| Aihe: Onko Rock kuollut | |
|---|
 Vessajono
12.07.2016 06:40:13 (muokattu 12.07.2016 06:40:26) | |
|
evo: http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-2000001216436.html
E:Aamulehti viittasikin jo. Ableton-kaupoille!
Onks ihan pakko? Meinaan että eikö Logic riitä ku se ois jo valmiina.
Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. |  evo
12.07.2016 10:56:40 | |
|
Vessajono: Onks ihan pakko? Meinaan että eikö Logic riitä ku se ois jo valmiina.
Dubsteppiin ja electrohouseen vaaditaan MacBook Pro ja Ableton.
Ethän soita Little Wingiäkään SG:llä, ethän?
I drink and I know things. | |
evo: Dubsteppiin ja electrohouseen vaaditaan MacBook Pro ja Ableton.
Ethän soita Little Wingiäkään SG:llä, ethän?
Hyi olkoon, kuka nyt semmoista? http://www.musicnewsnashville.com/w … s/2012/10/jimihendrix_gibson_sg.jpg
"Ei riitä pelkkä netissä mouhoominen, pitää olla myös kova kullimies ja otollinen Saatanalle." - Vessajono | evo
12.07.2016 11:26:50 | |
|
Funkånaut: Hyi olkoon, kuka nyt semmoista? http://www.musicnewsnashville.com/w … s/2012/10/jimihendrix_gibson_sg.jpg
http://media.gettyimages.com/photos … ic-guitar-as-he-picture-id134151597
Niin liittyi Little Wingiin miten?
I drink and I know things. | |
Ei oo kuollu.
Se voi hyvin Nivalassa ainaki vielä. Punaniskapunkrokkia.
https://www.youtube.com/watch?v=nX5tQw5d73A&feature=youtu.be
Still alive suckers! | |
Dr.El: Ei oo kuollu.
Se voi hyvin Nivalassa ainaki vielä. Punaniskapunkrokkia.
https://www.youtube.com/watch?v=nX5tQw5d73A&feature=youtu.be
Hieno mainos, Hermanni.
Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. | |
Rock kuolee sit ku porukka ei juo viinaa | |
järjestyssäännöt: Rock kuolee sit ku porukka ei juo viinaa
Eli ei koskaan :)
En ole musiikin asiantuntija. | |
ON !
http://im.mtv.fi/image/6002696/port … 36ee7d4c7b9382032d98/Kn/lydon-2.jpg
tämä on lopunajan merkki | |
Dave Dangerous: ON !
http://im.mtv.fi/image/6002696/port … 36ee7d4c7b9382032d98/Kn/lydon-2.jpg
tämä on lopunajan merkki
Katoin eka, että se on Josh Homme, mutta ei sentään.
SATANIC JAZZ BAND | |
Sky diving with out a parachutr | evo
28.07.2016 10:58:17 | |
|
reaper666: Sky diving with out a parachutr
DAIVING FROM THE SKAI
I drink and I know things. |  Fingers_Tied
23.10.2016 01:34:08 (muokattu 23.10.2016 01:34:47) | |
|
Rock kuoli pois valtavirrasta Nirvanan mukana, ja näinhän se tuntuu olevan. Rock on enää vain underground-meininkiä ja semmoisen tietynhenkisen porukan juttu, mutta valtavirrasta se on kadonnut pois. Ehkä rokkia vaivaa tietynlainen identiteettikriisi. Nykyajan rock-yhtyeet ovat loppupeleissä kulvinoituneet vain kolmeen luokkaan:
1. Kasari-tukkahevi/glam-metal, joka aina satunnaisesti putkahtelee esiin, muttei todellisuudessa saa enää nykyään mitään jalansijaa pysyvästi valtavirrasta. 80-luvulla se istui muotiin ja valtavirtaan, nykypäivänä se lähinnä aiheuttaa väkisinkin sen tunteen, että pikkupojat vähän yrittää olla rokkitähtiä (kyllä, sormeni osoittaa Reckless Lovea).
2. Kokeellinen, moderni proge, jossa koitetaan rokata syntikoilla ja studiokikoilla (esim. Muse, yms). Tämä saa paremmin menestystä valtavirrasta, muttei herätä mitenkään suuria tunteita ja intohimoa yhtyettä kohtaan ja siten myös aina haihtuu ilmaan hyvin nopeasti.
3. Äijämeiningillä tehtyä rokkia, jossa kalja ja riehuminen ovat ne ydinjutut, musiikin jäädessä vähän puolitiehen (valitettavasti, Airbourne on täydellinen karikatyyri tästä). Kyllästyttää hyvin äkkiä, hyvin vähän sisältöä tai yllätyksiä.
Mikä näitä kaikkia yhdistää ?
Ne ovat turvallisimpia vaihtoehtoja levy-yhtiöille. Helpot rahat, löytyy riittävästi faneja noille lajeille.
Tehny tässä jo kauan laajaa tutkimusta rokista mistä se on lähtenyt ja mitä reittiä on tavallaan se tärkein vaikutus kulkenut, ni omaan päähän iskoistuu tämmöinen kuvio:
John Lee Hooker --> Little Richard --> CCR.
Tuo kuvio on sitä semmoista alkukantaista, eläimellistä musiikkia, jossa on jotain semmoista ihan käsittämätöntä, aikaa kestävää rakennetta. CCR:n jälkeen en ole kuullut yhtäkään bändiä, joka olisi pystynyt soittamaan samalla hengellä, kun nuo edellä mainitut.
John Lee Hooker siksi, koska vaikka hän teki bluesia, ni hänen musiikissa oli semmoinen alkuasukkaiden henki selkeästi havaittavissa, hyvin minimalistinen biitti, joka vie ihmiset mukanaan. Myös hänen biiseissä oli sitä tarvittavaa vauhtia, mistä rock tunnetaan. Erittäin tärkeä musiikillinen pioneeri.
Little Richardista ei paljoa tarvitse selitellä, hän on musta bi-seksuaali etelästä aikakaudella, jolloin homot joutuivat vielä hirteen. Äijä veti semmoista settiä, joka vielä nykyäänkin nostattaa karvat pystyyn, sen ääni on aivan tajuton. Periaatteessa hän määritteli täysin yksin sen rock-villityksen ja genren sillä rajulla esiintymisellä, äänellä ja tyylillä (Chuck Berry toi kitaran rokkiin, ei muuta. Elvis taas oli vain limainen valkoinen törppö, joka ratsasti muiden kikoilla kukkuloille ja putosi kielekkeeltä).
CCR taas soitti ehkä vähän semmoista maalaishenkisempää musiikkia, mutta sen tärkeys rokissa on silti ilmeisen selvä. He loivat niin paljon loistavaa kitarasoittoa ja laulua, jotka ovat jääneet ajattomiksi meidän mieliin. He veivät rokin seuraavalle tasolle hävittämättä sitä semmoista primitiivistä meininkiä.
Tästä eteenpäin ja vähän ennen, kun katselee muita hienoja bändejä, ni niillä kaikilla on se semmoinen eri polku, pois siitä primitiivisestä, mukaansavievästä biitistä. Ja se koitui myös rokin kohtaloksi. Rokkia, erityisesti 70 ja 80-luvuilla, vaivasi aivan liiallinen ala-genrien olemassaolo, jotka veivät musiikkia lajina pois siitä, mistä se on lähtenyt. Kultainen keskitie hiipui taka-alalle populaarikulttuurista ja rock-markkinoita vuoronperään dominoivat Areena, Punk, Proge, AOR, NWOBHM, Trash, Glam, Hair Metal, Grunge, jne, jne. Lopullinen niitti omasta mielestä oli Nirvana, joka käytännössä katsoen varasti kaiken huomion rokille parilla biisillä ja Cobainin kuoltua hän vei sen momentumin hautaan mennessään, eikä rock siitä ole toipunut sittemmin.
Nykymusiikkimaailma on epäsopiva rokille valtavirrassa. Nykypäivänä populaarimusiikki on kevyttä, erittäin kevyttä, aistillista ja varman päälle ottamista. Momentum rokin paluulle valtavirtasuosioon joutuu vielä odottelemaan. Se joko tapahtuu jonkun bändin toimesta, taikka muotivillitys vie meitä takaisin sen äärelle.
Mitä itse kaipaisin, olisi rehellistä ja oikeasti hyvin mietittyä rokkia. Ihan vaan normaalien miesten (huom. miesten) tekemää viihdettä, joka rikkoisi kaikkia genrerajoja ollen ikäänkuin valtavirtamusiikkia ilman mitään erillistä genre-ennakkoluuloa. Ikonisia sävellyksiä näkee nykypäivänä rokkipuolella todella harvoin (maininta Seven Nation Armystä vuodelta 2008, The White Stripes loi klassikon pelkällä bassointrolla) Sitä rokki oli ennenvanhaankin suosionsa huipulla. Siitä puhuttiin genrenä rokista, mutta se käsiteltiin valtavirtamusiikkina. Sitä sen pitäisi olla jälleen. | |
Fingers_Tied: (maininta Seven Nation Armystä vuodelta 2008, The White Stripes loi klassikon pelkällä bassointrolla)
Tämähän tapahtui vuonna 2003. Aikajanalla nykyhetkestä Nirvanan breikkaukseen Seven Nation Army on lähempänä Nirvanaa kuin nykyhetkeä.
Samoin noi viestin alussa esitellyt esimerkit Airbourne ja Muse on enemmän viime vuosikymmenellä suosionsa rakentaneitä bändejä. Kasarihevin (ja -thrashin) uudelleen muotiin tuleminen on sitten uudempi juttu. | |
Tietyntyyppinen sosiaalinen realismi loistaa nykyään poissaolollaan rocklyriikoissa.
Ennenhän se oli valtavirtaa, myötätunto pienen ihmisen vitutusta kohtaan. Sitä esiintyy enää räpissä, ja sieltäkin se on vähän hiipumassa kaiken maailman Cheekkien myötä. Nykyään korkeintaan joku vasemmistoräppäri heittää enää Murheellisten laulujen maa-tyyppistä läppää.
Soitin tuossa juuri omaa vanhaa keikkataltiointiani siskolleni, ja sen kyllä huomas ettei Muoviruusuja omenapuissa-tyyppinen tekstimaailma enää iske nuorempiin. Sitä ei enää ymmärretä. Rokkarit eivät enää halua sillä lailla samaistua luusereihin kuin ennen, vaan rinnastavat itsensä enemmän keskiluokkaan heti. Räpissä sosiaalinen realismi vielä elää, marginaalissa. Valtavirtaa on siinäkin nyt Cheek.
Eppujen ja Kolmannen Naisen tekstimaailma on hyvin tiukasti pienen ihmisen puolella. Se on ollut osa rockin vetovoimaa. | |
Exhausted: Tämähän tapahtui vuonna 2003. Aikajanalla nykyhetkestä Nirvanan breikkaukseen Seven Nation Army on lähempänä Nirvanaa kuin nykyhetkeä.
Samoin noi viestin alussa esitellyt esimerkit Airbourne ja Muse on enemmän viime vuosikymmenellä suosionsa rakentaneitä bändejä. Kasarihevin (ja -thrashin) uudelleen muotiin tuleminen on sitten uudempi juttu.
Hyvä että korjastit, pahoittelut virheellisestä tiedosta omassa viestissä.
Ja vaikka mainitsit noista kahdesta muusta bändistä heidän suosion nousun viime vuosikymmenellä, ni niiden suosio on sittemmin jo hiipunut ja Airbournesta on tullut karikatyyri semmoiselle kaljarokille. Se ei ainakaan auta rokin pelastamisessa ja palauttamisessa valtavirtaan. | |
shuffle: Tietyntyyppinen sosiaalinen realismi loistaa nykyään poissaolollaan rocklyriikoissa.
Ennenhän se oli valtavirtaa, myötätunto pienen ihmisen vitutusta kohtaan. Sitä esiintyy enää räpissä, ja sieltäkin se on vähän hiipumassa kaiken maailman Cheekkien myötä. Nykyään korkeintaan joku vasemmistoräppäri heittää enää Murheellisten laulujen maa-tyyppistä läppää.
Soitin tuossa juuri omaa vanhaa keikkataltiointiani siskolleni, ja sen kyllä huomas ettei Muoviruusuja omenapuissa-tyyppinen tekstimaailma enää iske nuorempiin. Sitä ei enää ymmärretä. Rokkarit eivät enää halua sillä lailla samaistua luusereihin kuin ennen, vaan rinnastavat itsensä enemmän keskiluokkaan heti. Räpissä sosiaalinen realismi vielä elää, marginaalissa. Valtavirtaa on siinäkin nyt Cheek.
Eppujen ja Kolmannen Naisen tekstimaailma on hyvin tiukasti pienen ihmisen puolella. Se on ollut osa rockin vetovoimaa.
Tässä olen aivan samaa mieltä. Plussaa. | |
shuffle: Tietyntyyppinen sosiaalinen realismi loistaa nykyään poissaolollaan rocklyriikoissa.
Ennenhän se oli valtavirtaa, myötätunto pienen ihmisen vitutusta kohtaan. Sitä esiintyy enää räpissä, ja sieltäkin se on vähän hiipumassa kaiken maailman Cheekkien myötä. Nykyään korkeintaan joku vasemmistoräppäri heittää enää Murheellisten laulujen maa-tyyppistä läppää.
Soitin tuossa juuri omaa vanhaa keikkataltiointiani siskolleni, ja sen kyllä huomas ettei Muoviruusuja omenapuissa-tyyppinen tekstimaailma enää iske nuorempiin. Sitä ei enää ymmärretä. Rokkarit eivät enää halua sillä lailla samaistua luusereihin kuin ennen, vaan rinnastavat itsensä enemmän keskiluokkaan heti. Räpissä sosiaalinen realismi vielä elää, marginaalissa. Valtavirtaa on siinäkin nyt Cheek.
Eppujen ja Kolmannen Naisen tekstimaailma on hyvin tiukasti pienen ihmisen puolella. Se on ollut osa rockin vetovoimaa.
Hyviä pointteja. Musiikkia nykyään vaivaa se, että sen ei pidä olla älykästä, nokkelaa. Ja nykyään ainoastaan lyriikat ratkaisee, mitä helpommin jengi ne tajuaa, sitä helpommin ne käy kaupaksi. Rokissa tosin myös on ollu yksinkertaisiakin lyriikoita, mutta osa niistä on menny taas lapsellisuuksien puolelle myös.
Eniten itteä kyrpii nykypäivänä juuri tuo lyriikkakeskeisyys musiikissa, eihän kohta enää kannata mitään musiikkia luoda, kun pelkät sanatkin tuntuu riittävän. Parasta aikaa rokissa oli se, ku lyriikat ja musiikki kohtasivat ja loivan uskomattoman laajoja tunnetiloja ja visioita mieleen.
Jenkeistä esiin puskenut punkin jälkeinen ''college-rock'' on taas täydellinen vastakohta kaikelle tuolle. Sen tarkoitus on vaan nostattaa hyvä partyfiilis kattoon. Josta tuleekin mieleen...
Musiikin tarkoitus bileitten kohottamiseen. Se on nykyään myös erittäin läsnä. Puolet biiseistä tuntuu olevan nykyään sillä mielellä tehty, että näistä tulee party-anthemeita ja loput ovat sitten unettavia balladeita särkyneistä sydämmistä, joista on laulettu jo miljoonia eri biisejä. Enää ei populaaripuolella tunnu olevan mitään astetta syvempiä ja erinlaisia aiheita biiseissä, ihmisille tuntuu enää ratkaisevan vaan laulajan henkilökohtaiset kokemukset ja kohtalot. | |
Fingers_Tied: ...unettavia balladeita särkyneistä sydämmistä, joista on laulettu jo miljoonia eri biisejä. Enää ei populaaripuolella tunnu olevan mitään astetta syvempiä ja erinlaisia aiheita biiseissä, ihmisille tuntuu enää ratkaisevan vaan laulajan henkilökohtaiset kokemukset ja kohtalot.
Mun mielestä "pelkät" rakkausbiisit on tosi ok, jos näkökulma on nimenomaan uniikki, spesifi ja artismilla ilmaistu huomio elämästä. Eri lyriikka-aiheita voi olla rakkausbiisityypin sisälläkin huiman paljon. Mutta niin usein tyydytään vaan sapluunasta sanoittamiseen, ja asioiden suoraan ilmaisuun yksinkertaisimmilla sanoilla, mitä vaan voi.
Haluisin joskus viedä sapluunalla tehdyn musiikin niin pitkälle, että opettaisin täysin kuuron henkilön säveltämään tietokoneella party-anthemeita tai unettavia balladeja. Kaiken sen voisi tehdä visuaalisesti FL-studion grideille, jos olisi tiukka ulkoa opeteltu kaava seurattavana. | |
Tuntuu että nykyään ollaan sen verran pinnallisia että ei uskalleta hypätä bändien messiin. Erittäin kovia bändejä syntyy joka vuosi, mutta jos netissä ei ole tuhansia kuunteluja sekä tykkäyksiä niin se on "kuulematta paskaa". Nykypäivän toimintaan kuuluu myös kaikenlainen haukkuminen, selän takana puhuminen ja tärkeily.
Esimerkki 1:
-Tämä artisti/bändi on paska.
-Niin on, ihan vitun paska. Mitä tää musa edes on?
-En tiedä, eikä kiinnosta, jotkut nistit huutaa kuinka paskaa elämä on. Vittu mitä urpoja.
-Oletko kuullut tätä ja tätä artistia/bändiä? Nämä on hyviä.
-Joo, on hyvää musaa (ei koskaan kuullut kyseisistä artisteista/bändeistä).
Esimerkki 2:
-Luuleeko tämä artisti/bändi olevansa jotain rock-tähtiä? Raha haisee ja varmasti on meikattuja salilla käyviä kokovartalokyrpiä kaikki.
-Jep, mä haluaisin löytää jonkun oikean rock-artistin/bändin.
-Ennen oli kaikki paremmin kun vedeltiin kunnon jytkettä räkä poskella. Ei tarvinnut katsella tällaisia "posereita". (Artistille/bändille naureskellaan "klikin" sisällä, kun artistiin/bändiin törmää kadulla niin taputellaan selkään ja toivotaan itselle menestystä).
Yhteenvetona: Rock on yhtä kuollut kuin sen kuuntelijakin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
