| Aihe: Kauko Röyhkä | |
|---|
 Coran
30.07.2013 21:27:31 (muokattu 30.07.2013 21:27:56) | |
|
Itse suosittelisin 2008 julkaistua Kauko Röyhkä ja Riku Mattila -levyä. Keskimäärin miehen albumeita vaivaa joko epätasaisuus tai tasapaksuus, uudemmista plätyistä tässä on ehkä paras setti.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |
|
Coran: Keskimäärin miehen albumeita vaivaa joko epätasaisuus tai tasapaksuus
Sulle ei kanssa kelpaa mikään!
En ole musiikin asiantuntija. |
Coran
31.07.2013 11:16:25 (muokattu 31.07.2013 11:17:09) | |
|
Kefiiri: Sulle ei kanssa kelpaa mikään!
Keikat ja kokoelmat, jee!
Hassulta se kuulosti kirjoittaessakin, joten tarkennan: vanhoilla levyillä on mahtava bändi ja sovituksellinen monipuolisuus rokkaa, mutta aina ei valitettavasti osuta ihan kohdilleen. Uudemmilla levyillä taas sovitukset on tylsempiä, joten sävellyksellinen yksipuolisuus tulee ikävästi esiin. Tämä on tuntuma, en kyllä tunne tuotantoa mitenkään läpikotaisin.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |
 Kefiiri
31.07.2013 11:35:35 (muokattu 31.07.2013 11:45:25) | |
|
Ääh... perun koko hoopoilun, ennenkuin joku ehtii lainaamaan =D
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kiitos viime sivun vinkeistä ja erityisesti siitä Nuorgam-linkistä. Just noita ekaa kolmee oon joissain yhteyksissä kuullu, eikä ne oo yhtään vakuuttanu (eikä nytkään kun taas otin kuunteluun), mutta Onnenpäivä toimii melko hyvin. Siinä on kyllä ilmasu muuttunut, mutta omaan makuun onnistuneesti. Tuskin koko diskografiaa kahlaan läpi ellei tosissaan ala toimimaan, mutta kyllä mä seuraavat pari levyä vielä kuuntelen. |
 Zed
31.07.2013 15:21:14 | |
|
Jokapaikanapina: Kiitos viime sivun vinkeistä ja erityisesti siitä Nuorgam-linkistä. Just noita ekaa kolmee oon joissain yhteyksissä kuullu, eikä ne oo yhtään vakuuttanu (eikä nytkään kun taas otin kuunteluun), mutta Onnenpäivä toimii melko hyvin.
Hyvä että kuitenkin kuuntelit. Jos lantratumpi Röyhkä toimii, kuuntele ainakin Nartun tuotanto loppuun saakka. Helmiä löytyy takuulla.
Elämäni on toisen kerroksen huoneisto, jonka avonaisesta ikkunasta heitellään huonoja CD-levyjä lumihankeen. |
|
Minä suosittelisin myös Onnenpäivät ja Lauralle -kiekkoja. Kauko goes pop niissä tyylikkäimmillään. Ja Narttu soittaa asialliset hommat ja ylimääräiset jättää muille. Kulta-aika -kokoelma on mainio johdatus Röyhkismiin -jos sattuu löytämään.
Kakella on niin laaja tuotanto, jotta sinne varmaan muutama saatananpalvontahuti ja muukin ohitäräys sopii.
Röyhkä-Mattila -kiekoista enemmän tykkään jälkimmäisestä. En tiedä miksi, eikä sillä liene väliäkään. Hyviä levyjä molemmat.
Kaikki on jo tehty. |
|
texjazz: Kakella on niin laaja tuotanto, jotta sinne varmaan muutama saatananpalvontahuti ja muukin ohitäräys sopii.
Hudit, tai ainakin näennäiset hudit, just tekee artisteista mielenkiintosia :-)
EDIT: Mikä tää saatananpalvontajuttu on? Röyhkä on joskus heittäny jotain saatanahommaa ja ihmiset ottanu (vähän liiankin?) tosissaan? Milloin tää oli? |
|
Jokapaikanapina: Hudit, tai ainakin näennäiset hudit, just tekee artisteista mielenkiintosia :-)
EDIT: Mikä tää saatananpalvontajuttu on? Röyhkä on joskus heittäny jotain saatanahommaa ja ihmiset ottanu (vähän liiankin?) tosissaan? Milloin tää oli?
"Röyhkä on ollut tunnettu myös ärsyttäjänä, jonka eräänlaisena huipentumana flirttailu satanismin kanssa 1990-luvun alussa." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Röyhkä#cite_note-6
Satanismi, ei saatananpalvonta.
Liian ilkeä hipiksi. |
|
Jokapaikanapina: Hudit, tai ainakin näennäiset hudit, just tekee artisteista mielenkiintosia :-)
EDIT: Mikä tää saatananpalvontajuttu on? Röyhkä on joskus heittäny jotain saatanahommaa ja ihmiset ottanu (vähän liiankin?) tosissaan? Milloin tää oli?
Satanistiksi taisi itseään kutsua jossain yhteydessä, 90-luvun alkua oli se ja tällä tavalla ehkä osittain trollasi ja promosi itseään, olisiko tuo keskeisin "saatananpalvontalevy" (hymiö) ollut Jumalan lahja, jonka tekstimaailmassa on aika okkultistisia sävyjä. Hyvä levy sekin btw.
Tässä kun on suositeltu näitä vanhempia ja klassisimpia Röyhkiä, niin itse pidän suunnattomasti Etsijät-albumista vm. 2002. 'Pauliina, rantatyttö' on nyt aika paska biisi, luvattoman kevyttä hattaraa, eikä luontevasti jäsenny muiden kappaleiden jatkumoon ja tyyliin, mutta muuten pirun kova levy, etenkin nimiraita. Jylhää. 2000-luvun alusta Miss Farkku-Suomi- ja Etsijät-levyineen lähti Kaken uusi kultakausi.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." |
|
Toissa talvena kuunneltiin matkalla treeneihin rumpalin autossa Menneisyyden Taikaa Etsimässä -kokoelmaa ja Nartun ekojen levyjen soundi kolahti kovasti. Steppaillen ja Uusia tansseja -levyt hankin seuraavan kesänä. Jäin jokseenkin jumiin bändin Oulun kauteen eli Mikki Hiiren Myöhemmät Vaiheet oli vielä hyvä, mutta sen jälkeen ilmestyneet ei säväyttäneet millään tavalla.
Kesäkuussa sattuman kautta ostin Miss Farkku-Suomi -DVD:n (olin sen halunnut katsoa jo elokuvateatterissakin, mutta se oli jäänyt) ja Röyhkäismi alkoi varovasti avautua. Heti perään hankin kirjallisen version samasta teoksesta ja kiinnostuminen syveni. YouTube ja Spotify-linkkejä pyöriteltyäni Pikku Enkeli -levyn biisit kolahtivat koviten, joten tänään hain levykaupasta kyseisen levyn ja parhaillaankin soi tätä kirjoittaessani "Talo meren rannalla". Tällä levyllä on jotenkin kaikki kohdallaan. Paulamäen Precision-basson kolina erottuu hyvin, Tikka soittaa mielenkiintoisia komppeja ja Heikkisen ja Huldenin (12-kielinen!) kitaratyöskentely luo mielenkiintoisia atmosfäärejä.
Täältä tähän.
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe |
|
juici: Paulamäen Precision-basson kolina erottuu hyvin,
No varsinkin Talo meren rannalla -biisissä.
Kaikki on jo tehty. |
 StJerky
31.07.2013 22:15:18 (muokattu 31.07.2013 22:16:50) | |
|
juici: Paulamäen Precision-basson kolina erottuu hyvin
No eihän se sitten osaa soittaa ;-)
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=11473762 |
|
StJerky: No eihän se sitten osaa soittaa ;-)
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=11473762
Mutta kun ymmärtää välttää lätisemistä bassoilussa, voi kohota pyhäksi basistiksi. Pyhässä basismissa Maa on voimaa -biisissä sekularisoitumisen vaaraa ei ole.
Kaikki on jo tehty. |
|
Ihanasti levisi tämäkin keskustelu sitten tasolle "joku tykkää aina jostakin levystä". Joten revi siitä nyt sitten jotain suosituksia. Voiko joku ilmoittautua vielä Kaksi koiraa -levyn suureksi ystäväksi?
Suosittelisin vaikka tsekkaamaan Nartun tuoreimpia settilistoja, päättele siitä ihan itse mitä haluat:
http://www.setlist.fm/setlist/kauko … stia-helsinki-finland-2bddd052.html
http://www.setlist.fm/setlist/kauko … l-co-helsinki-finland-43dd5f2b.html
http://www.setlist.fm/setlist/kauko … uissalo-turku-finland-43d95fd7.html
Niin ja Ihmelapsi on mummielestä ns. täydellinen levy eli skip-nappia ei tarvi painaa kertaakaan.
Internetin kautta, vähän joka puolelle. -V. Keskinen |
 2541
01.08.2013 07:43:04 | |
|
kyseinen:
Niin ja Ihmelapsi on mummielestä ns. täydellinen levy eli skip-nappia ei tarvi painaa kertaakaan.
Se on kyllä hieno levy, oisko melkein Nartun paras? Toki tuo koko kausi "Onnenpäivä" - "Joko-Tai" on aika timanttinen. Jos on valittava heikoin tuolta kaudelta niin "Lauralle". |
|
StJerky: No eihän se sitten osaa soittaa ;-)
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=11473762
Röyhkän biisi on soitettu plekulla, josta ko. napsuva soundi, Harris vetää näpeillä. Täysin eri soundi. |
|
Coran: Itse suosittelisin 2008 julkaistua Kauko Röyhkä ja Riku Mattila -levyä. Keskimäärin miehen albumeita vaivaa joko epätasaisuus tai tasapaksuus, uudemmista plätyistä tässä on ehkä paras setti.
Hyvä, että joku otti jo esille nämä tuoreet Mattila&Röyhkä-levyt. Itse pidä Kaukon tuotannossa juuri niistä kaikista eniten.
Usein pitkä linjan artisteilla on se juttu, että ensimmäisenä kymmenen vuoden aikana tehdään (kaikki) hitit. Sitten 20-40 vuotta tehdään vähemmän tärkeitä levyjä. Fanit sitten keikoilla janoavat vain näitä ekan kymmenen vuoden hittejä, ja kaikki sen jälkeen tehty on turhaa. Ja artisti itsekin joutuu(?) soittamaan yleisölle juuri näitä alkupään tuotannon (puhkiluneita?) ralleja. Olen aina miettinyt, että Röyhkä ei kuulu näihin - vai kuuluuko? Mies on kuitenkin ollut koko ajan laadukasta uutta kamaa tekevä artisti.
Itse olen myöhäissyntyinen Röyhkä-fani, vaikka iältäni olisin ollut sopiva kuuntelemaan kaukoa aivan alusta lähtien. Innostuin kuitenkin miehestä vasta Helvetti-biisisin myötä 2008. Ja silloin iskikin todella lujaa. Kyseinen Röyhkä&Mattila-levy oli (ja on) aivan loistava - samoin kuin kyseinen kiertue silloin.
Sittemmin otin kyllä Kaukon koko tuotannon haltuun odotellessani seuraavaa Mattila levyä. Hyviähän ne Nartun aikaisetkin levyt toki ovat. Mutta ei ne aivan iske samoin 25 vuotta myöhemmin, kuin niille, jotka ovat niitä tuoreeltaan aikoinaan eläneet - ja niiden tahdissa ehkä idealistista opiskelijaelämää viettäneet.
Vuonna 2011 ilmestynyt Riku mattilan kanssa tehty Kaksi lensi tuulen mukaan on minulle se kaikista tärkein levy. Siinä vaiheesa olin jo supefani. Koko tuotanto kuuneltu, parhaat levyt hankittu ja melkein koko kirjallinen tuotanto luettu. Kyseisen levyn avasi mestariteos Vanhan ajan filmissä. Lähes Helvetin veroinen biisi. Kyseisen levyn kiertue oli myös aivan loistava. Olin aivan haltioissani kun bändi soitti yhtä biisiä vaille uuden levyn täysin kokonaan. Osa paikalla olleista tutuista nurisi vähän, että tuli liian vähän vanhoja ralleja (niitä tuli seitsemmän - laskin ne tarkkaa). Itseäni tämä ärsytti, koska mielestäni lauteilla oli nyt artisti, joka ei jää menneisyyden vangiksi.
Tämä jaarittelu ei tarkoita, että vanhat Narttulevyt olisivat huonoja. Ei missään tapauksessa. Viime syksyn Narttu-kiertue oli hieno. Olin paikalla.
Blues is allright! |
|
Kukaan ei ole vielä suositellut Röyhkä Rättö Lehtisalo -levyä. Minä teen sitten sen. |
Zed
04.08.2013 10:55:17 | |
|
Välikevennykseksi, hihhih, oletteko havainneet tietyissä kappaleissa yhteneviä melodialinjoja? Yhdeltä viimeistään pois - go go ja Paha maa, sama a-osien melodia. Kanavaan hukkunut ja Lauralle, a-osion alkupuoli lähes sama. Tunnoton ja Metsä, täsmälleen sama a-osa. Muitakin voi olla, mutta nämä ovat aina kiinnittäneet huomion.
Elämäni on toisen kerroksen huoneisto, jonka avonaisesta ikkunasta heitellään huonoja CD-levyjä lumihankeen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
