Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Media ja viihde »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: TOP-5 kirjailijat
1
silhouette
13.09.2014 19:15:25 (muokattu 13.09.2014 20:31:16)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Koska itse luen kirjoja suhteellisen paljon ja mietin äsken itsekseni ketkä kirjailijat ovat minulle ne tärkeimmät kirjoittajat, niin samalla tuli mieleen, että olisi todella mukava tietää muusikoidennettiläisten kirjailijamieltymykset, eli jospa jokainen listaisin tähän ketjuun viisi henkilkohtaisesti tärkeintä kirjailijaa ja perustelisi valintojaan hieman. Nämä seuraavat viisi kirjailijaa ovat säväyttäneet ainakin minua.
 
1. Hermann Hesse.
 
Syy ja seuraus: Muistan kun eräs nainen suositteli minulle, että lukisin Hesseä ja ennen kuin toteutin hän toiveensa, niinn mulla ei ollut oikein mitään odotuksia, että millaista se Hesse sitten oikein olisi. No, aloitin lukemaan Arosutta ja naps: kirja veti heti alusta puoleensa ja kovasti. Ja, en tässä väitä todellakaan, että ymmärtäsin Arosuden sanomaan tai muutenkaan mitä Hessen motiivit ovat olleet, mutta silti sitä ensimmäistä kertaa lukiessa sain ainakin pieniä oivalluksia tarinasta kirjan takana ja ymmräsin, että nyt olen jonkin asian äärellä joka tulisi muutamaan minua ja elämääni suuresti. Ja, arosuden jälkeen luin Hesseltä "Siddharthan" sekä "Narkissos ja Kultasuun" ja taas olin aivan myyty. Hessen tapa käsitellä monenlaisia ihmiskohtalaoita ja epäonnisia poikkeusyksilöitä valloitti ainakin minun sydämen. Ja, noiden kolmen kirjan jälkeen luin kaiken mitä hän on kirjoittanut. Ja, sillä tiellä olen edelleenkin ja vaikka en tosiaan edelleenkään väitä ymmärtäväni Hesseä mitenkään erikoisen hyvin, niin silti hän on edelleen tänäkin päivänä listan ensimmäinen ja syystäkin.
 
2. Douglas Adams
 
Syy ja seuraus: Douglas Adamsin Linnunrata-trilogia on mielestäni aivan hervoton tapaus ja mielikuvituksen lennon suuri huippentuma. Ja, kun yksi hyvä kaverini suositteli minulle kyseistä kirjaa ja luettuni sen tajusin mitä haluan tehdä elämässäni: kirjoittaa jotain vastaavaa huumorinlentoa ja yhtä myönteisellä ja positiivisella otteella ja tavalla. Eli, nyt tänä päivänä kun tosiaan kirjoitan omia tarinoitani, niin olen kiitollisuuden velassa paljolti tuolle ystävälleni joka kirjaa minulle suositteli, sekä tietenkin itse Douglas Adamsille. Niin suuren vaikutuksen hän minuun teki. Ja, on todella suuri harmi, että mies kuoli niin aikaisin ja nuorena, koska jos hän kirjoittaisi vielä tänä päivänä, niin meillä - hänen faneillaan - voisi olla taas uutta uskomatonta luettavaa. On yksinkertaisesit mahtavaa, että elämäntarkoitus on 42!
 
3. John Irving
 
Syy ja seuraus: Heti alkuun täytyy tunnustaa, että vaikka dikkailen Irvingiä niin suunnattomasti, niin en ole lukenut häneltä kuin vain yhden kirjan eli tiiliskivimäisen teoksen "Oman elämänsä sankarin". No, siitä huolimatta tuo yksi kirja on myös yksi parhaimpia mitä olen koskaan lukenut: Irving kirjoittaa erittäin uskottavia ihmishahmoja ja kohtaloita joilla on erittäin uskottava ja eloisa elämä. Hän siis saa kirjan henkilöt todella elämään ja toimimaan ja huumoriakin unohtamatta luo kirjassaan kokonaisia elämänkertoja suurella myötätunnolla. Ja, myötötunto onkin aika pitkälle se mikroskooppi millä Irving kirjoittaamaansa näyttää kuljettavan ja tarkastelevan.
 
4. Stephen King.
 
Syy ja seuraus: Stephen Kingistä sanotaan ilmeisesti, että hänen kirjoistaan joko tykkää tai ei. Että välimaastoja ei ole. No, minä olen erimieltä: mielestäni parhaimmillaan King kirjoittaa erittäin hyviä tarinoita ja vaikkakin kauhua, niin samalla erittäin suurella sydämellä. Ja, jos Kingsistä pitää etsimällä etsiä vikoja, niin jonkinlainen jaarittelua voisi olla sellainen mihin mies liian usein sortuu - vaikka toisaalta - kuulun niihin Kingin lukijoihin, jotka tykkäävät hyvin ja tarkasti selitetyistä tarinoista. Ja, vielä sen verran Kingistä, että luettuani ensimmäisen kirjan häneltä (se taisi olla novellikokoelma "Maantie virus matkalla pohjoiseen" niin minussa syttyi myös halu kirjoittaa omia tarinoita. Siitäkin huolimatta ettei kauhu ole mun suosikki genre kirjallisuudessa.
 
