Rock, pop, alternative ›

Jaahas Sapatti-topikki muuttuikin ilmeisesti sosiopoliittiseksi(?) lähes väitöskirjamaiseksi jutusteluksi;)... Ei virheitä kieliasussa (ainakaan vielä):P.

Itse näen impressionismin älyttömän tarpeellisena "mitä jos maailma olisikin tälläinen" -asetelmana. Tristan-sointujen ja Schubertin loputtomien modulaatioiden jälkeen impressionismin aikana kultivoitunut orkestrointitaito sekoittui mukavasti toiseuteen. Itse olen fuusioiden ystävä ja tykkään operoida asioiden rajapinnoilla, joten impressinismi sopii hienosti omaan postmoderniin tapaani tutkia ja sikailla asioilla ja tabuillakin. Tästä vinkkelistä tuntui aluksi hoopolta kuunnella entistettyä musiikkia, Sabbathin uutta levyä.
 
Mutta kyllähän ilmaisun puhtaus, luova oma ääni ja yhtyeen tyyli tekevät musiikista tosi mukavaa kuultavaa. Levyn loppuun kahlattuani oli pakko alkaa kuunnella sitä toista kertaa. Laatu on siis ajatonta ja "aivan kuin olisin kuullut tämän aikasemmin" -tuntemukset menettävät merkityksensä. Mutta kuitenkin...

Onko tämä se hevonpaskabingo?

StJerky: Onko tämä se hevonpaskabingo?
 
Bingo on hävitty aikaa sitten. Nyt tää on pelkkää hevonpaskaa.

Kenties rockmusiikin on aina tarkoitus olla jotenkin ranskalaista. Ja jazzin kanssa.

Lienee sanomattakin selvää, että ranskalaisuus opettaa sisäistämään asianosaisiin kohdistuvia ongelmia. Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että ranskalaisuus aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa peräänkuulutettua lakonisuutta. Jopa ranskalaisuus rauhoittaa vastuunalaisia kontradiktioita.
 
Universaalista näkökulmasta katsoen ranskalaisuus kuvailee reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että ranskalaisuus panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.
Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että ranskalaisuus kuvailee runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta. Jopa ranskalaisuus ennakoi osaltaan hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.
 
Bullshit provided for you by http://puppulausegeneraattori.fi

Jopa heviblues antaa mahdollisuuden parantaa tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.
 
Pavlovin koirat sentään, näinhän se täytyy olla! Mutta mitä sitten onkaan tuo heviblues, varsinkin itsensä ulkopuolella, mallinnettuna kaaviona ja häilyvänä, käyntihäiriöisenä aaveena kuulaan aikalammen pinnasta heijastuvana projektiona?
 
Ja miten Dijon-sinappi liittyy tähän kaikkeen?

Nick Bone: Ja miten Dijon-sinappi liittyy tähän kaikkeen?
 
Ensinnäkin, kuten me kaikki varsin hyvin tiedämme, Sapirin-Whorfin hypoteesi (SWH) on kielitieteessä käsitys siitä, että henkilön puhuman kielen kieliopillisten ominaisuuksien ja kyseisen henkilön maailmankuvan ja käyttäytymisen välillä olisi järjestelmällinen yhteys. Vaikka käsityksestä käytetäänkin joskus nimeä hypoteesi, on se ennemminkin aksiooma.
 
Joskin kartesiolaisessa rationalismissa loogiseen empirismiin ja behaviorismiin kohdistuneeseen kritiikkiin ja aivan erityisesti ko. sinappilaatuun liittyen on generatiivisen psykokulinarismin harjoittajia kutsuttu myös Dijon-generativisteiksi.
Tietyssä mielessä ko. sinappilaatu siis yhdistää sekä kognitiivisen psykologisen että humanistis-psykologisen mallin, mikäli se ymmärretään ranskaisuuden kautta, ikään kuin Humen mielen teorian kulinaristisena vastineena.
 
Lisäksi, jos tätä representaatiota nyt vielä hieman lisää yksinkertaistetaan ja sivuutetaan ilmeinen symbolinen paradigma ja klassinen komputationalismi, kuten myös Dijon-sinapin etymologinen ja poliittishistoriallinen aikatasollinen tarkastelukin, on tuo tietty ranskalaisuuden projisio lähinnä vain metaforallisessa mielessä sekundäärinen projektio tietyistä minäkuvan muodostavista eksistentiaalisista informaatiojärjestelmistä, joissa se sinapinkaltaisuus esiintyy vain pelkkänä rinnakkaistodellisuuden vertikaalisena pseudoilmentymänä.

Hyvä topic pilattu nyt sitten. :-(

Älkääpäs höpöttäkö.

Ei se sattumaa ole, että suomalaiset pitävät Black Sabbathistä ja sinapista. Ai miksikö suomalaiset pitävät (tai ovat pitäneet) Sabbathista? Kai vanhan "soita paranoid" -läpän olemassaolokin sen todistaa. Suomalaisten saunailloissa ennen vanhaan tunnetusti vedettiin kyrsää naamaan ja paranoidia korvaan. Tästä voidaan ruveta pohtimaan sinapin ja Black Sabbathin yhteistä historiaa, sekä sen suhdetta heviin.

Kyllä osataan taas yksinkertaisesta asiasta saada monimutkaista tekstiä täynnä sitä itteään. Ja se ittensä ei ole asiaa vaan jotain aivan muuta.