| Aihe: Mitä on suomirock? | |
|---|
|
Hhmm. Sain oikeastaan juuri sellaisen kattauksen vastauksia, kuin odotinkin ja tahdoinkin. Vaikka osittain samoja bändejä lueteltiinkin, olihan itse musiikillinen kirjo kyllä aivan päästä päähän. POPEDA --> ISMO ALANKO JA SÄÄTIÖ ? Verratkaa nyt sanoituksia ja sitten musiikillista rakennetta - mitä yhteistä löydätte? Ja luulenpa, ettei Apulantakaan kovin mielellään ota kantaakseen suomirockin kruunua, vaikutteet tulevat niin muualta, kuin siitä miksi suomirock on aika yleisesti käsitetty tässä viime vuosikymmeninä. Tietty melankolisuus tuntuu kyllä yhdistävän melkein kaikkia mainittuja bändejä, mutta toisaalta se tuntuu yhdistävän kaikkea suomalaista musiikkia. Ainoastaan selkeästi johonkin länsimaiseen kaavaan tehdyssä musiikissa melankolisuus ei ole päässyt voitolle (esim. Hurriganes).
Halusin tähän vastausta juuri nyt, koska luin kolumnin, jossa Maritta Kuula luonnehti suomirockia juuri tällaiseksi parin soinnun renkutukseksi, jossa mielenkiintoisia rytmejä saa hakemalla hakea. Huvittaisi tietää, pitääkö Kuula omaa musiikkiaan suomirockina. Omaa musiikkiaan, jota on verrattu kuitenkin Björkiin ja P.J.Harveyhin.
Ja vastausta otsikon kysymykseen olen miettinyt jo vuosien päivät sen takia, voinko luonnehtia oman bändini musiikkia suomirockiksi. Tämä vahvisti vain käsitystäni, joten en jatkossakaan meitä suomirockiksi leimaa. Olkoon se sitten vaikka suomenkielistä rockia (kielihän tuntuu olevan monelle niin tärkeä asia), jos kahteen sanaan tulee tyytyä.
Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. | |
Harmittaa, että tietyn kielen valitseminen leimaa niin usein myös koko musiikin johonkin ahtaaseen genreen, johon se ei edes millään muodoin sovi. Ihmettelen myös, kuinka kieli oikeastikin on vaikuttanut musiikkityyliin. Miksei (näin hieman karrikoidusti sanoen) kaikkea sitä, jota on tehty englanniksi, ole tehty suomeksikin? En suostu uskomaan, että jotain tiettyä musiikkityyliä, tiettyä rytmiä, ei voisi tehdä suomeksi.
Lisään nyt vielä, ettei esimerkiksi meidän bändillä ole mitään englanninkieltä vastaan, koska tahansa pystyisimme varsin vaivattomasti siirtymään englanninkieleen. Suomenkieli on vain niin läheisempi, se jolla on tottunut ilmaisemaan itseänsä.
Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. | |
Tuli mieleen seuraava määritelmä: suomirock lienee suomeksi laulettua rock-genreen luokiteltavissa olevaa musiikkia, jonka on vaikea kuvitella menestyvän missään muualla kuin Suomessa eli joka ei musiikillisesti noudattele mitään kansainvälistä tyylisuuntausta. Totta on myös, että se palvelee aika selkeästi tietynlaisia tilanteita ja mielentiloja, mutta se pätee mielestäni kaikkeen muuhunkin musiikkiin.
Itse olen sitä mieltä, että elämä ilman suomirokkia olisi yhden vivahteen köyhempää. Aivan samalla tavalla kuin mikään muu ei voi korvata vaikkapa Bachin soolosellosarjaa tai Björkiä, mikään muu ei voi korvata myöskään Eppu Normaalin, Yön, Juliet Jonetin Sydämen, Tehosekoittimen tai Kolmannen Naisen biisejä. Vaikka en täysipäiväisesti sellaista musiikkia kuuntelekaan, en missään nimessä myöskään häpeä tunnustaa nauttivani siitä silloin kun sille päälle satun. Tietyntyyppiset luonnosta etääntyneet (ja sitä mielellään mainostavat - sori) city-ihmiset selvästikin vierastavat moista junttimaista, maanläheistä, suoraviivaista ja yksinkertaista peruskamaa - seikkoja jotka myöskin voisi lisätä määritelmään. Suomirock siis vetoaa enemmän suurimmassa osassa Suomea kuin niissä harvoissa väestökeskittymissä joita kaupungeiksi kutsutaan. Niissä on oma, urbaanimpi ja kansainvälisempi sykkeensä, kun taas suomirokki synkkaa paremmin laiturin, metsän ja maantien kanssa. ("Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko..." Zen Cafe) | |
Tuli mieleen seuraava määritelmä: suomirock lienee suomeksi laulettua rock-genreen luokiteltavissa olevaa musiikkia, jonka on vaikea kuvitella menestyvän missään muualla kuin Suomessa eli joka ei musiikillisesti noudattele mitään kansainvälistä tyylisuuntausta.
Olen aika pitkälti samaa mieltä.
Koo(Aa)lla ei ole väliä ! | |
Se on LOUNGE OF HELL:in taustamusiikkia. Itse helvetti on Pave Maijasen keikka jossa hän vetää Jamma jamman encorena loputtomasti | |
Ja vastausta otsikon kysymykseen olen miettinyt jo vuosien päivät sen takia, voinko luonnehtia oman bändini musiikkia suomirockiksi. Tämä vahvisti vain käsitystäni, joten en jatkossakaan meitä suomirockiksi leimaa. Olkoon se sitten vaikka suomenkielistä rockia (kielihän tuntuu olevan monelle niin tärkeä asia), jos kahteen sanaan tulee tyytyä.
En luonnehtisi musiikkianne suomirokiksi minäkään, samoin kuin en Kuulankaan musiikkia, enkä edes Röyhkän, vaikka se onkin lähempänä perinteistä rokkia. Kyllä siihen jonkinlainen yksinkertainen suoraviivaisuus tuntuisi kuuluvan. Suomenkielinen rock on varmaan aivan hyvä luonnehdinta - jotenkin se tuntuu vetävän jonkinlaisen rajaviivan suomirokkiin nähden. | |
Mulle tulee mieleen nämä nykyiset melko tuoreet bändit, joilla on 1-2 kaksi viime vuosina kivasti radiossa soinutta biisiä.
Itselleni ei kyllä Epuista, Hurriganesista ja muusta vastaavasta tule oikein suomi-rock mieleen. - - pala suomalaista historiaa
Itse en pahemmin diggaa monista uusista suomirock-bändeistä, lähinnä törkeän (tarkoituksellisen?) kökköjen sanoitusten vuoksi. Niin kuin HS:kin taisi sanoa, minullekin nimenomaan sanoitukset ovat monesti se juttu. Zen Cafe taas on tapaus jonka sanoituksille olen lämmennyt pikkuhiljaa, mutta musiikki ei juuri kolahda ja laulanta on lähes kestämättömän kamalaa (sori vaan). Sanoitusten vuoksi voisin kuitenkin mennä jopa keikalle ja ostaa levynkin.
Vanhemmat suomirock-bändit tuntuvat minusta puolestaan siltä varsinaiselta ja oikealta suomirokilta, joka nykyään tosiaan on lähinnä historiaa ja siksikin niin kultaista. Veikkaan että paatuneinkin suomirock-dissaaja liikuttuu jos vaikka oleilee pitkään ulkomailla ja sattuu sitten kuulemaan "Tahdon rakastella sinua", "Pitkä kuuma kesä" tms. Vai eikö muka liikutu?! Ainakin me, jotka olemme kasvaneet nuoriksi ja aikuisiksi noiden biisien tahdissa, emme voi suhtautua niihin kylmästi. Se on sama kuin nakkelisi niskojaan omille nuoruusmuistoilleen - joihin monesti kuuluu nimenomaan niitä "hemmetin kesäfestareita esiintymislavoineen, yleisöineen ja telttoineen". Ah, niitä aikoja... :) |  Hermanni
09.04.2003 09:21:30 (muokattu 09.04.2003 09:25:02) | |
|
"Suomirock" ei kyllä varmaan niin kauhean musiikillisesti ole määriteltävissä, kun pändien kirjo on tosiaan kovin laaja kuten paavi mainitsi. itse pidän suomirokkia enemmän kuin musiikkigenrenä. luokittelen siihen pändit joilla on tietty vaikutus ja ilmiö... vaikka monesti tuota suomirock sanaa tulee käytettyä melkein kirosananakin, ja aika negatiivisen merkityksen se onkin tainnut saada vuosien myötä.
kielestä vielä sen verran että monesti pändit valitsevat englannin, koska silloin harvempi kuuntelija kuuntelee tarkemmin niitä sanoja ja niiden merkitystä. suomenkielellä kun tulee helpommin kritiikkiä ja korkeat kriteerit siitä mitä sanojen tulee olla. itse arvostan enemmän hyviä suomenkielisiä sanoituksia. niistä vain saa paljon enemmän irti. | |
kielestä vielä sen verran että monesti pändit valitsevat englannin, koska silloin harvempi kuuntelija kuuntelee tarkemmin niitä sanoja ja niiden merkitystä. suomenkielellä kun tulee helpommin kritiikkiä ja korkeat kriteerit siitä mitä sanojen tulee olla. itse arvostan enemmän hyviä suomenkielisiä sanoituksia. niistä vain saa paljon enemmän irti.
Toki näinkin. Mutta vaikkapa tuolla hevipuolella potentiaaliset markkinat ovat jo huomattavalta osaltaan muualla kuin Suomessa.Suomirock alkaa jo markkinoihin nähden olla aika kilpailtu ala.
Born to be wild! - paitsi kotona.. | |
Amisten karvalakkiheviä missä lauletaan suomen kielellä vain jäsenten umpijunttiuden vuoksi. Ei siis toki tarkoita kaikkia suomeksi laulavia orkestereita, mutta sitten päästäänkin jo siihen kohtaan että ne loput suomalaiset bändit ovat muuten vain harvinaisen perseestä. | |
suomi rockia ei kukaan muu paremmin voinut edustaa kuin HURRICANES
punks not dead yeah!!! |  Mika Antero
10.04.2003 08:52:56 (muokattu 10.04.2003 08:54:35) | |
|
Melkein kaikkihan täällä on jo sanottu, mutta jatketaan pätemistä silti:
Minun mielestäni varsinainen Suomi-rock alkaa Juicesta. Juicesta sen takia, että hän oli ehkä ensimmäinen, joka teki selkeästi rockmusiikkia suomenkielisin tekstein ja omin biisein. Onhan rokkia tehty Suomessa ihan alusta asti, mutta Juice aloitti sen mitä minä Suomi-rockilla ymmärrän.
Suomi-rock koki kukoistuskautensa punkin jälkeen (osittain myös aikana), n. vuosina 1982-1987. Muutama vuosi sinne tai tänne saattaa heittoa olla... Tuona aikana kuitenkin levytettiin lukematon määrä klassikoita, ja Dingonkin kukoistuskausi sattuu tuolle aikavälille. Vaikka minun onkin vähän vaikea mieltää Dingoa Suomi-rockiksi, lastenmusiikkinahan me sitä silloin pidettiin...
Minusta on hienoa, että Suomi-rockia halveksitaan; trendipellet haluavat olla cityihmisiä ja mollaavat sitä musiikkia, jota ns. suuri yleisö haluaa (tai halusi esim. 80-luvulla) kuunnella. Ainahan uusien sukupolvien pitää vihata sitä mitä edelliset ovat kuunnelleet. Eput, Popeda, Juice, Hassisen Kone ym. ovat lökäpöksyjengille skeidaa siinä missä humppa oli sitä 80-luvun takatukille. Jos joku lökäpöksy kuitenkin jatkaa musiikkiharrastusta aikuisiälle, niin hän tulee huomaamaan, ettei kaikki vanha olekaan skeidaa. Aivan samalla tavalla kuin esim. minä olen huomannut, että vanhoissa iskelmissä on aivan valtavan hienoja juttuja.
Suomi-rock voi kyllä olla muutakin kuin englanniksi laulettua tavaraa. Hurriganes (g:llä) ja Zero Nine ovat Suomi-rockia siinä missä Juliet Jonesin Sydän ja Ratsiakin. Kebaa (ihan hyvä bändi) on taas vähän vaikea mieltää Suomi-rockiksi, vaikka suomeksi lauloivatkin; nehän olivat sellaisia tsadilaisia pellejä...
Tai jotain.
Tiivistelmä: Suomi-rock = Juice, Eput, Popeda. Ja hengenheimolaiset.
EDIT: Kirjoitusvihreitä.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
Halusin tähän vastausta juuri nyt, koska luin kolumnin, jossa Maritta Kuula luonnehti suomirockia juuri tällaiseksi parin soinnun renkutukseksi, jossa mielenkiintoisia rytmejä saa hakemalla hakea. Huvittaisi tietää, pitääkö Kuula omaa musiikkiaan suomirockina. Omaa musiikkiaan, jota on verrattu kuitenkin Björkiin ja P.J.Harveyhin.
Hetkonen! Onpa Kuritalla ihme käsitys suomirockista. En muista yhtään hänen biisiään, joten sen puolen arviointi jääköön, mutta otetaan esimerkiksi vaikka sellaiset suomirockin ikonit kuin eput ja 3.nainen. Joku hipit rautaa tai tästä asti aikaa on aika kaukana parin soinnun renkutuksesta ja rytmin mielenkiintoisuuden voi kyseenalaistaa vain rytmitajuton ihminen. | |
Mitä on suomirock?
Misten esittämää suomenkielistä rockia jonka aiheet pyörivät tavallisten ihmisten tavallisten asioiden ja tunteuden ympärillä. ei mitään abstraktia eikä AINAKAAN taiteellista. Peruslinja rehellisyys, rehellisyys ja rehellisyys.
nykyisiä ovat mielestäni apulanta, tehis ja nämä, vanhoja eput ja muut äijät.
sellaista musaa minkä joka äijä autonratissa tiista aamuna työmatkalla tunnistaa ja tajuaa mistä lauletaan. huom. kukaan nainen ei ole vielä ikinä tehnyt suomirokkia, ehkä lähimmäksi päässyt muska tai virve rosti, uusista ei kukaan.Jonna tervomaalla ja Maijalla on mahdollisuudet, ovat arkisia ja silti tavallaan viehättäviä ja rehellisiä . tärkeää on henkilön ja sanoitusten sekoittuminen niin että artisti "laulaa itsestään " ja on sellainen kuin omat biisinsä myös kookaupassa tavattuna. ristiriitaisin tällä saralla on cmx jota en pidäkään suomirock bändinä ; on liian etäinen ja abstraksti sanoissaan | |
Nyt oli kyllä aika monta kirjoitusvirhettä yhdessä kommentissa...kouluun pitäs laittaa | |
Misten esittämää suomenkielistä rockia jonka aiheet pyörivät tavallisten ihmisten tavallisten asioiden ja tunteuden ympärillä. ei mitään abstraktia eikä AINAKAAN taiteellista. Peruslinja rehellisyys, rehellisyys ja rehellisyys.
nykyisiä ovat mielestäni apulanta...
Ei apulanta mun mielestä täytä kovin hyvin noita luettelemiasi tuntomerkkejä.
Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. | |
Olen nyt aika pihalla. Siis suomirock voi myös olla englanninkielistä? Mutta pitääkö sen olla siis sellaista, jonka vain suomalaiset ymmärtävät tai joka nyt ei ainakaan lyö itseään läpi maailmalla?
Tehosekoitin mainittiin tuossa - nyt ne laulavat englanniksikin ulkomailla (the Screamin' Stukas) - eli ovat siis varmastikin edelleen suomirockia, vai..? Eli suomirockia viedään kovaa maailmalle?
On kyllä ihmeellinen käsite. Kaikki luulevat tietävänsä, mitä se on, mutta kaikille se merkitsee eri asioita. Suomirock on suomen kansan vinksahtaneen itsetunnon oire.
Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. | Mika Antero
10.04.2003 14:56:48 (muokattu 10.04.2003 17:41:59) | |
|
Mutta pitääkö sen olla siis sellaista, jonka vain suomalaiset ymmärtävät tai joka nyt ei ainakaan lyö itseään läpi maailmalla?
........
Suomirock on suomen kansan vinksahtaneen itsetunnon oire.
Eiköhän se noihin sanoihin tiivisty, Suomi-rock.
Pohditaankohan Puolassa mitä on Puola-rock. Tai Albaniassa. Tai Norjassa?
EDIT: Minkä tun takia minä olen koko ajan kirjoittanut termin "suomirock" muotoon "Suomi-rock"? Takaisin koulunpenkille, kele.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |  MrQ
10.04.2003 22:51:36 | |
|
Suomirok pitänee nykyisellään jakaa kahteen sukupolveen
!. sukupolvi: Kuuntelukelvoton roska, iskelmän esiaste, klassikot, junttirok: Eput, popeda, leevi, sepi, yö, popeda, pate, lapinlahti, leningrad, Hassinen, 4Ruusua, Hanoi jne. saitte varmasti idean.
2. sukupolvi: Ajan hengessä oysyvä, ilmaisuaan kehittävä ja ajankohtaistava, omaa tyyliään unohtamatta jättävät yhtyeet: Don Huonot, apulanta, zen cafe, maj karma, mättöbändit kuten sara ja timo, yup, ismo, cmx jne. 4 ruusua tännekin vaikka sukkaakin raskaasti.
Klassiessa merkityksessä sana suomirok tarkoittaa vain ja ainostaan ykkösgeneraatiota. |  lxi
10.04.2003 22:59:39 | |
|
Misten esittämää suomenkielistä rockia jonka aiheet pyörivät tavallisten ihmisten tavallisten asioiden ja tunteuden ympärillä. ei mitään abstraktia eikä AINAKAAN taiteellista. Peruslinja rehellisyys, rehellisyys ja rehellisyys.
Tämä on minun mielestäni hemmetin hyvä määritelmä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
