| Aihe: Herra nimeltään Nick Cave. | |
|---|
|
Caven kirjaa "kun aasintamma näki herran enkelin" voi myös suositella. Tosin se on aika rankkaakin tekstiä välillä. Jotenkin täysin sekopäistä. Ja paatoksellista.
Omat ruumiintoimintoni hämmästyttävät minua VIELÄKIN joka päivä |
|
On kyllä yksi ehdottomista suosikeista, mitattuna ihan millä asteikolla vaan. The Good Son on tällä hetkellä lempilevy, mutta eivätpä monet muut jää paljoa jälkeen. The Ghosts of the Civil Deadin bongasin alennusmyynnistä tuossa, pitäs jaksaa kattoa. |
|
Sain vihdoinkin hankittua Abattoir Blues/The Lyre of Orpheus -nimihirviön. On kyllä yllättävän hyvä levy tämäkin, ja kestää hyvin vertailua miehen huippulevyihin. Gospelkuoroista on saanut lukea kitinää niin paljon, että odotin jotain todella kamalaa niiden osalta, mutta eivät kuoro-osuudet oikeastaan häirinneet kuin biisissä tai parissa. Onhan mukana pari keskinkertaista vetoa, mutta huippubiisejä riittää kerrankin kahden kiekon edestä. Biisit kuten Easy Money, Cannibal's Hymn ja Supernaturally ovat ehdottomasti kaikkien aikojen Cave-biisien joukossa.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
|
On kyllä mahtava artisti. The Boatman's call on definitiivinen syysmasennuslevy.
Minkäslaista tuo miehen pre-bad seeds aikainen tuotanto on? Mistä kannattaisi lähteä tutustumaan?
I can't stop thinking of the universe |
|
Aikaisemmin ei ole tullut Caven tuotantoon hirveemmin tutustuttua, mutta nyt Puolan reissulla päätin sen sitten tehdä, kun sai tuon Murder Balladsin halvalla. Ja minkä vaikutuksen se levy tekikään. Aivan loistava levy ja olen nyt täysin koukuttunut tuohon levyyn. Ja levy sisältää yhden kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä: Where the Wild Roses Grow, aivan uskomaton biisi. Muutenkin levyn tunnelma on mainio. Nyt pitäisi saada kyllä lisää herran materiaalia hankittua.
Only pop music can break my heart... |
|
Aikaisemmin ei ole tullut Caven tuotantoon hirveemmin tutustuttua, mutta nyt Puolan reissulla päätin sen sitten tehdä, kun sai tuon Murder Balladsin halvalla. Ja minkä vaikutuksen se levy tekikään. Aivan loistava levy ja olen nyt täysin koukuttunut tuohon levyyn. Ja levy sisältää yhden kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä: Where the Wild Roses Grow, aivan uskomaton biisi. Muutenkin levyn tunnelma on mainio. Nyt pitäisi saada kyllä lisää herran materiaalia hankittua.
Song of Joy on täyttä tunnelatausta. Hahmota se itseesi myös.
THV-Klubi #7
Romantikkoitkijät #12 |
 Cujo
19.04.2006 13:04:25 | |
|
Ootteko muuten lukenut Nick Caven romaanin And the Ass Saw the Angel (Kun aasintamma näki Herran enkelin)?
Mie koitin lukea, mutta pakko oli jättää kesken, kun oli vaan niin kauhea ja kieroutunut kirja. Tai siis hyvä se toki oli, mutta miulla ei mieli kestänyt kokonaan sitä lukea. Mikä on outoa, koska en mie yleensä kirjoja tuollaisen takia kesken jätä. Mutta pitää kohta koittaa uudestaan.
Var det dig jag såg, som en skugga ur mina drömmar?
Var det dig jag såg, dig jag svor att aldrig glömma?
AKKK #15 Romantikkoitkijät #40 |
|
Ostin "No More Shall We Partin" noin vuosi sitten, kun erään bändin laulaja hehkutti kyseistä levyä. On tunnetta ja hieno ääni miehellä.
Onko Cave tehnyt aina samankaltaista fiilistelymusaa vai onko alkupään tuotannossa ihan jotain punkkia? Pitäisi nimittäin tutustua miehen muihinkin levyihin, sen verran hieno äänite on tuo NMSWP.
It's a bittersweet symphony, this life |
|
Ootteko muuten lukenut Nick Caven romaanin And the Ass Saw the Angel (Kun aasintamma näki Herran enkelin)?
Mie koitin lukea, mutta pakko oli jättää kesken, kun oli vaan niin kauhea ja kieroutunut kirja. Tai siis hyvä se toki oli, mutta miulla ei mieli kestänyt kokonaan sitä lukea. Mikä on outoa, koska en mie yleensä kirjoja tuollaisen takia kesken jätä. Mutta pitää kohta koittaa uudestaan.
