| Aihe: Michael Monroe | |
|---|
|
Kuulosti vähän kuin edelliseltä albumilta ylijääneiltä demoilta. Noin biisinäkökulmasta.
Energiaa kyllä on ja soundit ookoo. Brittipunkin kanssa flirttaillaan paljon.
The Bastard"s Bash oli ainoa biisi mistä pidin. Rokkasi eikä vaan remeltänyt.
Tiedän kyllä hepun joka tykkää just tällaisesta brittityylisestä levystä. |
|
Parilla ekalla pyöräytyksellä kuulosti ehkä vähän tasapaksulle, mutta alkaahan tuolta biisit nyt jo erottua edukseen. Hyvä levyhän se on taas!
Ehkä seuraavalle vois vähän ottaa jo jotain riskiäki, nuita "Good Old Bad Daysin" tapaisia biisejä alkaa tuolla kokoonpanolla olla jo aika monta, niin teemaltaan kuin melodioiltaankin.
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) |
 reaper666
13.10.2015 00:47:10 (muokattu 13.10.2015 00:47:38) | |
|
Paljonkohan tossa under the northern lightsissä on Ramonelle annettu "liikaa" creditsejä. Ei se tolta varmaan kuulostanut ku Mikelle sitä kamoissa akkarilla veteli jossain new yorkin kadulla. |
|
reaper666: Paljonkohan tossa under the northern lightsissä on Ramonelle annettu "liikaa" creditsejä. Ei se tolta varmaan kuulostanut ku Mikelle sitä kamoissa akkarilla veteli jossain new yorkin kadulla.
Ei ole vielä lättyä kourassa niin onko se siis kokonaan kreditoitu Dee Deen nimiin? No niin tai näin, kuuntele itse millainen se oli akkarilla vuonna 90.
https://www.youtube.com/watch?v=iEPp_nMU-Lk |
Nigel Tufnel
13.10.2015 10:22:11 (muokattu 13.10.2015 10:23:06) | |
|
Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei oikeastaan voi sanoa muuta kun että R.L.F kyllä kiteyttää 133 sekuntiin kaikki M.M.:n viimeisen 20 vuoden tuotannon rasittavimmat piirteet.
On sitä varmaan spagaatia heitelty ja hikeä on pukannut nahkahousun puntista kun tuota on puristettu treenikämpillä/studiossa, mutta ei näitä nivelten verryttelyjä tarttisi kyllä levylle asti päästää.
Whatever happened to all this season's losers of the year? |
teg
14.10.2015 11:03:38 | |
|
Ok levy, muutamat hienot hetket, mutta niin paljon kun herran menoo on tullu seurailtua ja tykkäiltyä, niin tuntuu, että jotain peruuttamatonta tapahtu kun Ginger lähti tästä projektista. |
|
teg: Ok levy, muutamat hienot hetket, mutta niin paljon kun herran menoo on tullu seurailtua ja tykkäiltyä, niin tuntuu, että jotain peruuttamatonta tapahtu kun Ginger lähti tästä projektista.
No mun korvaan kyllä Horns & Halos oli Sensory Overdrivea parempi kokonaisuus, vaikka Superpowered Superfly onkin edelleen ehkä "tämän kokoonpanon" paras biisi, että itse en kyllä Gingeriä jäänyt kaipaamaan, vaikka hyvä äijä onkin..
Mutta jonkinlaista aihepulaa bändillä ehkä on havaittavissa. Nuita "menneiden parempien rock-aikojen glorifiointi" -biisejä alkaa olla jo tarpeeksi. Ehkä siinä on sekin että muu bändikin kirjottaa suoraan Michael Monroe mielessä, niin aika varmanpäälle sitten mennään kun aiemmatkin biisit on mennyt hyvin läpi ja ollut jopa hitinpoikasia. Ehkä siellä vois MM itsekin aktivoitua ja vaikka suuttua jostain, niin vois vaihteeksi rokata muustakin kuin.. no, rokkaamisesta itsestään.
