| Aihe: The Gaslight Anthem - löytyykö muita diggareita/tikkareita? | |
|---|
|
Paikalla! Tuo Speakeasy kuulosti jopa ihan mukiinmenevältä tapaukselta. Eiköhän huomisesta hieno ilta tule, kun tuo Chuck Raganin levykin ruvennut toimimaan aika hyvin.
Doing drugs is the most beautiful thing about being in a rock band -Noel Gallagher | |
Menossa myös. Tuli käytyä 2009 keikalla myös ja oli kyllä niin mahtava meno, että pakko mennä uudestaan. | |
Nyt on hyvä mieli. Aivan mahtava veto! | |
aivokuolio: Nyt on hyvä mieli. Aivan mahtava veto!
Kyllä! Aivan mahtava. | |
aivokuolio: Nyt on hyvä mieli. Aivan mahtava veto!
Kyllä, tähän on helppo yhtyä.
Lämppäritkin yllättivät positiivisesti, varsinkin Chuck Ragan oli todella kova. | |
Hyvä veto oli kyllä. Mutta koska keikka kesti peräti jotain 1h 40 min, olisin kaivannut sekaan vähän enemmän ensimmäisen levyn biisejä. Nyt painotettiin luonnollisesti uusinta levyä ja se taas on itselle se vähiten mieluinen diskografiasta.
Jos parin uudemman tilalla olisi ollut esim. Red in the Morning ja The Navesink Banks niin olisi ollut vielä huikeampi buugi. Mutta hyvä näinkin.
Seitsemän biisin encoreita näkee vähän harvemmin, se yllätti hieman. Ja bändin, etenkin laulajan, jatkuva hyväntuulisuus ja vitsailu. Toivottavasti eivät menetä tuollaista hyvää meininkiä kun kohta väistämättä stadionit kutsuu.
Ja Chuck Ragan oli myös kova. Hienoa, että tuli vielä uudestaan lavalla Gaslightin encoren aikana.
anomus.com | |
dixi19:Ja bändin, etenkin laulajan, jatkuva hyväntuulisuus ja vitsailu.
Aika hyvin piti homman kasassa sen jonku ämmän kans kenen piti huudella joka väliin jotaki nerokasta. | |
aivokuolio: Aika hyvin piti homman kasassa sen jonku ämmän kans kenen piti huudella joka väliin jotaki nerokasta.
http://www.youtube.com/watch?v=6jHLCPXZ7X0 | |
reverend: http://www.youtube.com/watch?v=6jHLCPXZ7X0
Haha. Mahtavuutta! | |
Mun ei niin ylistävä kirjoitus aiheesta. Olen Bruce-diggari, ja juttu on varsinaisesti kirjoitettu mun kavereita varten, kuten lukuisista Bruce-viittauksista huomaa.
The Gaslight Anthem, Chuck Ragan ja Speakeasy Tavastia-klubilla 2010-11-02
Ilta alkoi kun lavan suunnalta kuulua möykkää, sillä sinne oli ilmestynyt jonkinlainen viisihenkinen bändi. Tasapaksua peruspunkrokkia, näitä on kuultu ja nähty ennenkin. Jälkeenpäin selvisi, että ko. jengi oli ruotsalainen Speakeasy. Netistä en onnistu löytämään näistä tietoa, sillä maailmassa tuntuu olevan aika monta samannimistä kokoonpanoa. Mutta eipä niin väliksikään eilen kuullun puolituntisen perusteella vaikka laulajalla oli ihan ok ääni.
Roudaustauolla lavalle kannettiin akustisia kitaroita ja eikös tuolla ole viulukin, kas kas! Ja tuo nyt esiin asteleva lippalakkipäinen bodannut heppu on Chuck Ragan, jolta tsekkasin parit kappaleet etukäteen YouTubesta. Aluksi hän veti kappaleen tai pari yksin, mutta suurimman osan keikkaa lavalla oli myös viulisti (John?), jolla oli pään alueen karvoitusta enemmän kuin kaikilla muilla illan aikana lavalla nähdyillä kundeilla yhteensä. Vikassa kappaleessa lavalle tuli vielä rumpuihin Gaslightin rumpali Benny.
No niin, tämä on paljon kiinnostavampaa kuin edellinen! Vauhdikasta akustista komealla, raa'alla äänellä laulettuna. Oli muuten illan paras laulaja. Semmoista vähän irkkutyylistä, jotain Nightwatchmanin (= Tom Morello akustisena ja kovin tiedostavana) ja Seeger Sessions Bandin puolivälistä. Pitääpä joskus ostaa kaverilta toinenkin levy, sillä tämä nyt kuuntelussa oleva Bristle Ridge on paljon folkimpaa ja kesympää kuin eilinen setti.
