| Aihe: Red Hot Chili Peppers | |
|---|
|
Stadium Arcadiumin helmillähän melkein täyttäisi yhden kokonaisen cd:n. Nimibiisi, Slow Cheetah, 21st Century, If, Make You Feel Better, Hey...
"Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta | |
Stadium Arcadiumin helmillähän melkein täyttäisi yhden kokonaisen cd:n. Nimibiisi, Slow Cheetah, 21st Century, If, Make You Feel Better, Hey...
Sinänsä mielenkiintoista, että 21st Centurya ja ehkä Make You Feel Betteriä lukuunottamatta nuo ovat meikäläisen mielestä juuri niitä heikoimpia vetoja. :) Hyvistä biiseistä saisi ehkä juuri sen yhden kiekon kasaan, mutta helmiä ei ole kuin muutama, päällimmäisenä Especially in Michigan ja Wet Sand.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |  epi2
16.02.2009 16:32:30 (muokattu 16.02.2009 16:37:08) | |
|
Samaa mieltä ylemmän kanssa, paitsi että parhaat noilta levyilta on mielestäni Tell me baby, Readymade, She's only 18, Snow, Desecration Smile, ja on siellä kyllä muitakin hyviä, mutta juurikaan niitä helmiä tuolla ei ole.
By the way on ehkä ylipäänsä paras biisi RHCP:ltä, Suck my kiss on myös hyvä ja tietty Under the Bridge ja Californiacatoin ovat kovia, ja Can't stop.
BSSM on muuten hyvä levy, selvät funk ja rap vaikutteet vielä kuultavissa. |  MK73
16.02.2009 19:51:39 | |
|
Red Hot Chili Peppers on ainoa v. 1980 jälkeen perustettu ulkomainen rock-bändi, jonka levyjä mulla on hyllyssä ja jota tulee oikein kuunneltuakin. Huomasin asian juuri. Sinänsä mielenkiintoinen havainto.
Hiki ja vääntö. | |
Especially in Michigan ja Tell Me Baby kuuluvat myös helmiin, mutta erityisesti balladiosastolla Arcadium loistaa. Minusta se on oikeasti aika koskettavaa, kun Sir Psycho Sexy vuosikymmenten naisten jahtaamisen jälkeen laulaakin lempeällä äänellä "Hey, what would you say if I stayed?"
"Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta | |
Red Hot Chili Peppers on ainoa v. 1980 jälkeen perustettu ulkomainen rock-bändi, jonka levyjä mulla on hyllyssä ja jota tulee oikein kuunneltuakin. Huomasin asian juuri. Sinänsä mielenkiintoinen havainto.
No huh huh... | |
http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=34750
Kiedisistä tosi-tv tähti. Tämä tästä nyt vielä puuttui.
my wallet's fat and so is my head | |
saturnzreturn: http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=34750
Kiedisistä tosi-tv tähti. Tämä tästä nyt vielä puuttui.
Ei kiedis tuossa itse esiinny sentään. Joku 70-luvulle sijoittuva tv-sarja kyseessä kai.. | |
Kirjahan itsessään on, ellei paras, niin ainakin top.3:ssa musikanteista tehdyistä elämänkerroista. Sarjalla on mahdollisuudet hyvyyteen.
Siis, jos sä koko ajan tytsän kanssa jutellessas mietit sitä että "tää on tytsä, mitä mä sanon, tää on tytsä, mitä mä sanon ... jne" niin reisillehän se menee. | |
jassi: Kirjahan itsessään on, ellei paras, niin ainakin top.3:ssa musikanteista tehdyistä elämänkerroista.
Aivan ja vaikkei siinä kaikki ehkä olekkaan totta, niin on se kyllä viihdyttävin musaelämänkerta minkä oon lukenu | |
Tommy The Cat: Ei kiedis tuossa itse esiinny sentään. Joku 70-luvulle sijoittuva tv-sarja kyseessä kai..
Kappas, aamulehdessä asia ilmoitettiin sitten väärin, siinä puhuttiin nimenomaan tosi-tv meiningistä.
Yhdyn kyllä edellisiin mielipiteisiin; elämänkerta on kyllä ehdottomasti paras, jonka koskaan olen lukenut. Jos tosiaan aiheen tiimoilta tehdään tv-sarjaa, niin siitähän saattaa tulla oikein mielenkiintoista jälkeä.
my wallet's fat and so is my head | |
jassi: Kirjahan itsessään on, ellei paras, niin ainakin top.3:ssa musikanteista tehdyistä elämänkerroista. Sarjalla on mahdollisuudet hyvyyteen.
eihän se toki paras ole, kun Crazy From The Heat on paras, muut tulee sitten todella kaukaisina kakkosina
Kiedis toki myös hyvää kamaa, ei siinä. Ja Lemmy kans.
* Paskaa - > Ei-vielä-hiottu-timantti
* Ei osaa laulaa -> Potentiaalinen tulkitsija
* Epävireinen - > Ongelma monitoroinnissa
* Ei svengaa pätkääkään -> Erilaiset musiikilliset arvot
* Huono saundi -> Tavanomaisesta poikkeava | |
Valitettavan loppu on tuo Crazy From The Heat jo monesta paikkaa. Harmi se...
"no sound, no sound problems"
-Henry Rollins | |
No siis Stadium Arcadiumin parhaat biisit on So much i, Wet sand joka sisältää ehkä yhden maukkaimmista outroista, tell me baby ja Strip my mind. Mauttomimmat vedot on slow cheetah ja animal bar. | |
Pidin kyllä myös kovasti Arpikudoskirjasta ja herätti mielenkiintoa rokkikirjallisuuteen. Tällähetkellä lueskelen Dave Thompsonin kirjoittamaan elämänkertaa Red Hot Chili Peppersistä joka keskittyy enemmän bändin vaiheisiin, eikä mässäile niin paljoa naisilla ja huumeilla, jota seikkaa en pistänyt lainkaan pahaksi Arpikudon kirjassa, mielenkiintoista lukea asioita jotka ovat täysin vastakohtia omaan elämään, liekö mikä totta ja mikä ei, uskon kuitenkin että suurinpiirtein faktaa se kirja oli. | |
epi2:
By the way on ehkä ylipäänsä paras biisi RHCP:ltä, Suck my kiss on myös hyvä ja tietty Under the Bridge ja Californiacatoin ovat kovia, ja Can't stop.
Nojoo. Tätä ketjua vanhasta (ei enää 15 vuoteen) suosikkibändistäni lukiessa tartun tähän kommenttiin. Mielipideasioita tietenkin, mutta tässä oma poikkeavani:
En ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka pitävät nyky-Peppersiä "kovana". Löysää ja ennenkaikkea tylsää paskaa. Hirveän epävireistä laulua. Korviin koskee. Biisit hirveitä leirinuotiovirityksiä á la lukion musiikkiluokan pitkätukkaisten "taiteilijapoikien" kyhäelmät.
Allekirjoittanut näki RCHP:n Provinssirockissa 1988. Miettisen setä soitteli joskus 1985 Freaky Styleytä ohjelmassaan YLE:llä ja olin vähän että "mitä vittua". Ihan sekoboltsimeininkiä, mutta erittäin hyvää sellaista. Funkia, rappia, punkia, mättöä, you name it. They got it. Then.
Provinssi oli oma lukunsa (Slovakin viimeinen live-keikka muuten). Suu auki sai katsella, kun äijät veti päälavalla joskus klo 21 ilta-auringossa. Ihan tajutonta. Ei tuollaisia enää pääse kokemaan. Enkä nyt tarkoita fiilistä (sillä jokainen kokee tietenkin ajasta ja paikasta riippuen omat huippuhetkensä jonkun bändin kanssa oli se sitten "oikeasti" miten hyvä tahansa) vaan sitä, että MISSÄ TUOLLAISTA ENÄÄ NÄKEE? KUKA? MIKÄ?
Mother´s Milk oli tietenkin todella hyvä LP, samoin BSSM, joka on mielestäni bändin kautta aikain paras ja kestävin levy. Under the Bridgeä lukuun ottamatta jota nyt vaan ei enää jaksa.
Sitten: alamäki. Hirveä alamäki. Vaikkakin suosio alkoi kasvaa ja bändi nousi 90-luvun lopulla stadionmittoihin. Pidän tietenkin kolmikon jamittelusta, se on aika ajoin nannaa livenä, mutta eihän sen varaan bändiä voi rakentaa.
Sori vaan fanit mutta RHCP:n sijaan olen jo 15 vuotta valinnut muuta kuunneltavaa.
Maailmassa on puoli miljoonaa vaihtoehtoa. Suosittelen.
epi2:
BSSM on muuten hyvä levy, selvät funk ja rap vaikutteet vielä kuultavissa.
Ihanko totta? Hassu kommentti. Bändihän oli juuri tuolloin funk/punk-rockin huipulla. |  kk80
07.04.2009 16:09:03 | |
|
Sori vaan fanit mutta RHCP:n sijaan olen jo 15 vuotta valinnut muuta kuunneltavaa.
Maailmassa on puoli miljoonaa vaihtoehtoa. Suosittelen.
Onnea sulle. Osittain puhuit asiaa: laulu on epävireistä ja kuulostaa paikoitellen pahalta, toisaalta niin se on kuulostanut koko yhtyeen uran aikana. Ei Kiedis ainakaan ole suoritustaan huonontanut. BSSM on paras RHCP lätty. Tiukka levy ja bändi kiteytti hienosti oman juttunsa tälle kiekolle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei yhtyeen vuoden 91 jälkeisestä tuotannosta voisi nauttia.