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) |
|
http://www.iltamakasiini.fi/artikke … -monroe-iskee-kuin-yhdeksan-volttia
Nalle Österman sanoo kaiken sen mitä minäkin uudesta levystä ajattelen. Kolmen kuuntelukerran jälkeen ei ole jäänyt yksikään biisi tai edes yksittäinen riffi mieleen - paitsi yhden biisin ("Old King's Road") lopussa oleva New York Dollsilta ja David Johansenilta ("Lonely Planet Boy") kopioitu "wou-wou-wou-yeah" fraasi. |
|
Kyllähän tuo Östermälli oikeassa on. Sellainen virhe tekstissä on, että uuden albumin tuotti Chips Kiesbye. Eipä se sinänsä paljon missään tosin kuulu. Siitä olen samaa mieltä, että Monroen levyt tarvitsisivat ihan uuden soundin. Tuottaja/miksaaja vaan rohkeasti uusiksi.
Suurimman osan levyn biiseistä on muuten kirjoittanut Conte/Jones. Monroen panos biisimateriaaliin melko vähäinen.
Ei uusi levy kuitenkaan huono ole. Kolme loistobiisiäkin löytyy: Six Feet In The Ground, This Ain't No Love Song ja Goin' Down With The Ship.
Sitten ikävä kyllä on liuta huonoja biisejä: Keep Your Eye On You, The Bastard's Bash, Good Old Bad Days, R.L.F. ja Dead Hearts On Denmark Street.
Loput ihan ok värssyjä.
Kaikki yllä esitetyt mielipiteet ovat fiktiivisiä. Viittaukset todellisiin asioihin tai henkilöihin ovat täysin sattumanvaraisia. |
|
Rodger: http://www.iltamakasiini.fi/artikke … -monroe-iskee-kuin-yhdeksan-volttia
No, eipä ole kovin yllätyksellinen kirjoitus jutun kirjoittajaltakaan. Pystyi sisällön ja kirjotustyylin arvaamaan jo ennen lukemista.
Jos MM oikeasti odottaa jonkun räjähdysmäisen suosion kasvun odottavan, niin onhan se varmasti väärässä. Mutta eiköhän tuo ole sitä "artistiläppää" mitä lähes 100% artisteista haastatteluissa jutustelee, siinä "uusin levy on paras" -jutun ohella?
Sama lienee koskee ihan kaikkia nuita 50+ ikäsisiä, vuosikymmeniä tahkonneita rokuja. Levyjä tekevät, vaikka tuskin uusi joku Alice Cooper, Iggy Pop tai Motörhead enää missään vaiheessa on SE juttu mistä kaikki puhuvat, tai kasvattaisi kuulijakuntaa merkittävästi. Ja eihän MM lukeudu edes tuohon sakkiin, varmaan reilumpi vertailukohde olisi 80-skenestä nousseet bändit, ja niistä soolourille lähteneet kaverit (vaikka Michael Monroe ei toki itse niihin haluakaan vertautua). Siihen nähden kuinka paskoin levyarvioin ja nollahuomiolla niitä tuolla julkaistaan, ja kuinka huonokuntoisia tyyppejä siellä on, niin MM on loistotilanteessa. Levyt ja keikat saa (Östermania lukuunottamatta) hyviä/loistavia -arvioita ja ura on kuitenkin ollut viimeiset 5 vuotta kaikesta huolimatta paremmassa hapessa kuin sitä edeltäneeseen 20 vuoteen.
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) |
|
Rodger: http://www.iltamakasiini.fi/artikke … -monroe-iskee-kuin-yhdeksan-volttia
Nalle Österman sanoo kaiken sen mitä minäkin uudesta levystä ajattelen. Kolmen kuuntelukerran jälkeen ei ole jäänyt yksikään biisi tai edes yksittäinen riffi mieleen - paitsi yhden biisin ("Old King's Road") lopussa oleva New York Dollsilta ja David Johansenilta ("Lonely Planet Boy") kopioitu "wou-wou-wou-yeah" fraasi.
The Bastard"s Bash toimi itselle, mutta se onkin sitten ainoa. Sekin kuulostaa edellisen levyn outtakelta. Dregen jätti mielestäni pahan aukon bändiin.
Siis eihän uudelta levyltä puutu, kuin biisit. Kaikki muu skulaa ihan jees.
Uusi levy kohkaa ja remeltää, ei rokkaa. Rock on vaaraa, ei vauhtia.
Kyllä Maikkelissa ainesta on ja hyvin on irronnut monesti, mutta tällä kertaa tuli vähän juosten kustua tusinakamaa. |
|
shuffle: The Bastard"s Bash toimi itselle, mutta se onkin sitten ainoa. Sekin kuulostaa edellisen levyn outtakelta. Dregen jätti mielestäni pahan aukon bändiin.
Siis eihän uudelta levyltä puutu, kuin biisit. Kaikki muu skulaa ihan jees.
Uusi levy kohkaa ja remeltää, ei rokkaa. Rock on vaaraa, ei vauhtia.
Kyllä Maikkelissa ainesta on ja hyvin on irronnut monesti, mutta tällä kertaa tuli vähän juosten kustua tusinakamaa.
Biisien suhteenhan Dregen ei mitenkään huikeeta aukkoa jättänyt. Hahmona ja esiintyjänä kyllä. Toisaalta voisin kuvitella että Jones istuu porukkaan paremmin kuin Dregen.
Vaikka Conte hyviä biisejä osaa tehdä niin ei taida silläkään paukut riittää moneen hommaan sen suhteen. Valitettavasti.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. |
|
Monroen laulusta olen mielipiteeni muistaakseni tänne kirjoittanut. Nykyään itseäni ärsyttää tavattomasti kaikissa biiseissä käytetty chuckberry-kitarointi. Ja sekin tosi tylsästi soitettuna.
Hey Ho, Let's Go! |
|
krautio:Nykyään itseäni ärsyttää tavattomasti kaikissa biiseissä käytetty chuckberry-kitarointi.
Tota? Ainoa tapa soittaa rokkikitaraa tuo.
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- |
|
Joees: Biisien suhteenhan Dregen ei mitenkään huikeeta aukkoa jättänyt. Hahmona ja esiintyjänä kyllä. Toisaalta voisin kuvitella että Jones istuu porukkaan paremmin kuin Dregen.
Vaikka Conte hyviä biisejä osaa tehdä niin ei taida silläkään paukut riittää moneen hommaan sen suhteen. Valitettavasti.
Jones&Conte on mielestäni keikoilla parhaalta yhdessä saundaava kitarapari Monroen uuden soolouran aikana, niin hienoja persoonia kuin Dregen ja Ginger olivatkin.
Vahvaa komppausta joidenkin mainitsemalle toiveelle uusista tuulista tuotantopuolella. Biiseissä on ihan liikaa sellainen henki, että jammailtiin tällainen kasaan treeniksellä (riippumatta siitä onko tämä oikeasti tekotapa). Kaipaisin sekaan hieman kirjoitetumpaa, uskaltaisinko sanoa mccoymaisempaa, matskua. |
|
kanisteri: Jones&Conte on mielestäni keikoilla parhaalta yhdessä saundaava kitarapari Monroen uuden soolouran aikana, niin hienoja persoonia kuin Dregen ja Ginger olivatkin.
Samaa mieltä. Gingerhän ehdotti Jonesia tilalleen kun lähti pois bändistä.
Toivottavasti tää nyt ei jäisi tämän kokoonpanon viimeiseksi levyksi.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. |
|
kanisteri: Jones&Conte on mielestäni keikoilla parhaalta yhdessä saundaava kitarapari Monroen uuden soolouran aikana, niin hienoja persoonia kuin Dregen ja Ginger olivatkin.
Aivan samaa mieltä. Mun mielestä Dregen ei oikein misään vaiheessa istunut bändiin vaikka kova hahmo noin muuten onkin.
Vahvaa komppausta joidenkin mainitsemalle toiveelle uusista tuulista tuotantopuolella. Biiseissä on ihan liikaa sellainen henki, että jammailtiin tällainen kasaan treeniksellä (riippumatta siitä onko tämä oikeasti tekotapa). Kaipaisin sekaan hieman kirjoitetumpaa, uskaltaisinko sanoa mccoymaisempaa, matskua.
Monroe sooloura tulee maailman tappiin asti kärsimään siitä että vertailukohta on liian kova ja epäreilu. Ei kai maailmassa ole kuin 2 hemmoa jotka eivät enää halua uutta McCoy/Monroe matskua mutta minkäs teet.
