Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Sweet
1 2 3
Wyman
06.01.2015 07:37:47 (muokattu 06.01.2015 07:44:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1970-luvulla musiikkia kuunnelleille Sweet-yhtye ei varmaankaan juuri esittelyjä kaipaa. Bändi saavutti lukemattomia hittejä, joista vastasi pitkälti legendaarinen hittitiimi Nicky Chinn ja Mike Chapman. Kaupallisen menestyksen suhteen Sweet eli kulta-aikaansa vuosina 1971-1975, jolloin single toisensä jälkeen hätyytteli erityisesti Euroopan listojen kärkitiloja. Suurimpia menestyksiä tuolloin olivat esimerkiksi "Co-Co", "Poppa Joe", "Little Willy", "Wig-Wam Bam", "Blockbuster", "The Ballroom Blitz", "Teenage Rampage" ja "Fox on the Run".
 
Ainakin Suomessa yhtyeellä oli tietääkseni voimakas purkkabändin maine. Sweetin musiikin väittäminen pelkäksi purkaksi on kuitenkin mielestäni sama kuin väittäisi Beatlesin vastaavan olleen pelkkää lälläripoppia. Yhtye toki aloitti uransa purukumipop-musiikkia esittäen jo 1960-luvun lopulla ja myös ensimmäiset hitit edustivat kiistatta kyseistä tyylilajia. Mitä pidemmälle 1970-luku eteni, sitä voimakkaammin yhtye alkoi kuitenkin viedä musiikkiaan hard rock -tyyliä kohti, erityisesti kitaristi Andy Scottin vaikutuksesta. Hän oli kova Deep Purple -diggari ja sen kyllä kuulee monista Sweet-levytyksistäkin. Sweet ei kuitenkaan onnistunut täysin saamaan tavoittelemaansa arvostusta jytäyhtyeenä, sillä alkuaikojen Chinn/Chapman-hitit taisivat viedä sen suhteen uskottavuuden. Toisaalta ilman kyseistä kaksikkoa Sweet tuskin olisi koskaan lyönyt kaupallisesti läpi. Bändi oli nimittäin tehnyt lukuisia flopanneita singlejä, kunnes kaksikko astui kuvaan 70-luvun alussa.
 
Huikeasta menestyksestä huolimatta Sweet pyrki tekemään hittitehtailijoihin pesäeroa. Singlejen b-puolilla kuultiin usein yhtyeen itse tekemä jytäävä kappale. Vuoden 1974 pitkäsoitot Sweet Fanny Adams ja Desolation Boulevard antoivat lisää osviittaa siitä, mihin suuntaan bändi halusi musiikkiaan viedä. Vuonna 1975 yhteistyö loppui kokonaan ja ensimmäinen itse tehty single "Fox on the Run" oli suuri hitti. Pikkuhiljaa menestys alkoi kuitenkin sammua. Vuonna 1978 tuli vielä hieno "Love Is Like Oxygen", mutta siihen se sitten oikeastaan jäi. Samana vuonna loppui myös jytämusiikin vatkaaminen ja Sweet siirtyi enemmänkin AOR- ja country rock -tyyliseen ilmaisuun. Menestys kuitenkin hiipui hiipumistaan ja lopulta bändi lopetti toimintansa vuonna 1982. Lopullisena kuoliniskuna tähän voi pitää solisti Brian Connollyn lähtöä vuonna 1979. Sweet jatkoi triona, mutta Connollyn kaltaisen keulakuvan puuttuminen oli valtava menetys. Vuoden -82 jälkeen estradeilla on nähty erilaisia nostalgiakokoonpanoja, mutta henkilökohtaisesti en oikein osaa niitä enää alkuperäiseen bändiin yhdistää.
 
Itse pidän Sweetiä kerrassaan upeana ja aliarvostettuna pumppuna. Kuulun niihin, joille uppoaa parhaiten vuosien 1974-1977 tuhdimpi materiaali ja tuon aikakauden albumit Sweet Fanny Adams, Desolation Boulevard, Give Us a Wink ja Off the Record. Musiikissa raskuus ja melodisuus yhdistyvät koukuttavalla tavalla ja sounditkin ovat aikakaudelleen kerrassaan loistavia. Kun kuuntelee kappaletta "Set Me Free", tuntuu jopa että bändi on ollut soundien lisäksi myös musiikillisesti aikaansa edellä. Speed metalia vuonna 1974!
 
