| Aihe: Eppu Normaali ja kehitys | |
|---|
|
Angstiset teinit ja kyyniset aikuiset pitävät Eppu Normaalia jonkinlaisena pysähtyneisyyden ajan musiikkina, regressiivisenä poppina; bändinä, joka ei koskaan muutu. Osittain he ovat oikeassa, sillä 80-luvun puolenvälin jälkeen julkaistut levyt eivät ole tuoneet mitään varsinaista uutta bändin musiikkiin, ainoastaan pientä hienosäätöä. Oikeaksi heidän mielipiteensä tekee myös se, että bändi on muuttunut eläväksi jukeboksiksi, joka soittaa tasaisin ajoin vanhoja hittejään niitä janoaville, eikä heiltä ole kymmeneen vuoteen julkaistu uutta materiaalia. Ehkä ei julkaistakaan, ja jos julkaistaan ovat odotukset niin korkealla, että tuotos on väistämättä pettymys.
Väärässä nuo angstikot ja kyynikot kuitenkin enimmäkseen ovat ja sitä yritän tässä seuraavaksi selittää:
Eppu Normaalin kehityskaari ”Aknepopista” ”Valkoiseen kuplaan” on todella vaikuttava ja monipuolinen. ”Aknepop” oli ajan hengen mukaista punkkia, jolla ei suuria taiteellisia arvoja ole. ”Maximum jee&jeellä” bändi löysi kultasuonen, eli suomalaiskansallisen version rätväkästä punkpopista yhdisteltynä moniin erilaisiin musiikinhistorian ilmiöihin. ”Akun tehdas” jatkoi melko paljon samalla linjalla, mutta musiikkiin alkoi tulla myös myöhemmin tutuksi tullutta hienostuneisuutta. Tähän tavallaan päättyi ensimmäinen Eppu Normaalin jakso.
Toinen jakso alkoi aika surkeasti ”Cocktail Barilla”, joka on jäänyt ainakin minulle täysin vieraaksi ja tunteettomaksi levyksi. Bändi kai yritti jotain muutosta, mutta vanhoilla eväillä, eikä tulos ollut hyvä. Tämän levyn jälkeen tyyli muuttuikin melkein progeksi ”Tie vie” levyllä. Sillä bändi varmaan yritti karistella punkmenneisyyttään pois mielestään. Toinen jakso huipentui ”Aku ja köyhät pojat” levyyn, joka on aivan erilainen levy kaikkiin edellisiin verrattuna. Se onnistui olemaan kuitenkin mahdottoman rock, olematta silti paluuta esim. Maximumiin. Kerrassaan hieno levy, melkein voisi puhua bändin parhaasta. Mutta kun ne seuraavatkin ovat niin hienoja…
”Köyhät pojat” oli alkusoitto Eppujen ”iskelmälliselle” kolmannelle jaksolle, joka alkoi ”Rupisilla riimeillä”. Tällä levyllä alkoi Pantsen hieno ”pitsinnypäläyskitarointi” (josta saatiin esimakua jo Akun tehtaalla) lopullisesti suorastaan dominoimaan bändin soundia. No, ei ehkä vielä dominoimaan, enkä muutenkaan tarkoita tuota moitteena vaan kehuna… ”Riimien” vielä melko rokkaavasta meiningistä oli helppo siirtyä ”Kahdeksannen ihmeen” melko rauhallisiin ja seestyneisiin aikuismaisiin tunnelmiin. Tämäkin oli sitten kehu. ”Ihme” oli mollivoittoisuudestaan huolimatta aika iloinen levy verrattuna ”Valkoiseen kuplaan”, joka kehitti huippuunsa paljon arvostelua saaneen miesjollotuksen. ”Ihmeellä” ja ”Kuplalla” Eppu Normaali löysi lopullisesti sen kaikkein omimman ja ehkä parhaimmankin tyylinsä, joka uppoaa ainakin minuun ihan täysillä.
Neljäs jakso Eppu Normaalilla on sitten ”Kuplan” jälkeinen aika, jolloin ei suuria mullistuksia bändin musiikissa ole tapahtunut, ainoastaan kelpo levyjä ja ehkä jotain pientä uutta koristetta siellä täällä.
No joo, nämä nyt olivat vain kärjistettyjä esimerkkejä, ei näin hienosta bändistä voi lyhyesti kovin kattavaa selostusta tehdä. Joka tapauksessa Eppu Normaali on hieno ja monipuolinen bändi ja se tahtoo monelta kaikkien niiden lähes karaoketilaisuuksiksi muodostuneiden konserttien johdosta unohtua.
Lukeekohan näitä jaarituksia kukaan…
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |  Mia
13.12.2003 01:44:11 | |
|
Hieno kirjoitus! Samoilla linjoilla liikutaan.
Monet, jotka suhtautuvat nuiveasti Eppujen musiikkiin, eivät ole ehkä kuulleet kuin nämä pakolliset "Murheellisten laulujen maat" ja olettavat Eppujen koko tuotannon kiteytyvän näihin Radio Nova-hitteihin. Itse henk.koht. muksusta asti Eppuja kuunnelleena suosittelen tutustumaan nimenomaan bändin alkutaipaleen tuotantoon. Tuore tekemisen meininki pursuaa ulos.
Hitit ovat hittejä ja niitähän keikoilla pitää soitta, mutta pitää itsekin myöntää, että hitti-Eput tunkevat välillä korvista ulos.
Junttirokkia tai ei, äijät ovat kuitenkin keikkuneet Suomen musiikkihistoriassa jo aika kiitettävän ajan.
In the world where you can be anything-be yourself. |  MrQ
13.12.2003 04:09:13 | |
|
Tarkalleen ottaen musikaalisesti minkään arvoista tavaraa tapahtui vuosien 82-85 välissä- ilman muuta tosin nykypuntarissa ne ekat punkkilevyt painavat tuhannesti enemmän kuin melkeimpä mikään murheellisten laulujen jälkeen.
Katsokaas, yhtyeen tulee kehittyä. Sikäli kun se ei sitä tee, se on löytänyt taydellisen markkinarakonsa, jonka ehdoilla se voi toimia, tai olla toimimatta, aivan sama, tilausta piisaa. Esimerkkinä vaikkapa maailmalta Rolling Stones. Vaikka tekisivät levyn blackmetalliprogea, se möisi. Miljoonia.
Tällainen yhtye voi tehdä ihan mitä itseään huvittaa, kuten yllä on osuvasti osoitettu. Mutta kun yhtye päättää jumiutua yhden kohderyhmä ehtojen sanelun alle, jotain syvemmästä taiteellisuudesta ja tunteesta on menetetty. Harvoi kalliustun kriitikoiden kannalle missään asiassa, mutta tässä olen heidän kanssaan samaa mieltä; Eppu menetti kompromissiratkaisujensa myötä kehityskykynsä ja tietyn uskottavuutensa, mikä aikanaan teki siitä kunnioitettavan.
Tietyllä tavalla eppujen olisi ikään kuin "pitänyt" panna levy levylta rankemmaksi, aina tolerannsin rajoaja hipoen, tai sitten panna koko musiikillenen kenttä uusiksi tietynlaisen uskottavuuden säilyttääkseen.
Muistutan että musiikkia tehdään kuitenkin loppupeleissä vain itselleen, välittämättä paljon se myy. Vain silloin musiikki voi olla puhdasta ja oikeaa, tunteiden ja kielen välistä kommunikaatiota. Jos se tietty rehellisyys itsensä ja musiikkinsa välisessä suhteessa menetetään, ei musiikilla itsellään ole enää mitään väliä. Silloin puhutaan laskelmoinnista ja pahimmillaan kuulijan aliarvioinnista, ja vaikka en väitäkään epuille näin käyneen, niin hemmetin lähellä ollaan.
Minua ihan oikeasti pelottaa millaista iskelmää ne lataavat tiskiin seuraavaksi.
En sitten pyri kertomaan että eppu on huono yhtye, joten ei tarvitse siitä tapella. |  fender-mies
13.12.2003 04:36:14 (muokattu 16.12.2003 15:42:16) | |
|
Moi!
Eppujen kritisonti on turhaa.
Ostavalle yleisölle tulee tarjota sitä, mitä ne haluaa
ostaa.
