| Aihe: Lynyrd Skynyrd | |
|---|
|
Tämä oli uutta minulle.Siis nuo CDON.COMin levyt ovat uudempia painoksia? Täytyy katsastaa asia.Onko noissa painoksissa eroa esim.kansilehdissä verrattuna vanhoihin painoksiin?
Bulletsin olen tuolta tilannut ja siinä on pari livebiisiä bonuksena sekä kansilehti sellaista normaalia "remaster"-tasoa. Hieman tarinaa ja kuvia. Fancyä olen jossain kaupassa katsonut ja siihen taisi samat määreet päteä. CDON.comilla on noiden kahden julkaisupäivä v. 1999, kun taas remasteroidut Pronounced ja Survivors julkaistiin v. 2001. Niille vanhoille painoksille julkaisupäivä näyttää olevan 90-luvun alusta.
No toisaalta Second Helpingin uudesta versiosta ei ole CDON:COMilla mitään havaintoa, vaikka sellainenkin pitäisi olla olemassa. Tarjolla on käsittääkseni se vanha painos, ainakin julkaisupäivän perusteella. Hiukka epämääräistä on. Universal/MCA ei hirveästi ymmärrä edes näiden tunnetuimpien 70-luvun artistiensa kataloogin päälle. Vähemmän tunnetut onkin jo toinen tarina. Esim. Wishbone Ashilla on juttu näiden remastereiden kanssa vielä huonommin kuin LS:llä. Niitä on useasta tärkeästä levystä, mutta saatavuus on vielä huonompi ja usein olematon.
"This is my truth, tell me yours." | |
Mulla on muutama noista uutena versiona. On niissä toki hienommat kansilehdet. Niissä on myös pari livebiisiä bonuksena.
No voihan vee! Olen koko ajan ollut siinä uskossa ,että nuo CDON.COMin levyt on niitä vanhoja painoksia.Kiitoksia.Tämä oli mukava tieto.
Taisi tulla äkillistä rahanmenoa..:-)
Born to be wild - paitsi kotona | |
Mää suosittelen One more for the roadia - Skynyrdin maine pohjautuu suuresti kuitenkin livejutuille.
Ne soitti isoksi bändiksi pirun napakasti, ja valkoiseksi boogie-hardrock-bändiksi jotenkin miellyttävän letkeän funkysti
Jep, harmi vcaan että "T for Texas" puuttuu CD-versiolta.
Tuo letkeys ja delikaatti kunky-meininki on se, minkä puuttumista nykyisestä Skynyrdistä tuolla aiemmin marisin, nythän se on tosiaan semmoista punaniska-tuubaa, että Molly Hatchet ajaisi ihan saman asian. Tuo funky ja sielukas meininki on pitkälti riippuvainen soundipolitiikasta ja siitä, että esim. kitaristit jaksaa painaa hartiavoimin töitä ja kompata, no, eihän Medlocken ja muiden soittotaidossa mitään sanomista ole, mutta kyllä siellä vaan viivettä ja säröä on nykymeiningin mukaisesti viljelty, ja itselleni se Skynyrdin juttu oli kyllä nimenomaan se "kuivahko" soundimaailma.
Ja se kritisoimani leffa on toden totta se Freebird-DVD:ssä mukana tuleva. Järkyttävää katsottavaa, just semmosta mikä amerikkalaisuudessa yököttää. Rekkamiehet puhuu etelän murretta.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Vicious Cycle ei sitten todellakaan ole Lynnäriä parhaimmillaan...
Ei todellakaan, siksi aloin hommaamaankin näitä vähän "parempia" pikkuhiljaa...
Well...
IHKK #5 | |
Jep, harmi vcaan että "T for Texas" puuttuu CD-versiolta.
Eikös tuosta ole se "anniversary edition" tms.? Siitä varmaan löytyy kaikki biisit ja ekstraakin jos en väärin muista.