5. Iain Banks
 
Syy ja seuraus: Aloittaessani tätä aihetta tiesin, että viimeiselle sijalle TOP-5:ssa tulisi joko Paul Auster taiko Iain Banks ja pitkään pohdittuani Banks voitti kilpailun - vaikkakin vaan niukasti. Ja, eniten syy siihen on hänen kirjoittama kulttuuri-sarja sekä itsenäinen teos "Kävelyä Lasilla". Ja vaikka Kävelyä Lasille ei varmaan monenkaan mielestä ole mikään kirjallinen huippusaavutus, niin muhun se teki ison vaikutuksen silloin kuin kauniina kesäpäivinä luin sen. Limittäinen tarina skitsofreniaa sairastavasta miehestä ja hänen seikkaulluistaan nykypäivän Lontoossa oli todella mielenkiintoista ja antoisaa luettavaa. Ja, samoin on toki Banksin Kulttuuri-sarjan kanssa. Hedonistisen ihanneyhteiskunnan taistelut "pahiksia" vastaan ovat nykyisen avaruusoopperan tärkeimpiä perusteoksia jotka ovat muokanneet 80-luvulta lähtien tieteiskirjallisuuden standardeja.
 
Aina voi yrittää.
Wolfgang
14.09.2014 09:16:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aloittajalla on jännä taipumus tarpeettomasti viljellä niin-sanaa sivulauseen alussa.
 
Ei miulla muuta. Sen kun korjaa, (niin) teksti on heti miellyttävämpää luettavaa.
 
Sori, että offtopicoin. Uskon, että tästä tulee ihan hyvä ketju. Itse vähän turhan heikosti kirjoja lueskelen.
 
"Lukee mun luku taidolla, että yleinen keskustele eli saa puhua ihan mistä huvittaa" -Janizio
LamaAjanElvis
14.09.2014 10:10:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On aika helvetin vaikea laitella järjestykseen. Cervantes on viihdyttävä, mut se Quiote on sen ainoa joka on liikkeellä ja sekin on käännös. Tolkien teki hyvän tarinan (edelleenkin kesken). Jopa Harry Potterissa oli kiinnostava tarina, mut Stephen King tutustuttaa parhaiten kirjan henkilöihin ja siihen miksi kukakin on mitä.
 
Sormet lähtee saundista. "So I say live and let live. That's my motto: Live and let live. Anyone who can't go along with that, take 'em outside and shoot the motherfucker. It's a simple philosophy, but it's always worked in our family." -George Carlin
Wild String Of Voodoo Strat
14.09.2014 13:31:02
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kai tähän voisi itsekin pitkäaikaisena ja intohimoisena sekä neuroottisena bibliofiilinä pistää tähän viisi suosikkia. Järjestys on vapaa.
 
Herman Hesse
Kun nyt sellainen sattuma pääsi tässä käymään, että ketjun aloittajan ensimmäinen valinta oli Hesse, ja itsellekin kyseinen kirjailija on ollut - ja on yhä - erittäin tärkeä taiteilija, niin pistänpä hänet itsekin tämän oman listauksen ensimmäiseksi. Siihen on myös erittäin painava syy. Olin pitkään niin sanottu "huono lukija", eli minulla oli suuria ambitioita lukea kirjoja varsinkin kesälomilla mökillä. Aina tuli se yksi kirja mukaan otettua ja aloitettua, mutta harvoin sitä sain loppuun luettua. Tietyistä syistä loppuun asti luettuja kirjoja olivat muun muassa Taru Sormusten Herrasta ja neljä ensimmäistä Harry Potteria. Yksi kesä sitten sattui kodin kirjahyllystä tarttumaan jostain syystä mukaan Lasihelmipeli, ja sen vuoden mökkireissu meninkin sitten nenä kirjassa kiinni. Lasihelmipelin kirjallinen tyyli, miljöö ja eritoten teemat kiehtoivat silloista teini-ikäistä lukijaansa. Syvällinen humanismi, itsensä ja oman henkisyydensä etsintä ja itämaiset aiheet muun ohessa saivat minusta sellaisen otteen, että ahmin kirjan todella pikaista vauhtia. Kirjan loppuun saadessani olin liikuttunut ja lumoutunut. Ajattelin, että jos yksi kirja saa minussa tällaisia tuntemuksia ja elämyksiä aikaan, on maailmassa pakko olla enemmäkin tällaisia kirjoja. Siitä alkoikin loputon intohimoni kirjoihin ja lukemiseen. Hesseltä olen tietty lukenut paljon muutakin, ja kirjat ovat poikkeuksetta olleet mitä mainioimpia ja omaa maailman- ja elämänkatsomusta avartavia kokemuksia.
 