Joku tuossa aiemmin sanoikin että myös varmasti Contella ja Jonesilla on ollut mielessä että nämä biisit tehdään Monroen levylle ja Monroen levyllä pitää olla tietynlaisia biisejä. No osaavina kavereina he sellaisia pystyvät tekemään mutta kipinähän siinä silloin jää puuttumaan.
En usko että tämä jäisi orkesterin viimeiseksi levyksi. Sen verran helppoa ja mukavaa homma heille tuntuu olevan. Ja kyllähän tuollakin biisintekotavalla saattaa aina jokin yksittäinen täysosuma tulla. |
|
Monroe sooloura tulee maailman tappiin asti kärsimään siitä että vertailukohta on liian kova ja epäreilu. Ei kai maailmassa ole kuin 2 hemmoa jotka eivät enää halua uutta McCoy/Monroe matskua mutta minkäs teet.
No mää voin ainakin ilmottautua kolmanneksi. Ihan eri tasollahan tuo MM homma on kuitenkin kolmella viime levyllä ollut, kuin mikään missä Andy on ollut mukana vuosikausiin. Noilla kuitenkin uusia hyviä biisejä ja levyjä edelleen syntyy.
Vaikka Andystä tykkään tyyppinä ja biisintekijänä itsekin, niin en kyllä ymmärrä miten ihmisillä riittää uskoa siihen että niitä "ykköshittejä" olisi sillä laatikot täynnä ja uusia tehdään helposti, kun ei se kuitenkaan oikeen mitään ole saanut aikaan vuosikausiin.
Makuasioita tietenkin, mutta jos vaikka laskeskelee (mun mielestä!) hyviä biisejä mitä vaikka joku Steve Conte on viimeisen +5 vuoden aikana väsännyt noille kolmelle MM:n levylle ja parille soololleen, niin en tiiä.. Saa Andyltä ottaa jo viimeiset 20 vuotta mukaan että pääsee samoihin määriin. Ja onhan se nyt ihan eri freesi aisapari nykyisellään muutenkin, vaikka ei tietenkään samanlaisia nostalgiaviboja aiheutakkaan.
Tää on kyllä hyvä biisi: https://www.youtube.com/watch?v=C6-x7f514IE
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) |
shuffle
18.10.2015 19:38:45 (muokattu 18.10.2015 19:55:49) | |
|
Hyvältä kuulostaa tuo Conte kyllä, ja laulaa yllättävän hyvin itse.
Kyllä mulla on Dregeniä ikävä. Hieno hahmo ja Horns&Halosilla skebat kuulostaa hyvältä, toimii yhteen todella hyvin.
No Andy alkaa olla aika gone jo. Ei kai se mikään salaisuus ole. Andyn loistoaika oli se Hanoi-kausi. Jotain yksittäisiä hienoja biisejä on toki tullut sen jälkeenkin. River of dreams, Day late dollar short, jne. Onhan Andy silti The Man now and forevö, ainakin allekirjoittaneelle, vaikka ikä alkaa jo painaa. Andy oli 80-luvun alun Suomessa ihan outer space, oikea rokkitähti.
Aikaisemmin sitä luuli että se lespaa ja sössöttää tahallaan antaakseen arrogantin mielikuvan, mutta ei se tee niin. Andy puhuu kuin pari ruotsinsuomalaista joihin olen myöhemmin tutustunut, sieltä se tulee. Andy bamlaa suomea ikään kuin ruotsin intonaatiolla, ja puhuukin tarvittaessa todella hyvää ruotsia.
Vuonna 1993 (vai oliko alkutalvea 1994) olimme edesmenneellä Shadow Clubilla Dregenin bändin lämppärinä.
Tuli nähtyä herra todella läheltä ja vaihdettua muutama sanakin. Dregen ei ollut vielä silloin mikään iso nimi mutta energiaa oli niin maan perkeleesti kyllä jätkässä. |
|
shuffle:
Aikaisemmin sitä luuli että se lespaa ja sössöttää tahallaan antaakseen arrogantin mielikuvan, mutta ei se tee niin. Andy puhuu kuin pari ruotsinsuomalaista joihin olen myöhemmin tutustunut, sieltä se tulee. Andy bamlaa suomea ikään kuin ruotsin intonaatiolla, ja puhuukin tarvittaessa todella hyvää ruotsia.
Andy asui lapsuutensa ruotsissa.
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
