| Aihe: Faith No More | |
|---|
|
kyseinen: Itsehän en ole edes vaivautunut kuuntelemaan tätä tekelettä. Ne pari-kolme biisiä, mitä on julkaistu ja/tai soitettu livenä ovat olleet niin kamalaa reliikkipaskaa, että huhhuh. Nolosti parodioivat itseään nykyään. Ymmärrän, että TV-ohjelmien miksaukset ovat huonoja, mutta voi herran pieksut, kun kuulosti hirvittävältä casio-kiipparit ja kirskuvat "boss metalizer" -kitarat jossain Superhero-telkkarivedossa. "What year is this? Faith No More, you ssssssssuck!"
Hienosti pilattu loputkin tämän bändin legendaarisuudesta. (Sinällään aivan sama, tällaistahän sattuu kaikille, ihmiset tarvii rahaa ja motivaatiota ja mitä lie kaikkea.)
Olipa outo mielipide. Helvetin toimiva albumi tämä uutukainen. Ei heti uskoisi, että taukoa on 18 vuotta, sen verran luontevalta jatkumolta yhtyeen discografiaan tämä kuulostaa. Parhaimpia comeback-levyjä miesmuistiin, mutta toki jos asenne on valmiiksi, että "paska se on kuitenkin", niin vaikeapa siitä on varmaan silloin nauttia. | |
kyseinen: Itsehän en ole edes vaivautunut kuuntelemaan tätä tekelettä.
Mutta vaivauduit paskantamaan tänne ketjuun, huraa. |  EvilDead
25.05.2015 14:53:02 (muokattu 25.05.2015 14:55:43) | |
|
Eipä tuo uutukainen minullekaan maistunut. Mulla nyt ei ole niinkään kovaa tarvetta heittää nuin tyrmäävää heittoa, mutta levy kuulosti todella tylsältä, ikään kuin itsensä parodialta. Sikäli kuitenki ymmärrettävää, että Real Thing, Angel Dust ja King for a Day -tasoista matskua ei nuin vaa lykätä uudestaa ulos. Ei Sol Invictus päässy mielestäni ees Album of the Yearin tasolle.
Ehkä tällekin pitäisi vielä jokin päivä antaa uusi mahdollisuus, kuitenki tätä tuli odotettua enemmän kuin paljon.
kyseinen: Hienosti pilattu loputkin tämän bändin legendaarisuudesta.
Nii että mitenkä. Nytkö ne hyvätki levyt onki huonoja...? :----------D
"Some people say I'm a pussy. I say, you are what you eat" -Peter Steele | |
inkognito: luontevalta jatkumolta yhtyeen discografiaan tämä kuulostaa.
No niin. Tässäpä tämä aika hyvin. Faith No More oli aikoinaan mulle niin kova juttu, koska Angel Dust oli ilmestyessään ihan "mitä vittua" TRT:tä paljon kuunnelleelle. Se ei ollut ollenkaan "luonteva jatkumo". Ja vaikka KFAD olikin AD:hen verrattuna jo hivenen tutumpi, niin ei sekään meinannut alkuun aueta millään. Piti nähdä Provinssin keikka, ennen kuin homma kolahti kunnolla. Faith More oli noin 5 vuoden ajan ihan helvetin kekseliäs ja omaperäinen ja haastava. AOTY olikin sitten jo enempi tuota "luontevaa jatkumoa" ja sitä kautta selvästi tylsempi. Nyt näiden muutamien biisien perusteella voi todeta, että mitään uutta tai erilaista ei olla enää keksitty. Ei niin, että olisin vanhojen miesten olettanut keksivänkään. Mutta en silti halua kuulla bändiltä sitä samaa vanhaa (etenkään kun en ole jaksanut kuunnella sitä samaa vanhaakaan enää 15 vuoteen).
FNM on hippasen liian aikaansa sidottua kamaa, eikä toimi minusta samanlaisena enää 2015. Noissa muutamissa biiseissä ainakin on ideat olleet vallan köyhiä. Hieman omituista, että Patton lähti mukaan tällaiseen, mutta mitäs minä tiedän hänestäkään. Muuta kuin että hänen mielestään on ilmeisesti väärin toistaa 70-luvun kliseitä musassa, mutta ihan ok apinoida omia tekosiaan parinkymmenen vuoden viiveellä.