Löytyykö palstalta Sweet-diggareita tai muita, joilla on muistoja tai mielipiteitä kyseisestä bändistä? Itse olen syntynyt vasta vuonna 1989, joten olisi mukava kuulla tuntemuksia vanhemmalta sukupolvelta. Olen ymmärtänyt, että Sweet kuului tuolla voimakkaan vastakkainasettelun vuosikymmenellä niihin yhtyeisiin, joiden diggaaminen ei ollut välttämättä sitä kaikkein "cooleinta".
 
Calliope
06.01.2015 10:19:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sweetin diggaaminen ei todellakaan ollut cool.
Hittisinglet tunnen, myöhempää materiaalia en. Ensin iski Poppa Joe sittemmin muut. Radio Luxemburgista sai tietoa uusista Sweetin hittisingleistä, Blockbusteriin tutustuttiin sieltä! Brian Connollylla oli ääni, jonka tunnisti.
Sittenhän heidän suosionsa hiipui, mutta sellanen lukkarinrakkaus mulla on bändiä kohtaan edelleen. Youtubesta olen katsellut joitain dokkareita, niistä kävi ilmi, että Brian Connolly ja Andy Scott eivät tulleet toimeen keskenään heti alusta alkaen.
 
"Music is a world within itself"
slowdive
06.01.2015 11:22:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Desolation Boulevard on kyllä hyvä levy, ja paljonhan noilla on muutenkin hyviä irtobiisejä, ne ilmeisimmät hitit ja mm. just tuo "Love is Like Oxygen".
 
Mikähän muuten olisi tuolta bändiltä semmonen laadukkais greatest hits/best of, mikä kattaisi ne kulta-ajat ja nimenomaan niinä alkuperäisinä versioina. Bändi kun on myöhemmin versioinut nuita omia biisejään eri kokoonpanoilla vissiin useinkin..?
 
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley)
Wyman
06.01.2015 12:05:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Calliope: Youtubesta olen katsellut joitain dokkareita, niistä kävi ilmi, että Brian Connolly ja Andy Scott eivät tulleet toimeen keskenään heti alusta alkaen.
 
Connollyn ja muiden välillä oli muutenkin aika ajoin kitkaa. Muut kolme olivat vissiin pariinkin otteeseen perustamassa S.T.P.-nimistä yhtyettä (Scott, Tucker, Priest). Taisi olla nimenomaan Andy Scott, joka myöhemmin valitteli, että Connolly halusi olla enemmän pop- kuin rock-laulaja.
 
slowdive: Mikähän muuten olisi tuolta bändiltä semmonen laadukkais greatest hits/best of, mikä kattaisi ne kulta-ajat ja nimenomaan niinä alkuperäisinä versioina. Bändi kun on myöhemmin versioinut nuita omia biisejään eri kokoonpanoilla vissiin useinkin..?
 
Virallisia ja epävirallisia Sweet-kokoelmia on julkaistu niin valtavat määrät, että on vaikea sanoa mitään yhtä tiettyä. Saatavuuskin on ainakin fyysisissä levykaupoissa vähän mitä on, mutta kyllä niitä jostain aina löytyy, varsinkin kun valtosa niistä on juurikin noita "70-luvun tunnetuimmat hitit" -kalustoa. Mahdollisesti kattavin kokoelma on kahden CD-levyn "Sweet Originals", josta legendaaristen hittien lisäksi löytyy yksittäisiä muitakin kohokohtia. Oma ensimmäinen Sweet-levyni oli BMG:n julkaisema The Greatest Hits, jossa on 20 biisiä - mukana tietysti kaikki suurimmat menestyskipaleet.
 
hevikivinen
06.01.2015 15:10:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllähän juttu on niin, että Sweetin The Six Teens on parhaita pop/ rock-biisejä ikinä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=J9MZ3ooM6wQ
 
Elämä on lyhyt, mutta kestää kauan. (Jukka Pakkanen)
JC
06.01.2015 15:14:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hevikivinen: Kyllähän juttu on niin, että Sweetin The Six Teens on parhaita pop/ rock-biisejä ikinä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=J9MZ3ooM6wQ

 
Taitaa olla myös progein biisi, jonka Chinn & Chapman kyhäsivät.
 
Wyman
06.01.2015 16:02:32 (muokattu 09.01.2015 08:03:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Äärimmäisenä esimerkkinä Purple-vaikutteista käy puolestaan kappale "Windy City". Ei ole kaukana "Woman from Tokyosta" tämä riffi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=MkwYL2BKdfI
 
BigPapa
06.01.2015 16:21:40 (muokattu 07.01.2015 00:50:22)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Johan tuo Sweet Fanny Adams -LP oli aikas mielenkiintoinen muutos purkkapop -linjaan.
Ja mikäs siinä taidokasta Chinn/Chapman purkkapoppiahan se oli mitä ennen näitä tekivät ja jonkin verran omia sielläkin seassa.
 
Ei tämä Set Me Free ole kyllä speedmetallia nähnytkään, ihan käypää rockia.
 
http://youtu.be/SW6zZAigmMo
 
Vähän niinkuin tämäkin Deep Purplen Flight of The Rat:
 
http://youtu.be/XxNYOcNnmGI
 
Ja alakupiässä myös hauskoja covereita. Ei paha.
 
http://youtu.be/uAoavxb5DSk
 
Meinas vallan toi Off The Record -LP unohtua.
 
http://youtu.be/vgAk3rwl1lo
 
stapani
06.01.2015 22:41:12 (muokattu 06.01.2015 23:03:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muutama viikko sitten ostin kirjan
"Sweet - purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa (2003)"
Mainio kirja Sweet-diggareille.
Tuttuja nimiä 70-luvulta pulpahtaa yllättävän usein
esiin Sweet-yhteyksissä.
Ja olihan nuo vähän rokimmat hitit aika muikeita.
Ja käsittämättömän paljon myivät aikanaan.
Ja osa kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin.
 
Nuo alkuajan single a-puolet, eivät itse edes soittaneet niillä
kuin vasta Wig-Wam Bam:sta lähtien. Löytyipäs tuo sivu kirjasta:
studioaika kallista joten ammattimuusikot hoitivat homman nopeammin......
rummut Phil Wainman, kitara Pip Williams, basso Brian Hodges ja piano
Fiachra Trench useimmiten.....
 
Olihan tuo Sweet tosi säälittävä purkkapoppoo kaveripiirin mielestä
70-luvun alun Espoossa. Muut kuuntelivat lähinnä Pink Floydia, jazzia
Tasavallan Presidenttiä yms.......mokomat hifistelijät.....
 
Minä vaan päivittelin Sweet,Nazareth,Uriah Heep,Slade,Suzi Quatro
ym vastaavaa kataloogia levyhyllyyni.......mukavaa aikaa.
Täytyy muuten tunnustaa että kuuntelen noita vieläkin helvetin usein.
Ja Sweet oli vallan mainio opiskelukanava aloittelevalle basistinretkulle.
Tuli niitä 3-soinnun ihmeitä jokusen kerran soitettua....useimmiten väärin....
 
Tapani
fiesta2
07.01.2015 09:56:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo, niinhän se meni että kaverien kesken kun puhuttiin musiikista niin diggailtiin Jimi Hendrixiä, Creamia, Led Zeppeliniä ym. ym.
Sitten kuunneltiin kotona "salaa" Sweetin hittejä:-)
Action on ihan kelpo biisi, Def Leppardin versio on tosin parempi kuin alkuperäinen.
 
StJerky
07.01.2015 13:35:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Nykyjengi diggaa jotain nami nami Sweetiä, jytä muka paranee kun puntissa on niittiä".
 
Mutta hyviä piisejähän niillä on.
 
Wyman
07.01.2015 15:37:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

stapani: Muutama viikko sitten ostin kirjan
"Sweet - purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa (2003)"
Mainio kirja Sweet-diggareille.

 
Tuo on kyllä erinomainen kirja, sain sen joululahjaksi tuoreeltaan vuonna 2003, ja kovasti sitä on tullut plärättyä. Mikael Huhtamäen vuoden 2013 kirjassa Live in Finland kerrotaan muun muassa Sweetin 70-luvun esiintymisistä Suomessa. Vuonna 1972 bändi teki täällä parikin lyhyttä kiertuetta, ja esiintyi Helsingin lisäksi muun muassa sellaisilla paikkakunnilla kuin Korsnäs, Oravainen, Ylivieska ja Tervola. Touhu meni vaan aikamoiseksi farssiksi - keikkoja myöhästyi, keskeytyi ja peruuntui. Lokakuun 3. päivä 1974 Sweet veti vielä yhden keikan Helsingin Kulttuuritalolla.
 
Yallup
08.01.2015 09:14:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse pidän Sweetiä yhtenä kulmakivenä omassa musiikkihistoriassa. Jos ajatellaan Chinn & Chapman-osastoa, niin onnistuneinta se on juurikin Sweetin kohdalla. Biisit ovat moniuloitteisimpia kuin tässä parjatussa purkkaporukassa Mud, Smokey ja Suzi Quattro, jotka nekin ovat ihan ok. Scottin tullessa kitaraan jytinä nousi uudelle tasolle, josta Fanny Adams-levy on oiva esimerkki. Se levyhän on miltei kokonaan bändin omaa tuotantoa. Kokonaan Scottin tekemiä ovat Set me free ja In to the nigh, jotka minusta edustavat hyvinkin speedmetallin varhaista kautta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=b4Jcil85zGo
 
Rebel Rouser ja varsinkin Restless ovat jo tosi hienoja:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Fvpj6WbSOsM
 
Viimemainitussa on upea kitarariffi ja basso menee huisin matalalla.
 
Laulajana Connolly on minusta upea ja bändin taustalaulut ja muut ääntelyt ovat oikein onnistuneita. Olen myös tykännyt Mick Tuckerin tavasta jytkyttää kannuja, joka ehkä eniten potkii biisejä eteenpäin.
 
"Tosta se taitaa lähteä.."
Wyman
27.08.2016 08:44:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sweetiltä julkaistiin viime vuonna kattava Action! - The Ultimate Story -DVD, jolla on mukana Saksan televisiota varten kuvattu lyhyt Musikladen-livekonsertti marraskuulta 1974. Yhtyeen virallinen YouTube-kanava on lisännyt nuo vedot myös nettiin, ja on ollut kiva nähdä bändiltä oikeita livevetoja, kun lähes kaikki "livevideot" ovat siellä aiemmin olleet Top of the Pops -tyylisiä tv-playbackejä.
 
Hyvää jytinää. Mick Tucker oli oiva rumpali:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Ndnidos5HRU
 
Yallup
31.08.2016 08:00:58 (muokattu 31.08.2016 08:55:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuo purkkaosasto oli näköjään ainakin Suomessa Sweetin kulta-aikaa. Vuoden 1972 tilastot (singlemyynti+albumit) näytti tältä:
 
1.
Jari Huhtasalo
ÄIDEISTÄ PARHAIN
2.
The Sweet
POPPA JOE
3.
Fredi
PUHU HILJAA RAKKAUDESTA
4.
Taisto Ahlgren
PETTÄJÄN TIE
5.
Kai Hyttinen
DIRLANDA
6.
The Sweet
LITTLE WILLY
7.
Katri Helena
ÄÄNESI MÄ KUULEN
8.
The Sweet
FUNNY FUNNY
9.
Sammy Babitzin
DAA-DA DAA-DA
10.
The Sweet
WIG-WAM BAM
 
Siis kympin sakissa neljä hittiä ja ainoa ulkomaalainen.
 
Tämä on sikälikin erikoista, että ainoastaan Beatles menee edelle, jos ajatellaan top-kymppiä. Vuonna 1964 herrat veivät 5 paikkaa ja olivat vieläpä sijalla 11. Muutoin on tuiki harvinaista, että top-10:llä on sama artisti useammin kuin kahdesti ja nekin yleensä kotimaisia.
 
"Tosta se taitaa lähteä.."
S.W.
31.08.2016 10:16:39 (muokattu 31.08.2016 10:17:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Melkoisia klassikoita tuossa 1972 singlelistassa, ennen kaikkiea nuo suomalaiset iskelmät.
 
Tässä oli mainittu Deep Purple. Ainakin minulle oli uutinen, että Ritchie Blackmore on joskus soittanut Sweetin kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=qIFxWz1UG3I
 
Raskaampaan rockiin Sweetin liittää myös se, että Uriah Heepin pitkäaikainen urkuri Phil Lanzon oli aikoinaan bändissä.
 
Sweetistä ei tosiaan voinut tunnustaa pitävänsä. Jos joskus olisi kuullut esimerkiksi tämän Man from Mecca (https://www.youtube.com/watch?v=a_3vvo6Ebb4), niin enpäs tiedä, kuinka siinä olisi sitten kiemurrellut sen jälkeen kun olisi tajunnut, että orkesteri onkin Sweet eikä esim. Led Zeppelin.
 
Kefiiri
31.08.2016 12:04:51 (muokattu 31.08.2016 12:06:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

S.W.: Sweetistä ei tosiaan voinut tunnustaa pitävänsä. Jos joskus olisi kuullut esimerkiksi tämän Man from Mecca (https://www.youtube.com/watch?v=a_3vvo6Ebb4), niin enpäs tiedä, kuinka siinä olisi sitten kiemurrellut sen jälkeen kun olisi tajunnut, että orkesteri onkin Sweet eikä esim. Led Zeppelin.
 
Tuota nuorena kuunneltiin levyautomaatista. En muista minkä sinkun b-puoli se oli.
Jahas, asia selvisi kun avasin linkin :)
 
En ole musiikin asiantuntija.
Lonesome
31.08.2016 13:11:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sweet, tuo lapsuuteni Chinn-Chapmann -purkkapop-bändi... :)
 
Joskus 80-luvun alussa bändi-kaverin autossa kuunneltiin "Sweet F.A."-kasettia ja alkoi kiinnostaa tämä asialliselta hardrockilta kuullostava, mutta siihen aikaan lähes unohdettu bändi.
 
Sittemmin on nuo 70-luvun levyt tullut hankittua ja diggailtua.
 
Monesti kuunnellessa on tullut mieleen, miten nuo Queen-tyyliset moniraita-jutut saatiin toteutettua livenä 70-luvulla. Hyvinhän tuo Musicladen-keikalla kuulosti toimivan ja varsinkin rumpali Tucker saa homman toimimaan. Andy Scott ei varsinainen virtuoosi ole, mutta ihan persoonallinen soittaja. Jos vanhan silmät oikein näkivät, käytti HH-transistorivahvareita, joista lähti ajalle tyypillisestä Marshall-murosta poikkeava raaempi soundi. Näin kamarunkkarin näkökulmasta... :)
 
Kaverit vaikuttivat aika arroganteita macho-rockareilta tuossa vaiheessa. Takana oli jo useampi vuosi pop-tähteyttä, jota rock-uskottavampaan suuntaan oltiin kääntämässä...
 
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett
Yallup
31.08.2016 15:06:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Wyman: Sweetiltä julkaistiin viime vuonna kattava Action! - The Ultimate Story -DVD,
 
Hyvää jytinää. Mick Tucker oli oiva rumpali:
 
https://www.youtube.com/watch?v=Ndnidos5HRU

 
Minusta juurikin Mick Tucker oli bändin tärkeimpiä soittajia ja loi pitkälti soundin ainakin näissä raskaammissa kappaleissa. Tuckerilla on varsin pitkä rumpusoolo biisissä "Man with the Golden arms"
 
https://www.youtube.com/watch?v=A_5uYMamLzI
 
Ja tuossa sitä on yli 10 minuuttia:
 
https://www.youtube.com/watch?v=WGwd3o0rc6k
 
Tuckerin rumpusetti on jotenkin erikoinen. Pikku-tomit ovat melkein vaakasuorassa, lähes samalla tasolla lattia-tomin kanssa.
 
"Tosta se taitaa lähteä.."
HaloOfFlies
31.08.2016 15:51:51
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Katsoin vuoden 1990 reunion-haastattelun. Brian Connolly oli kyllä surullinen näky. Puihinhan se siiten menikin koko homma Brianin kunnon takia.
 
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «