| Aihe: Nirvana | |
|---|
|
velipesonen: Esimerkiksi Kimmo Miettinen soitti Nirvanaa Ylen kanavalla hyvinkin runsaasti jo ennen Bleachia.
Joo varmaan joku soittanut radiossa, mutta mä tarkoitin nyt isoa yleisöä ja tänne kommenttejaan lätkiviä. On meidänkin vanhan bändin biisejä soitettu radiossa, mutta ei se mitään tarkoita;-) |
|
Simo78: Joo varmaan joku soittanut radiossa, mutta mä tarkoitin nyt isoa yleisöä ja tänne kommenttejaan lätkiviä. On meidänkin vanhan bändin biisejä soitettu radiossa, mutta ei se mitään tarkoita;-)
Jos Nirvanasta ei olisi tullut megabändiä tai edes Soundgardenia, siitä olisi väkisinkin tullut suunnilleen yhtä tunnettu kuin Mudhoney. Sehän meni sillai, että ensin tuli Soundgarden jota pidettiin Sonic Youthin ja Led Zeppelinin risteytyksenä eikä Seattlen soundista täällä puhuttu mitään. Sitten tuli Mudhoney, jonka SuperfuzzBigmuff oli aikamoinen tapaus, Sweet Young Thing oli jotain mitä ei aiemmin ollut kuultu. Silloin joku sanoi että hei Soundgardenkin on Seattlesta. Sitten tuli Nirvana ja istui valmiiseen pöytään; kiinnostus Seattlen bändejä kohtaan oli jo syntynyt. Miettinen hehkutti sitä radiossa ja 1989 syntyi jo kitararockin harrastajien keskuuteen ensimmäinen Seattle-buumi.
Tähän perustuen jos tunnet Mudhoneyn, tuntisit todennäköisesti myös Nirvanan vaikka Bleach olisi jäänyt heidän ainoaksi levykseen. |
 Exhausted
08.07.2009 15:26:22 (muokattu 08.07.2009 15:27:29) | |
|
Mää taas luulen että Mudhoney olis aika tuntematon bändi (paitsi niiden harrastelijoiden keskuudessa) ellei Nirvana olisi vetänyt Seattlea maailmankartalle Nevermindin myötä. Sikäli kyseessä on ehkä vähän kehäpäätelmä. |
|
Serve the servants on paras. |
|
Exhausted: Mää taas luulen että Mudhoney olis aika tuntematon bändi (paitsi niiden harrastelijoiden keskuudessa) ellei Nirvana olisi vetänyt Seattlea maailmankartalle Nevermindin myötä. Sikäli kyseessä on ehkä vähän kehäpäätelmä.
Tässä tullaan siihen, et Mudhoney toimi Sub-Popille ensimmäisenä bändinä, joka jollain asteella breikkasi briteissä ja loi aikaan sen hypen, josta osa täällä on aiemmin kirjoitellut, eli valmiin pöydän johon Nirvanan oli "helppo" hypätä mukaan. Nevermindin aikoihin Mudhoney alkoi valumaan pois kuumimpien lehtien otsikoista ja tästä ei mennyt kauaakaan kun yhteyttä kohtasi kaamea backlashaus.
Jottei tule pelkkää ot:ta niin bleach on nirvanan paras, vaikkei toki pärjää omalla asteikollani mudhoneyn superfuzz bigmuffille. |
|
Mudhoneysta olisi tullut Uusi Stooges, ihan takulla, jos niiden ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto Superfuzzin jälkeen olisi ollut yhtä hyvä kuin Superfuzz tai vielä parempi. Sääli että tekivät niin vähäverisen (oma mielipide) levyn ja liukenivat marginaali-iloittelun puolelle.
Seurasin tuohon aikaan tuota kuviota hyvin tarkasti Seattlen osalta edesmenneen Pekka Mähösen ansiosta. Hänellä oli kaikki Subin kiekot ja muut semmoiset, ja Nirvanan t-paita jo talvella 88-89 (olikohan ensimmäinen Suomessa). Jotenkin sen Mudhoneyn LP:n pienoisen pettymyksen myötä kiinnostus täällä oli hieman ehtinyt laantua jo vuonna 90. Sitten - antakaa armoa - syksyllä 1991 Nevermind kuulosti "siltä samalta mutta väännettynä myyvempään muotoon". Se tuntui vähän menneen talven lumilta. Minä opin tykkäämään siitä levystä vasta vuosikymmenen loppupuolella.
Olisikohan Nevermindin suosio merkinnyt jonkinlaista lopullista loppua 80-luvun äärimmäisen puisevalle aor- ja stadionmusiikille, ikään kuin laajamittaista protestia. Protesti vain tuntui hassulta koska musiikki listoilla oli jo ehtinyt muuttua. Poikien puheet kamppailusta korporaatioita vastaan voi minusta jättää täysin omaan arvoonsa, pitäisin outona jos uskoivat niihin itsekään. Pikemminkin pitäisin sitä merkkinä siitä että rockmusiikki oli jo tavallaan kuollut, koska sille haettiin tekosyitä jostain antikonsumerismista samalla kun vartalon peitteeksi hamuttiin merkkitehtaassa valmiiksi revittyjä flanellipaitoja. |
|
syksyllä 1991 Nevermind kuulosti "siltä samalta mutta väännettynä myyvempään muotoon". Se tuntui vähän menneen talven lumilta. Minä opin tykkäämään siitä levystä vasta vuosikymmenen loppupuolella.
Joo tuohon aikaan mä olin paljon enemmän kiinnostunut fudiksesta kuin musasta ja Nirvanaa aloin kuuntelemaan tosissani vasta Kurtin kuoleman jälkeen, kun silloin alkoi itseänikin urheilun sijasta kiinnostamaan paheellinen elämä:-). Spekuloinnit on ehken turhia tässä tapauksessa, mutta hauskahan näitä on lukea ja pohtia... Anyway Smells like teen spirit on joka tapauksessa melko erikoinen biisi breikata varsinkin kun se on sen 5 minsaa pitkä. Tai ehkä vielä ysärillä ei kaikkea oltu puristettu nykyradiostandardeihin.
Jos spekuloidaan lisää radioystävällisyyttä. Kumpi levyistä samoilla soundeilla ja soitolla olisi radioystävällisempi Bleach vai Nevermind? Ainakin About a Girl:ssä ois aineksia nykystandardeillekin:-) |
Exhausted
09.07.2009 15:03:23 (muokattu 09.07.2009 15:04:07) | |
|
Smells Like Teen Spiritistähän oli video/radio-edit, jossa intro ja kitarasoolo on leikattu puoleen, silläkin saadaan tosin vain puoli minuuttia biisistä pois. |
|
Simo78: ... Anyway Smells like teen spirit on joka tapauksessa melko erikoinen biisi breikata varsinkin kun se on sen 5 minsaa pitkä. Tai ehkä vielä ysärillä ei kaikkea oltu puristettu nykyradiostandardeihin.
Radioystävällisyys on varmaan yhtä vanha käsite kuin koko radio, eli vähän alle satavuotias, mutta sellainen oikein radio friendly FM crap alkoi toden teolla vasta 60-70-lukujen vaihteessa. 70-luku menikin sitten punkiin asti sitä easy listening -huttua kuunnellessa, kyllä Rotten oli poikaa sen jälkeen. Nämä radiostandardit tietenkin muuttuvat jatkuvasti ja radio markkinavälineenä muuttuu pikku hiljaa. Vielä 90-luvulla ei oltu niin pahasti soittolistojen armoilla kuin nyt, mutta kyllähän se tarjonta oli sitä yhtä peevelin mössöä, ei mitään eroa. Tietenkin grunge oli tähän mennessä viimeinen rockmusiikin villitys joka kunnolla näkyi mainstreamissa kautta linjan. Levy-yhtiöt menettivät kiinnostuksensa yrittää rahastaa grunge-kortilla vasta joskus 96. Viidessä vuodessa ehtii syntyä melkoinen kimppu kliseitä!
Pohjanoteeraus listamusiikissa saattaa olla vuosi 1984.
Puhutaan kamalasti "kolmen minuutin formaatista", vaikka esim. 60-luvulla moni hittibiisi kesti noin kaksi minuuttia, ja kaikkein mahtipontisimmat balladit ovat yleensä kestoltaan lähempänä viittä kuin neljää minuuttia. Viisi ja puoli minuuttia taitaa olla semmoinen raja että ani harvoin ylittyy, ja jos ylittyy niin radio-dj katkaisee. |
|
Eihän siitä pääse mihinkään että nevermind on yksi koviten iskenyt albumi koskaan. Ainoastaan yksi vähän heikompi kappale koko levyllä. Mutta jos kuulisin ensimmäistä kertaa kaikkia levyjä nyt niin luultavasti valinta olisi in utero.
