
Tykkään paljon Popedan musiikista, mutta yksi erityisesti kolahtaneista on huomiotta jäänyt instrumentaali Huimia öitä, niukasti öljyä. Se on vain yksinkertaisesti hieno biisi. Kerran livenäkin nähneenä voin sanoa, että esiintymisessä on asennetta ja menoa.
Ostetaan vähän käytettyä soittotaitoa. | |
Popeda rokkaa helvetisti vuodesta toiseen taiderockhörhöjen harmiksi....
Samaa mieltä. Popeda uskaltaa olla tasan oma itsensä. Taiderockhörhöjen musiikkia ei kukaan muista viidenkään vuoden päästä, mutta Popeda soittaa vielä nelikymppisenäkin RMJ:n kokoiselle (innostuneelle) yleisölle.
Matkalla Alabamaan on muuten helvetin hyvä biisi!
Tai siis enhä MINÄ Popedasta tykkää, kaverit saatta luulla mua juntiksi... Hmm...
Juhannus lähestyy |  -J
06.01.2004 17:00:39 | |
|
Todellakin, olen pistänyt myös merkille että jengi haukkuu Popedaa surutta näilläkin palstoilla. Perkele, Popeda on yksi niistä harvoista bändeistä joka on vetänyt JUST sillä suruttomalla omalla linjallaan läpi aikojen armottomalla jytinällä. Popeda ei ole ulosanniltaan mikään Suomen Dream Theather, vaan kaverit vetävät shown pajahanskat käsissä ja homma toimii positiivisella raivolla! Hittooks sillä väliä mitä sanoissa sanotaan, porukka vieroksuu Popedan lyriikoita ilmeisesti vain sen takia että he tajuavat suoraan mitä biiseissä lauletaan. Sittenhän se vasta onkin jotain kun rilluttellaan "kultaisista vaskiapinoista laulamassa rautahorisontissa keltaista suruaan". Hoho!
Kansalaiset! Popedan soundissa on sitä alkukantaista murinaa joka ottaa avokämmenotteella haaravälistä ja määrää just sen tahdin mitä kantapää lyö!
Sisko tahtoisin näädän, mutta maailma on rotta! | |
Popedaa jokseenkin vierastin minäkin ennen, vaikka jotkut hittinsä aika muikeilta kuulostivatkin (Matkalla Alabamaan, Sukset ym...). Joku kesä sitten todistin poppoon keikkaa Himoksella juhannuksena, ja pakko oli myöntää, että ko. Himos-festarin top 3:ssa oli tuo esiintyminen. Umpituttuja biisejä, yleisönlaulatusta ("Kaaa-aasuaa | Komisaario Peppone!") ja tosi hyvää show-meininkiä. Väkisin tuli hymy kasvoille. Kyllä ne jaksaa.
Se mikä ei tapa, ahistaa. | |
Onhan Popedassa vikansakin, ei se ainainen jäkätys nyt ihan turhasta ole tullut. käänteistä sellaista?
Mun mielestäni oikeastaan ainoa jäkätyksen aihe Popedassa on, että tasan sitä mukaa kun Hautamäen osuus on bändissä kasvanut ja mies varttunut, niin sitä enemmän bändi on muuttunut tosikommaksi boogieheviorkaksi. Kohta ne on varmaan samanlainen rockin näköispatsas minkälainen Aerosmith on ollut aina.
Mutta alkupää on rautaa ja Peppone ehdoton huippu. Siitä levystä ei huomautettavaa paljon löydy. Jopa kansi on siedettävä, mikä ei Pokolla ole suinkaan itsestänsä selvää. Mun mielestäni myös keikoilla bändi oli silloin hurjassa kunnossa ja melko pitkälle hullun professorin Safkan totaalisen olemuksen ja urkurismin ansiosta.
Myöheminkin on bändi toki tehnyt lukuisia hyviä vetoja. Huomata täytyy, että yhteenkään onnistumiseen ei ole tarvittu ammattiauttajan apua tekstien laadinnassa.
Sekin, että jotain Hanhiniemeä yms käytetään tekstittäjänä, on valitettava merkki siitä, että alkuaikojen anarkistista, jopa montypythonmaisiin oivalluksiin kykenevää ryhmää ei enää ole. Voihan tietty olla, ettei sitä lopun ikänsä jaksa varsinkin kun niitten jatkuvien hotellihirvien ja puustellien kavalkadi ei loppumattomiin ehkä inspiroi.
Ps.
Muuten, jossain aiemmin puhuttiin muuntumisesta (olikohan Eppu -topiikki?).
Tässä Popedan tapauksessa näkyy mun mielestäni pitkä muutos, mikä on tehnyt bändistä lähes eri orkan. Eppu -tapauksessa orkka kävi ekoilla kolmella levyllä läpi kolme selkeästi toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa rockestetiikkaan, hylkäsi ne kaikki ja on siitä pitäen ollut käytännössä se, mitä se on nyt.
Taas esimerkiksi Pirkot ja Ismo Alanko eivät mun mielestäni ole muuttuneet koskaan mihinkään. Jalostaneet vain jo alussa kohtuuselkeetä käsialaansa.
Kenkkusella on helvetin hyviä topiikkeja. Niistä saa kehitettyä just semmosta pohdintaa, mitä mun mielestäni pitäisi harrastaakin.
| |
Kaikki tuntuu diggaavan Popedaa ja siksi bändi varmasti jaksaa ja jatkaa..
Itse en ole ekan levyn jälkeen bändiä jaksanut. Pikkutuhmat ja vitsikkäät biisit lähinnä etoo. Mutta livenä totta tosiaan näkyy vuosien kertymä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |  Mika Antero
06.01.2004 20:39:02 (muokattu 06.01.2004 20:40:30) | |
|
että tasan sitä mukaa kun Hautamäen osuus on bändissä kasvanut ja mies varttunut, niin sitä enemmän bändi on muuttunut tosikommaksi boogieheviorkaksi.
Enpä voisi olla juuri enempää samaa mieltä. Hautamäki on tehnyt bändistä sen mitä se nykyisin on. Osa pitää sitä hyvänä, osa ei. Mielestäni Costello kuvasi "Ilkeesti kiitää" -kirjassa tämän tilanteen hyvin, silloin kun Törrö Tapaninen lähti/sai kenkää bändistä: "Ritchie Blackmore ja George Thorogood ei voi soittaa samassa bändissä". Eli Tapanisen lähtöön loppui boogie ja hevi alkoi. Ei nyt ihan mutta melkein, ainahan siellä niitä rokkirypistyksiäkin on mukana.
Sekin, että jotain Hanhiniemeä yms käytetään tekstittäjänä, on valitettava merkki siitä, että alkuaikojen anarkistista, jopa montypythonmaisiin oivalluksiin kykenevää ryhmää ei enää ole.
Hanhiniemihän on muuten itsekin sanonut, että mitä huonommin suomirokilla menee sitä enemmän häneltä pyydetään tekstejä. Tjsp.
Niistä saa kehitettyä just semmosta pohdintaa, mitä mun mielestäni pitäisi harrastaakin.
Kiitos, kiva kuulla. Samaa voi luonnollisesti sanoa sinunkin (tai varsinkin sinun) kirjoituksistasi.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |  BaariMikko
06.01.2004 23:27:07 (muokattu 06.01.2004 23:27:31) | |
|
Pikkutuhmat ja vitsikkäät biisit lähinnä etoo.
Joo, keski-ikäinen, hikinen äijä laulamassa pillun saamisesta ei oikein iske.
Soittopuoli on ihan ok.
T: Taiderockhörhö
Korkeampien voimien väliintuloa odotellessa asioita voi ajaa myös itse.
Kaljakorin virittämisen kanssa pitää olla
huolellinen. Kaljakori viritetään A:han.
Jos viritystouhu menee liian pitkälle,
ollaan jo AA:ssa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