Ja sitten lopultakin lavalle saapuu The Gaslight Anthem. Neljä nuorennäköistä kaverusta New Jerseystä, eli ihan sama tausta kuin Brucella ja kavereilla. Vaikka sukupolvi on toinen ja musiikki on lähinnä punkrockiksi laskettavaa, tämä porukka on kuitenkin lähellä sitä mitä Bruce ja bändi olivat silloin joskus 1970-luvulla. Tosin sillä erolla, että Brucella oli esikuvinaan 1950- ja 1960-luvun tähdet ja Gaslightilla taas on selvä suunnannäyttäjä eli itse Bruce.
Setti koostui bändin omasta tuotannosta yhtä Tom Petty -coveria lukuunottamatta (olihan se encoren kappale Tom Pettyn American Girl?), eli ei saatu sitä ainakin mun haaveilemaa Bruce-coveria. Koska kappaleiden nimet eivät ole jääneet mulle kovin hyvin päähän, en pysy kirjaamaan tähän settilistaa vaikka tunsinkin illan aikana soitetut kappaleet yhtä lukuunottamatta. Ja se yksikin oli kaiketi joku levytetty kappale, koska vieruskaverit lauloivat mukana mutta minä en saanut sanoista mitään selvää enkä rytmistäkään kiinni koko biisin aikana. Setissä oli yksi biisi, joka ei ole studiolevyillä (Blue Jeans and White T-shirts) ja kaikki muut olivat siis noilta kolmelta levyltä. Uusin levy taisi olla parhaiten edustettuna, muta kappaleita tuli paljon tokalta (ja mun mielestäni parhaalta) levyltä ja myös siltä ekalta, joka on punkahtavin Gaslightin tuotannosta.
Tiedä johtuiko huonosta miksauksesta, Tavastian akustiikasta vai jostain muusta, mutta tässä oli kyllä bändi joka kuulostaa mun korvaani levyillä paremmalta kuin livenä. Tai no YouTubessa on kyllä hyviäkin livevetoja, mm. suunnilleen kaikki Glastonburyn keikan kappaleet, mutta eilinen oli vähän tuhruista ja tasapaksua. Bändin live-EP (löytyy Spotifystä) kuulostaa paikoin samalta, samoin monet YouTubessa olevat klubikeikoilta napatut pätkät.
Brian Fallonin laulu mätti. Hänen hauskat välispiikkinsä kuuluivat hyvin ja niistä sai selvää ongelmitta, mutta se laulu tahtoi hukkua pahasti soiton alle ja kappaleiden tunnistaminen ei ollut aina ihan helppoa, etenkään keikan alkupuolella kun rummut ja basso peittivät kaiken muun. Fallonilla on hentoinen lauluääni, joka pitäisi miksata paljon ylemmäs. Moni kappale olisi parantunut taustalaulusta, joka kuuluu levyllä mutta keikalla sitä ei juurikaan huomannut vaikka basisti Alex aukoi kyllä suutaan ja välillä kitaristi Alex taisi myöskin laulaa.
Seisomapaikan valinta olisi voinut auttaa. Koska vaihdoin paikkaa pari kertaa keikan aikana (niiden moshaavien ja bodysurfaavien isokokoisten ääliöiden takia, ne tekivät pariin kertaan aika kipeää vaikka yritin väistellä), voi olla että saundeissa huomaamani muutokset johtuivat osittain eri kuuntelupaikoista eikä miksauspöydän ääressä tehdyistä muutoksista. Joka tapauksessa loppua kohti Fallonin laulusta sai vähän paremmin selvää.
Soittopuoli oli, noh, vähän tasapaksua. Ihan ok muusikoita, mutta en kyllä huomannut kenenkään olevan ihan huippu. Ja kun soittimina on vain kaksi kitaraa, basso ja rummut, musiikki on väkisinkin tasapaksua kun ei voi olla vertaamatta E Street Bandiin monien musiikillisten yhtäläisyyksien takia. Koskettimet olisivat tuoneet varmaan taustalle mukavasti lisuketta, ja jossain eniten brucemaisissa kappaleissa kuten Backseatissa kaipasi Clarencen saksofonia parissakin kohdassa. (Hmm, just tuon biisin ESB voisikin vetää aika paljon paremmin kuin Gaslight. Toivekylttilistalle.)