Fuck that! I want my rockstars dead! -Bill Hicks |
|
Eihän siitä pääse mihinkään että nevermind on yksi koviten iskenyt albumi koskaan. Ainoastaan yksi vähän heikompi kappale koko levyllä. Mutta jos kuulisin ensimmäistä kertaa kaikkia levyjä nyt niin luultavasti valinta olisi in utero.
Ihan huvikseen on pakko kysyä: mikä on se heikompi biisi?
"Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt" - Pekka Siitoin (muistokirjoitus vaimonsa kuolinilmoitukseen Turun Sanomissa) |
|
Käyttäjätunnus: Aikamoista :). Eikös Love Buzzin b-puoli ole Big Cheese. Oisko sitä soitellu :/?
Tarkemmin ajatellen voi hyvinkin olla juuri se. |
|
professori: Ihan huvikseen on pakko kysyä: mikä on se heikompi biisi?
Veikkaan In Bloomia. |
|
Itselleni Nevermindilta heikompia ovat Lounge Act ja Stay Down
EDIT: Vittu kun on muuten kova lätty. Pitää ihan CD:näkin ostaa kun toi kasetti on niin ja näin kunnossa. Syksyllä vois kun on sopiva fiilis
EDIT2: Nyt kun Lounge Actia kuuntelee niin on sekin rautaa. |
|
Lounge Act on yks mun lemppareita! Toisaalta kaikki ne on, mutta Endless, Nameless ja Stay Away on ehkä ne huonoimmat, jos on pakko valita.
"Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt" - Pekka Siitoin (muistokirjoitus vaimonsa kuolinilmoitukseen Turun Sanomissa) |
|
velipesonen: Jos Nirvanasta ei olisi tullut megabändiä tai edes Soundgardenia, siitä olisi väkisinkin tullut suunnilleen yhtä tunnettu kuin Mudhoney. Sehän meni sillai, että ensin tuli Soundgarden jota pidettiin Sonic Youthin ja Led Zeppelinin risteytyksenä eikä Seattlen soundista täällä puhuttu mitään.
mittee? minä luulin et sitä pidettiin melvins kloonina? |
|
rkellu: mittee? minä luulin et sitä pidettiin melvins kloonina?
En tiedä kun en ole tarpeeksi punk. Aktiivisemmat punkinharrastajat ehkä pitivätkin.
Itse asiassa minusta tuntui hassulta kun 90-luvun loppupuolella grungea alettiin tituleerata punkiksi. |
 Jermakki
10.07.2009 13:23:09 (muokattu 10.07.2009 13:23:36) | |
|
Jokapaikanapina: Itselleni Nevermindilta heikompia ovat Lounge Act ja Stay Down
EDIT: Vittu kun on muuten kova lätty. Pitää ihan CD:näkin ostaa kun toi kasetti on niin ja näin kunnossa. Syksyllä vois kun on sopiva fiilis
EDIT2: Nyt kun Lounge Actia kuuntelee niin on sekin rautaa.
Stay Awaysta löytyy omasta mielestäni todella loistava versio mm. youtubesta nimellä Pay to Play. Joku aikainen demo versio, kannattaa tarkistaa :)
//Albumeilta mm. Outcesticide taisi sisältää tuon. |
|
velipesonen: En tiedä kun en ole tarpeeksi punk. Aktiivisemmat punkinharrastajat ehkä pitivätkin.
Itse asiassa minusta tuntui hassulta kun 90-luvun loppupuolella grungea alettiin tituleerata punkiksi.
en oo ikinä kuullut tuota sonic youth vertausta soundgardeniin enkä ole tuosta zeppelin vertauksesta kuullut ennen kuin vasta superunknownin aikoihin. sitä ennen ne oli jotain ihan muuta. |
|
rkellu: en oo ikinä kuullut tuota sonic youth vertausta soundgardeniin enkä ole tuosta zeppelin vertauksesta kuullut ennen kuin vasta superunknownin aikoihin. sitä ennen ne oli jotain ihan muuta.
Siltähän ne ekat levyt kuulostaa kuin Zeppelinin pojat pcp-päissään veivaisivat Sonic Youthin riffejä tai päin vastoin. Sonic Youthia jäljiteltiin siihen aikaan niin paljon ettei siitä yleensä jakseta mainita. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