Orhan Pamuk
Jos Herman Hesse aloitti oman rakkautteni kirjoja ja lukemista kohtaan, on Orhan Pamuk muistuttanut minua siitä kaikkien näiden vuosien jälkeen ennennäkemättöllä tavalla. Pamukin kirjoja lukiessani en koe lukevani ainoastaan parasta ja jännittävintä nykykirjallisuutta, mutta jakavani Pamukin kanssa erittäin syvällisen ja harmonisen yhteisymmärryksen lukemisen tärkeydestä, nautinnollisuudesta ja sen parhaillaan tarjoamasta täydellisestä eskapismista. Pamuk ei ainoastaan ole teknisesti kiistaton mestari, mutta hänen kirjoissaan on uskomattoman kaunista herkkyyttä, yksinäisyyttä, melankoliaa, koskettavuutta ja syvällisyyttä. Nautin myös suunnattomasti Pamukin yksityiskohtien lähes neuroottisesta tarkkailusta sekä itä-länsi-problematiikasta Turkissa. Pamuk on yksi harvoista kirjailijoista, jotka ovat saaneet minut vakavasti harkitsemaan itsekin kirjoittamista.
 
Gabriel Garcia Marquez
Tämä on toinen kirjailija, joka on ollut mukana omassa elämässä pitkään; oma ukkini luki ensimmäisenä Sadan vuoden yksinäisyyden, jonka jälkeen hän antoi tämän äidilleni, joka oli synnytyssairaalassa minun syntymäni jälkeen. Äitini myöhemmin luki saman kirjan minulle ääneen ollessani lapsi, ja muistan kuinka tuo kirja tuntui jo silloin joltain ihan muulta - joltain kiehtovalta. Myöhemmin päästyäni lopulta itsekin lukemisen makuun luin Sadan vuoden yksinäisyyden läpi, ja muistan itkeneeni moneen kertaan. Tästä innostuneena hankin koko Marquezin tuotannon omaan kirjahyllyyni ja luin sen läpi kronologisessa järjestyksessä yhden kesän aikana. Varmasti kaikki Marquezin tuotantoa tuntevat ovat samaa mieltä siitä, että tämän maaginen realismi on täysin omaleimaista ja yksi kiehtovimmista puolista hänen teoksiaan. Tuon lisäksi Marquezin tuotannossa minua ovat vetäneet puoleensa tämän koskettavat ja usein melankoliset kuvaukset ihmiskohtaloista, suvuista ja rakkaudesta.
 
Albert Camus
Mitäpä sanoa Camusta? Mietin tovin hänen mukaansa ottoa tähän listaan, koska hänen tuotantonsa jäi huomattavasti vähäisemmäksi kuin yllämainittujen kirjailijoiden. Kuitenkin jokin hänen kirjoissaan ja erityisesti niistä läpi tulevasta ajatusmaailmasta on aina vetänyt minua puoleensa. Hänen absurdeissa hahmoissaan, tilanteissaan ja tarinoissaan on jotain todella kiehtovaa, mutta toisin kuin Kafkan tai Sartren tuotannossa, Camun kirjoissa paistaa läpi aina tietty inhimillisyys. Siitä on pitkä aika - liian pitkä - kun olen viimeksi lukenut Camu'ta, joten en löydä tällä hetkellä hänestä tämän enempää sanottavaa.
 
Umberto Eco
Samoin kuin Marquez, on myös Eco ollut tärkeä osa lapsuuttani, koska äiti on lukenut minulle myös Ruusun nimen ja Focaultin heilurin ääneen lapsena. Noiden kirjojen lumous ei ole koskaan hälvennyt. Minulle Eco edustaa parhaimpia jännityskirjailijoita, joka on teknisesti käsittämättömän pätevä puhumattakaan tämän loputtomalta tuntuvasta asiantuntemuksestaan omien kirjojensa aihealueista. Econ käsittelemä historia ja sen esoteeriset alueet ja mysteerit ovat aina kiehtoneet minua. Vaikka tiedän näiden kirjojen loppuratkaisut ulkoa, voin täysin ongelmatta lukea näitä kirjoja loputtomia kertoja. Aina kun joku puhuu Dan Brownin mainioudesta, tekisi mieleni läpsäistä häntä naamalle ja pistää tälle Ruusun nimi tai Focaultin heiluri käteen.
 
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals
varpio
14.09.2014 14:11:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Parhaita on Kari Hotakainen, Jari Tervo, Markus Kajo ja Tuomas Kyrö. Viidettä en oikein osaa valita, ehkä Miika Nousiainen sitten kun saa kirjoitettua enemmän. Tai joku ikivanha pakinoitsija kuten Olli tai Origo.
 
