| Aihe: Muusikoiden elämänkerrat | |
|---|
 Epämuusikko
21.11.2010 18:28:39 (muokattu 23.11.2010 13:58:30) | |
|
Montaa en oo lukenu, tässä lyhyitä mainintoja niistä mitkä äkkiseltään muistan lukeneeni.
Bird Elää: Suosittelen kaikille.
The Real Frank Zappa Book: Tämä taitaa löytyä lain puitteissa sähköisenäkin jostain päin intter nettiä. Hyvä, vaikkei kauttaaltaan avaa ihan kaikkea.
Milkowskin Pastorius-elämäkerta: Lohdutonta kertomaa. Hyvä kirja. Sähköbasson Keith Moon :(
Long Time Gone (David Crosbyn osittais-omaelämäkerta): Tämä mies sentään selvisi huumehelvetistä. Hyvin kirjoitettu ja jäsennelty (luin melkein peräkkäin allaolevan Mitchell-kirjan kanssa. paljon samoja henkilöitä)
Bassokenraali: Pohjolan Peksin tarina. Helppoa luettavaa, voisi minun puolesta olla suurempi kuin mitä on.
Dizzy muistelee: jos nuo on muisteluja, niin oikeassa elämässä on saattanut roiskua paremminkin :) nimim. puukkoa ja viinaa sekä joku isyyskiista.
(Dizzystä mainintaa myös Mäyränkolon Jazzareita-kirjassa, joka kertoo Helsingissä olleesta jazz-societéesta. Jos se on "virallinen" historiikki, niin haluaisin haastatella muutamaa aikalaista siitä mitä _todella_ tapahtui. Yhtä oon haastatellu....)
Genesis: Chapter & Verse. Helppoa luettavaa, paljon hyviä valokuvia.
Sekä ei-ihan-elämäkertoja, mutta close.
Pat Metheny- haastattelukokoelma (tai vastaava, en muista nimeä): Ei mene elämäkerrasta, mutta hyvä läpileikkaus.
A Love Supreme: John Coltranen elämä ennen ja jälkeen Love Supremen. Menee melkein elämäkerrasta, keskittyen kyseisen levyn tekoon. Suosittelen asiasta kiinnostuneille.
Will you take as I am (Joni Mitchellin Blue-"kauden" asioita valottava opus). Hyvää analyysiä Mitchellistä muunmuassa laulujen "tunnustuksellisuudesta", tai pikemminkin sen poissaolosta, sekä tiukkaa tekstiä häneltä itseltään. Avaa naisen mielipiteiden arkkua kylmän viileesti. (Oheisdokkariksi A Woman of Heart and Mind-dvd)
+++++++ I'm with the band (Pamela Des Barresin bändärikertomus. AIVAN HELMI! Suosittelen kaikille, upeasti kirjoitettu räävitön tarina.
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
|
Atomic Cafe: Tästä tulikin mieleen että jos on lukenut jo suurimman osan kaikista Jimi Hendrix kirjoista niin kannattaa lukea myös Sharon Lawrencen Se on Jimin luottotoimittajan kirjoittama opus joka täydentää sangen mainiosti niitä muita kirjoja. Se ei ole mikään kattava historiikki mutta siinä tarkastellaan hyvin kriittisesti sitä sirkusta mikä Jimin ympärillä pahimmillaan pyöri. Lawrence suuntaa huomion myös perikunnan omituisiiin kiemuroihin joista ei omituisia piirteitä ja käänteitä puutu.
Kyllä. Lawrence kuvaa Hendrixiä hyvin traagisella sapluunalla mikä tarkoittaa että Hendrix ryssi suunnilleen joka ainoan manageri- ja levysopimuksensa, joutui hyväksikäytetyn asemaan ja lopulta kuoli.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) |
|
Omin sanoin sarjasta Billie Holiday-kirja: Lady laulaa bluesin.
Jerry Lee Lewiksen stoori "Helvetin tuli".
Myös suomalaisista ainakin Reino Helismaan paksu biografia on todella hyvä.
Kai hyttisen "kurki" on ihan paras biisi!" |
|
Cash on Cash. Tästä on kylläkin kulunut muutama vuosi joten en nyt osaa kauhiasti perustella, mutta muistan tuon kirjan tehneen syvän vaikutuksen. Täytyykin varmaan lukaista uudelleen joku päivä... |
|
Mark Putterford: Philip Lynott the Rocker
Philomena Lynott: My Boy: Philip Lynott Story
2 kirjaa samasta miehestä hyvin eri näkökulmista. |
 --Tomppa--
22.11.2010 16:45:23 (muokattu 22.11.2010 16:45:46) | |
|
Dave Thompsonin Red Hot Chili Peppers oli munsta hyvä lukukokemus, ja se sai tutustumaan RHCP:in hieman syvemmin.
Toinen hyvä oli Ben Myersin System Of A Down - Hollywoodin hypnootikot, jonka ansiosta iski pieni SOAD-mania hetkeksi.
Johtaja on läski juoppo joka bännäilee porukkaa sillon kun sitä vituttaa. |
 apenaattori
22.11.2010 17:33:23 (muokattu 22.11.2010 17:33:46) | |
|
Tästä tulikin mieleen että jos on lukenut jo suurimman osan kaikista Jimi Hendrix kirjoista niin kannattaa lukea myös Sharon Lawrencen mies, musiikki ja totuus. Se on Jimin luottotoimittajan kirjoittama opus joka täydentää sangen mainiosti niitä muita kirjoja. Se ei ole mikään kattava historiikki mutta siinä tarkastellaan hyvin kriittisesti sitä sirkusta mikä Jimin ympärillä pahimmillaan pyöri. Lawrence suuntaa huomion myös perikunnan omituisiiin kiemuroihin joista ei omituisia piirteitä ja käänteitä puutu.
Itse olen lukenut kirjasta sen ensimmäisen osan (ei hirveästi perintösotkut jaksa kiinnostaa), ja väkisinkin jäi vähän sellainen kuva että olivatkohan Hendrix ja Lawrence todella niin kovin läheisiä mitä kirjoittaja itse väittää. Myös Lawrencen tapa kuvailla Jimin "syvimpiä tuntoja" on välillä vähän naurettava, tyyliin vitustako joku toimittaja tietää mitä Henkka funtsi istuessaan takahuoneen vessassa paskalla vuonna 1968. Kiintoisa kirja kuitenkin, ja hyvän kuvan tosiaan saa siitä törkeän hyväksikäytön määrästä.
http://img439.imageshack.us/img439/1020/vrjohtoptsqi7.jpg |
 Atomic Cafe
22.11.2010 19:58:33 (muokattu 22.11.2010 23:33:54) | |
|
apenaattori: väkisinkin jäi vähän sellainen kuva että olivatkohan Hendrix ja Lawrence todella niin kovin läheisiä mitä kirjoittaja itse väittää.
Toimittajilla on paha tapa tehdä itsestään tärkeämpiä kun oikeasti ovat. |
|
Atomic Cafe: Tästä tulikin mieleen että jos on lukenut jo suurimman osan kaikista Jimi Hendrix kirjoista niin kannattaa lukea myös Sharon Lawrencen mies, musiikki ja totuus. Se on Jimin luottotoimittajan kirjoittama opus joka täydentää sangen mainiosti niitä muita kirjoja. Se ei ole mikään kattava historiikki mutta siinä tarkastellaan hyvin kriittisesti sitä sirkusta...
Mulla on John McDermottin ja Eddie Kramerin "Setting the record straight", jota en vieläkään ole saanut kokonaan luettua. Onko tämä kirja tuttu? Oleelliset erot?
sum ergo cogito |
|
Alice Cooperin kirja on ainoa, minkä olen lukenut näistä elämänkerroista. Ihan hauska oli, vaikka golf -osiot skippasinkin, kun ei kiinnostanut. |
Atomic Cafe
23.11.2010 12:47:21 (muokattu 23.11.2010 13:12:54) | |
|
akuankkakomppi: Mulla on John McDermottin ja Eddie Kramerin "Setting the record straight", jota en vieläkään ole saanut kokonaan luettua. Onko tämä kirja tuttu? Oleelliset erot?
Tuota kirjaa en ole lukenut mutta haiskahtaa ihan mielenkiintoiselta. |
|
akuankkakomppi: Mulla on John McDermottin ja Eddie Kramerin "Setting the record straight", jota en vieläkään ole saanut kokonaan luettua. Onko tämä kirja tuttu? Oleelliset erot?
atomic cafe: Tuota kirjaa en ole lukenut mutta haiskahtaa ihan mielenkiintoiselta.
Chas Chandler hehkuttaa etukannessa "The best book I have ever read on Jimi Hendrix". Äijän sanoilla lienee jonkin verran painoarvoa...
Pienenä kuriositeettina mainittakoon Linda McCartneyn ottamat kuvat.
Pitänee joku viikonloppu ottaa tämä taas työn alle, ihan sujuvaa tekstiä on.
sum ergo cogito |
|
akuankkakomppi: Mulla on John McDermottin ja Eddie Kramerin "Setting the record straight", jota en vieläkään ole saanut kokonaan luettua. Onko tämä kirja tuttu? Oleelliset erot?
Sharon Lawrencen kirja on enemmän henkilökohtaisia havaintoja Jimistä ihmisenä ja hänen elämästään, imo. McDermott & Kramer keskittyvät enemmän tähän musiikkiin ja sen tekemiseen sekä bisnekseen, mutta ei muitakaan alueita ole unohdettu. Kirja on kirjoitettu (ellei myöhemmin ole päivitetty), juuri kun 90-luvun loppupuolella nämä herrat McDermott ja Kramer perikunnan kanssa rupesivat hommaa pyörittämään. Että tämä antaa tietysti oman mausteensa näkökulmaan, varsinkin myöhemmän toiminnan valossa. Tykkään tästä kyllä ja kirjaan tulee palattua kerta toisen jälkeen
Lawrencen kirjan olen lukenut vain kerran läpi ja hieman siinä häiritsi välillä äärimmäisen tarkat muistikuvat asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten ja joista toisaalta muunlaistakin väittöä on ollut. Vaan ihan eri tyyliin on kirjoitettu, kuin tuo toinen mainittu teos.
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett |
|
U2 by U2 on mielestäni aika pätevä opus ja etenkin bändin alkuaikojen kuviot siinä. Turhan massiivinen ko. kirja on tosin fyysisesti.
Aiemmin mainituista suosittelen tosiaan Lemmyn ja Ron Woodin kirjoja.
Ja kyllähän tuo Ozzynkin kirja tuli aika nopeasti ahmittua - sen verran hauskaa tarinaa siinäkin. |
|
Täällähän ei mainita ollenkaan näitä parhaita, eli;
David Lee oth; Crazy From The Heat, heittämällä paras kaikista rock-kirjoista, koska äijä itse on ollut tota kirjoittamassa, ja sillähän tunnetusti on sanan säilä terävänä ja älliä päässä kertoa asiat hyvällä intensiteetillä. Lukekaa, teinit, tämä kirja. Paras.
Guy Pratt; My Bass And Other Animals, tässä kanssa mie sjolla on sana hallussa, ja tehnyt duunia vaikka kenen kanssa, nastoimpia stooreja oli Coverdale/ Page-vaihe sekä Pinki Floyd ja ilmourin soolojutut.
Aerosmith; Walk This Way; mitä tähän voi lisätä? Bändi itse vahvasti mukana tekemässä hommaa.
Hyvinä tulee myös äkkipäätään mieleen noista ulkomaisista ainakin just toi mainittu Lemmy, sit The Dirt ( EI siis mikään vitun Törkytehdas), Anthony Kiedisin Scar Tissue, Ronnie Woodin kirja oli jees, samoin Eagles-kirja "To The Limit", ja ehkä vielä vähän parempi Don Felderin "Heaven and Hell", toisenlainen stoori Eagles-vuosista. Joey ramerin "Hit Hard" on myös oikein hyvä kirja, kertoo vähän muustakin kuin Aerosmithin rumpalina olemisesta, vaikka viitekehys onkin tuo.
Ehdottomia "kuraa"-osaston kirjoja tulee mielen ainakin Steve Perry-Kirja "A Singers Journey", joka on täysin kritiikitön fanikertomus Perrystä, paskinta paskaa, sekä Tommy Leen "Tommyland". Phil Lynott-kirja "The Rocker" ja Blackmore-kirja "Musta Ritari" eivät myöskään herättäneet riemastusta.
Ei jengi kuitenkaan mitään tajuu |
Atomic Cafe
23.11.2010 21:08:01 (muokattu 24.11.2010 12:07:42) | |
|
sirdickyj: sit The Dirt ( EI siis mikään vitun Törkytehdas)
Kyllä se on TÖRKYTEHDAS...kerrankin suomalainen nimi on parempi kun alkuperäinen.
Anthony Kiedisin Scar Tissue on muuten hyvä teos mutta hienoa olisi jos siinä kerrottaisiin niiden heroiinisekoilujen lisäksi jotain myös musiikista ja sen tekemisestä. |
|
Suomalaise ovatkin sitten lähes järjestään laadukkaampia kuin nuo ulkomaan tekeleet.
Hanoi Rocks-kirja, se uusin, on hyvä, Ganes- sekä Albert-kirjat on hyviä, Popeda-kirja "Ilkeesti kiitää" on ihan paras, hyvää stooria elävästi kerrottuna, ja se jo mainittu "Bassokenraali" on kanssa loistava, aika karu kuva ahdistuneesta mielestä ja hienosta muusikosta hyvin kerrottuna.
Suomennokset ovatkin sitten asia erikseen, voi päivää sentään. Melkein mieluummin jätän lukematta kuin luen suomennetun version kirjoista.
Ei jengi kuitenkaan mitään tajuu |
|
sirdickyj: Suomalaise ovatkin sitten lähes järjestään laadukkaampia kuin nuo ulkomaan tekeleet.
Hanoi Rocks-kirja, se uusin, on hyvä, Ganes- sekä Albert-kirjat on hyviä, Popeda-kirja "Ilkeesti kiitää" on ihan paras, hyvää stooria elävästi kerrottuna, ja se jo mainittu "Bassokenraali" on kanssa loistava, aika karu kuva ahdistuneesta mielestä ja hienosta muusikosta hyvin kerrottuna.
Suomennokset ovatkin sitten asia erikseen, voi päivää sentään. Melkein mieluummin jätän lukematta kuin luen suomennetun version kirjoista.
Sleepy Sleeperseistä kertova Jytinää Eestissä on aika hervoton kans. Sitkeä rotta. Räkäjarrujen läpi karannut räkä päätyy musiikkiin. Nää soi. |
|
Nazareth: Sleepy Sleeperseistä kertova Jytinää Eestissä on aika hervoton kans.
No se kyllä.
Unohdin.
Ei jengi kuitenkaan mitään tajuu |
Atomic Cafe
24.11.2010 11:46:25 (muokattu 24.11.2010 12:13:35) | |
|
sirdickyj:Melkein mieluummin jätän lukematta kuin luen suomennetun version kirjoista.
Jätkä on snobi.
Mistä tulikin mieleen että Chuck Berryn Let It Rock! on kelpo kirja mutta tämä ote ei ole siitä: Suomessa esiintyessään Berry vaati konsertin järjestäjiltä tietynmallisen sängyn sekä tietynmerkkisen ja värisen auton käyttöönsä, jotta hän suostuisi menemään lavalle. Oikeanlaista sänkyä varten jouduttiin ottamaan yhteyttä huonekalukauppiaaseen sulkemisajan jälkeen. Myös auton hankkiminen tuotti vaikeuksia, koska Suomessa ei ollut täsmälleen oikean väristä autoa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
