| Aihe: Pet Shop Boys | |
|---|
|
Yllätyin kovasti kun ei bändistä minkäänlaista ketjua haulla löytynyt. Ala-asteaikoina kymmenen vuotta sitten tuli kuunneltua paljon Bilingualia, ja vuosien tauon jälkeen sain äskettäin hankittua sen cd:nä, ja huomasin että sehän on vielä pirun paljon hienompi levy kun muistelin. Käsittääkseni lätty ei kovin paljon saanut arvostusta osakseen ilmestyessään, joten kiinnostaisi mitä muut bändin ystävät siitä ajattelevat. Mielipiteitä muustakin tuotannosta olisi mukava lukea, kun oma tietouteni siitä on heikonlaista.
Ostan CAMEL - PRESSURE POINTS ja ON THE ROAD 1982 cd:t * "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
|
PSP on bileiden kunkku!
Bändihän on oikeasti tehnyt varsin vaikuttavaakin popmusiikkia. Kaksikon melodiantaju ja koukkujen määrä biiseissä on suorastaan kadehdittava. Pet Shop Boys tuntuu olevan monelle bändi, jota kuunneltiin ala-asteella diskossa ja huomattu sitten yli kymmenen vuotta myöhemmin, että bändihän oli parhaimmillaan oikeasti loistava!
Kasarituotannosta definiitivinen levy on kakkoslevy Actually. Hittejä hittien perään. Takuuvarma ostos, mikäli PSP yhtään nappaa. Eka levy Please on epätasaisempi, mutta siltäkin löytyy useita klassikkobiisejä, jotka kuuluvat ehdottomasti 80-luvun parhaiden pophittien kastiin. Introspective on vähän kaksijakoinen levy. Toisaalta siltä löytyy klassinen Always On My Mind -cover sekä Domino Dancing, mutta yhdentekeviä biisejäkin on. Pet Shop Boysin arvostetuin levy on varmaankin 90-luvun alussa julkaistu Behaviour, joka ei kuitenkaan itselleni edusta ihan bändin parhaimmistoa. Ehdoton hankinta kuitenkin. Mm. This Must Be The Place I Waited Years To Leave, Bieng Boring ja Jealousy ovat tyylikkäitä ja täydellisen toimivia popkappaleita. Behaviouria seurannut Very on myös hyvä ja se kannattaa hankkia pelkästään loistavan Can You Forgive Her? -biisin vuoksi. Very-levyä seurannut tuotanto onkin sitten epätasaisempaa. Jos Bilingual kolahti, niin luulisi näiden mainittujen levyjen tekevän vielä paljon isomman vaikutuksen.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
|
Pet Shop Boys on yksi suurimpia suosikkejani: hienoja biisejä, katkeransuloista, ironialla höystettyä melankoliaa, suureellisia sovituksia. Syystä tai toisesta uudempaan tuotantoon (johon Bilingual lukeutuu) ei ole tullut tutustuttua, pitäisi kyllä.
Eka PSB-albumini oli Introspective, hyllystä löytyy myös Behaviour ja Very, sekä Discography-kokoelmatupla, joka tietysti on melko täydellinen paketti. Teuvo
Loman Euroviisuihin-kerho#3
"Oikean rytmin kiinni saan, iskelmä alkaa kiinnostaa..." |
|
Ihan lempparibändejä! Paras levy on varmaankin Behaviour, mut Please ja Actually tulevat hyvin lähellä. Varsinkin Actuallyn lopetusbiisi King's Cross on yksi parhaita PSB-biisejä koskaan. Uudemmista levyistä Releasea (-02) en ole kuullut, mut ainakin Nightlife (-99) on muutamia kelpo raitoja lukuunottamatta varsin kehno levy. Uusin levy Fundamental on sen sijaan ilahduttavan hyvä! Kannattaa katsastaa myös b-puolikokoelma Alternative. Varsinkin sen ykkös-cd on mielettömän hieno.
Pitäis hommata näiltä se musiikkivideo-deeveedee kans. |
|
Pet Shop Boys on mukava bändi, taitavat kyllä hyvien biisien teon. Itselle hieman ongelmia tuottaa bändin soundipolitiikka. Konevetoista musiikkia vastaan ei ole mitään antipatioita, mutta PSB on jollain tavalla kai ollut vähän liian ajassa kiinni soundeineen eikä tavoita sellaista omaa tyyliä tai ajatonta fiilistä kuin vaikkapa Massive Attack tai jopa Kraftwerk. Äärimmäisen tunnistettavaksi tyyli toki muuttuu siinä vaiheessa kun Tennant avaa suunsa.
Ne 80-luvun hitithän alkaa olla jo tarpeeksi vanhoja että ne kasarilätkytykset kuulostaa jo mukavalle, mutta kun yrittää jotain tuoreempaa niin alkaakin jo pykiä... ehkä aika korjaa asian näissäkin tapauksissa. En esimerkkibiisejä nyt tähän hätään muista, mutta kokoelmaa kuunnellessa näitä biisejä jossa täydelliset melodiat ja hyvät lyriikat yhdistyvät sellaiseen Frederikin mieleentuovaan ysäridiskoon tulee vastaan. Ja se siis ei ole positiivinen mielleyhtymä.
Toisaalta taas, oma PSB suosikkiviisu tulee kuitenkin vuodelta -99, "I Don't Know What You Want But I Can't Give It Any More".
"One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (Bob Marley) |
|
Noloa tai ei, Pet Shop Boys on ollut tähänastisen elämäni soundtrack. Yhdeksänvuotiaasta pikkupojasta asti olen ollut rakastunut kaksikon tuotoksiin ja siksi olenkin ehkä hieman jäävi keskustelemaan bändin musiikista - objektiivisuutta on vaikea tavoitella puhuttaessa jostakin jonka parissa olen kasvanut.
Yritetään kuitenkin! Minulle tärkeimpiä levyjä ovat Nightlife (-99), Very (-92) sekä Bilingual (-96). Ensinmainittu on astunut kuvioihin vasta myöhemmin; Nightlifen ilmestyessä elin kovinta heavy-kauttani, enkä kuunnellut muuta kuin mättöä. Meiningin seesteydyttyä palasin popinkin pariin ja tutustuin myös Nightlifeen. Albumi on paria heikompaa raitaa lukuunottamatta hieno diskopläjäys ja aikansa kuva. Vertaisin Nightlifeä tältä osin uusimpaan Fundamental-lättyyn, joka siis on todella vahva näyttö vanhoilta mestareilta. Jokunen löysä minuutti on uusimmallakin, mutta kun täydellisiä albumeita ei musiikin historiassa montaa ole.
Very oli ensimmäinen omistamani PSB-äänite. Olen kuunnellut sen puhki, mutta silti saan tietyistä jipoista ja tutuista jutuista aina sävärit. Dreaming of the Queen ja 1+1=5 ovat hienoja kappaleita!
Bilingual ilmestyi 90-luvun puolivälissä, keskelle eurohumpan ja -jumpan myllytystä. Parilta raidalta laukkakompit, kirkkaat pianosoundit ja muut ysärijutut kuuluvatkin, mutta mielestäni ihan hyvällä tapaa. Mielestäni Pet Shop Boys on aina seurannut aikaansa hyvällä taiteellisella silmällä, mainstreamin yläpuolelta. Mausteita on napsittu sieltä täältä (Bilingualin latinoteema kuului jo Domino Dancingiltä aikoinaan) ja sovellettu omien ehtojen mukaisesti. Olen täysin eri mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa, jonka mielestä PSB on kompastellut trendeihin: 80-luvun biisitkin kun ovat kestäneet huomattavasti paremmin ajan hammasta kuin useimpien muiden. Uusin materiaali (99-06) on tiukasti kiinni tässä päivässä. Mutta makuasioitahan nämä ovat.
Tämänhetkinen top5:
1. I Made My Excuses and Left
2. One of the Crowd
3. Radiophonic/The Only One (hyvä parivaljakko!)
4. It Always Comes as a Surprise
5. King's Cross
I let my moustache do the talkin'. |
|
Olen täysin eri mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa, jonka mielestä PSB on kompastellut trendeihin: 80-luvun biisitkin kun ovat kestäneet huomattavasti paremmin ajan hammasta kuin useimpien muiden. Uusin materiaali (99-06) on tiukasti kiinni tässä päivässä. Mutta makuasioitahan nämä ovat.
Ihan täysin en tuota kyllä tarkoittanut, biisithän on kyllä kestänyt aikaa, mutta ehkä se ongelma mulle on nimenomaan tuo että tuotanto "on tiukasti kiinni tässä päivässä", kun huomenna ne kuulostaa jo vähän hassulle. Sama homma on tietenkin rokkipuolellakin, mutta jotenkin omissa korvissani se korostuu enemmän konevetoisessa meinigissä.
Mutta tosiaan: makuasioitahan nämä ovat.
"One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (Bob Marley) |
|
Tuli hankittua Very vihdoinkin omaan hyllyyn. Pitkästä aikaa tätä kuuntelen, ja kyllä tämä on minun kirjoissani aika selkeästi parempi levy kuin ylistetty Behaviour. Varsinkin alkupuoli on todella mallikasta bilepoppia. Ja nerokasta lyriikkaa: "She's made you some kind of laughing stock/Because you dance to disco, and you don't like rock".
Mutta Actually ja Please ovat edelleen ne kovimmat.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
|
Ihan täysin en tuota kyllä tarkoittanut, biisithän on kyllä kestänyt aikaa, mutta ehkä se ongelma mulle on nimenomaan tuo että tuotanto "on tiukasti kiinni tässä päivässä", kun huomenna ne kuulostaa jo vähän hassulle. Sama homma on tietenkin rokkipuolellakin, mutta jotenkin omissa korvissani se korostuu enemmän konevetoisessa meinigissä.
Toi on kyllä ihan totta, joskin Pet Shop Boysin kaltaiselle bändille suo mielellään kuitenkin tuotannolliset fibat. Mutta joo, oma kirjoitukseni oli ristiriitainen.
I let my moustache do the talkin'. |
|
Löysin Veryn käytettynä tuossa viime viikolla, mutta en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan. A Different Point of Viewin muistan aiemmin kuulleeni, ja se on melkoisen kova.
Ostan CAMEL - PRESSURE POINTS ja ON THE ROAD 1982 cd:t * "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
|
Viritellääs nyt täälläkin vähän taas keskustelua, kun Pet Shop Boys mitä ilmeisemmin on Suomeen tulossa kesäkuussa.
http://www.petshopboys.co.uk/browser.aspx
"We expect to be announcing shortly concerts in Finland and The Netherlands"
Onko täällä vielä porukka kerennyt uuteen albumiin tutustumaan? Itse en vielä ole. |
|
Hyvä levy, paitsi lyriikat eivät pidä sisällään samanlaista lennokkuutta kuin aiemmin. 2000-luvun paras PSB-levy. |
|
Hiton kova bändi. Levyistä Behaviour ja Very kolahtaa koviten, uutta en oo ehtiny montaa kertaa vielä kuuntelee mut ei oo oikein tempassu vielä mukaansa kunnolla. Ehkäpä se siitä ajan kanssa. Kiva olis kyl livenä nähdä. |
|
Uusi single Inner Sanctum.
https://youtu.be/lNLkcOqQSBM
Sisäinen ysäristini on innoissaan.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
 HaloOfFlies
20.03.2018 19:25:41 (muokattu 20.03.2018 19:26:21) | |
|
Heittävät kesällä kaksi keikkaa Suomessa.
2.8. Kaisaniemen puisto
4.8. Wasa Open Air
Mukana myös Faithless, Hurts ja Darude. Kaisaniemeen tie vie elokuussa, kun nämä on vielä näkemättä.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
HaloOfFlies
02.08.2018 10:58:07 (muokattu 02.08.2018 12:19:16) | |
|
Tänäänhän se sitten on. Tosin keikka siirrettiin Nordikselle, jotta PSB;n valoshow pääsisi oikeuksiinsa. Lisäksi Hurts perui oman keikkansa maanantaina. Ihan putkeen ei siis kaikki ole järjestelyiden suhteen mennyt. Se ei kuitenkaan ole yllätys kun miettii Keskisen aiemmin järjestämiä tapahtumia. Melkoista puuhastelua se on ollut.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
Hyvä keikka oli. Sai kuulla dancemusiikin järkäleitä koko illan. Pettarit olivat hyvässä tikissä, ja visuaalisesti oli yksi hienoimmista koskaan näkemistäni keikoista.
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
HaloOfFlies
06.02.2019 16:59:46 (muokattu 06.02.2019 17:02:10) | |
|
Uusi single Give Stupidity A Chance. https://www.youtube.com/watch?v=P9jEuHbB0GQ
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
Bändi julkaisee alkuvuodesta uuden levyn ja siltä julkaistiin ensimmäinen single Burning The Heather. https://youtu.be/FihJNvzziXY
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
 WolleForever
13.05.2020 17:09:12 (muokattu 16.05.2020 12:57:19) | |
|
N. viisvuotiaasta on PSB:tä kuunnellu. 6.luokalla vedettiin jopa joulujuhlatanssiesitys, jonka musiikkina oli Go west (eli siis Village People-cover PSB:n versiona). Silloin oli pohdinnat EU:hun liittymisesta ajankohtaisia ja meillä oli kuviksena piirtoheittimellä heijastettu Vapaudenpatsas.
Ja hienoja oli kans kasaril biisit Dusty Springfieldin kera. Liikuttavin heidän biiseistään on mielestäni Its a sin. Se ettei ahdasmielisen uskonnollisen ilmapiirin takia saa olla mitä on ja oikeasti ne ahdasmielisetkin häröilee, kun vaan fasadi pysyy on vakava juttu ja k.o biisi on hyvällä tavalla iso. Menee aina kylmät väreet, ku sen kuulen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