Kaikki mun suurimmat suosikkibiisini soitettiin eli Boxer, Miles Davis ja tietenkin ihana '59 Sound. Eka oikein hyvin, toka kohtalaisen kelvollisesti, mutta harmittavasti tuo vika oli sitten niin puuroinen peruspunkveto että tämän kauniin kappaleen magia kyllä kärsi pahasti.
Bändin sävellykset ovat hyviä ja sanoitukset paikoin aivan loistavia, eli jos tämä porukka ei nouse maailmanmaineeseen, syynä on tosiaan kavereiden esiintymistaidon vajavaisuudet eikä heikko materiaali. Fallon oli iloinen koko keikan ajan, seurusteli yleisön (tai ainakin sen yhden eturivin suupaltin) kanssa ja muukin bändi tuntui nauttivan lavalla olosta.
Ei pidä tuomita näitä tämän yhden keikan perusteella, vaan nämä pitää nähdä uudelleen. Mieluiten jossain muualla kuin Tavastialla, joko vähän isommassa salissa tai ulkona. Ja vähän kauempana lavasta, jotta ei osu sen kiihkeimmän fanijoukon tielle toista kertaa. Kännissähän ne mokomat olivat ja pahasti, mutta tunsivat kaikki kappaleet ja lauloivat mukana etenkin The '59 Sound -levyn kappaleissa. Mutta jumaliste, mä en halua että mun päähän toistamiseen paiskataan takaapäin joku hemmetin satakiloinen ruho maihinnousukengät edellä. Pikkuisen päätä särki muutaman seuraavan kappaleen aikana.
Brian Fallon kovasti lupaili, että tulevat heti "lomien jälkeen" taas Suomeen, eli keväällä voi hyvinkin olla jo tiedossa seuraava mahdollisuus nähdä nämä kaverit. Pelkäänpä että silloinkin Tavastialla, mutta kaipa minun pitää mennä. Silloin täytynee harrastaa miksauspöytään nojailua. | |
Tuon kirjoituksen perusteella lähinnä tuntui siltä, että odotit Brucen keikkaa tai ainakin sitä, että Gaslight olisi vetänyt Brucen biisejä.
Huippumuusikoita eivät välttämättä ole, mutta en nyt kyllä itse menisi sanomaan, että Brucekaan mikään huippumuusikko soittotadoiltaan todellakaan ole. Brucen musiikissa (kuin myös Gaslightin) sillä ei kuitenkaan ole yhtään mitään väliä, koska se fiilis ja meininki on se minkä takia tollasia bändejä/artisteja kuunnellaan.
Soundi oli omasta mielestä miksattu hyvin, vaikka en millään parhaalla kuuntelupaikalla ollutkaan. Bändi veti koko keikan erittäin hyvin, omasta mielestä paremmin mitä viime vuoden keikalla. | |
Eivät ne saundit kuulemillani Bruce-keikoillakaan ole mitään huippuluokkaa olleet, mutta kyllä mä olisin eilen illalla halunnut kuulla sen Brian Fallonin äänen vähän paremmin ja taustalaulun edes jonkun verran, nythän se ei juurikaan erottunut missään vaiheessa. Kun en oikeasti tunnistanut sitä yhtä kappaletta siksi, että en missään vaiheessa kuullut kunnolla.
Tosiaan se oli iloinen, hyväntuulinen keikka mutta olisin kuitenkin halunnut KUULLA paremmin. Ja nauttia hiukan rauhallisemmasta ympäristöstä, jossa ei tarvitse koko ajan kytätä tuleeko joku niskaan. Nyt kaaduin lattialle vain kerran ja tänään mua ilahduttaa vain yksi kipeä mustelma kädessä, muuten selvisin vammoitta. Vaihdoin paikkaa kaksi kertaa kauemmaksi siitä levottomimmasta porukasta, olisi varmaan pitänyt vaihtaa aiemmin ja vielä pidemmälle. Mutta tsekataan ko. bändi ensi kerralla uudestaan.
Kellään settilistaa? Kiinnostaisi. | |
Ihan kiva -kategoriaan se lopulta putosi. Biisien puolesta sinänsä olisi voinut järkikin lähteä, vaikka Woodersonia ei tullutkaan. Ekat 5-6 biisiä meni kyllä karuja soundeja ihmetellessä, onneksi asia petrautui sitten pian, vaikka paikoitellen laulu ja varsinkin taustalaulut todella heikosti kuuluivatkin, esmes vaikkapa kitaristin osuudet American Slangissa.
Sitten soittajakohtaisiin arvioihin. Fallonista tuli jostain syystä välillä mieleen Brian Johnson, toivottavasti lätsä pysyy päässä yhtä pitkään mutta ääni kestää paremmin. Hilpeä kaveri muutenkin. Basistille plussaa, jäntevä itsetietoisuus yhdistettynä junttiuteen ja lievään hintahtavauuteen toi elävästi mieleen parinkymmenen vuoden takaisen rippileirin ja fööni-Harrin. Kitaristi-Alex taas näytti omasta näkövinkkelistäni tiluttelevan lähinnä valojen ulkopuolella, mikä näytti sangen huvittavalta, kaveri kun oli muutenkin varsin karismavapaa yksilö.
They'll introduce me, "Hello, hello"
Women seduce me and champagne flows
Then the lights go low
There's only one song I know |  mipi
03.11.2010 20:58:44 | |
|
Liisa S: Kellään settilistaa? Kiinnostaisi.
Keikalta saatu settilista näyttää tältä:
Jazz
Boxer
Elvis
Diamond
1930
High
Bring
Haunts
Lincoln
Cowgirls
Film
Blue
Chelsea
Lucky
Dance
Great
'59
She loves you
Slang
Orphans
Refugee
Here's
Back
Taisivat soittaa vielä muutaman muunkin
G# maj Ab | |
Katsotaanpa tuota settilistaa... olisko tuo sitten että
The Spirit of Jazz (American Slang)
Boxer (American Slang)
Elvis - mikä tää on?
The Diamond Church Street Choir (American Slang)
1930 (Sink or Swim)
High Lonesome (The '59 Sound)
Bring It On (American Slang)
Old Haunts (American Slang) - eikös tää ollut vasta myöhemmin setissä?
Old White Lincoln (The '59 Sound)
Even Cowgirls Get the Blues (The '59 Sound)
Film Noir (The '59 Sound)
Blue Jeans & White T-Shirts (Live)
The Queen of Lower Chelsea (American Slang)
Stay Lucky (American Slang)
We Came to Dance (The '59 Sound)
Great Expectations (The '59 Sound)
The '59 Sound (The '59 Sound)
encores
She loves you - täh?
American Slang (American Slang)
Orphans (American Slang)
Refugee - täh?
Here's Looking at You, Kid (The '59 Sound)
The Backseat (The '59 Sound)
Tuo settilista ei siis pidä kokonaan paikkaansa, eli jossain vaiheessa tuota listaa ei noudatettu. Tuossa on kolme kappaletta, joista en ole varma mitä tarkoitetaan. Mutta ainakin Miles Davis & the Cool soitettiin varmana keikan loppupuolella, ja sitten encoreissa oli se yksi joka mun mielestä oli coveri Tom Pettyn American Girlistä.
(Suurkiitos tuosta listasta!) | |
Casanova Baby tuli ainakin (oisko kolmanneks vikana?). Mutta väittäsin, että Orphansia eivät soittaneet. Luulisin, että toi Refugee olis Tom Pettyn samanniminen kappale, mutta ilmeisesti sitten se American Girl soitettu sen tilalla. Elvis=Where Art Thou, Elvis? (http://www.youtube.com/watch?v=UPdCP5f_gmk). Senor and the Queen EP:ltä.
Edit: Ja She Loves You on American Slang sinkun b-puoli.
Doing drugs is the most beautiful thing about being in a rock band -Noel Gallagher | |
> Casanova Baby tuli ainakin (oisko kolmanneks vikana?).
Joo, ihan totta! Se oli tosiaan jossain keikan loppupuolella.
> Mutta väittäsin, että Orphansia eivät soittaneet.
Hmm, tämä on mahdollista.
> Luulisin, että toi Refugee olis Tom Pettyn samanniminen kappale, mutta
> ilmeisesti sitten se American Girl soitettu sen tilalla.
Kuuntelin just Refugeeta YouTubesta, eikä sitä mun mielstsäni soitettu vaan just se American Girl.
> Elvis=Where Art Thou, Elvis? (http://www.youtube.com/watch?v=UPdCP5f_gmk).
> Senor and the Queen EP:ltä.
Okei! Tämä siis oli se kolmas kappale eli just se, jota en tunnistanut eilen vaikka kuinka kuuntelin. Mulla on kaikki kolme studiolevyä, ja lisäksi olin kuunnellut sen liven joka löytyy Spotifystä mutta tätä ei ole siellä.
> Ja She Loves You on American Slang sinkun b-puoli.
Oho, myös minulle tuntematon kappale koska sitä ei ole älppäreillä eikä Spotifyssä, mutta YouTubesta toki löytyy. Ei kai tätä soitettu eilen, ei ainakaan mun mielestäni? | |
Tässä settilistan korjailtu versio, tämäkään ei kyllä erityisen virallinen. Miles Davis on arvottu sattumanvaraiseen paikkaan ja muutaman kappaleen tietoja on korjattu. Kiitos settilistaa kommentoineille.
The Spirit of Jazz (American Slang)
Boxer (American Slang)
Where Art Thou, Elvis? (Senor and the Queen EP)
The Diamond Church Street Choir (American Slang)
1930 (Sink or Swim)
High Lonesome (The '59 Sound)
Bring It On (American Slang)
Old Haunts (American Slang)
Old White Lincoln (The '59 Sound)
Even Cowgirls Get the Blues (The '59 Sound)
Film Noir (The '59 Sound)
Blue Jeans & White T-Shirts (Senor and the Queen EP)
The Queen of Lower Chelsea (American Slang)
Stay Lucky (American Slang)
We Came to Dance (Sink or Swim)
Miles Davis & the Cool (American Slang) - ei settilistassa
Great Expectations (The '59 Sound)
The '59 Sound (The '59 Sound)
encores
She Loves You (singlen B-puoli)
American Slang (American Slang)
Casanova, Baby! (The '59 Sound) - settilistassa Orphans
American Girl (Tom Petty -cover) - settilistassa Tom Pettyn Refugee
Here's Looking at You, Kid (The '59 Sound)
The Backseat (The '59 Sound) | |
Mites on porukalla tuo American Slang kestänyt kuuntelua? Itestä tuntuu jonain päivinä, että kyseessä olisi bändin paras levy. Kappaleet on ehkä vähän turhan samasta muotista, mutta vaan niin helvetin hyviä biisejä on kaikki ja jotenkin lyriikat ovat kaikista eniten kliseisesti sanottuna 'ihan kuin omasta elämästä'. Eikä ole selityksenä edes, että kyseessä olisi vähiten puhkikuunneltu sillä aloin oikeastaan kuuntelemaan kaikkia kolmea albumia vasta tuossa AS:n ilmestyttyä.
Ehkä jotenkin sitten juuri The 59Sound on nykyään se levy jota ei oikein jaksa kuunnella kokonaisuutena. Myös EP biisit Wherefore Art Thou Elvis ja Blue Jeans And White T-Shirts ovat nousseet sinne suosikkibiiseihin. Hyvän bändin merkki, että jossain vaiheessa aina niistä biiseistä tuleekin suosikkibiisejä joista ei alussa tykännyt.
Jotenkin tuntuu väistämättömältä, että bändi jossain vaiheessa tekisi jonkunlaisen hypyn mainstreamiin ja itseä ei yhtään haittaisi, että voisi taas kuunnella hyvää musaa radiosta eikä mitään vitun Kings Of Leoneja ym. Samalla jos saisi vähän muutenkin näkyvyyttä samankaltaiset artistit/bändit (Frank Turner, Chuck Ragan jne.). No eihän näistä koskaan tiedä, vähän tuuristahan siinä taitaa olla kyse.
Kesä keikkojakin julkasivat tuossa ainakin Saksaan (mm. Rock am Ring ja Rock im Park). Onkohan se Merimaa joka nämä nappaa Ruisrockiin taas? Sinänsä itelle harmi, kun myös Provinssi ja Ilosaari kiinnostaisi, mutta toisaalta Ruississa ei ole tullut vielä käytyä. Ja joku Turku ;P...
Doing drugs is the most beautiful thing about being in a rock band -Noel Gallagher | |
Mun piti lyödä suoraan sanoen jarrut pohjaan noiden levyjen kans ku tuntu että ennenpitkää luvassa on väkisillä kyllästyminen, levyt kun soivat päivittäin ja usein monesti monta kertaa peräkkäin läpi. Viime aikoina on tullut luukuteltua lähinnä Tavastia-bootlegiä mutta sitäkin maltilla. Helvetin hyvältähän se tämäkin kuulostaa ja suorastaan SYKKII hyvää vibaa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
