| Aihe: Scorpions: Viiksihevin kuninkaat? | |
|---|
 Nazareth
11.04.2006 23:00:22 (muokattu 11.04.2006 23:00:54) | |
|
Nostan keskustelun näinkin hienosta bändistä.
Mielestäni Scorpionsin joka ikinen levy on niin kova ettei voi sanoin kuvailla, mutta erittelen vähän. Omasta mielestäni In Trance, Taken By Force, Animal Magnetism, Blackout, Love At First Sting ja Crazy World ovat semmoisia kokonaisuuksia että oksat pois. Toki muutkin levyt ovat huippuja mutta mainitsemani levyt ovat jääneet päähäni silläviisii ettei mitää tolkkua.
Portin lenkki o parasta ja sinine lenkki kallista paskaa. IMIK #27 AKKK#6 |
|
En nyt tähän hätään keksi juurikaan muita otsikon genrekuvaukseen sopivia bändejä (Uriah Heep?), joten kai se näin on. Kieltämättä Meinen ääni tuppaa ajoittain puuduttamaan, mutta taipuu se toisaalta komeiksi balladeiksi. Lovedrive, Blackout, Love At First Sting ja Crazy World on kovaa kamaa. Savage Amusementillakin on hetkensä. Face the Heatista en juuri tykännyt. Muita en omista, yhtä kokoelmaa lukuunottamatta (Best of Rockers 'n' Ballads). Mielellään tätä bändiä kuuntelee. Pitäis joskus ottaa asiakseen tutustua noihin vanhempiin tuotoksiin.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -Jami |
|
Moi! Scorpions on loistava bändi!
Ei mitään vikaa.
Livenä olen bändin nähnyt Oulussa kuusrockissa 80-luvulla
(Blackout oli silloin uus albumi)
Loistavan keikan heittivät.
Minäkin oli varhaisteininä tuolla keikalla, tosin varsinaisesti Hanoita tsekkaamassa. Scorpionshan on bändi, joka tuomitaan parin radioballadin ja ulkoisten seikkojen takia tietyissä piireissä. Mutta niinhän se vanha totuus menee, että mitä vähemmän tiedät asiasta, sitä enemmän sinulla on mielipiteitä siitä.
Blackout ja First String toimii ainakin mulle yhä.
Hello Cleveland! |
Nazareth
12.04.2006 00:40:10 (muokattu 12.04.2006 00:42:04) | |
|
En nyt tähän hätään keksi juurikaan muita otsikon genrekuvaukseen sopivia bändejä (Uriah Heep?), joten kai se näin on. Kieltämättä Meinen ääni tuppaa ajoittain puuduttamaan, mutta taipuu se toisaalta komeiksi balladeiksi. Lovedrive, Blackout, Love At First Sting ja Crazy World on kovaa kamaa. Savage Amusementillakin on hetkensä. Face the Heatista en juuri tykännyt. Muita en omista, yhtä kokoelmaa lukuunottamatta (Best of Rockers 'n' Ballads). Mielellään tätä bändiä kuuntelee. Pitäis joskus ottaa asiakseen tutustua noihin vanhempiin tuotoksiin.
Harmi että In Trancea on helvetin vaikea löytää mistään nykyään, sitä suosittelisin kuitenkin. Mulle Face the Heat oli aika pettymys, mielestäni aika tasapaksua tavaraa.. Pitää käyä kaverilla kuuntelemassa mimmone tuo Unbreakable on, kuulemma aika hyvä.
EDIT: In Trancea ei kuulemma paineta enää.
Portin lenkki o parasta ja sinine lenkki kallista paskaa. IMIK #27 AKKK#6 |
|
Blackout ja First String toimii ainakin mulle yhä.
Kuin myös. Blackout oli ekoja levyjäni ikinä ja se potkii edelleen mukavasti. First stingillä biisimateriaali on vähän epätasaisempaa. Lovedrive toimii myöskin mainiosti, hienoja biisejä. Rothin aikaiseen tuotantoon en ole juurikaan tutustunut, mutta Sails of Charon on kyllä loistava biisi.
Ja minusta Matthias Jabs on yksi maailman aliarvostetuimpia kitaristeja.
...and music?
Well, it's just entertainment folks. |
 aikavaikea
12.04.2006 12:02:54 (muokattu 12.04.2006 12:06:26) | |
|
Pitäis joskus ottaa asiakseen tutustua noihin vanhempiin tuotoksiin.
Suosittelen, et tule pettymään. Siellä on helmiä! Jaa, mikähän tuohon In Trancen uusintapainattamattomuuteen on syynä? Hyvä levy se kyllä on.
E: Niin ja olin minäkin tuolla Kuusrockin keikalla 1983 ja se on kyllä edelleen kovimpia keikkoja mitä olen nähnyt.
Jani The Rock: Esim. tossa toissayönä oli sota-aika ja mä johdin Osuuskauppaliikkeen joukkuetta uintimaaottelussa Saksaa vastaan. "Sanokaa mitä sanotte saatana, mutta me osuuskauppalaiset ainakin uitiin ihan tosissaan"! Niin varmaan. |
|
In Trancea näyttää saavan ainaki Amazonista, hinta jotai $37.
Portin lenkki o parasta ja sinine lenkki kallista paskaa. IMIK #27 AKKK#6 |
|
Uli Jon Rothin aikainen Scorpions edustaa loistavaa musiikkia.Toki helmiä löytyy myöhemmiltäkin ajoilta ,mutta ne on enempi keskitien hardrockia ja heviä - toki hyvää sellaista.Itseäni kuitenkin viehättää Rothin ilmeisesti mukanaan tuoma hämyilymeiniki ja Hendrix-vivahteet.
In Trance pitäisi muuten ehdottomasti saada re-masteroituna ulos.Loistolevy.
Joukossamme on monia joiden mielestä elämä on pelkkä vitsi.. |
|
Scorpparit ovat aina olleet loistavia, siltä osin mitä nyt tuotantoa olen kuullut. Niin uusi kuin vanhakin kolahtaa ihan kympillä, ja vanhoista varsinkin In Trance levy on täynnä helmiä. Scorpions on ainut tälläinen "suuri" bändi jonka olen nähnyt livenä ja oli kyllä hieno ja unohtumaton kokemus, tai unohtumaton siltä osin mitä keikasta nyt ylipäätään muistan... |
|
Jaahas, tämmöinen on nostettu. Min'oon tuon avausviestin jälkeen hankkinut hyllyntäytteeksi vielä Fly to the rainbow, In trance ja Tokyo tapes -vinyylit. Eivät ihan Virgin killerin tasolle nouse, mutta In trance on kyllä semmoista Uriah Heep -progeilua, että varmasti ei Wind of change -diggari tajuaisi kyseessä olevan saman bändin. En ole kuunnellut älppäreitä kuin pariin kertaan, joten mitään suurempaa analyysiä en uskalla kirjoittaa. Fly to the rainbow vaikuttaa vähän sekavalta paketilta. Tokyo tapes on sinällään ihan hyvä, mutta sain noista hevibändien tuplaliveistä kylläkseni jo 80-luvulla.
Lonesome crow ja Taken by force vinyyleitä saa tarjota, jos joku haluaa sopuhinnalla myydä... |
|
Jaahas, tämmöinen on nostettu. Min'oon tuon avausviestin jälkeen hankkinut hyllyntäytteeksi vielä Fly to the rainbow, In trance ja Tokyo tapes -vinyylit. Eivät ihan Virgin killerin tasolle nouse, mutta In trance on kyllä semmoista Uriah Heep -progeilua, että varmasti ei Wind of change -diggari tajuaisi kyseessä olevan saman bändin. En ole kuunnellut älppäreitä kuin pariin kertaan, joten mitään suurempaa analyysiä en uskalla kirjoittaa. Fly to the rainbow vaikuttaa vähän sekavalta paketilta. Tokyo tapes on sinällään ihan hyvä, mutta sain noista hevibändien tuplaliveistä kylläkseni jo 80-luvulla.
Lonesome crow ja Taken by force vinyyleitä saa tarjota, jos joku haluaa sopuhinnalla myydä...
Lonesome crowlla soittaa muuten vielä M.Schenker - Roth tuli mukaan Fly to the rainbow -levyllä jolta löytyy vielä kuitenkin Michaelin sävellysjälkeä.
Onko tuo cdon.comin Fly to the rainbow muuten joku uusi versio levystä kun ilmestymispäivä on aika tuore?
Joukossamme on monia joiden mielestä elämä on pelkkä vitsi.. |
 yellow
13.04.2006 15:38:26 (muokattu 13.04.2006 15:39:02) | |
|
Scorppareiden 70-luvun levyiltä löytyy yksittäisiä helmiä, mutta albumikokonaisuuksina en ole itse ollut niistä koskaan niin kiinnostunut. Varsinkin Lonesome Crow on melkoista kuraa.
Tokyo Tapes on hyvä livepaketti, parhaat biisit koottu 70-luvun materiaalista. Vasta Mathias Jabsin tulon myötä Scorpparit kolahti meikäläiselle. Lovedrivellä bändi loi sen tyylin, josta moni sen tuntee.
Animal Magnetism on mielestäni aikas hyvä levy. The Zoo, Make it real, Only a man..hyviä biisejä löytyy. Silti seuraavana imestynyt Blackout on todellinen helmi. Dynamite, Now, No one like you ja nimibiisi eivät ole tippaakaan menettäneet hohtoaan. Klaus vokalisoi todella rajusti tällä levyllä.
Love at first sting nosti bändi supersuosioon ja hyvä levy onkin. Muutama vähän keskinkertaisempi biisi tosin on mukaan päässyt, mutta ne parhaat ovatkin sitten klassikkoja.
Savage Amusement kolahti heti kovaa sen ekan kerran kuultuani. Tällä levyllä ei mielestäni ole huonoa biisiä laisinkaan.
Crazy World oli askel rankempaan suuntaan ja biisimateriaali toimii. Don't believe her, Lust or love ja Restless Nights ovat tappokamaa. Send me an angel on älyttömän kaunis biisi.
Seuraavana tullut Face the Heat on meikäläisen suosikkilevyjä. Avausbiisi Alien Nation taitaa olla Scorpionsin rankin biisi. Alkuriffi aivan mieletön. Levy on rankinta Scorpparia ja taisi mennä monilta vähän ohi.
Pure Instinct ei ole oikein miellyttänyt. Liikaa hitaita biisejä. Wild Child on kelpo raita, mutta muuten jotenkin vaisua on meno.
90-luvun lopussa tullut Eye to Eye on semmoista kamaa, että ei Scorppareiksi uskoisikaan. Yritys hyvä, mutta ei toimi. Ei Scorpions ole mikään pop/tanssibeat-bändi.
Uusin Unbreakable on paluuta entiseen. Hyviä hardrock-biisejä on levy täynnä. Toivottavasti seuraavalle levylle rankennetaan vieläkin linjaa. |
 Kalm
17.08.2006 19:52:06 | |
|
Uli Jon Rothin aikainen Scorpions edustaa loistavaa musiikkia.Toki helmiä löytyy myöhemmiltäkin ajoilta ,mutta ne on enempi keskitien hardrockia ja heviä - toki hyvää sellaista.Itseäni kuitenkin viehättää Rothin ilmeisesti mukanaan tuoma hämyilymeiniki ja Hendrix-vivahteet.
In Trance pitäisi muuten ehdottomasti saada re-masteroituna ulos.Loistolevy.
Tätä joutuu kyllä komppaamaan täysin.
btw. olettehan huomanneet että u-tuben syövereistä löytyy muutamia aika helmiä viiksimiesten viisuja:
http://www.youtube.com/watch?v=Ynvg5JtjcDw
http://www.youtube.com/watch?v=c7_B76oALYQ
http://www.youtube.com/watch?v=Q5r16oIOfXY
jne
(Myöhemminhän Uli ponkaisi aika sfrääreihin sävellyksissään. Tuossakin poiketaan välillä jo hieman viuluosastolla ainakin soundien puolesta http://www.youtube.com/watch?v=5e5072S-hBg )
Can't stand no longer - Ei seiso ilman lonkeroa |
|
Onkos porukka tutustunut tuohon Ulin veljeen Zeno Rothiin? Varsin pätevä kitaristi hänkin, etten sanoisi jopa parempi kuin Uli... Parempia biisejä ainakin väsäillyt kuin isoveljensä. Uusi lättykin näköjään tullut, todella hyvältä kuulostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa.
http://www.zenoroth.com/zeno.htm |
|
Suurimmaksi osaksi hyvää musiikkia. Tähän mennessä Eye To Eye on ollut ainoa todellinen pettymys..todellista kuraa kaikin puolin. Kahta uusinta levyä en ole kovinkaan paljon kuullut, kuten en myöskään Face The Heat- levyä, mutta muusta tuotannosta suosikkeja ovat:
Lonesome Crow
In Trance
Taken By Force
Animal Magnetism
Blackout
Love At First Sting
Muillakin levyillä on hetkensä, enemmän tai vähemmän. Tämä on sellainen bändi, josta puhuttaessa minulle tulee mieleen aina yksittäisiä kappaleita eikä levykokonaisuuksia. Edellä mainituilla levyilläkin on vain "paljon hyviä biisejä". In Trance tosin pääsee aika lähelle "kokonaisuutta".
That's The Way That It Is. |
 pkangas
23.08.2006 15:52:17 (muokattu 23.08.2006 16:01:59) | |
|
Loverdrive on minusta bändin paras levy. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sillä levyllä taitaa olla eniten klassikkoja ja tyyli on vihdoinkin löytynyt.
Ei ole liian isoja muttereita. on vain liian pieniä ruuveja! |
|
Loverdrive on minusta bändin paras levy. Yksinkertaisesti saiitä syystä, että sillä levyllä taitaa olla eniten klassikkoja ja tyyli on vihdoinkin löytynyt.
Todellakin. Yhtä lukuunottamatta tuon levyn kaikki biisit julkaistiin singleinä. Ei lainkaan hassummin radiosoiton jne. kannalta. |
 Umpihullu
24.08.2006 10:05:43 (muokattu 24.08.2006 10:07:38) | |
|
Lonesome crowlla soittaa muuten vielä M.Schenker - Roth tuli mukaan Fly to the rainbow -levyllä jolta löytyy vielä kuitenkin Michaelin sävellysjälkeä.
Onko tuo cdon.comin Fly to the rainbow muuten joku uusi versio levystä kun ilmestymispäivä on aika tuore?
Sie näät sen ilmestymisvuoden siitä (katalog numero/luettelotunnus) levykoodista. Eli katsomalla allmusic.comista siitä levystä tehtyjä painoksia, näet sen milloin levy on julkaistu ja minkä firman kautta se on uudelleenjulkaistu. Tuo cdonin (SME-ND -70084) versio on remasteroitu versio ja soi perskuleen komeasti. Tuolta tulee monesti tarkistettua mitä versiota ne siellä cdonissa milläkin hetkellä kauppaavat. Kätevää vai mitä, hä?
Muista syödä nautaa, jos joudut kaivamaan hautaa! |
|
Crazy World oli askel rankempaan suuntaan ja biisimateriaali toimii. Don't believe her, Lust or love ja Restless Nights ovat tappokamaa. Send me an angel on älyttömän kaunis biisi.
Nostanpas vielä kerran, kun poistin divarista Crazy worldin. Jos unohdetaan Wind of change -jonka takia esim. minä olen tuominnut suunnilleen kaiken mitä Scorpions on tehnyt Love at first stingin jälkeen- niin tämähän on pirun hyvä levy. Ei nyt ihan niiden klassikoiden tasoinen, mutta hämmästyttävän hyvä.
Perhana niitä muutoksen tuulia silloin 80-90-lukujen vaihteessa. Mokoman muurin murtumisen takia jäi tämä levy kuuntelematta silloin aikanaan. Eihän tuo Wind of changekaan nyt niin hirveä olisi, jos se sanoitus olisi vähemmän korni.
All right, tod.näk. tämä oli viimeinen kerta kun nostin tämän ketjun unohduksista. Paitsi jos joku myy minulle halvalla Taken by force ja Lonesome crow älppärit... |
|
Nostanpas vielä kerran, kun poistin divarista Crazy worldin. Jos unohdetaan Wind of change -jonka takia esim. minä olen tuominnut suunnilleen kaiken mitä Scorpions on tehnyt Love at first stingin jälkeen- niin tämähän on pirun hyvä levy. Ei nyt ihan niiden klassikoiden tasoinen, mutta hämmästyttävän hyvä.
Meikästä kanssa hiton hyvä levy, joka sisältää vielä yhden Scorpionsin parhaimmista biiseistä ikinä: Don't Believe Her
There's nothing left to say but fuck you anyway. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