Tuo letkeys ja delikaatti kunky-meininki on se, minkä puuttumista nykyisestä Skynyrdistä tuolla aiemmin marisin, nythän se on tosiaan semmoista punaniska-tuubaa, että Molly Hatchet ajaisi ihan saman asian. Tuo funky ja sielukas meininki on pitkälti riippuvainen soundipolitiikasta ja siitä, että esim. kitaristit jaksaa painaa hartiavoimin töitä ja kompata, no, eihän Medlocken ja muiden soittotaidossa mitään sanomista ole, mutta kyllä siellä vaan viivettä ja säröä on nykymeiningin mukaisesti viljelty, ja itselleni se Skynyrdin juttu oli kyllä nimenomaan se "kuivahko" soundimaailma.
Joo soundimaailma on kyllä tuossa mielessä erilainen kuin ennen.Rytmikitarat on raskaammat ,mutta tuo kolmen kitaran "soundijako" on säilytetty mielestäni hyvin.Ymmärtääkseni vastaavuus on seuraava: King - Thomasson,Medlocke - Collins.Medlocke kertoili Vicious Cyclen ilmestyessä (Soundi) ,että hänen suosikkejaan ovat nimenomaan ne raskaammat biisit.Toisaalta onhan Blackfoot ollut aina "raskaampi" bändi kuin Skynyrd - jos nyt tällainen ilmaisu sallitaan.
Ja se kritisoimani leffa on toden totta se Freebird-DVD:ssä mukana tuleva. Järkyttävää katsottavaa, just semmosta mikä amerikkalaisuudessa yököttää. Rekkamiehet puhuu etelän murretta.
Ainahan Skynyrd on ollut varsin "god bless america" -meinikiä vai kuinka? En kommentoi enempää kun en ole filmiä nähnyt ,mutta tuo ei sinänsä vaikuttaisi mielipiteeseeni nyky-Skynyrdistä.Musa ratkaisee.
Born to be wild - paitsi kotona | |
Ainahan Skynyrd on ollut varsin "god bless america" -meinikiä vai kuinka? En kommentoi enempää kun en ole filmiä nähnyt ,mutta tuo ei sinänsä vaikuttaisi mielipiteeseeni nyky-Skynyrdistä.Musa ratkaisee.
Onhan se kyllä näin. Paitsi että "musa ratkaisee" on rock´n rollissa vähän niin ja näin, kun se ulkomusiikillinen puloi ja presentaatio on aina ollut oleellinen osa rokkihommia.
Niin, ja maailma on pienentynyt silläkin tavalla, että siitä vanhasta 70-luvun Skynyrdistä meitsit junnut joutu vaan luomaan omia mielikuviaan, ja niiden mielikuvien ansiosta sitten ne bändit oli semmoisia kuin itse halusimme. Pettymys on sitten suuri, kun DVD:ltä pääsee näkemään, että ei se meininki nyt niin posketonta ollutkaan, tai että tommosia saatanan urpoja ne noikin äijät sit kumminkin on. Vähän samalla tavalla kuin kirjat joista tehdään elokuva; ei se ollukkaan se päähenkilö sen näkönen kun se mun mielestä on.
Itseasiassa monienkin vanhojen bändien legendaarisuus perustuu varmasti siihen, että livehavainnot niistä ovat nykysukupolvelle tarkoin valikoitujen herkkujen varassa.
Esim. Zeppelin on mielestäni huomattavasti varjoaan pienempi bändi, ja kun eivät suostu kokoontumaan uudestaan, säilyy myytti jostain kuolemattomasta ihmisten mielissä. Kovan livebändin mainetta heidän kohdallaan on lisännyt Song remains the same-leffa sekä se How the west was won ja sit se parin vuoden takainen DVD. Sen sijaan bootlegeja on runsaasti tarjolla, ja niistä selviää kaikille, jotka korvansa haluavat avata, että ei se meininki aina niin ruusuista ollutkaan.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
Onhan se kyllä näin. Paitsi että "musa ratkaisee" on rock´n rollissa vähän niin ja näin, kun se ulkomusiikillinen puloi ja presentaatio on aina ollut oleellinen osa rokkihommia.
