Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Suomen ensimmäinen rockmuusikko ?
1 2
Xan de Wan
29.11.2011 07:51:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuka teidän mielestänne on ollut Suomen ensimmäinen rockmuusikko ?
 
Siis Suomen ensimmäinen varsinainen, todellinen (jos käytän vaikka tällaisia määreitä) rockmuusikko ?
 
Perusteluja myös mielellään, pliis!
 
-J
29.11.2011 09:21:41 (muokattu 29.11.2011 09:23:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No koitetaas.
Onni Gideon ja/tai Rock-Jerry.
 
Gideonilla on käsittääkseni jonkinlainen rooli ensimmäisen suomalaisen rock-levytyksen kanssa joskus 50-luvun lopulla. Vähän myöhemmin oli Rock Jerry joka voitti jonkun rock-skabankin ja siten sai sitä rockmuusikkostatusta enemmän.
 
Edit: Wikipediaa tsekkailtuani, näyttäisi tuo Rock-Jerry olevan ehkä enemmän rock. Tosin Gideon taasen näyttäisi toimineen tuottajana hänelle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock-Jerry
 
Teoriasta ja tekniikasta en ymmärrä hittojakaan, mutta livenä olen silti suurin, kaunein ja parhain. Ainakin yleisön mielestä.
Funkånaut
29.11.2011 09:24:58
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vesa Enne, koska http://www.youtube.com/watch?v=ItT0jBRGAOs&feature=related
 
"Fills bring thrills but a groove pays the bills." Kuuntelen tälläistä
blaekie
29.11.2011 09:35:46 (muokattu 29.11.2011 09:36:08)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1955, Göran Ödner, "Tunnista Toiseen" , aika kesy versiointi Bill Haleyn Rock around the Clockista, mutta kai se tuosta lähti.
Rokimpaa menoa löytyy The Finnrollers, Finrock biisistä. Tosin tämä on jo vuodelta 1957.
 
Nämä oli kyllä enemmän tanssiorkesteri pohjalta, ja ei sanan varsinaisessa merkityksessä "Rock muusikoita", josko tuolloin alussa sellaisia Suomessa tunnettiinkaan.
 
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel … aisin_voimin_22797.html#media=22798
 
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ...
Sergei Fallinen
29.11.2011 09:44:02 (muokattu 29.11.2011 09:44:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aluks rock oli vain yks viihdeorkesterien, -kiertueiden ja rillumarei-leffojen ohjelmanumero muiden joukossa, muoti-ilmiö tai kuriositeetti. Joten ei ehkä ihan rock-muusikoista voi siinä vaiheessa vielä puhua. Jazzmiehen ja velipesosen näkemyksiä odotellessa.
 
vain taito on rajana
Cimble
29.11.2011 12:05:54 (muokattu 29.11.2011 12:08:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Xan de Wan: Kuka teidän mielestänne on ollut Suomen ensimmäinen rockmuusikko ?
 
Siis Suomen ensimmäinen varsinainen, todellinen (jos käytän vaikka tällaisia määreitä) rockmuusikko ?

 
Itse sanoisin ehdokkaiksi Vesa Enne ja Rock-Jerry. Samana vuonna 1959 uransa aloittaneet ja selkeästi esille tulleet ovat olleet selvästi rock-tyylin edustajia, joita voidaan kutsua rokkareiksi.
 
Toiminnan ja muusikkouden ero kuitenkin menee mielestäni Vesa Enteen hyväksi, koska se oli aktiivisemmin rockmuusikko ja pitkään mm. keikkaileva. Toimi myös eri kokoonpanoissa, jotka keikkailivat ja levyttivät. Vesa oli myös selvästi tunnetumpi esiintyessään mm. elokuvissa yms. Jerryn varsinainen ura taas oli lyhyt, vaikkakin Jerry voitti 1959 rock-kuninkuuden ja eka EP:kin tuli. Mutta jo 60-luvun alussa Jerry keskittyi ihan muihin hommiin. Ennekään ei tosin julkaissut soolourallaan kuin sinkun. Mutta kyllä se varsinkin oli rockmuusikko.
 
Onni Gideonia en noteeraisi tässä, koska pelkkä kappale Hawaiian rock (1957) ei siitä tee rockmuusikkoa.
 
Jussi ja Eero Raittinenkin sekä Kirkat ja Remut yms. tulivat tietoisuuteen vasta 60-luvulla, joten jos kellään ei ole todistettavaa materiaalia Ennettä aikaisemmin toimineista rockmuusikoista, niin minun vastaus on Vesa Enne. Nyt kun vielä miettii, niin en tuota Rock-Jerryä (Kaj Järnström) osoittaisi samalla tapaa (rock)muusikoksi. Esillä olo ja toiminta oli niin lyhyt, että muusikkoudesta puhuminen on makuasia.
 
Sergei Fallinen: Aluks rock oli vain yks viihdeorkesterien, -kiertueiden ja rillumarei-leffojen ohjelmanumero muiden joukossa, muoti-ilmiö tai kuriositeetti. Joten ei ehkä ihan rock-muusikoista voi siinä vaiheessa vielä puhua. Jazzmiehen ja velipesosen näkemyksiä odotellessa.
 
Nooh, Pesonen ja jazz voisivat mielenkiintoisemmin vastata kysymykseen kuka oli Suomen viimeinen rockmuusikko. :) Mut tuohon rillumarei-esiintymisien yhteydessä tapahtuneeseen rockiin on sanottava, että monesti se rock joutui olemaan tuollaisten tapahtumien vierailevana numerona ihan verotussyistäkin. Rock oli alemman kulttuurin edustaja ja korkeammin verotettava. Ollessaan samassa tapahtumassa se meni alemmilla veroilla. Siitäkin pitkälti tuo 50-luvun lopun muoti-ilmiö. Tosin ymmärrän kyllä pointtisi.
 
Vesa Enteen kohdalla voidaan kuitenkin lukea jo rockmuusikon uran aluksi nuo alkutapahtumat Helismaan panoksen avulla, vaikka suurin julkisuus tapahtuikin noissa neljässä rillumarei-elokuvassa ja alunperin alkoi vähän sellaisten keikkojen yhteydestä. Enteellä oli vieläpä niin olemattomasti levytettyä materiaalia, että nuo leffat olivat ehkä tärkein Enteen rockin julkaisukanava. Vesa kuitenkin edusti rockmuusikon uraansa ja rockia jo ollessaan vasta rillumarein rocklöytö. Suomi alkoi heräillä rockiin ja varsinaisia muita rockmuusikoita ei juuri ollut esillä, vaikkakin heitä alkoi olla kuitenkin harrastuneisuuden parissa.
 
Vesa Enne alkoi täysipäiväiseksi rockmuusikoksi 1962, jolloin se jo oli sooloilunsa lisäksi keikkaillut mm. rockmuusikoiden Eero ja Jussi kanssa. Samana vuonna olivat rokin saralla touhuamassa jo monet muutkin nimet, joten siitä julkisesta aallosta on vaikea sanoa, milloin kenenkin rockmuusikkous alkoi. Kirkakin aloitti Creaturesissa, vaikka oli vain 12. Ja milloin se oli loppujen lopuksi virallisesti rockmuusikko, milloin iskelmä...
 
Suklaapallo ei ole välttämättä geishakuula.
Dull Finn
29.11.2011 14:25:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

olisiko parempi hakea ensimmäisten rockareiden sijaan ensimmäisiä muusikoita jotka olivat todella kiinni rockissa sekä musiikkina että elämäntapana. Musiikillisesti tarkoitan että he todella laittoivat rockin kaiken edelle, mieluiten siinäkin vaiheessa kun taloudelliset realiteetit kehottivat tekemään iskelmää. Elämäntapa ei tarkoita dokausta ja huumeita (ainakaan pelkästään), tuo päihdepuoli nyt ei juuri genrerajoja kunnioita.
Tarkemmin miettimättöminä heittoina keskusteluun laittaisin esim. Ronnie Österbergin ja Remun.
 