Syy: taitava kielellä leikittely ja tahallinen kieliopin rikkominen on aina hauskaa, ja osaamistani kielistä näihin soveltuu mielestäni parhaiten suomi, ja mainitut kirjailijat ovat mielestäni tässä taitavimpia. Myös lapsellisen ja typerän huumorin yhdistäminen älykkäämpään ilahduttaa.
 
silhouette
14.09.2014 14:31:48 (muokattu 14.09.2014 14:45:41)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Wild String Of Voodoo Strat:
 
Orhan Pamuk
Jos Herman Hesse aloitti oman rakkautteni kirjoja ja lukemista kohtaan, on Orhan Pamuk muistuttanut minua siitä kaikkien näiden vuosien jälkeen ennennäkemättöllä tavalla. Pamukin kirjoja lukiessani en koe lukevani ainoastaan parasta ja jännittävintä nykykirjallisuutta, mutta jakavani Pamukin kanssa erittäin syvällisen ja harmonisen yhteisymmärryksen lukemisen tärkeydestä, nautinnollisuudesta ja sen parhaillaan tarjoamasta täydellisestä eskapismista. Pamuk ei ainoastaan ole teknisesti kiistaton mestari, mutta hänen kirjoissaan on uskomattoman kaunista herkkyyttä, yksinäisyyttä, melankoliaa, koskettavuutta ja syvällisyyttä. Nautin myös suunnattomasti Pamukin yksityiskohtien lähes neuroottisesta tarkkailusta sekä itä-länsi-problematiikasta Turkissa. Pamuk on yksi harvoista kirjailijoista, jotka ovat saaneet minut vakavasti harkitsemaan itsekin kirjoittamista.

 
Minä olen lukenut Pamukilta vain kirjan "Istanbul" ja olen kyllä aika pitkälle samaa mieltä sun kanssa, että Pamukin kirjat ovat aika nautinnollista luettavaa yksityiskohtineen vaikkakin joku voisi ehkä pitää ainakin "Istanbulia" hieman tylsänä kirjana. Ja kirjoissa on kyllä mainitsemaasi herkkyyttä ja kauneutta. Ei ole mies turhaan saanut Nobelin-palkintoa.
 
Wild String Of Voodoo Strat:
 
Gabriel Garcia Marquez
Tämä on toinen kirjailija, joka on ollut mukana omassa elämässä pitkään; oma ukkini luki ensimmäisenä Sadan vuoden yksinäisyyden, jonka jälkeen hän antoi tämän äidilleni, joka oli synnytyssairaalassa minun syntymäni jälkeen. Äitini myöhemmin luki saman kirjan minulle ääneen ollessani lapsi, ja muistan kuinka tuo kirja tuntui jo silloin joltain ihan muulta - joltain kiehtovalta. Myöhemmin päästyäni lopulta itsekin lukemisen makuun luin Sadan vuoden yksinäisyyden läpi, ja muistan itkeneeni moneen kertaan. Tästä innostuneena hankin koko Marquezin tuotannon omaan kirjahyllyyni ja luin sen läpi kronologisessa järjestyksessä yhden kesän aikana. Varmasti kaikki Marquezin tuotantoa tuntevat ovat samaa mieltä siitä, että tämän maaginen realismi on täysin omaleimaista ja yksi kiehtovimmista puolista hänen teoksiaan. Tuon lisäksi Marquezin tuotannossa minua ovat vetäneet puoleensa tämän koskettavat ja usein melankoliset kuvaukset ihmiskohtaloista, suvuista ja rakkaudesta.

 
Samoin on Marquezin kanssa, eli häneltäkin olen lukenut vain yhden kirjan ja se oli juuri tuo hänen pääteoksensa "Sadan vuoden yksinäisyys". Ja, mitäpä siitä voi sanoa, hieno kirja ja teki minuun syvän vaikutuksen kaikessa absudisuudessaan ja maagisessa realisimissaan jonka edelläkävijä ja luoja Marquez tosiaan taitaa olla.
 
Wild String Of Voodoo Strat:
 
Albert Camus
Mitäpä sanoa Camusta? Mietin tovin hänen mukaansa ottoa tähän listaan, koska hänen tuotantonsa jäi huomattavasti vähäisemmäksi kuin yllämainittujen kirjailijoiden. Kuitenkin jokin hänen kirjoissaan ja erityisesti niistä läpi tulevasta ajatusmaailmasta on aina vetänyt minua puoleensa. Hänen absurdeissa hahmoissaan, tilanteissaan ja tarinoissaan on jotain todella kiehtovaa, mutta toisin kuin Kafkan tai Sartren tuotannossa, Camun kirjoissa paistaa läpi aina tietty inhimillisyys. Siitä on pitkä aika - liian pitkä - kun olen viimeksi lukenut Camu'ta, joten en löydä tällä hetkellä hänestä tämän enempää sanottavaa.

 
Ja, taas sama juttu, Camukselta olen lukenut vain "Sivullisen" ja se oli mielestäni aika tylsä ja kaikin puolin turhaan ylistetty kirja. Tosin tuskattoman sen lukemista teki se, että ko. kirja oli onneksi suhteellisen lyhyt teos.
 
Wild String Of Voodoo Strat:
 
Umberto Eco
Samoin kuin Marquez, on myös Eco ollut tärkeä osa lapsuuttani, koska äiti on lukenut minulle myös Ruusun nimen ja Focaultin heilurin ääneen lapsena. Noiden kirjojen lumous ei ole koskaan hälvennyt. Minulle Eco edustaa parhaimpia jännityskirjailijoita, joka on teknisesti käsittämättömän pätevä puhumattakaan tämän loputtomalta tuntuvasta asiantuntemuksestaan omien kirjojensa aihealueista. Econ käsittelemä historia ja sen esoteeriset alueet ja mysteerit ovat aina kiehtoneet minua. Vaikka tiedän näiden kirjojen loppuratkaisut ulkoa, voin täysin ongelmatta lukea näitä kirjoja loputtomia kertoja. Aina kun joku puhuu Dan Brownin mainioudesta, tekisi mieleni läpsäistä häntä naamalle ja pistää tälle Ruusun nimi tai Focaultin heiluri käteen.

 
Umbertoa en ole lukenut ollenkaan vaikka monta kertaa olen pyöritellyt divareissa hänen kirjojaan käsissäni. No, ehkä joskus. =)
 
Aina voi yrittää.
Wild String Of Voodoo Strat
14.09.2014 15:12:51
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

silhouette: Minä olen lukenut Pamukilta vain kirjan "Istanbul".
 
Minulle ehdottomasti paras Pamukin teoksista on Musta kirja, joka on myös toisaalta hänen vaativin teos myös. Tietysti maltillinen lukija osaa syventyä kirjan maailmaan ja löytää sieltä Pamukin nerouden.
 
Samoin on Marquezin kanssa, eli häneltäkin olen lukenut vain yhden kirjan ja se oli juuri tuo hänen pääteoksensa "Sadan vuoden yksinäisyys".
 
Marquezilta suosittelen myös Rakkautta koleran aikaan.
 
Ja, taas sama juttu, Camukselta olen lukenut vain "Sivullisen" ja se oli mielestäni aika tylsä ja kaikin puolin turhaan ylistetty kirja. Tosin tuskattoman sen lukemista teki se, että ko. kirja oli onneksi suhteellisen lyhyt teos.
 
Vaikka Sivullista pidetäänkin Camu'n pääteoksena, minuun suurimman vaikutuksen on tehnyt Putoaminen aiheeltaan, sen käsittelyllään ja kirjallisella tyylillään.
 
Umbertoa en ole lukenut ollenkaan vaikka monta kertaa olen pyöritellyt divareissa hänen kirjojaan käsissäni. No, ehkä joskus. =)
 
Ecolta vaan esikoisteos Ruusun nimi haltuun. Joidenkin mielestä ehkä raskas teos, mutta minusta erinomaista iltalukemista ja malliesimerkki kirjasta, joka voi olla "syvällinen" mutta samalla myös todella viihdyttävä.
 
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals
silhouette
14.09.2014 16:02:42 (muokattu 14.09.2014 16:16:09)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Wild String Of Voodoo Strat: Minulle ehdottomasti paras Pamukin teoksista on Musta kirja, joka on myös toisaalta hänen vaativin teos myös. Tietysti maltillinen lukija osaa syventyä kirjan maailmaan ja löytää sieltä Pamukin nerouden.
 
En tiedä olenko kovin maltillinen lukija ja en ole myöskään koskaan kuullut Pamukin kirjasta Musta kirja, mutta lupaan yrittää tutustua siihen. Myös sen takia, että Istanbul oli niin positiivinen yllätys ja mielestäni tosiaan hieno kirja, kun ostin sen vähän aikaa sitten hazardina Suomalaisesta.
 
Wild String Of Voodoo Strat:Marquezilta suosittelen myös Rakkautta koleran aikaan.
 
"Rakkautta Koleran Aikaan" olen nähnyt elokuvana ja se oli kyllä erittäin koskettava ja kaikin puolin kaunis taide-elokuva. En kyllä tiedä, että katsooko kyseisiä elokuvia tai lukeeko tällaista kirjallisuutta paljonkaan miehet, mutta itse tykkäsin tosiaan kovasti ja tykkään muutenkin draama-genrestä vaikka se voikin tosiaan olla aika poikkeavaa.
 
Wild String Of Voodoo Strat:Ecolta vaan esikoisteos Ruusun nimi haltuun. Joidenkin mielestä ehkä raskas teos, mutta minusta erinomaista iltalukemista ja malliesimerkki kirjasta, joka voi olla "syvällinen" mutta samalla myös todella viihdyttävä.
 
Kiitos tästäkin vinkistä, otetaanpa nimi haltuun! =)
 
Suosittelen sinulle myös tuota aloitusviestissä mainitsemaani John Irvingiä, vaikutat vaan kaverilta joka voisi tykätä hänen kirjoistaan. Mulla on nyt menossa englanninkielellä hänen kirja "In One Person" ja se on ollut tähän asti aivan loistava =)
 
Aina voi yrittää.
daredevil
14.09.2014 16:05:49 (muokattu 14.09.2014 16:12:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joskus nuorempana lueskelin vähän enemmän kirjallisuutta. Science fiction kiinnosti ja olen lukenut Douglas Adamsin Linnunrata kirjat, mutta enpä niistä paljoakaan muista.. Sanoisin kuiteinkin että nämä ovat hivenen yliarvostettuja, tai ei ainakaan kirjat tehneet minuun niin valtavaa vaikutusta. Luin myös jonkun verran Asimovia (esim. Säätiö-trilogia). Herran kirjat ovat hyviä, kannattaa tsekata. Tietty J.R.R. Tolkien pitää mainita, kirjat Hobitti, Taru sormusten herrasta-trilogia, Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja... kunnon roolipelimatskua ;).
Viime aikoina olen lukenut Sven Hasselin romaaneja Tuomittujen Legioonasta eteenpäin ja ovat kyllä ihan viihdyttävää iltalukemista..
 
Neljä kanavaa riittää musiikin tekemiseen
Meursault
14.09.2014 18:19:25
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Loistavia kirjailijoita täällä onkin jo mainittu! Lisäisin vielä ainakin Fjodor Dostojevskin, ehkäpä Sartren myös näihin. Albert Camus'n teoksista Rutto ja Putoaminen on mulle ne kovimmat, upeita teoksia nähkääs.
 
silhouette
14.09.2014 18:28:49 (muokattu 14.09.2014 18:31:13)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Meursault: Loistavia kirjailijoita täällä onkin jo mainittu! Lisäisin vielä ainakin Fjodor Dostojevskin, ehkäpä Sartren myös näihin. Albert Camus'n teoksista Rutto ja Putoaminen on mulle ne kovimmat, upeita teoksia nähkääs.
 
Dostojevski on kyllä aika ehdoton kun puhutaan huippuluokan kirjailijoista. Ja, minun ukki taitaa omistaa suomenkielellä koko Dostojevskin tuotannon ja sieltä olen lukenut Rikos ja Rangaistuksen ja se oli erittäin rankka teos, mutta silti hyvä. Siinä oli kyllä kuvattu aika hyvin sitä, mitä ja miten raadollista ja raakaakin ihmisen elämä voi olla pahimmillaan. Täytyy varmaan koittaa lukea jossain vaiheessa lisää Dostojeskia, Rikos ja rangaistus on ainakin mun mielestä ansainnut ns. klassikkomaineensa, toisin kuin jotkut muut ns. klassikot.
 
Sartrelle kanssa pisteet, "Inhon" luin joskus aikoja sitten ja siitä on jäänyt ihan hyviä muistikuvia.
 
Aina voi yrittää.
LamaAjanElvis
15.09.2014 07:41:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Science fictionin saralta on vielä raamattu lukematta. Olen sitä kuitenkin tapaillut aina kun pitää torjua joku joka ottaa sen todesta.
 
Sormet lähtee saundista. "So I say live and let live. That's my motto: Live and let live. Anyone who can't go along with that, take 'em outside and shoot the motherfucker. It's a simple philosophy, but it's always worked in our family." -George Carlin
Wild String Of Voodoo Strat
15.09.2014 09:10:01
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

silhouette: Suosittelen sinulle myös tuota aloitusviestissä mainitsemaani John Irvingiä, vaikutat vaan kaverilta joka voisi tykätä hänen kirjoistaan. Mulla on nyt menossa englanninkielellä hänen kirja "In One Person" ja se on ollut tähän asti aivan loistava =)
 
Irvingiltä olen lukenut Kaikki isäni hotellit ja Sirkuksen pojan, joista molemmista tykkäsin kyllä kovasti. Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari tietty pitäisi saada myös näistä klassikoista luettua. Irvingin tarinoissa viehättää niiden, erittäin häilyvää termiä käyttääkseni, elämänmakuisuus. Kaikki miehen kirjoja lukeneet ehkä tietävät, mitä tarkoitan.
 
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals
silhouette
15.09.2014 12:11:32
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Wild String Of Voodoo Strat: Irvingiltä olen lukenut Kaikki isäni hotellit ja Sirkuksen pojan, joista molemmista tykkäsin kyllä kovasti. Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari tietty pitäisi saada myös näistä klassikoista luettua. Irvingin tarinoissa viehättää niiden, erittäin häilyvää termiä käyttääkseni, elämänmakuisuus. Kaikki miehen kirjoja lukeneet ehkä tietävät, mitä tarkoitan.
 
Tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla "elämänmakuisuudella" ja minusta se on itse asiassa aika loistava ja hyvä termi kuvaamaan Irvingin kirjoja. Mies kun kirjoittaa loppujen lopuksi aika tavallisista ja arkisista tapahtumista, paikoista ja ihmisistä, mutta huumorilla joka tekee ja saa noihin arkisiin asioihin erikoisen sävyn, jonkilaisen taikaisan tunnelman.
 
Aina voi yrittää.
Sergei Fallinen
19.09.2014 10:04:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämän hetken fiiliksellä:
 
Fjodor Dostojevski
 
Perusteluja tullutkin jo. Kirjasuositus Karamazovin veljekset. Uskonnollinen tutkielma, murhamysteeri, oikeussalidraama ja vaikka mitä samoissa kansissa.
 

 
Yukio Mishima
 
Alun perin kiinnostuin miehestä ristiriitaisen persoonansa, elämäntarinansa ja samurai-itsemurhan vuoksi, mutta kirjalliset ansiot tekivät myös vaikutuksen heti ensimmäisestä lukemastani sivusta lähtien. Vaikken japanilaisista tiedäkään yhtään mitään niin jotenkin tuntuu, että sellainen tietty sielunmaailma kiteytyy loistavasti juurikin hänen teoksissaan. Niissä on kuitenkin yleensä myös se yhteiskunnallinen puolensa ja sikäli ne toimivat aina useammalla tasolla. Kirjasuositus Kultainen Temppeli. Henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kasvutarina nuoresta ylioppilaasta, jolle kuuluisa rakennus muodostuu pakkomielteeksi ja keinoksi käsitellä sisäisiä ristiriitoja.
 
Jose Saramago
 
Nämä ovat sellaisia kirjoja, joiden voi kuvitella kestävän aikaa. Jaaritteleva kirjoitustyyli kuivine viisasteluineen ja puujalkavitseineen tuo vaikutelman vanhasta jorisevasta vaarista, mutta toisaalta eikö inhimillinen viisaus ja sivistys paljolti ole juurikin sitä yhdentekevää jorinaa jonka keskeltä sitten timantit erottuvat kiiltäen. Silti tai ehkä siksi juuri näihin kirjoihin kätkeytyy valtava määrä sisältöä ja tuotantokin on hyvin laaja ja monipuolinen. Kirjasuositus Kertomus sokeista, jossa maailman valtaa sokeutta aiheuttava sairaus, joka tuhoaa hetkessä kaikki yhteiskunnalliset rakenteet. Ainoastaan yksi ihminen jää näkemään kaiken pahan, johon sokeasti toikkaroivat syyllistyvät selviytyäkseen.
 
Gunter Grass
 
Äärimmäisen mielikuvituksellista ja älykästä kirjallisuutta, etenkin vaikutuksen tekee Grassin taito väsätä kokonaisia pitkiä ja koskettavia romaaneja täysin arkisten ja banaalien aiheiden ympärille ja muodostaa niiden välille yhteyksiä, jotka vaikuttavat aluksi täysin päättömiltä, mutta jotka Grassin käsittelyn jälkeen muuttuvat täysin ilmeisiksi. Hyvin vaikea selittää. Esimerkiksi kirjasuositus Kissa ja Hiiri, jossa pätemisenhaluinen nuori Mahlke haluaa piilottaa valtavan aataminomenansa rautaristin taakse ja lähtee siksi sotimaan.
 
Julio Cortazar
 
Toinen vaihtoehto oli Jorge Luis Borges, joka lienee myös ainoa, jonka tuotantoon tämä argentiinalainen on mahdollista rinnastaa. Paikoitellen aivan käsittämättömän absurdia kirjallisuutta. Pääosin novellikirjailija, mutta kirjasuositus Ruutuhyppelyä on romaani nuorista tyhjää toimittavista älyköistä pariisissa ja argentiinassa. Jazz soi, mate virtaa, ja vaikka ei ole edes ruokaan rahaa, viisasteluun ja ylimielisyyteen löytyy aina hyvä syy.
 
vain taito on rajana
sahkuifk
19.09.2014 14:30:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Charles Bukowski: Kirjoittaa elämästä jollaista moni haluaisi elää mutta harva pystyisi.
 
Hemingway. Kadehdittavan paljon kokenut, MIES!
 
...
 
Silloin pitää puskee kun reikä on ruskee.
Bullitt
21.09.2014 05:44:25 (muokattu 21.09.2014 05:48:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikea, mutta mielenkiintoinen kysymys. Ainakin jos pitää järkeviä perusteluja keksiä. Mutta yritetään. Seuraava viisikko on mielivaltaisessa järjestyksessä ja saattaisi ainakin osittain olla erikin jonain toisena päivänä.
 
Hunter S. Thompson
 
Journalisti/kirjailija, ainutlaatuisella tavalla oman hulluutensa luomisvoimaksi valjastanut kirjailija. Rikasta ja hauskaa tekstiä omalla uniikilla tyylillään, sisältäen kuitenkin varsin syvällisiä havaintoja ja paljon faktaa ja tietoa. Eli toimittajaksi rankkaa "rokkarin" elämää, jollaista moni ainakin joskus varmasti haaveilee elävänsä, mutta joka tosiasiassa sopii hyvin harvalle, eikä varmasti toteutunut Thompsoninkaan kohdalla jälkiä jättämättä. Kirjasuosituksia voisivat olla ainakin Helvetin Enkelit, 60-luvun lopulla julkaistu kuvaus Helvetin enkeleistä perustuen Thompsonin puolentoista vuoden aikana hankittuihin kokemuksiin elämästään enkeleiden keskellä. Toinen suositeltava teos on pääosin 50-70 lehtijutuista kasattu Suuri Hainmetsästys, joka antaa varsin pätevän kuvan ajan ilmiöistä Yhdysvalloissa aina hippiliikkeestä Nixoniin.
 
Mika Waltari
 
Omasta mielestäni merkittävin ja paras suomalainen kirjailija. Suurimmaksi valtiksi laskisin Waltarin monipuolisuuden niin tyyleissä kuin tarinoiden aiheissa. Waltari osasi käsitellä ymmärtäväisesti, uskottavasti ja suurella luontevuudella niin kansan köyhien osien arkista elämää kuin kuninkaallisten ja muiden rikkaiden hoveja ja seurapiirejä. Tyyleistä taas löytyy kaikkea hersyvään huumoriin, herkullisiin rikostarinoihin, historiallisiin eepoksiin ja vakavahenkisiin rakkaustarinoihin ja kaikkea näiden väliltä. Myös käyttämänsä kieli on sujuvaa mutta täsmällistä ja muutenkin mukavaa luettavaa. Kirjasuosituksina vaikkapa Komisario Palmut, erinäiset pienoisromaanit kuten vaikkapa Vieras mies tuli taloon ja mielenkiintoisena aikalaiskuvauksena toimiva runoteos Valtatiet.
 
Cormac McCarthy
 
McCarthy osaa kirjoittaa ainutlaatuisella tavalla tekstiä joka on samaan aikaan täsmällistä ja kuvailevaa sekä tietyllä tapaa korutonta, mutta myös yhtäaikaa jopa runollista ja kaunista. Kirjojen teemat ovat yleensä synkkiä tapahtumien perustuessa toisinaan osittain tositapahtumiin. McCarthy on hyvä tunnelmanluoja, ja kirjojaan lukiessaan pääseekin harvinaisen hyvin mukaan tapahtumapaikoille eri aikakausiin. McCarthy onkin palkittu muun muassa Pulitzerilla ja on usein nostettu jopa merkittävimpien amerikkalaisten nykykirjailijoiden joukkoon. McCarthyn teosten pohjalta on tehty myös elokuvia, kuten Menetetty maa (No Country for Old Men) sekä Tie (The Road). Suositeltavaa lukemista edellämainitut teokset ja ainakin Matka toiseen maailmaan.
 
J.R.R. Tolkien
 
Tolkien on yksi pitkäaikaisista suosikeistani, vaikken fantasiasta juuri muuten välitäkkään. Tolkien on seikkailujen mestari, niin Taru sormusten herrassa kuin Hobitissakin hän onnistuu keittämään kokoon varsin mukaansatempaavan seikkailun. Itse en näe Tolkienin kirjoja järin vakavahenkisinä tai syvällisinä, joskin etenkin Sormusten herroissa voi nähdä erilaisia teemoja ainakin väkivallan välttämisen ja luonnonsuojelun puolesta. Kaikkiaan ko. herran teokset ovat parhaimmillaan perinteisen seikkailutarinan helmiä. Lukusuosituksena Hobitti, helppoa, hauskaa ja sympaattista luettavaa.
 
Herman Melville
 
Melvilleltä en ole lukenut kuin yhden teoksen, Moby Dickin. Jo kuitenkin tuo järkäle sai minut vakuuttumaan kyseisen kirjailijan hyvyydestä. Moby Dickissä lomittuvat mielenkiintoisella tavalla itse tarina ja sen lomassa esiintyvät, dokumentaariset, valaiden elämää ja muuta niihin liittyvää tietoa esittelevät pätkät. Itse tarina on hyvin mukaansatempaava ajojahti valkoisen valaan kanssa ja kiehtova kuvaus pakkomielteestä. Ja kapteeni Ahab on ehkä yksi muistettavimpia ja kiehtovimpia fiktiivisiä hahmoja kirjallisuudessa. Lukusuosituksena aika itsestäänselvästi tuo Moby Dick.
 
Muitakin hyviä kirjailijoita olisi viiden joukkoon saattanut mahtua, mutta koitin valita sellaisia kirjailijoita joilta olen lukenut useamman teoksen ja joista voin siten muodostaa perustellumman mielipiteen. Tällaisia yhden luetun kirjan (tai kirjasarjan) kirjailijoita olisivat ainakin Camus (Sivullinen), Adams (Linnunrata-trilogia) sekä Hemingway (Vanhus ja meri).
 
My car is a hybrid. It burns both rubbery and gasoline.
Scrobble
21.09.2014 16:32:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1. Jari Porttila
2. Jari Porttila
3. Jari Porttila
4. Jari Porttila
5. Jari Porttila
 
"There's only two things I hate in this world. People who are intolerant of other people's cultures and the Dutch" -Michael Caine
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti