Aihe: The Rasmus - In the Shadows | |
---|
|
Vidunkos väliä sillä ketä siellä yleisössä on? Vaikken enää uudesta Rasmusmusasta diggaakaan, valitsen kuuntelemeni ja soittamani musiikin tasan sen perusteella, jotta tykkäänkö ite siitä. Inhoan "Eihän tästä musiikista voi pitää, koska sen kannattajakunnassa on liikaa alle 15-vuotiaita." -asennetta. Jees. On se hassua kuinka kellariteinihevarit jaksaa olla katkeria toisten menestyksestä, samalla kun itse haaveilevat että naapurin tyttö ihailisi lavalla meuhkaavaa itseään. (joo, olen hevimies itsekin, ei sillä).
Ykkösellä läpi. | |
No joo oli toi ehkä kornisti sanottu mutta mulla tässä vituttaa lähinnä se että diggailin vanhaa Rasmusta ihan kympillä ja sillonkos pojilla vasta asenne olikin, ja meininki kahta kamalampi, hauskaa musiikkia oli mutta nykyinen Rasmus ei iske edes keikalla kun vertaa siihen entiseen... Kyllähän ne hyvin vetää mutta yksinkertaisesti ennen oli hauska kuunnella miten eero vetää livenä kaikki funk-systeemit eikä ne aina niin nappiin mennykään ja siitä tuli hyvä fiilis kun ei kaikkea tarvi niin tosissaan ottaa. Ja kuinka Pauli komppaa kitaralla vähän monimutkaisempia juttuja kuin nykyään. Ennen Rasmus oli vapaa bändi ja niillä oli se oma juttu johon ei muilla ollut sanomista niinkun on vit*tun vähän siihenkin että mitä ne nykyään soittaa. Minäkin diggaan kovasti Peepiä ja alkuaikojen Rasmusta ja olenpa joskus kai hieman "katkerakin" musiikkinsa huonontumisesta ja kaupallistumisesta (toki vain minun mielipide), mutta kun haluavat tehdä tuota popimpaa ja suurkuluttajaystävällisempää musaa, niin toki sen heille sallin.
| |
Eipä oo tullut kauheasti koskaan kuunneltua Rasmusta vaikka viereisessä kämpässä taisivat aikoinaan treenatakin. Viime aikoina kuitenkaan niiden musalta ei ole voinut välttyä. Hyviä biisejä, hemmetin hyviä melodioita ja sujuvaa soittoa. Mutta kun ei vain iske. Laulu on sellaista kähinää ja ontuvia englanninkielisiä lauseita. Musa on liian kliinistä ja iloista mun makuun. Powerpoppi ei vaan oo mun juttu ollut koskaan, mutta toimiva ja rautainen bändi on kyseessä, siitä ei pääse mihinkään. Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|