Olen lukenut, tosin viimeksi joskus vuosia sitten, eli en muista siitä hirveästi. Hyllyssä tuo on toki edelleen. Käännöstyö oli tossa kirjassa mielestäni helvetin hyvä, vaikka se nyt sellaista hienojen sanojen pyörittelyä ja kurjuuden maksimointia välillä olikin. Monesti tulvi mieleen ajatus että voiko sitä tuskaa, kipua ja sairasta maailmaa paremmin kuvaillakaan. Vois joskus tsekata alkuperäiskielellä, että miten se on kirjoitettu, suomennoksesta ainakin pidin. "See the Turtle, ain't he keen? All things serve the fuckin' Beam." (Eddie Dean)
Osta levy |
|
Olen lukenut, tosin viimeksi joskus vuosia sitten, eli en muista siitä hirveästi. Hyllyssä tuo on toki edelleen. Käännöstyö oli tossa kirjassa mielestäni helvetin hyvä, vaikka se nyt sellaista hienojen sanojen pyörittelyä ja kurjuuden maksimointia välillä olikin. Monesti tulvi mieleen ajatus että voiko sitä tuskaa, kipua ja sairasta maailmaa paremmin kuvaillakaan. Vois joskus tsekata alkuperäiskielellä, että miten se on kirjoitettu, suomennoksesta ainakin pidin.
Mulla on tuo alkuperäiskielellä, joskus vuosi sitten luin sitä noin kolmasosan ja jätin kesken muiden kiireiden takia ja siihen se jäikin. Pitäisi joskus aloittaa uudestaan alusta ja lukea kokonaan. Muistan, että teksti oli kyllä hyvinkin hienoa, mutta välillä melko hankalalukuista ja sai sanakirja olla käden ulottuvilla jatkuvasti, kun ihan lauseen ymmärtämisen kannalta olennaisia sanoja ei ymmärtänyt. Ja minulla on sentään ihan lukiossakin kymppejä tippunut englannista, että ei se välttämättä kovin helppo luettava ole, mutta palkitseva varmasti.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? |
|
Ostin "No More Shall We Partin" noin vuosi sitten, kun erään bändin laulaja hehkutti kyseistä levyä. On tunnetta ja hieno ääni miehellä.
Onko Cave tehnyt aina samankaltaista fiilistelymusaa vai onko alkupään tuotannossa ihan jotain punkkia? Pitäisi nimittäin tutustua miehen muihinkin levyihin, sen verran hieno äänite on tuo NMSWP.
NMSWP on tosiaan sieltä Caven rauhallisimmasta päästä, yhtä kaikki loistava levy. Piano ja Caven syvä ääni pääsevät oikeuksiinsa. Cave on liikuskellut tummasävyisestä (blues)rockista ja postpunk-vivahteisesta riehumisesta varsin sujuvasti tuollaiseen fiilistelyyn. The Good Son ja Boatman's Call on ainakin sellaisia levyjä joita voin lämpimästi suositella jos Nick Caven rauhallisemman puolen kokee läheiseksi. "See the Turtle, ain't he keen? All things serve the fuckin' Beam." (Eddie Dean)
Osta levy |
|
Minkäslaista tuo miehen pre-bad seeds aikainen tuotanto on? Mistä kannattaisi lähteä tutustumaan?
Tässä viitataan varmaan lähinnä The Birthday Partyyn?
TBP on varmasti yksi synkimmistä bändeistä joihin olen törmännyt. He olivat narkkaripummeja, jotka onnistuivat kanavoimaan puhdasta pahuutta musiikkiinsa.
Osta Junkyard, se on pakosti omassa top10:ssäni. Toisaalta lähes kaikki mitä olen kuullut on loistavaa.
Caven soolo/bad seeds tuotannosta olen kuullut vain Nocturaman. Kauas on tultu The Birthday Partyn ajosta. Liian kauas. |
 hpe
19.04.2006 14:25:34 (muokattu 19.04.2006 14:27:40) | |
|
Caven soolo/bad seeds tuotannosta olen kuullut vain Nocturaman. Kauas on tultu The Birthday Partyn ajosta. Liian kauas.
Jos tykkäät TBPstä, niin kannattaa katsastaa Caven ja Bad Seedsien ensimmäiset, 80-luvun levyt Tender Prayhin asti. Niissä on vielä sitä samaa, synkkää, kieroutunutta meininkiä ja minä ainakin pidän niistä kuin hullu puurosta. Nocturamalle en itsekkään niin hirveästi lämmennyt, vaikka melkein kaikki Caven tuotokset on vähintäänkin loistavia. |
|
Nocturamalle en itsekkään niin hirveästi lämmennyt, vaikka melkein kaikki Caven tuotokset on vähintäänkin loistavia.
Nocturama on taas minulle erittäin tärkeä levy. Biisit on aivan rautaa ja vaihtelevat Dead man in my bedistä herkkiin Wonderful Life-tyylisiin balladeihin. Levyn päätösraita, hyvin pitkälti livenä purkitettu 17minuuttinen Babe I'm On Fire, ei jätä enää mitään kysymyksiä. Uusinta tuplalevyä on tullut paljon kuunneltua, mutta valitettavasti ei se vain ole kunnolla auennut. |
 Mule
26.04.2006 13:39:08 | |
|
Ostin Abattoir Blues/ Lyre of Orpheuksen extempore -ostoksena hyvien arvostelujen sekä upean kangaskannen (!) takia. Ja koukkuun jäin. Sittemmin tullut hallittua Boatman´s Call, No More Shall We Part sekä Murder Ballads. Aivan järjettömän hienoa.
äh. |
|
Nocturama on taas minulle erittäin tärkeä levy. Biisit on aivan rautaa ja vaihtelevat Dead man in my bedistä herkkiin Wonderful Life-tyylisiin balladeihin. Levyn päätösraita, hyvin pitkälti livenä purkitettu 17minuuttinen Babe I'm On Fire, ei jätä enää mitään kysymyksiä. Uusinta tuplalevyä on tullut paljon kuunneltua, mutta valitettavasti ei se vain ole kunnolla auennut.
Minustakin Nocturama on yksi ehdottomasti Caven parhaita tuotoksia. Babe I'm On Fire ei kuitenkaan ole koskaan minulle sen kummemmin iskenyt, kuten ei myöskään toinen Caven yli kymmenminuuttinen biisihirviö, Murder Ballads-levyn toinen toistaan hienompien biisien jatkumon pilaava O'Malleys Bar.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? |
 Juugeli
26.04.2006 15:05:33 (muokattu 26.04.2006 15:06:06) | |
|
The Ghosts of the Civil Deadin bongasin alennusmyynnistä tuossa, pitäs jaksaa kattoa.
Mistäs ton onnistuit bongata? Ei ihan täysillä iskenyt mulle, mutta ainakin helvetin karu ja ahdistavakin leffa oli.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? |
 Numbie
27.04.2006 01:28:47 (muokattu 27.04.2006 01:30:22) | |
|
Mistäs ton onnistuit bongata? Ei ihan täysillä iskenyt mulle, mutta ainakin helvetin karu ja ahdistavakin leffa oli.
Savonlinnassa sattui levykaupan VHS-hyllyssä silmään. Pitäisi jaksaa katsoakin joskus.
Ootteko muuten lukenut Nick Caven romaanin And the Ass Saw the Angel (Kun aasintamma näki Herran enkelin)?
Tuli tuossa 1½v sitten luettua läpi. Oot kyllä täysin oikeassa ahdistavuuden suhteen, puolisen tuntia pystyin maksimissaan kerrallaan lukemaan ennen kuin tuli paha olo. |
 Deg
27.04.2006 13:50:04 | |
|
Itselläni menee yli kovaa ja korkealta Caven ja Siementen alkupään levytykset, mutta The Good Son -albumista eteenpäin, musiikillisen rauhoittumisen myötä, pidän kyllä kovasti. Let Love In ja Murder Ballads -levyt ehkä etunenässä soivat itselläni, myös No MOre Shall We Part on hersyvän kova. Mielikappaleekseni lukisin ehkä Let Love In -kappaleen, mutta kyllä niitä loistavia biisejä on helvetisti. Siitäkin hienoa musiikkia, että levykokonaisuudet ovat kovia, mutta yksittäisiä biisejä voi nostaa huoletta kontekstistaan ja kuunnella nautinnolla. Myös musiikkivideot ovat kovia, kannattaakin hankkia The Videos -dvd. Siinäpä Herra Cave höpöttelee jotain pientä videoiden tekemisestä sun muusta varsinaisten videoiden lomassa. Grreat.
Sexual chocolate, baby! |
hpe
27.04.2006 14:09:07 | |
|
Onko kukaan katsastanut sen The Propositionin soundtrackin ja jos on, niin kannattaako siihen pennoset sijoittaa? Pyörittelin sitä levykaupassa mutten uskaltanut ostaa kun nuo soundtrackit tuppaa yleensä jäämään hyllyyn pölyttymään. Leffa oli hyvä, mutta ylättävän vähän siinä musiikkia oli, niin ei oikein sen perusteella osaa sanoa juuta eikä jaata.
part-time alcoholic, full-time idiot. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