Ja internetiinhän ei tosiaan saa kirjoittaa negatiivisia tai kyseenalaistavia näkemyksiä, tai muuten se on jotain paskantamista/oksennusta. Sen sijaan on ihan ok kertoa muutamalla sanalla, että levy on tilauksessa, jipii, kohta on perjantai!
Internetin kautta, vähän joka puolelle. -V. Keskinen | |
kyseinen: Ja internetiinhän ei tosiaan saa kirjoittaa negatiivisia tai kyseenalaistavia näkemyksiä, tai muuten se on jotain paskantamista/oksennusta. Sen sijaan on ihan ok kertoa muutamalla sanalla, että levy on tilauksessa, jipii, kohta on perjantai!
Se sun ripuli oli vaan niin kelluvaa sorttia, että ei sellasta saa huuhdottua alas. Nythän sulla rupes oleen jo sisältöä ja perustelua tässä toisessa analyysissä, hyvä.
Minun näkemys ei nyt noin 3-4 pyöräytyksen jälkeen ole sen mairittelevampi. Eihän tämä tietenkään voi säväyttää ja potkia perseelle, niin kuin KFAD teini-iässä mutta olisin kyllä toivonut edes parempia biisejä. Tuotantokin on kovin harmaan kuuloinen. Eniten surettaa, että Bordinin soitossa ei enää ole sitä imua, minkä vuoksi hän on ehkä mun suurin rumpuidoli. Liekkö sitten ikävaikutus vai mikä. Tällä hetkellä Matador vaikuttaa vahvimmalta biisiltä mutta aika kertoo lopullisen tuomion. | |
Muovinen: Tuotantokin on kovin harmaan kuuloinen. .
Tuotantohan tässä on erinomainen, Gouldin bassosoundi ja Bordinin rummut potkii kuin apina turistia naamaan.
Levyä on nyt tullu pyöriteltyä todella paljon ja ei vieläkään oo kyllästyny, kuten jo mainittuki omastaki mielestä tää on suoraa jatkumoa aiemmille eikä kyllä häpeile millään tasolla.
~ Musiikin ei tarvitse olla kaunista ollakseen hyvää ~ | |
Kerran nyt sitten pyöräytin läpi, ihan kunnolla kuuntelemaan keskittyen. Sunny Side Up ja Separation Anxiety jäivät positiivisina mieleen, nuo biisit olisivat ehkä jopa mahtuneet aiemmille levyille. Koko muu levy oli aivan kuraa. Koko ajan odotteli, että tulisiko edes yhtä munille potkivaa Jizzlobber-Getout-Collision-osaston biisiä. No ei tullut, pelkkää Pattonin (mielestäni jo äärimmäisen kulunutta ja ärsyttävää) pseudo-kuiskauslaulua ja muuta vanhojen miesten löysäilyä. Aika monessa biisissä toistui tylsä sapluuna, jossa Patton ensin mutisee partaansa ja sen jälkeen vaihdetaan korkeaan melodiaan, jolla biisiä vähän yritetään nostattaa. Harmi vaan, kun ne melodiatkin olivat varsin kehnoja.
Basso ja rummut sentään paikoin runtusivat vanhaan malliin, ja tokihan Patton edelleen laulaa osaa. Olisi vaan saanut laulaa huomattavasti enemmän. 1,5 tähteä, ja aion teeskennellä, että tätä levyä ei ole olemassakaan.
Internetin kautta, vähän joka puolelle. -V. Keskinen | |
phiit: Tuotantohan tässä on erinomainen, Gouldin bassosoundi ja Bordinin rummut potkii kuin apina turistia naamaan.
No basso ja basari kyllä, mutta muuten (varsinkin tomariosasto) jää jotenkin demoasteelle. Kitarasoundit on kautta linjan aika heikkoja mun mielestä, varsinkin kun vertaan niitä automaagisesti Spruancen murakoihin ja aina biisin tyyliin sopiviin tulkintoihin. Album Of The Yearillakin kitarasoundit on turhan mössöset mun makuun, mutta onhan sillä levyllä toki muitakin ongelmia. | |
Muovinen: No basso ja basari kyllä, mutta muuten (varsinkin tomariosasto) jää jotenkin demoasteelle. Kitarasoundit on kautta linjan aika heikkoja mun mielestä, varsinkin kun vertaan niitä automaagisesti Spruancen murakoihin ja aina biisin tyyliin sopiviin tulkintoihin. Album Of The Yearillakin kitarasoundit on turhan mössöset mun makuun, mutta onhan sillä levyllä toki muitakin ongelmia.
Nyt menee jo hifistelyks mutta kyllähän luomusoundi aina parempaa on kuin joku trigattu höttö mitä nykysin on kaikkialla.
~ Musiikin ei tarvitse olla kaunista ollakseen hyvää ~ | |
phiit: Nyt menee jo hifistelyks mutta kyllähän luomusoundi aina parempaa on kuin joku trigattu höttö mitä nykysin on kaikkialla.
Tästä olen 100% samaa mieltä. Triggaus + kvantisointi tosin se pahin synti. |  HaloOfFlies
29.05.2015 19:58:09 (muokattu 29.05.2015 19:58:41) | |
|
Rolling Stone julkaisi kattavan artikkelin bändistä.
http://www.rollingstone.com/music/f … band-made-up-and-came-back-20150512
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |  pitk
29.05.2015 21:08:42 | |
|
Muovinen: No basso ja basari kyllä, mutta muuten (varsinkin tomariosasto) jää jotenkin demoasteelle. Kitarasoundit on kautta linjan aika heikkoja mun mielestä, varsinkin kun vertaan niitä automaagisesti Spruancen murakoihin ja aina biisin tyyliin sopiviin tulkintoihin. Album Of The Yearillakin kitarasoundit on turhan mössöset mun makuun, mutta onhan sillä levyllä toki muitakin ongelmia.
Tomisoundeissa ei kyllä ole mitään vikaa. Balanssissa voisivat olla snadisti kovemmalla kylläkin.
Kitarasounditkin on melkosen mahtavia, ei mitään helvetin high gain sirinää, vaan kunnon jyystöä! Ja tässä tapauksessa balanssi on aika kohdillaan; joka soolo ei tule suoraan daijuun, mutta futaa muussa stuffissa kuin metrinen leka. Mm Sunny Side Up kertsissä toudella hienosti toimii särökitara ja -basso kimpassa, jonka perään todella maukasta wah-komppausta, jota harvemmin nykypäivänä kuulee. Yleensä, kun waukki kaivetaan esiin (joka soolo), poljetaan sitä kuin tulpatonta mopoa...
Yleissoundi kyllä kärsähtää, jos kuuntelee esim Radio Rockin urpokompressoinnin läpi. Jojoo, pitää kuulua autossa; tein vertailun, kun Superhero tuli radiosta autossa, laitoin heti perään CD:ltä, joka oli sopivasti koneessa. Oli kuin olisi vetänyt paksut verhot edestä.
Tässä on tietyllä tavalla hyvin paljon samankaltaisuutta Angel Dustin kanssa; levy ei aukea ihan heti. Jotenkin tiedostin heti, että homma toimii, mutta se jokin jää viipyillen odottamaan. Nyt on albumi soinut kaksi viikkoa osimoilleen päivittäin eri kuunteluympäristöissä ja jokaisessa niistä aiheuttaa hyväksyvää pään nyökkäilyä ;-) Juuri nyt luureiss ja tekee mieli survoa koko ajan kovemmalle, yeah! Tää vaan toimii! Real Thing räjäytti aikoinaan tajunnan, siihen harva asia on pystynyt ikinä. Tämä on silti ehtaa FNM:ää ja järjettömän kovalla meiningillä! Ei varsinaisesti mitään uutta, mutta kovalla asenteella, näkemyksellä ja fiiliksellä tehtyä kamaa. Ja hyviä biisejä. Mielestäni levyllä ei ole ainuttakaan heikkoa biisiä.
Juuri nyt Black Friday, joka groovaa ihan järkyttävällä tavalla ja kuunnelkaapas basarisoundia... Ei paljon lätise, vaan on aika pyöreä. Ja potkki kuin hirvi, häh?
Ja Motherfucker... Biisi aiheutti ensikuulemalla melkoisen Wiiklundin joitain kuukausia sitten. Nyt kun se on albumi-yhteydessä.... Biisihän on enemmän kieli poskessa kuin mikään! Including bloody great guitar solo, yeah!
Ja kuunnelkaa nyt heti Matadorin KB/Gtr-yhteyttä! Pelottavan kovaa toimintaa! Kyseinen biisi myös esittelee, miksi Mike Patton on niin kova; likitulkoon kuka tahansa muu kuulostaisi noilla mahtipontisuuksilla kornilta. Herra vaan menee juuri kuten haluaa. Muut vikisee...Erästä edesmennyttä valomiestä lainatakseni: "Ne elvistelee, kel on varaa"
Tuli sit kuunneltua koko albumi luureilla tätä kirjoittaessa. Vuoden albumi, häh!!!! | |
pitk: Vuoden albumi, häh!!!!
Meh, Sufjan Stevens ehti ensin.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." | pitk
29.05.2015 22:39:31 | |
|
carnation: Meh, Sufjan Stevens ehti ensin.
Kuka ...tu on Sufjan Stevens? | |
pitk: Mm Sunny Side Up kertsissä toudella hienosti toimii särökitara ja -basso kimpassa, jonka perään todella maukasta wah-komppausta, jota harvemmin nykypäivänä kuulee. Yleensä, kun waukki kaivetaan esiin (joka soolo), poljetaan sitä kuin tulpatonta mopoa...
Itsellä myöskin jäi toi hieno wahi-juttu päällimmäisenä mieleen kun ekaa kertaa levyä kuuntelin. Biisikin on hieno. Patton ei tällä levyllä tosiaan ole ihan parhaimmillaan. | |
Ensin ei oikein iskenyt mutta viimeistään kolmannella kuuntelukerralla oli pakko todelta että kyllähän tää maistuu. | |
Kuuntelin ennen uutukaisen julkaisua vielä Real Thingin ja Angel Dustin läpi muutamia kertoja, kun niitä en ole lähimainkaan niin paljon kuluttanut kuin King For A Dayta. Kyllä se Angel Dust nyt kuitenkin hilautui Real Thingin ohi, mutta jotenkin se silti jää etäiseksi mulle. Ehkä siellä se kasarisoundi vielä kummittelee liikaa taustalla erityisesti kitaroissa ja rummuissa ja mulla on paha kasariallergia :) Jokaisessa biisissä on kyllä jotain hyvää ja mahtavia ideoita oikein pursuaa, että sinänsä on ihan aiheellista sanoa bändin olleen luovuudensa huipulla. Silti King For A Day vaan vie ja muut vikisee. Kyllä tuo uutukainenkin on ihan ok, vaikka Rise Of The Fall täytyy jo skipata. Sunny Side Upin wah-osuus on jääny mulla mieleen, koska se on sen biisin heikoin lenkki. | |
Muovinen: Silti King For A Day vaan vie ja muut vikisee.
Juuri näin. Tosin kuuntelin viikko sitten Angel Dustin ja sekin kyllä kuulosti paremmalta kuin 12 vuotta sitten, jolloin oli kovin oma fanituskausi. Jotenkin nyt bongasin sieltä eri juttuja ja osasin arvostaa esim Jizzlobber-biisiä enemmän. Kuitenkin ehkä eniten tökkii kitarasaundi ja soittotatsi. KFADilla taas on aina miellyttänyt rouheus ja orgaanisuus. | |
http://newfaithnomore.com/2015/06/0 … um=twitter&utm_source=socialnetwork
Save a tree... Eat a beaver. |  Exhausted
09.06.2015 13:36:06 (muokattu 09.06.2015 13:37:35) | |
|
https://www.youtube.com/watch?v=yhdPYQgukr8
Tossa on kans 4 tuntia matskua Angel Dustin sessioista. Ihmettelin pitkään että mitä biisiä hinkkaavat tuossa alkupuolella, enkö vaan tunnista ilman laulua ja kitaraa, mutta se on ilmeisesti julkaisematta jäänyt "The Shuffle Song" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
