| Aihe: Pitääkö elokuvat katsoa kankaalta | |
|---|
|
Päätimpä avata yhden pandoranlippaista tänne elokuvaihmisten iloksi. Pitäisikö elokuvat teidän mielestänne katsoa kankaalta eli leffateatterissa tai kunnon tykin ja kuuntelun omaavassa kotiteatterissa, vaiko riittääkö 55 telkkari ilman omia kaiuttimia?
Itse olen saanut vahvan elokuvakasvatukseni maan eturivin leffafriikiltä, eli jo edesmenneeltä Peter von Baghilta ja vannon vahvasti kankaan nimeen. Tietysti kaikkea ei voi katsoa kankaalta ja omaankin 55:n töllön ja metrien leffakirjaston, mutta viimeaikoina eteen on tullut elokuvia, jotka eivät enää aukea isostakaan näytöstä. Siksi äänestän kangasta, tässä perusteluni:
1. Elokuvat tehdään isolle kankaalle, televisiosarjat telkkariin ja nettivideot mobiiliin. Toisin sanoen mitä pienempi ruutu, sitä nopeampi leikkaus- ja toimintatahti. Elokuvan isossa kuvassa on niin paljon katsottavaa, että leikkausten ja tapahtumien tahti voi olla hidas. Silmä liikkuu hitaasti ympäri kangasta, kun taas pieni ruutu hahmottuu yhdellä vilkaisulla.
Verratessa elokuva tuntuu pienestä ruudusta hitaalta ja kuvat myös usein turhan laajoilta. Mobiilisarjat taas usein ovat isolta ruudulta karmeaa ADHD katsottavaa, nopean tahtinsa vuoksi.
Kuvalliseen kauneuteensa ja ns. katsojille mielenkiintoiseen kuvaan perustuvia elokuvia on tullut viimevuosina Hollywoodista useampia. Viimeisimpinä esimerkkeinä uusi Mad Max ja Revenant. Nämä elokuvat tuntuvat tylsiltä ja etäisiltä hitaan tahtinsa ja laajojen kuviensa ansiosta.
2. Äänen toisto on huonompi. Televisiossa on poikkeuksetta hyvin huonot kaiuttimet. Siinä missä televisio voi maksaa 2000e, niin sen sisäiset kaiuttimet ovat usein samat 50 senttiä maksavat elementit muovikoteloissaan. Joissain televisioissa kaiuttimet osoittavat jopa taaksepäin, koska niiden tavoite on heijastaa ääntä seinän kautta kuulijalle. Lisäksi ääni on usein stereo. Tämä siksi, koska valmistajat haluavat katsojien sijoittavan kotiteattereihin ja kaiuttimiin.
Nykyaikana lähes kaikki ensi-illat tehdään joko 5.1, 7.1 tai Dolby Atmos muotoon. Muitakin formaatteja on, mutta vain näitä on mahdollista kuulla Suomessa. Stereo ja mono elokuvia ei ensi-illoissa juuri nähdä. Vaikka suurin osa saleja on 5.1 muotoisia (Atmos saleja on 2 ja 7.1kin vain kourallinen), on 6 kaiuttimen ero stereoon valtava. Siinä, missä stereossa ääni tulee kuvan molemmista reunoista tasaisesti, tuottaa 5.1 eri ääntä eri puolilta. Center kaiutin toistaa usein kaikki kuvasta tapahtuvat asiat, kuten dialogin ja näyttelijöiden toiminnan ja Surroundin äänet ympäröivät katsojan tämän takapuolelta ja sivuilta. Teattereissa oleva LFE taas toistaa matalia alle 120Hz ääniä, mutta vain niitä joita elokuvan tekijät haluavat katsojien kuulevan. Kotiteattereiden subwoofer taas toistaa kaikki äänet, jotka ovat alle 120Hz (taajuus toki on jakosuodin riippuvainen).
Kaiuttimet ovat taas parempilaatuiset ja useasti paremmassa balanssissa. Vain asiaan vihkiytyneimmät hifistit kalibroivat kaiuttimiensa äänenpainetason ja viivästykset oikein. Elokuvateatterissa nämä usein ovat paremmalla tolalla, joskaan eivät aina.
Elokuvateatteri ääni on myös se, mitä ohjaaja on halunnut ja tarkoittanut. DVD ja televisio miksaus on taas tästä usein pelkkä peilikuva.
3. Elokuvakokemus on jaettu kokemus. Muut katsojat vaikuttavat elokuvakokemukseen. Useasti häiritsevästi, mutta tämä ongelma on mielestäni ollut lähinnä Finnkinon teattereissa. Parhaimmillaan yleisön reaktiot nostavat omaa tunnelmaa. Mikään ei mielestäni ole niin hienoa, kun elokuva, joka ensimmäisestä kohtauksestaan hiljentää yleisön täysin. Elokuvassa mukana nauravat tai itkevät ihmiset nostavat omalta osaltaan elokuvan vaikuttavuutta.
4. Salissa voi keskittyä. Jos yleisö osaa käyttäytyä, salissa elokuvaan keskittyy pakosti paremmin kuin kotona. Kotona tielle tulevat usein naapurit, asuinkumppanit, puhelin ja muut häiriötekijät, joista teatterissa ei tarvitse kärsiä.
Kun olen elokuvista tuttujen kanssa keskustellut, niin jengi tuntuu repeävän kuin Britit konsanaan. Monet eivät voi sietää mussuttavia kanssakatsojia, mutta heitä ei häiritse mussutattava itse, telkkariin tunkeva valo, pieni ruutu ja hiljainen äänentaso. Miten te olette ratkaisseet asian ja oletteko huomanneet eroa elokuvien laadussa?
Konttori sinikylkee ja pronssia koteloon | |
Kankaalta, tai siis seinään maalatulta screeniltä katson himassa. Kuva on n. 120-tuumainen ja katseluetäisyys jotain 3-3,5 metriä. Kummasti alkoi leffojen katsominen kiinnostaa enemmän tykin hommaamisen jälkeen. Alle tonnilla sai jo ihan kelvollisen. Maaliin meni toki vähän kans mutta ihan jotain perus Tikkurilaa käytin. Äänentoisto on ihan puolitiessä, ei ole kuin etukaiutinpari. Katson leffat yleensä niin myöhään että naapureiden mieliksi kuulokkeilla. Saa paremmin puheestakin selvää kun ei tosiaan keskikaiutintakaan vielä ole.
No tiedäthän.. Tarkoitettu.. tiedäthän.. | |
Itte olen mennyt 10 vuotta niin, että joka toinen vehje on ollut videotykki ja joka toinen töllö. Viimeksi siirryin 92-tuumaisesta kankaasta 55-tuumaiseen telkkariin. Kummassakin vehkeessä plussat ja miinuksensa, mutta tuskin enää siirryn takaisin tykkiin. Isompi telsu sitten seuraavaksi.
Elokuvat tehdään isolle kankaalle, televisiosarjat telkkariin ja nettivideot mobiiliin. Toisin sanoen mitä pienempi ruutu, sitä nopeampi leikkaus- ja toimintatahti.
En kyllä tätä näkemystä ymmärrä lainkaan. Minusta nopeampaa leikkausta esiintyy nykyään nimenomaan toimintaleffoissa kuin TV-sarjoissa. Samalla tavalla kumpikin leikkaustyyli on muuttunut 70-luvulta tähän päivään hektisemmäksi. Enkä itse näe leikkaustyylin ja ruudun koon korreloivan millään tavalla keskenään.
Äänen toisto on huonompi.
Mulle leffateatterissa äänet on monesti olleet liian kovalla ja keskittyminen on herpaantunut sen vuoksi. Kotonani on 5.1-järjestelmä, mutta mulle oikeastaan takakaiuttimet on melko turhia, koska niitä niin harvoin hyvin hyödynnetään. Avaruusleffoissa kuulostaa hienolle kun alus suhisee ohi korvan vierestä, mutta todella harvoin esim. kauhuleffoissa hyödynnetään sitä että ääni tulisikin jostain oudosta kulmasta.
Suurimman osan leffoja katson monona ja stereona, niin kuin ne on alunperin elokuvateatterissakin esitetty.
Salissa voi keskittyä. Jos yleisö osaa käyttäytyä, salissa elokuvaan keskittyy pakosti paremmin kuin kotona.
Itse taas en osaa keskittyä leffateatterissa. Tykkään enimmäkseen kauhusta ja jännäreistä ja yksin kotona valot sammuksissa on ainut ja oikea vaihtoehto. Minkäänlaista jännitystä en saisi aikaan karkkipussia rapistelevien kanssaihmisten keskellä.
Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com | |
Elokuvateatteri on pitänyt harvinaisen hyvin pintansa, jos vertaa vaikka musan kuuntelun murrokseen uusien mahdollisuuksien kanssa - ei palio stereoita ostella koteihin. | |
Topikin aloittajalta haluisin kysyä, että katsotko vielä VHS:iä? | |
Yhtä hyviä ne leffat on semmoselta 24" töllöttimestä ku valkokankaalta. Valtaisa kangas kyllä tuo siisteyttä mutta kyllä leffan pitää toimia vaikka kännykän ruudulta katsottuna ja jos leffan hyvyys tulee isosta ruudusta, nii hörömplöö. Äänentoisto on sitten eri juttu.
Everybody loves somebody but nobody loves rumpali. |  Eos
28.06.2016 16:01:20 | |
|
Riippuu vähän elokuvasta. Minulle nuo on ajanvietettä ja koen merkittäviksi tekijöiksi käsikirjoituksen, näyttelyn sekä ohjauksen. Toki muutkin moisen tuotannon osa-alueet ovat merkitseviä, mutta se pääte/media/paikka josta minkä tahansa pätkän vahtaa tulee aivan häntäpäässä. Pienellä varauksella tietysti, itse kuitenkin katselen edelleenkin VHS:iä.
Vedän rajan näytön kokoon ja sen on oltava vähintään 30". | |
reaper666: Topikin aloittajalta haluisin kysyä, että katsotko vielä VHS:iä?
En ole enää vuosiin. 200 elokuvahistorian klassikkoa tosin odottaa myyntiä VHS:llä, mutta en oo vielä saanut niitä liikkeelle...
Konttori sinikylkee ja pronssia koteloon | |
bedlam: En kyllä tätä näkemystä ymmärrä lainkaan. Minusta nopeampaa leikkausta esiintyy nykyään nimenomaan toimintaleffoissa kuin TV-sarjoissa. Samalla tavalla kumpikin leikkaustyyli on muuttunut 70-luvulta tähän päivään hektisemmäksi. Enkä itse näe leikkaustyylin ja ruudun koon korreloivan millään tavalla keskenään
Kyllä se korreloi. Ihan perusjuttu. Matskua tuotetaan eri lailla telkkariin, kuin leffateatteriin. Leikkauksen nopeus ei välttämättä kerro koko totuutta, vaan nimenomaan toiminnan nopeus. Se taas, että vuosikymmenien aikana nopeus on muuttunut, niin ei liity tähän, mutta pitää kyllä paikkansa.
Mulle leffateatterissa äänet on monesti olleet liian kovalla ja keskittyminen on herpaantunut sen vuoksi. Kotonani on 5.1-järjestelmä, mutta mulle oikeastaan takakaiuttimet on melko turhia, koska niitä niin harvoin hyvin hyödynnetään. Avaruusleffoissa kuulostaa hienolle kun alus suhisee ohi korvan vierestä, mutta todella harvoin esim. kauhuleffoissa hyödynnetään sitä että ääni tulisikin jostain oudosta kulmasta.
Turhan usein jengi odottaa, että takakanavista pitäisi tulla jotain räjähdyksiä tai pieruja. Takana olevien kaiuttimien on tarkoitus syventää tilaa ja luoda immersiota - katsojan imeytymistä tarinaan. Usein sieltä kuuluu hieman liikenteen kohinaa tai muuta vastaavaa. Tämän hyöty on se, että tilat tuntuvat todellisemmilta ja katsoja on enemmän osana tapahtumia.
Suurimman osan leffoja katson monona ja stereona, niin kuin ne on alunperin elokuvateatterissakin esitetty.
Oldschool joo, mutta 5.1 on tehty jo 40 vuotta ja tätä ennen esim. Dolby Surroundia.
Konttori sinikylkee ja pronssia koteloon |  Oan
28.06.2016 18:33:22 | |
|
Informaatiokameli: Yhtä hyviä ne leffat on semmoselta 24" töllöttimestä ku valkokankaalta. Valtaisa kangas kyllä tuo siisteyttä mutta kyllä leffan pitää toimia vaikka kännykän ruudulta katsottuna ja jos leffan hyvyys tulee isosta ruudusta, nii hörömplöö. Äänentoisto on sitten eri juttu.
Miksi äänentoisto on jotenkin eri juttu, tai tärkeämpi? Elokuvan kantava ideahan on se että se on liikkuvaa kuvaa, eikö silloin nimenomaan tärkeimpiä komponentteja ole se miten kuva laitetaan katsottavaksi? Median puitteissa tällä on myös kautta aikain haettu rajoja ja upotettu teatterikokemus osaksi taidetta -- on aika paljon todella hyviä elokuvia joista sanotaan syystäkin että ne pitää katsoa teatterissa.
Kännykän ruudusta: https://www.youtube.com/watch?v=wKiIroiCvZ0
Ihmiselle kaikkein tärkein maailmassa on DÄGÄ. | |
Kapane: Kyllä se korreloi. Ihan perusjuttu. Matskua tuotetaan eri lailla telkkariin, kuin leffateatteriin. Leikkauksen nopeus ei välttämättä kerro koko totuutta, vaan nimenomaan toiminnan nopeus. Se taas, että vuosikymmenien aikana nopeus on muuttunut, niin ei liity tähän, mutta pitää kyllä paikkansa.
Onko tästä jotain dokumentaatioita olemassa? Olen katsonut sekä TV-ohjelmia, että leffoja 92" kankaalta 2,5 metrin päästä ja ei ole toiminnan nopeus missään kohtaa häirinnyt TV-ohjelmien kohdalla. Uudemmissa Bond-leffoissa kylläkin ja monissa muissa action- ja kauhuleffoissa. Eli jos tuo pitäisikin paikkaansa, niin mielipidekysymys kuka sitä edes huomaa.
Turhan usein jengi odottaa, että takakanavista pitäisi tulla jotain räjähdyksiä tai pieruja. Takana olevien kaiuttimien on tarkoitus syventää tilaa ja luoda immersiota - katsojan imeytymistä tarinaan. Usein sieltä kuuluu hieman liikenteen kohinaa tai muuta vastaavaa. Tämän hyöty on se, että tilat tuntuvat todellisemmilta ja katsoja on enemmän osana tapahtumia.
En toki odotakaan että takakanavat jatkuvasti paukkuisivat, mutta en ole kokenut niiden juurikaan lisäävän immersiota. Musiikki blu-raytkin tavallisesti kuulostavat huomattavasti paremmalta stereona ilman sitä yleisön kohinaa takakaiuttimista.
Oldschool joo, mutta 5.1 on tehty jo 40 vuotta ja tätä ennen esim. Dolby Surroundia.
En minä sitä epäilekään, mutta totesin vain että suurimmassa osassa mun henkilökohtaisia Blu-ray -ostoksia alkuperäinen ääni on joko mono tai stereo. Eikä se immersio niiden kanssa sen huonompi ole.
Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com | |
Bonham: Elokuvateatteri on pitänyt harvinaisen hyvin pintansa, jos vertaa vaikka musan kuuntelun murrokseen uusien mahdollisuuksien kanssa - ei palio stereoita ostella koteihin.
Tämä on ihmisten käyttäytymismuoto jota en tajua ollenkaan.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Ainakin elokuvat toimii hyvin 40' televisiossa. Tuossa aikaisemmin tulikin esille, että ohjaus, käsikirjoitus jne. Jos nuo eivät ole kunnossa niin sitten ihan sama, missä katsoo, sillä silloin jo näkemättä kakkaa niin sanotusti.
heh siis se ketrju silloin kun puitiin sitä poikaa oka aikoinaan oli ole vinnan siinöä kondo - haitaripartio | |
Riippuu leffasta. Esim. Kahvia & tupakkaa ei saa mitään lisäarvoa isosta kankaasta. | |
Informaatiokameli: Yhtä hyviä ne leffat on semmoselta 24" töllöttimestä ku valkokankaalta. Valtaisa kangas kyllä tuo siisteyttä mutta kyllä leffan pitää toimia vaikka kännykän ruudulta katsottuna ja jos leffan hyvyys tulee isosta ruudusta, nii hörömplöö. Äänentoisto on sitten eri juttu.
Samaa mieltä. | |
Informaatiokameli: Yhtä hyviä ne leffat on semmoselta 24" töllöttimestä ku valkokankaalta. Valtaisa kangas kyllä tuo siisteyttä mutta kyllä leffan pitää toimia vaikka kännykän ruudulta katsottuna ja jos leffan hyvyys tulee isosta ruudusta, nii hörömplöö. Äänentoisto on sitten eri juttu.
Eri mieltä.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." | |
carnation: Eri mieltä.
Näin on marjat. Esim. Ponterosa on huomattavasti parempi elokuva kankaalta katsottuna.
Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. | |
Vessajono: Näin on marjat. Esim. Ponterosa on huomattavasti parempi elokuva kankaalta katsottuna.
Ponterosa, tuo elokuvien äiti!
heh siis se ketrju silloin kun puitiin sitä poikaa oka aikoinaan oli ole vinnan siinöä kondo - haitaripartio | |
Kiimaiset Poliisit oli myös aivan toista maata 100 tuuman kankaalta.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." | |
Oan: Miksi äänentoisto on jotenkin eri juttu, tai tärkeämpi? Elokuvan kantava ideahan on se että se on liikkuvaa kuvaa, eikö silloin nimenomaan tärkeimpiä komponentteja ole se miten kuva laitetaan katsottavaksi? Median puitteissa tällä on myös kautta aikain haettu rajoja ja upotettu teatterikokemus osaksi taidetta -- on aika paljon todella hyviä elokuvia joista sanotaan syystäkin että ne pitää katsoa teatterissa.
Kännykän ruudusta: https://www.youtube.com/watch?v=wKiIroiCvZ0
Molemmat yhtä tärkeitä. Katso elokuva ilman kuvaa tai katso elokuva ilman ääniä. Pilalle se kokemus menee yhtäkaikki. Siksi molempiin panostaminen yhtäkaikki on hyvä.
Konttori sinikylkee ja pronssia koteloon | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