Atomic Cafe
29.11.2011 15:27:25 (muokattu 29.11.2011 15:58:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dull Finn: olisiko parempi hakea ensimmäisten rockareiden sijaan ensimmäisiä muusikoita jotka olivat todella kiinni rockissa sekä musiikkina että elämäntapana. Musiikillisesti tarkoitan että he todella laittoivat rockin kaiken edelle...
 
Siinä tapauksessa vastaus on helppo, sehän on ilmiselvästi Jussi Raittinen. Jussikin toki sortui aina välillä veljensä Eeron tapaan jonkinlaiseen iskelmämusikkiin ja julkaisi myös lastenlauluja, mutta kyllä Jussi on suomalaisen rockin isoisä. Aikaisempien rokkareiden vaikutus suomalaiseen rock-kulttuuriin oli sangen vähäinen.
 
Jos vedetään mutkat suoriksi niin voidaan sanoa että Jussi on mies joka toi suomeen rock-kulttuurin ja Remu on mies joka teki siitä elämäntavan. Oli meillä vakavasti otettavia rockbändejä jo ennen Hurriganesia mutta niistäkin osassa soitti Remu ja kumppanit.
 
Sekään ei liene ihan sattumaa että kun Remu paukutti rumpujaan Hurriganesin ensimmäisellä keikalla siellä rappukäytävässä, niin salin puolella sitä sellaista rokkia pistivät menemään Jussi ja Pojat.
 
Rock-kulttuurin juurtumiseen vaikutti tässä maassa hyvin paljon se että 70-luvun alkupuolella rokkarit eivät joutuneet keikkapaikoilla soittamaan humppaa ja tangoa niiden rockbiisien välissä, kuten oli vielä 60-luvulla.
 
Toisalta on niinkin että ensimmäinen suomalainen rocktähti ei ollut suinkaan Jussi Raittinen tai edes Remu Aaltonen vaan Albert Järvinen. Urbaanilegendan mukaan Albert ei kantanut edes kitaralaukkuaan sinne keikkapaikoille itse. Legendat ovat legendoja mutta eivät legendatkaan ihan tyhjästä synny, tuo legenda kertoo ainakin sen kuka oli illan suurin tähti.
 
Dinorocker
29.11.2011 17:38:36 (muokattu 29.11.2011 17:39:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitten oli tällainen hiukan myöhemmin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauritz_%C3%85kerman
 
Turussa vaikuttaa edelleen, tosin taiteellinen anti taitaa enimmäkseen tapahtua "nauttien" eläkepäivistä...
 
Ja älkää hänen elokuvauraltaan laittako linkkejä... Ollaan linnassa kaikki... ;)
 
Turbo!!!
Xan de Wan
30.11.2011 13:01:48 (muokattu 30.11.2011 13:11:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Cimble: Itse sanoisin ehdokkaiksi Vesa Enne ja Rock-Jerry. Samana vuonna 1959 uransa aloittaneet ja selkeästi esille tulleet ovat olleet selvästi rock-tyylin edustajia, joita voidaan kutsua rokkareiksi.
 
Toiminnan ja muusikkouden ero kuitenkin menee mielestäni Vesa Enteen hyväksi, koska se oli aktiivisemmin rockmuusikko ja pitkään mm. keikkaileva. Toimi myös eri kokoonpanoissa, jotka keikkailivat ja levyttivät. Vesa oli myös selvästi tunnetumpi esiintyessään mm. elokuvissa yms. Jerryn varsinainen ura taas oli lyhyt, vaikkakin Jerry voitti 1959 rock-kuninkuuden ja eka EP:kin tuli. Mutta jo 60-luvun alussa Jerry keskittyi ihan muihin hommiin. Ennekään ei tosin julkaissut soolourallaan kuin sinkun. Mutta kyllä se varsinkin oli rockmuusikko.
 
Jussi ja Eero Raittinenkin sekä Kirkat ja Remut yms. tulivat tietoisuuteen vasta 60-luvulla, joten jos kellään ei ole todistettavaa materiaalia Ennettä aikaisemmin toimineista rockmuusikoista, niin minun vastaus on Vesa Enne. Nyt kun vielä miettii, niin en tuota Rock-Jerryä (Kaj Järnström) osoittaisi samalla tapaa (rock)muusikoksi. Esillä olo ja toiminta oli niin lyhyt, että muusikkoudesta puhuminen on makuasia.
 
Mut tuohon rillumarei-esiintymisien yhteydessä tapahtuneeseen rockiin on sanottava, että monesti se rock joutui olemaan tuollaisten tapahtumien vierailevana numerona ihan verotussyistäkin. Rock oli alemman kulttuurin edustaja ja korkeammin verotettava. Ollessaan samassa tapahtumassa se meni alemmilla veroilla. Siitäkin pitkälti tuo 50-luvun lopun muoti-ilmiö. Tosin ymmärrän kyllä pointtisi.
 
Vesa Enteen kohdalla voidaan kuitenkin lukea jo rockmuusikon uran aluksi nuo alkutapahtumat Helismaan panoksen avulla, vaikka suurin julkisuus tapahtuikin noissa neljässä rillumarei-elokuvassa ja alunperin alkoi vähän sellaisten keikkojen yhteydestä. Enteellä oli vieläpä niin olemattomasti levytettyä materiaalia, että nuo leffat olivat ehkä tärkein Enteen rockin julkaisukanava. Vesa kuitenkin edusti rockmuusikon uraansa ja rockia jo ollessaan vasta rillumarein rocklöytö. Suomi alkoi heräillä rockiin ja varsinaisia muita rockmuusikoita ei juuri ollut esillä, vaikkakin heitä alkoi olla kuitenkin harrastuneisuuden parissa.
 
Vesa Enne alkoi täysipäiväiseksi rockmuusikoksi 1962, jolloin se jo oli sooloilunsa lisäksi keikkaillut mm. rockmuusikoiden Eero ja Jussi kanssa.

 
Kiitokset hienosta perustelusta Cimble!
 
Hyvin ja laajasti ja asiaan paneutuvasti perustelet tulkintasi, näkemyksesi siitä, että Vesa Enne on / olisi Suomen ensimmäinen varsinainen, todellinen rockmuusikko!
 

 
Dull Finn: Olisiko parempi hakea ensimmäisten rockareiden sijaan ensimmäisiä muusikoita, jotka olivat todella kiinni rockissa sekä musiikkina että elämäntapana. Musiikillisesti tarkoitan, että he todella laittoivat rockin kaiken edelle.......
 
Atomic Cafe: Siinä tapauksessa vastaus on helppo, sehän on ilmiselvästi Jussi Raittinen. Jussikin toki sortui aina välillä veljensä Eeron tapaan jonkinlaiseen iskelmämusiikkiin ja julkaisi lastenlauluja, mutta kyllä Jussi on suomalaisen rockin isoisä. Aikaisempien rokkareiden vaikutus suomalaiseen rock-kulttuuriin oli sangen vähäinen.
 
Jos vedetään mutkat suoriksi niin voidaan sanoa, että Jussi on mies, joka toi Suomeen rock-kulttuurin ja Remu teki siitä elämäntavan. Oli meillä vakavasti otettavia rockbändejä jo ennen Hurriganesia, mutta niistäkin osassa soitti Remu ja kumppanit.
 
Sekään ei liene ihan sattumaa, että kun Remu paukutti rumpujaan Hurriganesin ensimmäisellä keikalla siellä rappukäytävässä, niin salin puolella sitä sellaista rokkia pistivät menemään Jussi ja Pojat.
 
Toisaalta on niinkin, että ensimmäinen suomalainen rocktähti ei ollut suinkaan Jussi Raittinen tai edes Remu Aaltonen vaan Albert Järvinen. Urbaanilegendan mukaan Albert ei kantanut edes kitaralaukkuaan sinne keikkapaikalle itse. Legendat ovat legendoja, mutta eivät legendatkaan ihan tyhjästä synny, tuo legenda kertoo ainakin sen kuka oli illan suurin tähti.

 
Kiitokset myös Atomic Cafelle hienosta perustelusta!
 
Toit esiin nimet Jussi Raittinen ja Remu Aaltonen.....ja myös Albert Järvinen.
 
Tuohon voisi kyllä huomauttaa sen verran, että suomalainen ensimmäinen varsinainen, todellinen rockmuusikko ei välttämättä tarkoita minun mielestäni aivan samaa asiaa kuin suomalainen ensimmäinen rocktähti. - Vaikka tämä saattaa olla tietysti myös makuasia :)
 
Tämän asian voi tulkita, nähdä myös niin, että KAIKKI KOLME eli Vesa Enne, Jussi Raittinen ja Remu Aaltonen olivat kaikki - omilla tavoillaan - Suomen ensimmäisiä varsinaisia, todellisia rockmuusikoita.
 
Vesa Ennettä voisi luonnehtia vaikkapa niin, että hän oli merkittävin suomalainen rockmusiikin tyylisuunnan ensimmäisistä pioneereista ja rock-kulttuurin ja rockhengen alullepanijoista Suomessa.
 
Jussi Raittinen puolestaan on suomalaisen rockin arvostettu ja ansioitunut isoisä.
Hän juurrutti rockmusiikin ja rock-kulttuurin lopullisesti Suomeen. Myös muun muassa Boys-yhtyeen kautta. Koska Boys-yhtyeessä on vuosien aikana soittanut monet enemmän tai vähemmän tunnetut, arvostetut suomalaiset rockmuusikot.
 
Remu Aaltonen puolestaan on ensimmäinen suomalainen rockmuusikko, joka teki rockmusiikista elämäntavan ja elämäntyylin. Ensimmäinen, joka oli / on rockmuusikko ns 'kiireestä kantapäähän'. - Voisihan tässä Remun lisäksi mainita myös Albert Järvisen ja Cisse Häkkisen.
 
-----------------------------
 
Mutta, vedänpä vielä esiin yhden yllätysnimen....
Eli Esa Pakarisen :)
Nyt todennäköisesti monet ihmettelevät, että miksikö kummassa Esa Pakarisen ? =)
No, oman tulkintani, näkemykseni mukaan aikoinaan Suomessa 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alkupuolella ollut ns. rillumarei-kulttuuri oli omalla tavallaan suomalaista "rockmusiikkia" tai ainakin suomalaista "rock-kulttuuria".
Rillumareita pidettiin törkynä ja alemman kulttuurin lajina ja eräänlaisena kapina-asenteena.....ja yllätys, yllätys niinhän rockmusiikkiakin pidettiin pitkäänkin (ja osa pitää vieläkin) törkynä ja alemman kulttuurin lajina ja kapina-asenteena.
 
Ja Vesa Ennehän tuli esiin juuri rillumareikulttuurin parissa eli rillumarei-elokuvissa.
 
Esa Pakarinen oli puolestaan rillumarei-kulttuurin merkittävin, näkyvin hahmo, esiintyjä.
 
Ja 'ympäri käydään ja yhteen tullaan' kuten vanha sanonta sanoo......
Eli Esa Pakarinenhan levytti kolme albumillista rockmusiikkia 1970-luvulla.
Joista yksi albumi (Pakarock) myi jopa kultalevyyn oikeutetun määrän!
Tämäkin osoittaa, että Esa Pakarinen oli pohjimmiltaan todellinen rockmuusikko!
Pakarista voisi siis pitää Suomen ensimmäisena varsinaisena, todellisena rockmuusikkona :)
Esa oli todella ROCK!
 
En tiedä onko tämä hyvä, pätevä tulkinta, näkemys.......mutta on se ainakin (ehkä) aika omaperäinen ja myös (ehkä) hauska tulkinta :)
 
StJerky
30.11.2011 13:48:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Xan de Wan: Mutta, vedänpä vielä esiin yhden yllätysnimen....
Eli Esa Pakarisen :)
Nyt todennäköisesti monet ihmettelevät, että miksikö kummassa Esa Pakarisen ? =)
No, oman tulkintani, näkemykseni mukaan aikoinaan Suomessa 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alkupuolella ollut ns. rillumarei-kulttuuri oli omalla tavallaan suomalaista "rockmusiikkia" tai ainakin suomalaista "rock-kulttuuria".
Rillumareita pidettiin törkynä ja alemman kulttuurin lajina ja eräänlaisena kapina-asenteena.....ja yllätys, yllätys niinhän rockmusiikkiakin pidettiin pitkäänkin (ja osa pitää vieläkin) törkynä ja alemman kulttuurin lajina ja kapina-asenteena.

 
Joo. Ja viinaa vetivät ja kuolivat nuorina (Masa Niemi, Reino Helismaa). Rokkia oli.
 
BigPapa
30.11.2011 13:59:48 (muokattu 30.11.2011 14:03:50)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oliks tää jo:
 
http://www.youtube.com/watch?v=LQCupgnO10Y
 
Jorma Kalenius and His Rock Devils teki historiallisen aluevaltauksen toukokuun 23. päivänä 1960. Yhtye äänitti ep-levyn Rock, jolle Kalenius sai yhden oman sävellyksensä ja sanoituksensa Mä tahdon rokata. Se on ensimmäinen Suomessa levytetty suomalainen rock-kappale olkoonkin, että yhtyeen esikuvana oli Gene Vincent.
 
Toisaalta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FQLS4VrCAYA
 
Suomalaisen rockin synnylle on annettu erilaisia päivämääriä. Yhtenä lähtölaukauksena on pidetty marraskuun 19. päivää vuonna 1959, jolloin Suomessa pidettiin ensimmäinen rock-kuninkuuskilpailu, jonka voitti suorassa tv-lähetyksessä 16-vuotias helsinkiläinen koulupoika Kaj Järnström.
Hänet opittiin tuntemaan paremmin managerinsa Onni Gideonin keksimällä taiteilijanimellä Rock-Jerry. Heti seuraavana vuonna Rock-Jerry & His Masters äänittivät ep-levyn Suomen Rock-kuningas, jota pidetään ensimmäisenä varsinaisena suomalaisena rock-levynä. Se sisälsi cover-versiot kappaleista Long Tall Sally, Waltzing Matilda, Stupid Cupid ja Only Sixteen.

 
Sithän oli tää Loukiala 50-luvulla jo ja muutamia muita.
 
Suomen ensimmäinen rock-konsertti järjestettiin Turussa Konserttitalolla lokakuussa 1956. Vuosina 1959 - 61 kaupungissa oli rocktoimintaa, jonka keskeisiä muusikkoja olivat Suomen rock-kuninkaaksi vuonna 1961 kruunattu Pekka Loukiala, Jukka Loukiala, Mauritz Åkerman, Rapi Tuominen, Rock-Enska, Rock-Tommy ja kulttikitaristi Tommie Mansfield.
 
Eemeliä unohtamatta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=HR5eQd-vabc
 
http://www.youtube.com/watch?v=yx7g3RioKfM
 
velipesonen
30.11.2011 14:07:25
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pekka Nurmi alias Tommie Mansfield Suomen Turuust.
 
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon
BigPapa
30.11.2011 14:13:48 (muokattu 30.11.2011 14:18:21)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

velipesonen: Pekka Nurmi alias Tommie Mansfield Suomen Turuust.
 
Oli tos erelläkin jo.
 
Ja ihan tapakulttuurikin oli sopivaa:
 
Tommien käyttäytymistä oli aika vaikea ennakoida. Kerran hän tuurasi erään turkulaisen tanssiyhtyeen kitaristia. Alkuilta meni hyvin perinteisen tanssimusiikin tahdissa, mutta kesken jonkun hitaan kappaleen Tomi oli hypännyt penkille ja alkanut improvisoiden vetää väliin rockia. Arvata saattaa, miten tunnelma salissa muuttui. Kerran taas Raunistulassa Honolulun sisäpihalla kokoontui iltaisin pienoisparlamentti. Paikalle saapui myös fillarilla lännen mies bootseissaan ja stetsonissaan, otti kitaransa pyörän tarakalta ja kuulutti: Nyt seuraa Raunistula-Blues. Oli siinä tyyliä!
 
http://www.youtube.com/watch?v=wfvOug6AxIU
 
http://www.hum.utu.fi/projects/hist … nistula/kansanelama/aurala/tomi.htm
 
tauranen
30.11.2011 14:53:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hiskias Möttö, eli Hiski Salomaa, koska
 
http://www.youtube.com/watch?v=4bxfKVCsrAY
 
Minä olen John, teidän Entwistlenne, älkää pitäkö muita basisteja!
Funkånaut
30.11.2011 15:00:06
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tauranen: Hiskias Möttö, eli Hiski Salomaa, koska
 
http://www.youtube.com/watch?v=4bxfKVCsrAY

 
Mut Hiskihä vaikutti ison veden toisella puolen pääosin, jos muistan oikein.
 
"Fills bring thrills but a groove pays the bills." Kuuntelen tälläistä
Atomic Cafe
30.11.2011 22:40:04 (muokattu 30.11.2011 22:42:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ehkä tuo savon kultakurku ei ollut kovinkaan rock mutta hyvin mielenkiintoinen laulava räätäli se kyllä oli...
 
Vuosien 1927-1931 välisenä aikana Hiski Salomaa levytti Yhdysvalloissa Columbia-yhtiölle 18 lauluaan. Salomaan levytykset ovat merkittävä osa suomalaista äänilevyhistoriaa. Tuohon aikaan suomalainen äänilevytuotanto oli lähes olematonta, ja vuosina 1917-1925 Suomessa ei julkaistu yhtään äänilevyä. Omana aikanaan Salomaa ei ollut mitenkään erityisen suosittu amerikansuomalaisten levylaulajien joukossa (suositumpia olivat ainakin Leo Kauppi ja Juho Koskelo), vaan hän nousi suosioon vasta sotien jälkeen. Tähän vaikutti erityisesti suosittu Metsäradio-ohjelma, jossa Pekka Tiilikainen soitti "Lännen lokaria" taajaan. Myöhemmin 1960-luvulla suosiota nosti se, että kulttuurivasemmisto piti Salomaata amerikansuomalaisen työväen aatelaulajana.
 
Love Records on julkaissut Hiski Salomaan tuotantoa kokoelmalevyillä Lännen lokarin kootut teokset (1971), Värssyjä sieltä ja täältä (1971) ja Siboney Oy Kootut teokset 1927-1931 ja muita amerikansuomalaisia.
 
sormunen
01.12.2011 09:58:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niin, kyllähän tietysti kaleniukset, enteet, järnströmit, loukialat, förarsit ja mikäs tämä mimmi oli olivat tyyppeinä aloittajia, mutta kuitenkin heidänkin takanaan olivat vanhat ammattituottajat/soittajat, jotka vain tavan mukaan kuorivat uudesta ilmiöstä kermaa päältä. Toinen asia on sitten se, että muutamat jatkoivat myöhemminkin. Tulihan Rock-Jerryltäkin vielä -70-luvulla come back -albumi silloin parhaaseen hurriganesaikaan. Mutta silloin alussa takana olivat kuitenkin onnigideonit, herbertkatzit jne, jotka eivät iällisesti olleet niin vanhoja, mutta jotka kuitenkin edustivat selkeästi eri sukupolvea ja eri tapaa tehdä musaa.
 
Siinä mielessä, jos ajatellaan nuorison omaa ääntä nuorisolle, Raittiset ja ennenkaikkea rautalanka taisivat olla ensimmäinen oma ääni. Eritoten rautalanka oli kaupunkilaisnuorison omaa soundia, jota vanhemmat ammattimuusikot eivät kyenneet kopioimaan. Herbert Katzhan sitä yritti ja teki itsensä tiettävästi naurun alaiseksi jo aikalaisten mielestä.
 
Näillä Pakarisilla niin hyviä ja rankkkoja kuin he saattoivatkin olla, ei ole kyl tämän asian kanssa mitään tekemistä. Enkä missään tapauksessa halua dumata esimerkiksi Onni Gideonia. Mies, joka syysmyrskyn keskellä kykenee tuomaan konkreettisesti auringon Leban saliin, on hyvä ihminen.
 
sormunen
01.12.2011 10:02:52 (muokattu 01.12.2011 10:03:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Atomic Cafe: Ehkä tuo savon kultakurku ei ollut kovinkaan rock mutta hyvin mielenkiintoinen laulava räätäli se kyllä oli...
 
Monen täälläkin kirjoittavan ja sanoisinko tietäväisen rämpyttelijön kandeisi kuunnella ajatuksen kanssa Hiskin "Laulu taiteilijoista". Synkempää kuvausta ihmisen elämästä, kuin "Tiskarin polkka" tuskin on kovin montaa tehty ja kun kuuntelee "Savonpojan Amerikkaan tulon", niin siinä jo kyynel vierähtää. "Vapauden kaihoa" kauniimpaa ja vahvempaa julistusta ei tuu het mieleen.
 
BigPapa
01.12.2011 10:32:05 (muokattu 01.12.2011 10:45:00)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sormunen:Siinä mielessä, jos ajatellaan nuorison omaa ääntä nuorisolle, Raittiset ja ennenkaikkea rautalanka taisivat olla ensimmäinen oma ääni. Eritoten rautalanka oli kaupunkilaisnuorison omaa soundia, jota vanhemmat ammattimuusikot eivät kyenneet kopioimaan. Herbert Katzhan sitä yritti ja teki itsensä tiettävästi naurun alaiseksi jo aikalaisten mielestä.
 
Kyllähän näiden Raittisten ja rautalankabändienkin taustalla hääräsi tuottaja, Fazerin levytuottaja Osmo Ruuskanen. Herbert Katzia tuskin mikään saa naurunalaiseksi ja jos saa niin se kertoo enemmän näistä naurajista kuin Katzista. Näppinsä Raittis- ja rautalankasopassa oli myös Jaakko Borgilla: muusikko, säveltäjä ja levytuottaja.
 
Borgin sävellyksiä ovat muun muassa "Uudelleen jos luokses tulla voisin", "Kevätunta" ja "Kuulen sydämen ääntä". Borg teki paljon sovituksia venäläisistä kansanlauluista.
 
1970-luvulta lähtien Borg alkoi keskittyä enemmän taidemusiikkiin, ja tuotti muun muassa ensimmäiset kokonaiset suomalaiset oopperaäänitteet.
 
Että tälläistä kaupunkilaisnuorison omaa ääntä se sitten rautalanka oli siihen aikaan.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti