| Aihe: Minkä kirjan luit viimeksi? | |
|---|
|
Ivanhoe
Hyvää seikkailua ritareilla, turnajaisilla, miekoilla ja jousipyssyillä. Tämä oli varmaan nuortenkirjaisempi mitä ennakkoon odotin, mutta todella hyvää vastapainoa filosofiselle moraalipohdinnalle yms. mitä viime aikoina lukenut.
3.8/5 |
|
Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un. Nimensä mukaisesti kirjassa käydään läpi Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Unin elämää ja tekoja aina lapsuudesta nykypäivään Pohjois-Korean johtajana, ja samalla tutuksi tulee myös Kimien hallitsijasuvun vaiheet. Kirjassa avataan myös Pohjois-Korean kehittymistä maana ja kansalaisten päivittäistä elämää alimmista yhteiskuntaluokista hallitsijaeliittiin. Napakka mutta varsin kattava ilmeisen runsaisiin haastatteluihin perustuva tietopaketti jonka luin mielenkiinnolla läpi. Plussaa kirjan tuoreudesta, alkukielinenkin teos on julkaistu tänä vuonna. |
|
Daniel Kahneman - Thinking, Fast and Slow
Monettakohan kertaa olen jo tämän modernin tietokirjallisuuden klassikon lukenut? No, teoksessa syväluotaavaa analyysia ihmisten ajattelun mustista pisteistä, ajattelutapojen vinoudesta, päätöksientekoprosesseista sekä epäloogisuuksista.
Ehdottomasti suosittelen lukemaan. Oikeastaan, jokaisen pitäisi elämässään lukea tämä kirja pariinkin kertaan. Auttaa ymmärtämään maailman älyttömyyksiä paljon paremmin.
"If you ain't happy, you ain't listening to enough Coltrane." |
|
Huckleberry Finnin seikkailut
Tämä oli aika hauska, mielestäni parempi kuin edeltäjänsä. Nauroin jopa muutaman kerran ääneen Tomin vankilapakopsykooseille. Mitään adaptiota en kummastakaan kirjasta ole koskaan tainnut kokonaan nähdä, ainoastaan ensimmäisen kirjan aitamaalaus-kohta oli etukäteen tuttu.
3.7/5 |
|
Tommi Liimatta - AUTARKTIS
"Syväsukellus pohjoisen hyiseen mielenmaisemaan
Autarktis on romaani omavaraisesta pohjoisesta. Äänessä on kolme ikäpolvea, joukossa rampautunut sotasankari, Ruotsiin muuttaja ja työvoimatoimiston tyytyväinen asiakas. Kaikilla on vapauden kaipuu, siltojen rakentamisen ja niiden polttamisen, tilinteon tekemisen ja pakenemisen tarve."
Rikasta kieltä ja kertomuksia karusta elämästä. Tommi Liimatta, jos luet tämän, niin voisitko ajatella Jeppis-sarjastasi nykypolvien Iijokea. |
 Scrobble
14.12.2019 22:25:39 (muokattu 14.12.2019 22:25:49) | |
|
David Foster Wallace - Infinite Jest
Jonkinnäköisen meemimaineenkin saanut opus (tarkoittaen sitä että kirjaan liittyy stereotypia reilu parikymppisistä dudebroista, jotka lukee pelkästään tämän ja luulee olevansa sen jälkeen suuriakin intellektuelleja) oli varsin addiktoiva (sic) 1100-sivuinen opus kaikkine kielellisine kikkailuineen ja viitteineen. Ei kylläkään ollut läheskään niin vaikea luettava, kun netissä peloteltiin. Hyvin uniikki ja epätavallinen postmoderni teos, jonka lähitulevaisuuden skenaariossa Pohjois-Amerikka on yhdistynyt yhdeksi kokonaisuudeksi ja jenkit dumppaa jätteensä koillisosaansa ja Quebeciin. Tätä skenaariota vasten käsitellään pääosin huumeita, addiktiota, perhesuhteita, kunnianhimoa, tavoitteita, kliseiden voimaa jne... Mahdoton kuvata millään yksinkertaisella nopealla kirjoituksella, kun ei siinä kirjan takakansikaan mitenkään onnistunut. Pointti on, että Wallace kirjoittaa mm. addiktiosta ja masennuksesta äärimmäisen hienosti ja syvältä kouraisten. Ilmeisesti suomenkielinen käännöskin tulossa joskus ensi vuoden puolella. Jännä nähdä miten käännöstyö tämän kirjan kohdalla onnistuu. |
|
Da Vinci -koodi
Melko geneerinen mysteeripläjäys. Todella ennalta-arvattavat arvoitukset ärsyttivät toden teolla. Historialliset seikat ehkä kirjan mielenkiintoisin osa, mutta niissäkään ei ollut mitään mitä esim. Don Rosa ei olisi jo tehnyt ja vielä paljon paremmin.
1.5/5 |
|
Falimu - Z-Day Finland.
Zombiemeininkiä suomalaisittain. Siinä mielessä mielenkiintoinen formaatti, että tarinaaa julkaistiin blogimuodossa viimeisen vuosikymmenen ajan, ja tämä tarina sai loppunsa vasta hiljattain. Tästä on ilmeisesti tulossa osin uudelleenkirjoitettu e-kirja tai jokin muu painos myöhemmin.
Hyvää tarinointia, paljon kuvauksia tutuista paikoista, ja ennen kaikkea mukaansatempaava tarina. Sopii tunnelmaltaan erittäin hyvin näihin talven pimeisiin aikoihin.
4.5/5 |
|
Petri Tamminen & Antti Rönkä: Silloin tällöin onnellinen
Oikein mainio ja koskettavakin kirja isä-poika -suhteesta ja kirjoittamisesta. 5/5
Kiimassa kontrapunktiseen satsiin. |
 sub zero
12.01.2020 12:14:09 (muokattu 12.01.2020 12:14:40) | |
|
Pajtim Statovci - "Bolla" (2019)
Eli tuore Finlandia-voittaja
**LIEVÄÄ SPOILERIA**
Ihmissuhde ja historiallinen konflikti ei tuntunut kovin innostavalta aiheelta lähtökohtaisesti. Kirja oli kuitenkin sen verran hyvin kirjoitettu, että se veti hyvin mukaansa ja suht lyhyt pituuskin auttoi tässä. Kirja kuvaa ihmissuhteen ja avioliiton sopivan kuivasti, samalla varsin ihmisläheisesti (ehkä vähän kuin joku Dostojevskin "Köyhää väkeä"). Kirja ei ole kovin psykologinen sisällöltään, mutta siinä kuitenkin syntyy samantyyppisiä psykologisia ja sosiologisia asetelmia kuin klassikkoromaaneissa (jännitteen toisena poolina on päähenkilön uhrautuva vaimo ja yleisemmin perinteinen sukukeskeinen elämä).
Mielenkiintoista kirjassa on, että päähenkilö on tekojensa puolesta inhottava tyyppi, mutta kuitenkin kirjan tyylin ansiosta oli vaikea tuntematta olevansa hänen asemassaan. Vähän tosin mietityttää, että päähenkilö on toisaalta aika karkean tuntuinen tyyppi ja hänestä tulee melkein kuva jonkinlaisena junttina, mutta toisaalta haluaisi kirjailijaksi...
Kirjan toisella puoliskolla taianomaisuus vähän himmeni ihmissuhteen (albani- ja serbimiehen välillä) loputtua ja kirja alkoi tuntua arkisemmalta. Toisaalta tuolloin esiin tuodut teemat, kuten maahanmuuttajien sopeutuminen, olivat mielenkiintoisia ja alkupuolen juonikuvioiden eteneminen jäi samoin kiinnostamaan. Lopulta kirjan draaman kaari laimenee sopivan tympeästi loppuun.
Lopussa on lisäksi mielenkiintoinen kokemus, kun päähenkilö vapautuu nimeltä mainitsemattoman rikkaan maan (Suomen?) vankilasta, mutta kokee, että köyhä Pristina vuonna 2004, jonne hänet karkoitettiin, onkin enemmän vankila. |
|
Stevie Ray Vaughanin elämäkerran - tai vielä kesken. Hyvää luettavaa https://www.suomalainen.com/products/stevie-ray-vaughan |
|
LordWinter: Ivanhoe
Hyvää seikkailua ritareilla, turnajaisilla, miekoilla ja jousipyssyillä. Tämä oli varmaan nuortenkirjaisempi mitä ennakkoon odotin, mutta todella hyvää vastapainoa filosofiselle moraalipohdinnalle yms. mitä viime aikoina lukenut.
3.8/5
Elokuva vuodelta 1982 on hyvä.
https://www.youtube.com/watch?v=G4xzNdTnESg |
|
Carlo Rovelli - Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää
Huh, on se hienoa, kun tietokirja vie mennessään. Mikä parasta, Rovelli kirjoittaa kvanttigravitaatiosta kauniisti ja kaunokirjallisesti. Ensin matkustetaan fysiikanhistorian ymmärryksestä maailmasta Demokritoksen atomiajattelusta Diracin kvanttifysiikkaan. Siitä sitten Wheelerin kvanttigravitaatioon, josta Rovelli kirjoittaa oman ymmärryksen ja tietonsa mukaan, mitä se kertoo ympäröivästä todellisuudesta.
Viimeksi samanlainen tyhjä olo tuli Sinuhen lopettamisen yhteydessä ja vastaavanlainen olo, kun Saatana saapuu Moskovaan tuli luettua.
Jos luette tämän ja tykästytte, suosittelen lukemaan herran kirjan Ajan luonne. Sekin on hienosti kirjoitettu.
Koska sormeni ovat lyhyet, olen keksinyt omia twistejä omalle motoriikalleni. - mace2691 |
 Oan
08.02.2020 22:00:13 | |
|
santakasa: Carlo Rovelli - Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää
...
Jos luette tämän ja tykästytte, suosittelen lukemaan herran kirjan Ajan luonne.
Toi Ajan luonne on kyllä hyvä. Sellaisella pienellä varauksella kuitenkin, että osa niistä jutuista ei ole varsinaisesti vakiintunutta fysiikkaa; Rovelli siis edustaa tässä selkeästi tiettyä teoreettista koulukuntaa, ja monet jutut on vielä testaamatta.
Ihmiselle kaikkein tärkein maailmassa on DÄGÄ. |
|
Oan: Toi Ajan luonne on kyllä hyvä. Sellaisella pienellä varauksella kuitenkin, että osa niistä jutuista ei ole varsinaisesti vakiintunutta fysiikkaa; Rovelli siis edustaa tässä selkeästi tiettyä teoreettista koulukuntaa, ja monet jutut on vielä testaamatta.
Näinpä ja tämän Rovelli myöntää täysin avoimesti esim. tässä juuri luetussani kirjassa. Lisää osaltaan kirjan viehättävyyttä. Muutenkin kirjan viimeinen luku on sellaista yleisluontoista pohdintaa tietämättömyydestä ja sen "hienoudesta", että ei tekisi pahitteeksi jokaisen lukea sitä. : )
Koska sormeni ovat lyhyet, olen keksinyt omia twistejä omalle motoriikalleni. - mace2691 |
|
Markus Kajo - Tandem-Kentauri, eli Kettusen jo mones kirja.
Olen lapsesta asti pitänyt Markus Kajon kuivan lakonisesta huumorista, oli se sitten televisio-ohjelmissa eli kirjoissa, joten pitihän tämä uusinkin opus metsästää hyllyyn asti, toisten Kettusten viereen.
Tällä kertaa Kettusen rupattelu ja mietiskely on kuitenkin saanut uuden sävyn. Kirja oli paljon vakavamman oloinen fiilikseltään ja osittain jopa surumielinen. Tämähän varmaankin johtuu Kajon vaimon kuolemasta, Kajon itsensä saamasta aivoinfarktista ja muista terveyshuolista... Ihmekös tuo, kuolevaisiahan tässä ollaan kaikki ja se faktahan vaikuttaa jokaiseen jollain tavalla, erityisesti, kun läheisiä lähtee ja omakin kuolevaisuus tulee hyvin konkreettisesti vastaan.
Ei tämä yhtä hauska ollut, kuin edelliset kirjat, mutta silti erittäin mukavaa luettavaa. Olisi joskus hauskaa päästä kurkistamaan Kajon pään sisään, että mitäs kaikkea siellä liikkuukaan päivittäin. Onneksi on sentään nämä Kettusen kirjat, niin saa edes pieniä väläyksiä miehen sielunmaisemasta.
Kettusen tyylistä pitäville 4/5, kettusta inhoaville 4/5. (Olette väärässä inhoinenne, hävetkää!)
Tokkopa! Tai no tokkopa n0kkoset tokkivat nokkopa niimpäkö ökköset pökköset pölöpölplöttö hirnau iihahaa! -NHR |
|
Antto Terras - Viro (sensuroimaton)
Tämä oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava teos. Kuten myös kirjailijan monet aiemmatkin tuotokset. |
|
Helen Macdonald: H niinkuin haukka
Syväfilosofinen teos ihmisestä, menetyksestä, metsästyksestä. 5/5
Kiimassa kontrapunktiseen satsiin. |
|
Aldous Huxley - Uljas uusi maailma
Täytyy sanoa suoraan, että tämä oli pettymys. Alussa ja lopussa oli ihan hyvää tekstiä, mutta muuten aika plääh. Henkilöhahmot tylsiä ja jäivät etäisiksi.
Vaikka tämä kirja ja Orwellin Vuosi 1984 -kirja lähestyvät dystopiakuvauksia hieman eri tulokulmista, Orwellin teos pyyhkii lattiaa kuitenkin mennen tullen Huxleyn teoksella.
Koska sormeni ovat lyhyet, olen keksinyt omia twistejä omalle motoriikalleni. - mace2691 |
|
santakasa: Aldous Huxley - Uljas uusi maailma
Täytyy sanoa suoraan, että tämä oli pettymys. Alussa ja lopussa oli ihan hyvää tekstiä, mutta muuten aika plääh. Henkilöhahmot tylsiä ja jäivät etäisiksi.
Vaikka tämä kirja ja Orwellin Vuosi 1984 -kirja lähestyvät dystopiakuvauksia hieman eri tulokulmista, Orwellin teos pyyhkii lattiaa kuitenkin mennen tullen Huxleyn teoksella.
Minusta Huxleyn Doors of Perception on aina ollut parempi ja selvästi ukon ykkösteos.
Kiimassa kontrapunktiseen satsiin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