Ja Eppujen levyt taitavat olla eniten ostettuja ja keikoillakin on salit täynnä joten... why not?
Muiden tulee pyrkiä samaan eikä lyödä alas!! | |
Moi!
Eppujen kritisonti on turhaa.
Rovaniemen keikka osoitti jo sen, että jätkät pystyy edelleen olemaan suomen totaalisia huippuja.
Parempi on se, että työstää harvakselttaan hyvää materiaalia, kuin suoltais täyttä paskaa kuin esim. cmx ja don huonot.(todella huonot)
Ja kaikki Alangon veljeksien tuotanto ois kyllä Eppuihin verrattuna saanut jäädä Demo asteelle.
Muhahaa. Jos nähtäis kännissä ja puhuttais tästä aiheesta, tulisi nyrkkitappelu. Olen suurinpiirtein täysin päinvastaista mieltä.
Ostan 2x15" bassokaapin. kunhan se on hyvä ja kallis. | |
Oho, jotkut ovat ihan lukeneet noin pitkän jutun! Olen iloinen.
MarQsilla on taas tapansa (?) mukaan hyviä näkökohtia kirjoituksessaan. Olemme käsittääkseni yhtä mieltä siitä, että bändi ”kehittyi” sinne 80-luvun puoliväliin sakka, eikö niin? Eri mieltä lienemme taas siitä, että minun mielestäni Eppu Normaali ei syyllistynyt kompromissiratkaisuihin missään vaiheessa (paitsi tietysti singlebiisien valinnoissa ynnä muissa joissa levy-yhtiöllä luonnollisesti on sanansa sanottavana) vaan työsti/työstää aivan itsensä näköistä musiikkia koko uransa ajan. Se, että ”Kuplan” jälkeen ei näkyvää kehitystä ehkä ole tapahtunut johtuu siitä, että bändi löysi oman itsensä ja tapansa tehdä itsensä näköistä musiikkia. Turhaanhan sitä konseptia väkisin muuttamaan, jos kerran kaikki ovat tyytyväisiä eikä taiteelliset ambitiot pakota Syrjän veljeksiä tekemään esim. blackmetallia tai hiphoppia. Itselleenhän he sitä musiikkia tekevät ja on hieno homma että kansalla tuntuu olevan sama maku. Kriitikoitahan on mahdoton ja tarpeetontakin yrittää miellyttää, paitsi Ismo Alangon, joka saa tehdä mitä vaan ja aina kriitikot ovat halteissaan.
Fendermies taisi ottaa jo Alangon esiin ja mielestäni Alangolla on muuttumisen tarve ollut jopa liiallinenkin; siitä on tullut itseisarvo. Ei kai sekään ole oikeanlaista kehittymistä, että väkisin väännetään aina erilaista musiikkia? Ehkä, en tiedä, en tunne hänen soolotuotantoaan tarpeeksi hyvin. Korjatkaa surutta jos olen aivan hakoteillä. Hyvin Alankokin on kuitenkin tasonsa kai säilyttänyt, mitään ihan paskaa en ole tainnut häneltä kuulla. Joten kai sitä jatkuvaa muuttumistakin täytyy sitten kunnioittaa. Ehkä Alangon muutos on kuitenkin vain näennäistä, sillä jotenkin tutuiltahan hänen kappaleet aina kuulostavat. Ehkä Tuomari Nurmio on se, joka ihan todella muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.
Studio Etanalta on hyvä ottaa esimerkiksi vaikkapa Arkussa vainaan –kappale. Siinä on varmasti sellainen biisi, joka saa aikaa harmaita hiuksia levy-yhtiön sedille. Eikä Hipit rautaakaan ole välttämättä se kaikkein ilmiselvin singlebiisi, sehän on aika vaikea ja monimutkainen kappale, kaukana iskelmästä.
No joo, ei näin aamutuimaan oikein järki juokse. Minä en pidä Eppujen hyväksi havaittua tyyliä laskelmointina. Bändi on löytänyt oman tyylinsä ja tekee sen tyylin puitteissa hyvää ja itseään miellyttävää musiikkia. Voisihan se olla aika hurjaa, jos mahdollinen tuleva Eppu-levy olisikin jotain mahdottomaan ”rankkaa”, mutta se olisi sitten sitä muutosta pelkkien muutospaineiden takia, ei oikeaa Eppu Normaalia…
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
Eppu Normaali on siitä erikoinen bändi että se on ollut olemassa yli 20-vuotta ja siitä huolimatta sillä ei ole yhtä ainuttakaan hyvää biisiä.
