| Aihe: R.I.P. Charles Manson | |
|---|
|
PVC: Maailma on paha.
Maailma on ihan ok. Vähän niinkuin kurkkukipu, että sen kanssa pitää vaan elää ja ottaa lievennystä.
Sharon Tate oli nätti.
Niin oli, kauniskin.
Kaikki joutuvat hautaan.
Kaikki jotka löydetään. Muuan Richard Iljevits-Jyrä haihtui 80-luvulla kameroiden edessä.
Mansonin homma tapahtui kauan sitten jossain, elikkä mitä on aika, mitä tarkoittaa tapahtua ja mitä tarkoittaa paikka jossa jotain tapahtuu.
Kaikelle on aikansa. Seiskaluokalla meillä oli kotitalousopettajana Reima Saaste, joka oli entinen sellunkeittäjä paperitehtaalta. Mies tunnettiin kauttaaltaan ahavoituneesta ja verestävästä ihostaan, johon tämä hinkkasi vauvatalkkia. Reima haisi sellulle, vaikka oli ehtinyt toimia opettajana kuuden vuoden ajan. Se haju kuulemma oli syvemmällä ihossa kuin tatuoinnit.
Reima käveli armottomassa kumarassa, ikään kuin etsien aina jotain maasta. Se oli lopettanut saunomisen kokonaan ja ostanut himaansa järeän teollisuuspyykinkuivaimen. Se kiersi ajastimeen neljänkymmenen minuutin ohjelman, kömpi sisälle ja iski luukun kiinni. Lämpö ja liike teki hyvää reumatismille, se aina sanoi.
Vasta kun Reima alkoi naukua kesken tunnin, saatiin uusi opettaja. Viimeksi kun näin Reimaa kotikylillä, se talutti pyörää. Kumara ei siten näyttänyt niin pahalta. Ihokin oli parantunut, liekö pyykinkuivauskone hajonnut vuosien aikana.
I'm sorry to differ with you sir, but you are the caretaker. You've always been the caretaker. I should know sir - I've always been here. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