No mulle on jotenkin aina ollut selvää ,että Skynyrd-äijät on jonkin asteen etelän punaniskoja.Tavallaan pidän siitä asenteesta ,että "ollaan rehellisesti juntteja" vaikken siihen ajatusmaailmaan monelta osin voi yhtyäkään.Samaahan on esmes Doc Hollidaylla - ehkä vielä enemmän.
Toisaalta olen lukenut myös ,että Sweet home Alabama (josta Skynyrdin maine kai suureksi osaksi lähti liikkelle) olisi kirjoitettu piruilu mielessä (eli tuollaisella "tosi mahtava" Alabama -tyyliin) ,mutta tiedä näistä sitten.Ja Skynyrdin musa on minusta monin paikoin hienoa - asenteen takia tai siitä huolimatta ,joten meikäläisen kohdalla musa todella ratkaisee.Ja todistaahan tämä keskustelumme myös tavallaan senkin ,että Skynyrd on varsin monipuolista musiikkia :-)
Itseasiassa monienkin vanhojen bändien legendaarisuus perustuu varmasti siihen, että livehavainnot niistä ovat nykysukupolvelle tarkoin valikoitujen herkkujen varassa.
Voihan toki olla näinkin.Ja moni ulkomaanelävä saattaa livenä olla pettymys kun aiemmat äänihavainnot on studiolevyiltä tai eri keikoilta kasatuilta/korjailluilta live-levyiltä.
Eräs kaveri totesi jo jokunen vuosi sitten ,että nuorempi sukupolvi (en nyt puhu sinusta) ei osaa kuunnella live-musiikkia.Ei välttämättä tajuta ,että jos bändi heittää 100-200 keikkaa vuodessa niin se huonompi veto voi osua juuri Suomeen.Ja tämän keikan perusteella sitten leimataan koko yhtye.
Esim. Zeppelin on mielestäni huomattavasti varjoaan pienempi bändi, ja kun eivät suostu kokoontumaan uudestaan, säilyy myytti jostain kuolemattomasta ihmisten mielissä. Kovan livebändin mainetta heidän kohdallaan on lisännyt Song remains the same-leffa sekä se How the west was won ja sit se parin vuoden takainen DVD. Sen sijaan bootlegeja on runsaasti tarjolla, ja niistä selviää kaikille, jotka korvansa haluavat avata, että ei se meininki aina niin ruusuista ollutkaan.
Zeppelinin vaikutus on nimenomaan vaikutteena oleminen niin monelle itsessään menestyneelle ja merkittävälle bändille.Ei välttämättä keikkojen erinomaisuus (vaikka erinomaisia keikkoja takuulla on ollut).Minusta Song remains the same ei ole yhtä vakuuttava live kuin How the west was won joka on mielestäni hieno live-levy.En ole koskaan olettanut ,että Led Zeppelin olisi aina tehnyt täydellisiä tai kovia keikkoja.Tarpeeksi kuitenkin - luulisin.
Born to be wild - paitsi kotona | |
Mää suosittelen One more for the roadia
Se "for" on ruksattu kannessa yli ja sen tilalla on "from". Hyvä levy on se, pilkkuja vaan tässä viilailen. Ja edelleen olen Jyväshyvä-lakossa Alabama-ripoffin vuoksi.
Now you're messin' with a son of a bitch!
Nazareth Vuokatin Katinkullassa 15.4.2005. Lähtölaskenta on alkanut. | |
Esim. Zeppelin on mielestäni huomattavasti varjoaan pienempi bändi, ja kun eivät suostu kokoontumaan uudestaan,
Jäikö multa nyt jotain väliin? Eivät suostu kokoontumaan uudestaan?? Haloo.
Kovan livebändin mainetta heidän kohdallaan on lisännyt Song remains the same-leffa sekä se How the west was won ja sit se parin vuoden takainen DVD. Sen sijaan bootlegeja on runsaasti tarjolla, ja niistä selviää kaikille, jotka korvansa haluavat avata, että ei se meininki aina niin ruusuista ollutkaan.
