| Aihe: Queens Of The Stone Age | |
|---|
|
Muutaman kuuntelukerran jälkeen ihan kiva, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Sinkkubiisit ei mulle iske, kun tulee aina liikaa TCV mieleen, enkä tahdo päästä siitä yli. |
|
Jos en jostakin biisistä Clockworkilla tykännyt, niin se oli Smooth Sailing ja tämä uusi levy tuntuu olevan just sitä vibaa purjeet pullollaan. Boogie boogie ja vinku vinku. Jospa tämä tästä. |
|
Ei pettänyt tälläkään kertaa. Eka pyöräytys ei vielä päästänyt sisälle kuten arvata saattaa, mutta kyllä tästä silti jo kuulee että maaliin osuu. Jatketaan tutustumista. |
 hjukke
27.08.2017 21:56:14 (muokattu 27.08.2017 21:57:22) | |
|
Kyllä tämä itselleni alkaa lipua "lievät tai keskisuuret pettymykset" -lokeroon. Toki näin varhaisessa vaiheessa ei ole vielä aihetta lopulliseen tuomioon.
Bändin muutaman viimeisen levyn tyyliin ainakin yksi parhaista biiseistä on lohkaistu singleksi ennakkoon, ja nostattaa odotuksia. Tällaisella materiaalilla herää kysymys, onko välttämättä järkevin lähestymistapa?
Kukaan tuskin odotti debyytin, tai songs for the deaf:in kaltaista, kohtuullisen raskastakin jyrää, mutta ainakin itse toivoin, että oltaisiin kuultu
"se pirteämpi groove -stoneage".
Villainsia kuitenkin vaivaa omaan korvaani sama ongelma kuin Clockworkiakin, osa biiseistä on todella ankeita, vaikeita ja haikeita, ikään kuin Vulturesin b-puolia.
Ehjää albumikokonaisuutta bändiltä ei ole tullut "Deafin" jälkeen.
Clockwork ainakin kuitenkin parani kuuntelun ja ajan myötä (poislukien synkimmät hetket), joten pitää vielä pyörittää ja pureskella.
Learn to play what you want to hear. |
 bedlam
28.08.2017 10:00:31 (muokattu 28.08.2017 10:08:46) | |
|
QOTSAn kaks ekaa on rakkaita levyjä, varsinkin se kakkoslevy. Songs for the Deaf oli jo kokonaisuutena vähän hajanainen, vaikka monta tykkibiisiä löytyikin ja Lullabiesin kohdalla suhde alkoi rakoilla. Clockworkia en ole kuunnellut vielä lainkaan, mutta testasin tuossa uusinta levyä hetken Spotifysta. Alkoi suuresti huvittaa, kun Era Vulgaris kuulosti minusta jotenkin "yliprosessoidulle" ja konemaiselle ilmestyessään, mutta tähän uusimpaan verrattunahan se on räkäistä rokkia.
Mitä näille on tapahtunut, oliko se edellinen lätty jo tällaista? Mulla tuli ekana joku Jamiroquain Deeper Underground mieleen :D
Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com |
|
QOTSA:n viimeisimmät levyt ovat niin raskassoutuisen puuduttavia et kuuntelu vaatii voimia ja uudelleen kuuntelut todella kovaa tahtotilaa. Mun voimani eivät Clockworkin kanssa loppujen lopuksi riittäneet ja tän uutukaisen kanssa taidan luovuttaa ilman taistelua. |
 jannu
28.08.2017 12:03:03 (muokattu 28.08.2017 12:04:08) | |
|
No onhan tää Villains aivan törkeän kovaa kamaa. Hienoja biisejä, komeita koukkuja ja mikäli bändi on yksikkönä vastuussa sovituksista, niin sanoisin tässä olevan QOTSAn kovin inkarnaatio koskaan. Jo pelkkä rytmiryhmä on aivan timanttinen. Post-punk -syntikoista isoa plussaa ja bändillä aina läsnä ollut ilmeisiltä artisteilta vähemmän ilmeisten vaikutteiden pölliminen ja niiden käyttäminen omaksi eduksi on kerta toisensa jälkeen aivan hulvatonta kuultavaa.
Mark Ronsonin panoksen suuruudesta on hirveän vaikea päätellä mitään, bändin ilmaisu on sen verran persoonallista ja vahvaa. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |
 Exhausted
28.08.2017 12:36:38 (muokattu 28.08.2017 12:37:29) | |
|
bedlam: QOTSAn kaks ekaa on rakkaita levyjä, varsinkin se kakkoslevy. Songs for the Deaf oli jo kokonaisuutena vähän hajanainen, vaikka monta tykkibiisiä löytyikin ja Lullabiesin kohdalla suhde alkoi rakoilla.
Mulla muuten sama, mutta SFTD on musta paras. Ei nää uudemmatkaan varmasti huonoja ole, etenkään kaksi uusinta, mutta ei ole vaan mun tyylistä musaa. En mä itekään enää tee tai halua tehdä samanlaista musaa kuin vuonna 2002, miks Josh Hommen pitäisi? |
|
Exhausted: Mulla muuten sama, mutta SFTD on musta paras. Ei nää uudemmatkaan varmasti huonoja ole, etenkään kaksi uusinta, mutta ei ole vaan mun tyylistä musaa. En mä itekään enää tee tai halua tehdä samanlaista musaa kuin vuonna 2002, miks Josh Hommen pitäisi?
Mun mielestä SFTD on ansainnut legendaarisen maineensa niiden huippukohtien takia. Ei se levy kuitenkaan kokonaisuudessaan ihan timanttinen ole, niin kuin ei mikään bändin julkaisuista.
Only pop music can break my heart... |
|
Levy on taas erilainen mutta hyvin toimii jo muutaman kuuntelun jälkeen.
Tämmöinen akustinen live-versio tuli vastaan yhdestä uudesta kappaleesta.
https://www.youtube.com/watch?v=fqEU_iCy16M |
|
Alkoi avautumaan neljännellä kuuntelu kerralla niinkuin yleensä tämän yhtyeen kanssa tapaa käydä. Hyvä levy. Aika kylmä tuotanto ja popahtava äänimaisema, silti timanttia. Queens Of The Stone Age on aikamme kovin bändi. |
|
Pantse: Ihan mukiinmenevä biisi, vaikkei aivan pankkia räjäyttänytkään. Edellislevyn synkkä tunnelma vaikuttaisi ensimaistiaisen perusteella olevan historiaa, mutta katsotaanpa nyt. Era Vulgaris oli muutamaa biisiä lukuunottamatta itselleni pienoinen pettymys, ja soundimaailma ainakin osoittaa enempi sinne, kuin Like Clockwork-albumin suuntaan. Kiinnostus joka tapauksessa heräsi jo.
Era Vulgaris on kyllä kiistatta bändin huonoin levy. Ei siltä oikeastaan löydy muita hyviä biisejä kuin Make It Wit Chu ja 3's & 7's. Loppulevy on aika tasapaksua mössöä.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
HaloOfFlies: Era Vulgaris on kyllä kiistatta bändin huonoin levy. Ei siltä oikeastaan löydy muita hyviä biisejä kuin Make It Wit Chu ja 3's & 7's. Loppulevy on aika tasapaksua mössöä.
Tämä oli kiistatta mielipide ja mielestäni kiistatta väärä sellainen. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |
|
jannu: Tämä oli kiistatta mielipide ja mielestäni kiistatta väärä sellainen.
Juuri näin. Jos ei tiedä mistä puhuu on parempi olla hiljaa. |
|
jannu: Tämä oli kiistatta mielipide ja mielestäni kiistatta väärä sellainen.
Jos tälle linjalle lähdetään, niin tämä on täysi trolli (mikä ei kyllä oikeastaan yllättäisi).
No onhan tää Villains aivan törkeän kovaa kamaa. Hienoja biisejä, komeita koukkuja ja mikäli bändi on yksikkönä vastuussa sovituksista, niin sanoisin tässä olevan QOTSAn kovin inkarnaatio koskaan. Jo pelkkä rytmiryhmä on aivan timanttinen. Post-punk -syntikoista isoa plussaa ja bändillä aina läsnä ollut ilmeisiltä artisteilta vähemmän ilmeisten vaikutteiden pölliminen ja niiden käyttäminen omaksi eduksi on kerta toisensa jälkeen aivan hulvatonta kuultavaa.
Mark Ronsonin panoksen suuruudesta on hirveän vaikea päätellä mitään, bändin ilmaisu on sen verran persoonallista ja vahvaa.
Learn to play what you want to hear. |
|
jannu: Tämä oli kiistatta mielipide ja mielestäni kiistatta väärä sellainen.
On hienoa että väärien mielipiteiden olemassaolo tunnustetaan. Maitoparrat aina sanovat ettei mielipide voi olla väärä, koska se on mielipide. Kyllä voi!
En ole musiikin asiantuntija. |
|
hjukke: Jos tälle linjalle lähdetään, niin tämä on täysi trolli (mikä ei kyllä oikeastaan yllättäisi).
En tajunnut (mikä ei kyllä oikeastaan yllätä). "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |
|
Qotsalta tullut uusi levy viime perjantaina. Vaatii lisäkuuntelua, mutta nyt voi sanoa, että on rokimpaa tavaraa kuin Villains Itse tykkäsin erityisen paljon Time & Place, joka jumittaa kivasti yhden grooven tykönä. Onko täällä herännyt fiiliksiä In Times New Romanista...?
Hesarikin näköjään haastatellut Hommea ja Hommen mukaan olisivat myös Suomeen tulossa. Ainakin tämän vuoden osalta Suomi (ja oikeestaan koko pohjoismaat, paitsi Roskilden festarikeikka) loistaa poissaolollaan. Saakohan tässä herätellä toiveita että tulisivat ensi vuonna toivottavasti omalle keikalleen Suomeen.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009637273.html |
|
Uuuh, täytyypä laittaa listalle. Hieno orkesteri ja onhan Homme sillai aika päällikkö.
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
Oikein hyvältä vaikuttaa uusin QotSA.
moving in stereo |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