Itselleni uppoaa tämä kritisoimasi "tylsä" materiaali oikeastaan paremmin kuin rallit ennen Frusciantea. Scar Tissue, Dosed, Road Trippin', Venice Queen ja vaikka Desecration Smile ovat rauhallisia ja toimivia kappaleita. Jotenkin luonnollista että kappaleisiin tulee lisää syvyyttä kun yhtye varttuu. Hölmöähän tuo olisi jos kaverit edelleen heiluisivat sukat munissa ja sahaisivat sitä samaa materiaalia kuin silloin kulta-aikoina.
Pro Helminen. Raipe Vancouveriin 2010! |  jra
07.04.2009 16:49:40 | |
|
Itselleni uppoaa tämä kritisoimasi "tylsä" materiaali oikeastaan paremmin kuin rallit ennen Frusciantea. Scar Tissue, Dosed, Road Trippin', Venice Queen ja vaikka Desecration Smile ovat rauhallisia ja toimivia kappaleita. Jotenkin luonnollista että kappaleisiin tulee lisää syvyyttä kun yhtye varttuu. Hölmöähän tuo olisi jos kaverit edelleen heiluisivat sukat munissa ja sahaisivat sitä samaa materiaalia kuin silloin kulta-aikoina.
Sama. Se vasta tylsää olisi, jos nelikymppiset äijät yrittäisivät vetää samaa kohkausta mikä irtosi luonnostaan kiimaisena kaksikymppisenä. Kyllähän alkupään levyt edelleenkin toimivat silloin tällöin kuunneltuna ja aikoinaan varmasti livenä kuin tauti. Mutta siitä huolimatta uudet levyt toimivat itselle paremmin, jopa paremmin kuin yhtyeen huippukauden Mothers Milk ja BSSM. Ehkä niitä tuli tuoreeltaan kuunneltua niin paljon että ei enää jaksa.
Stadium on kaikessa löysyydessään ja ylipituudessaan, niin leppoista kuunneltavaa, että harvoin tulee eteen. Pakolliset hitit menee siinä seassa, samoin kuin Californiacationilla ja By The Waylla, mutta onneksi niitä on vähemmän ja sitä "täytemateriaalia" enemmän, niissä pääsee Fruscianten ja Flean yhteispeli paremmin esille. Kiedisin laulukaan ei itseä jostain syytä haittaa, eihän se koskaan ole ollut mikään laulaja, omastakaan mielestään, kunhan heiluu mukana.
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - | timus
07.04.2009 16:59:25 (muokattu 07.04.2009 17:00:32) | |
|
Itselleni bändi alkoi toimia oikeastaan hieman vasta Californicationin aikoihin. By The Way oli sitten pelkkää parhautta ja samaa voi melkein sanoa Stadiumista.
Minulle bändi edustaa jotain samaa soundscapea kuin vaikka Beach Boys - jotenkin vaan tulee erittäin paljon samaa fiilistä, vaikka musa ei ole lähellekään yksi yhteen.
Fruciantea pidän yhtenä tämän hetken mielenkiintoisimmista kitaristeista, vaikken itse soittaja olekaan.
Jotenkin vaan noilla parilla viimeisellä RHCP:llä alkoi olla kestäviä biisejä. En tosin 80-90 -luvun levyjäkään huonoina pidä, mutta minulle ne ovat hieman liian pakkorajufunky-kamaa.
"no sound, no sound problems"
-Henry Rollins | |
jra: Sama. Se vasta tylsää olisi, jos nelikymppiset äijät yrittäisivät vetää samaa kohkausta mikä irtosi luonnostaan kiimaisena kaksikymppisenä.
Se on kyllä jännä juttu tämä. Aika usein törmää tähän ns. "muuttuvien" bändien kohdalla. Toiset ihmiset kai kyllästyvät veivaamaan samaa vanhaa ja haluavat tehdä ja kokeilla jotain uutta. Esim. tässä RHCP:n jannut ovat kai muuttuneet tähän rauhallisempaan suuntaan luonnollisesti, kun taas jotkut heidän fanit eivät muutu samassa tahdissa bändin kanssa tai ollenkaan. Ihmiset on erilaisia. Ei se uusi materiaali absoluuttisen huonoa siitä huolimatta ole jos joku vanha fani ei tykkää.
Ite tykkää enemmän tästä uudesta, mutta enpä menisi sanomaan että se vanha paskaa olisi. Ei oo vaan ehkä niin mun makuun.
Ei siinä sen kummempaa. Elämä vaan on semmosta. :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