Se on jo kunnioitettavaa sinäänsä.
"On se hyvä että on tuo netti niin voi hankkia lisätietoa hyönteisistä" - Lause joka oli mielessä kun heräsin aamulla 9.12-03 | |
Eppu Normaali on siitä erikoinen bändi että se on ollut olemassa yli 20-vuotta ja siitä huolimatta sillä ei ole yhtä ainuttakaan hyvää biisiä.
Se on jo kunnioitettavaa sinäänsä.
No, ei niillä sitten kai ole hyviä biisejä kun sinä niin kerran sanot.
Hey silly, I got a fork. | |
Eppu Normaalin musiikki on on ainutlaatuinen fuusio Alla Pugatsova-melankoliaa ja Ameriikan rokkenrollia.
An intelligent man is sometimes forced to be drunk to spend time with his fools. --- Ernest Hemingway |  Mika Antero
13.12.2003 11:20:01 (muokattu 13.12.2003 11:20:49) | |
|
Eppu Normaalin musiikki on on ainutlaatuinen fuusio Alla Pugatsova-melankoliaa ja Ameriikan rokkenrollia.
Aika hyvä vertaus. Allekirjoittaneen komerosta löytyy muuten aika nippu Allan vinyyleitä...
Tuo mitä Mia tuolla alussa sanoi on totta sekin. Ottaa aika mahtavasti pattiin se, että radioasemat ylläpitävät sitä harhaluuloa, että Eppu Normaali on julkaissut neljä biisiä koko uransa aikana. Ei ihme, että bändiä aletaan inhota, jos "must on tulluuu, urheiluhulluuuu" takoo tajuntaan aina kun radion avaa.
"Radion kun avaan niin voin olla varma..."
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
No, ei niillä sitten kai ole hyviä biisejä kun sinä niin kerran sanot.
Kyse olikin minun mielipiteestä, pölijä.
:D
"On se hyvä että on tuo netti niin voi hankkia lisätietoa hyönteisistä" - Lause joka oli mielessä kun heräsin aamulla 9.12-03 |  HaloOfFlies
13.12.2003 12:57:03 (muokattu 14.12.2003 01:56:49) | |
|
Ottaa aika mahtavasti pattiin se, että radioasemat ylläpitävät sitä harhaluuloa, että Eppu Normaali on julkaissut neljä biisiä koko uransa aikana. Ei ihme, että bändiä aletaan inhota, jos "must on tulluuu, urheiluhulluuuu" takoo tajuntaan aina kun radion avaa.
"Radion kun avaan niin voin olla varma..."
Joo, kieltämättä se pännii. Epuilla on niin paljon hienoja biisejä. Suomesta ei kovinkaan montaa bändiä löydy, jotka saisivat tehdä niin kovan settilistan keikalleen, kuin Eppu Normaali. Korkeintaan Juice, Popeda, ja Hanoi Rocks. Minulle Reppu 2 on pakollisempi ostos kuin Repullinen Hittejä aikanaan. Reppu kakkoselta löytyy ne meikän suosikit, mm. Tien päällä taas, Pidetään ikävää, Kivenä Kengässä jne.
With the lights out it's less dangerous, here we are now, entertain us |  Blue Moon
13.12.2003 14:31:21 (muokattu 13.12.2003 14:45:21) | |
|
Kenkkunen: Eppu Normaalin kehityskaari ”Aknepopista” ”Valkoiseen kuplaan” on todella vaikuttava ja monipuolinen. ”Aknepop” oli ajan hengen mukaista punkkia, jolla ei suuria taiteellisia arvoja ole. ”Maximum jee&jeellä” bändi löysi kultasuonen, eli suomalaiskansallisen version rätväkästä punkpopista yhdisteltynä moniin erilaisiin musiikinhistorian ilmiöihin. ”Akun tehdas” jatkoi melko paljon samalla linjalla, mutta musiikkiin alkoi tulla myös myöhemmin tutuksi tullutta hienostuneisuutta. Tähän tavallaan päättyi ensimmäinen Eppu Normaalin jakso.
Tämän "ensimmäisen jakson" taisi tavallaan päättää pitkälti teksteistä vastanneen Mikko Saarelan lähtö yhtyeestä. Toki Saarela rustasi tekstejä vielä "Cocktail Bar":ille mutta "ulkopuolisena" ja molemmat osapuolet totesivat, että homma ei enää toimi.
Sitä, mikä on tämän jakson taiteellinen arvo, voi pohtia pitkään ja monelta kantilta. Vaikka Saarelan humoristiset, usein jollain tapaa yhteiskuntakriittiset tekstit olivat erittäin hyvin ja omaperäisestikin toteutettuja, niistä on mun mielestä hiukan vaikea havaita ihmistä ja aitoja tunteita sieltä takaa. Jää vähän sellainen "sarjakuvarock" - vaikutelma, että tehdään jotain juttua enemmänkin sen vuoksi, että se kuulostaa hyvältä, eikä sen vuoksi, että olisi uskallusta tai halua laittaa itsensä oikeasti peliin. Mun mielestä Eppu Normaali meni tuolla saralla jossain määrin eteenpäin myöhemmillä levyillään.
- It's been a long time coming - | |
teidän hienojen (pitkien) tekstien perään minä jatkan:
eppu normaali on paska.
friend and enemy of modern music | Mika Antero
13.12.2003 17:25:01 (muokattu 13.12.2003 17:31:26) | |
|
Blue Moon:
Tämän "ensimmäisen jakson" taisi tavallaan päättää pitkälti teksteistä vastanneen Mikko Saarelan lähtö yhtyeestä.
Joo, tuo keksimäni "jaksotus" on aika keinotekoinen ja häilyvä. Saarelan lähtö todellakin päätti sen "iloista punkrallattelua" jakson, sillä Coctail Barilta tuo iloisuus mielestäni puuttuu, vaikka Saarela siis edelleen niitä tekstejä teki.
Sitä, mikä on tämän jakson taiteellinen arvo, voi pohtia pitkään ja monelta kantilta.
Aika moni saattaa pitää esim. sitä Aknepoppia hyvinkin suuressa arvossa, taiteellisekstikin. Taidetta kun on niin monenlaista.
---Saarelan-- --tekstit , niistä on mun mielestä hiukan vaikea havaita ihmistä ja aitoja tunteita sieltä takaa.
Kyllähän ne ovat paikka paikoin sellaista pikkunäppäryyttä ja riimittelyä riimittelyn vuoksi. Eivät todellakaan sellaista suurta tunnetta kuin Martin tekstit parhaimmillaan. Vaikka Marttikin tietysti syyllistyy pakonomaiseen riimittelyyn, mutta se nyt on osa Eppu Normaalia, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mielestäni olet ihan oikeassa tuossa Saarelan tekstien "tunteettomuudessa".
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
teidän hienojen (pitkien) tekstien perään minä jatkan:
eppu normaali on paska.
Hehe, voin yhtyä tähän.
Planned a show
Treasoned my roots
Ice cream snow
See you in June | |
eppu normaali on paska.
Hehe, voin yhtyä tähän.
Aletaan kohta olla äärimusiikkipalstan tasolla myös tällä keskustelualueella. Hienoa pojat.
- It's been a long time coming - | |
teidän hienojen (pitkien) tekstien perään minä jatkan:
eppu normaali on paska.
...ääoo oli ennen 186,6... | |
Hehe, voin yhtyä tähän.
Minä en. Tai no miten sen ottaa. Kolmen eka levyn biisejä voi kuunnella, ne tarjoaa jotain. Radiosta puhkikuullut biisit on ilmiselviöitä eli niistä ei voi sanoa että vihaako niitä vai ei.
"And now for something completely different..." | |
Enpä tykkää Epuista. Sori vaan. Mutta minusta musiikillisesti köyhähköä noin yleisilmeeltään on tämä tavara.
Eihän kaikkien tarvitse kaikesta pitää, eihän?
Ihminen on vain värisokea pallokala elämän tiskialtaassa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