Jos pystyis jonkun menneen keikan aikakoneella käydä paikan päällä kattomassa niin kyllä se mulla olis valinta kuitenkin Zeppelin. Hyvä tai huono keikka, kaikki kävis. Ensimmäinen syy: John Henry Bonham. On se kuitenkin harmi kun eivät suostu kokoontumaan uudestaan...
But you've gotta admit, he was one hell of a santa | |
Ja edelleen olen Jyväshyvä-lakossa Alabama-ripoffin vuoksi.
Jep. Ikuinen boikotti jumakauta.
The road never ends for me, kid. | |
Jäikö multa nyt jotain väliin? Eivät suostu kokoontumaan uudestaan?? Haloo.
No eiväthän ne suostu, vaikka on kaiketi n. pienen valtion bruttokansantuotteen verran tarjottu fyrkkaa comeback-rundista. Kyllä sulla nyt varmaan jäi jotain väliin; PÄÄ OVEN VÄLIIN!
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED | |
No eiväthän ne suostu, vaikka on kaiketi n. pienen valtion bruttokansantuotteen verran tarjottu fyrkkaa comeback-rundista. Kyllä sulla nyt varmaan jäi jotain väliin; PÄÄ OVEN VÄLIIN!
Älä nyt keuhkoo siinä... ei kai se raha kaikkea merkitse tai sillä voi kaikkea saada.
Zeppelin on hyvä esimerkki bändistä, joka oli osiensa summa - ilman Bonzoa Zeppeliniä ei ole, ja siksi se ei voi kokoontua uudestaan.
Mä puolestani kunnioitan ukkoja, jotka ymmärtävät tämän ylläolevan "bändi" käsitteen. Toinen laita on nytkin kai Suomea rundaava homma, jolla on otsikkona Thin Lizzy...
Jos bootleggien varaan laskee bändin livekunnon, voi olettaa saavansa melko lattaen kuvan... ja on niitäkin hyviä ja huonoja.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Kohtalaisen hyvänlaatuisen "alkuperäis" Skynyrdin kuitenkin sais hommaamalla Ed Kingin siihen omalle paikalle, jota pois lähtenyt Thomasson paikkas.Ja rumpuihin Artimus TAI Bob Burns eli SE alkuperäinen rumpali, joka paukutti minulle tärkeimmillä levyillä eli kahdella ekalla.
Soundimaailmasta sen verran että minusta Medlocke vetää hienosti Collinsin sooloja.Eniten häiritsee muumioitunut Rossington,joka on lavalla kuin kone ja kitaransoitto on sen tuntuista niinku joku painais jonkun automaatin päälle lavan takaa.Rossingtonin "ulina-moottoriksi" sitä tuleekin haukuttua kun on yhtä leikkimistä sillä kierrolla nykyään.
-play some skynyrd, man!- | |
No eiväthän ne suostu, vaikka on kaiketi n. pienen valtion bruttokansantuotteen verran tarjottu fyrkkaa comeback-rundista. Kyllä sulla nyt varmaan jäi jotain väliin; PÄÄ OVEN VÄLIIN!
Ei ole sellaista comeback rundia ilman John Bonhamia.
But you've gotta admit, he was one hell of a santa | |
Lynyrd Skynyrd on just hyvä bändi kyl ne kitaristit on just hyvii ku älyttömät hevikirveet niil ja ne soittaa country musiikkia jeeje mut lynrd skynyrd on hemmetin hyvä bändi xD
mä | |
Hienoa, meikä ei ole yksin Gaines-diggailunsa kanssa! Onko muita, joiden mielestä Street Survivors- levyn "I never dreamed" on jos ei nyt ihan hienoin, niin ainakin yksi hienoimpia slovareita ikinä? Ja yllätys yllätys, siinäkin kitarointi kruunaa muutenkin hienon kipaleen!
Siinä kun soolo lähtee niin on tippa poskella ainakin mulla. Aivan loistavaa menoa! Street Survivors on ehdottomasti hankinnan arvoinen levy. Eikä ensimmäisen ja Street survivorsin välille heikkoa kiekkoa löydy. Suosittelen lämmöllä kaikkia tutustumaan kaikkiin Ronnien aikaisiin levyihin. (No ehkä Nuthin' Fancy on vähän nothing fancy). Legend on kokoelmista komein. Sisältää ehkä vähän turhaa täytettä (liveä). Mutta myös pari uskomattoman komeaa rallia (Four walls of Raiford, Mr Banker ym)
Lynnarithan on pukannut myös noita livekiekkoja aika hyvää tahtia. Ite suosittelen One more for the roadia. Siinä on lynnareiden livekunto parhaimmillaan, Ronnie kehissä, ja mikä parasta, aivan loistavia biisejä! Freebird soundtrack on ihan kiva alkuvuosien live, mutta tasot heittelee aivan liikaa ja muutenkin toteutettu aivan ihmeellisiä miksausteknillisiä ratkaisuja. DVD-versiota en myöskään suosittele ihan täydellä hinnalla hankkimaan.
Uudesta matskusta en mene sanomaan juuta enkä jaata. Olen Twentyn ja Edge of Foreverin onnistunut haalimaan. Niissäkin ihan komeita biisejä, mutta miksi ihmeessä ne on pitänyt mennä toteuttaan tollasella junttimentaliteetilla. Lynyrdille ominainen letkeys ja komea useamman kitaran yhteispeli ei ole kyllä näille rasvalle haiseville punaniskaralleille mitään sukua.
Varmasti moni on jo nämä sanonut. En minä jaksa noin(kaan) montaa sivua lukea :) Sen jälkeen kun on levyt Street survivorsiin asti katsasteltu onkin aika siirtyä Allman Brothersin alkuvuosien tuotannon pariin!
I’m free to be whatever I. Whatever I choose and I’ll sing the blues if I want | kalamies#13 >-)))> | |
Uudesta matskusta en mene sanomaan juuta enkä jaata. Olen Twentyn ja Edge of Foreverin onnistunut haalimaan. Niissäkin ihan komeita biisejä, mutta miksi ihmeessä ne on pitänyt mennä toteuttaan tollasella junttimentaliteetilla.
Minä en näe kyllä "junttiuden" tasossa mitään eroa vanhan lynnari-kokoonpanon ja uudemman välillä.Sehän se on osa koko bändin viehätystä.Että tullaan pellolta farkkuhaalarit päällä ja paiskotaan rokkia jossa kerrotaan miten kauniit maisemat täällä etelässä on :-D
"Raskaampi" uusi kokoonpano kyllä on - eritoten kitarasoundeiltaan.Ja jos joku esmes Black Label Society-fani haluaa tutustua Skynyrdiin niin nuo uudemmat voi aueta paremmin ensikertalaiselle.Meinaan vaan ,että itse kun ensimmäisen kerran kuulin Second Helpingiä meno kuulosti liian löysältä - hevimpään musaa kun oli tottunut.Toinen kerta olikin sitten jo menoa...
No joo.Tilasin nuo Nuthin' Fancy ja Gimme back my bullets-levyjen re-masterit ja ihan hyviltä kuullostavat.Varsinkin Gimme back-levyn live-bonus-biiseillä soundit on vähän heikohkot ,mutta oiva lisä ne ovat levyyn.Mainioita molemmat - tosin oma suosikkini on Gimme back my bullets joka onkin LS-suosikkini.Hienoja biisejä: nimibiisi,Roll gypsy roll,Same old blues,Searchin' ,Double trouble jne.Toimii.
Otin pitkästä aikaa esille myös Street survivors-levyn ja täytyy myöntää ,että tällä levyllä mielestäni tuo "kolme eri kitarasoundia" on kaikkein selkeimmillään.Ja Gaines on tosiaan hieno soittaja.Sinänsä mielenkiintoista ,että miehestä monesti puhutaan kuin alkuperäisjäsenestä ,kun hän soitti vain yhdellä studiolevyllä.
Ja vilkaiskaapa Ed Kingiä Nuthin' Fancy-levyn aikoihin otetuissa studiokuvissa.Ei ehkä ne farkkuhaalarit enää tunnu niin ihmeellisiltä ;-)
Born to be wild - paitsi kotona | |
Ja vilkaiskaapa Ed Kingiä Nuthin' Fancy-levyn aikoihin otetuissa studiokuvissa.Ei ehkä ne farkkuhaalarit enää tunnu niin ihmeellisiltä ;-)
Edillä on aina ollut tyyli hanskassa. Varsinkin joskus noiden ekojen tribuuttijuttujen aikaan kasarilla :)
Kyllä Lynnareiden nykymeiningissä on tapahtunut selvä muutos. Freebird leffan nuoret, hontelot, pitkätukat on totaalisesti eri meiningillä liikkeellä, kuin se bändi mitä minä kävin Oulussa muutama vuosi sitten katsastamassa. Second helpingin kantta koristivat vielä kannabiksen lehdet. Samaa meininkiä tuskin voisi odottaa uudelta kokoonpanolta, joka laulaa raskaasta työnteosta ja kuinka pitää kustantaa vaimon lapikkaat, kun ei kukaan muukaan sitä tee. Juntteja he ovat varmasti olleet aina, mutta onhan tuo uus matsku ihan Popedaa. :)
Nojoo, eihän ihan hirveää jöötiä ole, mutta ei se ole kyllä Lynyrd Skynyrd. Bändi valitettavasti kuoli 20. päivä elokuuta 1977. Onneksi kerkesivät jättää jälkeensä läjän upeita biisejä.
I’m free to be whatever I. Whatever I choose and I’ll sing the blues if I want | kalamies#13 >-)))> | |
Samaa meininkiä tuskin voisi odottaa uudelta kokoonpanolta, joka laulaa raskaasta työnteosta ja kuinka pitää kustantaa vaimon lapikkaat, kun ei kukaan muukaan sitä tee.
"Well I work seven days a week
Eight when I am able"
-Cry for the bad man Gimme back my bullets-levyltä
"But I keep on workin' like the workin' man do"
-nimibiisi,Gimme back my bullets-levyltä
"So-i keep on workin'
like a workin' man do"
-Workin´ Edge of forever-levyltä (uusi kokoonpano)
Siis molemmat kokoonpanot ovat laulaneet mm.työnteosta joten en ymmärrä perusteluasi.Sitä en kiellä etteikö musiikki olisi muuttunut ,mutta sehän on selvää kun miehet vaihtuu.Mutta muutos lyriikka/imago puolella ei mm.em.esimerkeissä ole kovinkaan raju.Aiheet on melkolailla samat kuin aiemmin.Ja huumehöyryjä kritisoi myös edellinen kokoonpano vaikkapa "That smell"-biisissä (tarkemmin sanoen kohteena taisi olla Rossington).
Nojoo, eihän ihan hirveää jöötiä ole, mutta ei se ole kyllä Lynyrd Skynyrd. Bändi valitettavasti kuoli 20. päivä elokuuta 1977. Onneksi kerkesivät jättää jälkeensä läjän upeita biisejä.
Se on Lynyrd Skynyrd.Pidimme siitä tai emme.Sama kokoonpano se ei toki ole.
Born to be wild - paitsi kotona | |
Muistinpa että kyllä niitä samoja aiheita kaluttiin ennenkin. No, joka tapauksessa Johnny saa ne kuulostamaan jotenkin riettaammalta. Jotain eroa niissä todella on kun toista en purematta niele :) Aika Nickelbäckiä, erotuksena et Johnnyllä ei näytä kokkerspanielilta.
I’m free to be whatever I. Whatever I choose and I’ll sing the blues if I want | kalamies#13 >-)))> | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
