| Aihe: Onko kauhu kuollut genre? | |
|---|
|
Nopea katsaus viime aikoina nähtyihin kauhuelokuviin.
Hereditary sisälsi hetkensä, mutta ei noussut kovasta - liian? - yrityksestään huolimatta klassikoiden joukkoon. Olihan se uhkaava ja epämiellyttävä tunnelmaltaan, mutta iho alle ei päässyt oikein kuin joidenkin hetkiensä kautta. Eli ei ollut kauhean pelottava sittenkään, ja olisi vaatinut jonkun selkeästi oman jipponsa toimiakseen kunnolla. Nyt siitä pursusi Rosemarya, Hohtoa ja It Followsia tasaisesti, joiden hyppääminen kasvoille nykäisi ainakin itseni elokuvasta ulos. Paljon oli hyvääkin, kuten näyttelijät ja tunnelma paikoin, mutta kun ainekset klassikkoon hukattiin puolivälin tienoilla, jäi käsiin jäätelö jonka juuri ja juuri ehti syödä ennen sen sulamista helteeseen: kiire tuli ja otsaa vähän juimi, mutta jälkimakuna vanhanajan vanilja pienin uusin koristeluin on aivan hyvä. * * *
Se, eli It, onnistui jos ei nyt pelottamaan, niin viihdyttämään ainakin. Ei tässä päästy alkuperäisen tv-elokuvan lapsuustunnelmiin, ja muutenkin tästä puuttui Tim Curry, vaikkei uudessa klovnissa mitään vikaa ollutkaan. Pennywise oli toteutettu ja näytelty hyvin, mutta ei voinut lakata ajattelemasta, kuinka Curryn karisma olisi purrut tämän luokan budjetilla, kun alkuperäisessä hieman kotikutoisessa tuotannossa mies joutui kannattelemaan useita kohtauksia vailla cgi-apuja.
Ei sillä, kakkososa tulee varmasti peittoamaan tv-elokuvan toisen puoliskon, tai sitten huudan teatterissa: "HA-HAA! HA-HAA! PRÖNTS!" ***
Rings. Tyhjennettiin juuri jääkaappi homeisista elintarvikkeista ja ruoista. Jostain sieltä hyllytason perukoilta löytyi tummaa märkää mönjää, joka kuvasi juuri nähtyä Rings-elokuvaa täydellisesti. Vedin mönjän vessasta alas, elokuvan kopioille tulisi tehdä samoin.
Uusin Blair Witch ei päässyt edes mönjän tasolle. Se oli jo niin paska, ettei sanoja tahdo löytyä. Tekijät olivat katselleet alkuperäistä ja pelailleet Silent Hilliä ja paskantaneet saunanlauteille ja söivät sen paskan. Siellä saunassa. Kun paska oli alkanut kiertää vatsassa, oli se oksennettu paperille ja hinkattu naamaa siihen. Tuotantotiimi sai käsiinsä tuon paperin, luki sen ja totesi sen olevan paskaa, mutta ehdottivat, että jos siihen ripottelisi hieman salpietaria ja runkkaisi päälle, voisi elokuvasta tulla aika kauhea. Ja siitähän tuli. *
Makkarakalakeittoa, sano tympee Huttunen. Elokuva, joka edustaa yhtäaikaa romanttista maalaiskomediaa, sadistista kauhua ja pehmopornoa. Leo Lastumäki esittää Reinari Huttusta, joka asuu Kalman kanssa vanhassa talossa Huttutörönkylän Ryttylässä. En tiijä, pelkäsin koko elokuvan ajan sen loppumista ja tympeetä tyhjyyttä, jonka se jättää jälkeensä. Ehkä psykologisesti pelottavin suomalaiselokuva koskaan, etenkin kohtaus jossa joku Huttuselta näyttävä mies istuu kahvilanpöydässä ja pälyilee jotain - mitä? sitä ei näytetä koskaan katsojalle. Toisin kuin Hereditaryssa, tämä kohtaus pääsee ihon alle ja viimeistään hirvestyskohtaukset saavat huutamaan apua. Elokuvan jälkeen oli pakko mennä keskellä yötä Abc:lle, jotta näki ihmisiä, vaikka eihän siellä ollut kuin mopoautoilijoita ja lihava bussikuski, jonka Scania Kutterin öljypohja oli vuotanut pihalle. * * * * * * * * * * * * * * 1/2
I'm sorry to differ with you sir, but you are the caretaker. You've always been the caretaker. I should know sir - I've always been here. | |
Tulipa nyt paljon jargonia mut kiinnostais jengin omat suosikit. Tai voisko sanoo peräti inhokit.
Kun jotain nuita joitakin alan tubettajia pruukkaa toisinaan seurailemaan niin nyt on useempi video katottu aiheesta "films that genuinely scared me". Pisti pitkästä aikaa asiaa miettimään. En mä oikeen tiiä onko aikuisiällä mitään oikeesti pelottavaa tullut vastaan. Pahinkin kauhuleffa on pikkukakkosta kun vertaa tähän arkielämään. Nykyään on tyytyväinen jos näkee jotain aidosti häiritsevää mut se on eri asia. Skidinä pelotti nyt melkeen kaikki mutta (The Shining FTW) tätä nykyä pelkää lähinnä vaan uutisia.
Toisaalta tunnen paljon mimmejä jotka ei kertakaikkiaan kykene. Jostaan syystä kaikki mimmejä. Joku paranormal activity on jo niin hooceetä kamaa et sitä rankempaa ei kannata ees ehdottaa.
Oisko sitten niin että näiden leffojen pariin hakeutuu ei pelätäkseen mutta enempi tullakseen haastetuksi. Kauhussa kuitenkin tabujen rikkominen on sallittua ja muutenkin käsiteltävät aiheet poikkeaa aikalailla muusta tavarasta. Tietty muutkin rainat voi haastaa sun ajattelua ja se on aina jotenkin todella tyydyttävää. Kokee että on tullut kohdelluksi ihmisenä eikä idiootti-kuluttajana. Pitkälti samoin kuin hyvä musa vs. radio top10.
Yritin miettiä tekeleitä jotka toimi vaikka olinkin jo iso poika. Tai on oppinu arvostamaan kun ikää on tullut lisää.
Texas Chainsaw Massacre - Dokumentaarinen tyyli, 70-luku, kuvan rosoisuus ja katsojan mielikuvitukselle jätetty tila överiksi vedetyn goreilun sijasta vaan jotenkin kaikki osuu nappiin.
Blair Witch Project - Pitkälti vois copypastettaa tekstin tuosta yläpuolelta. Mun lempikohta on siinä kun se pulska jäbä murtuu kiljumaan apua sinne tänne ja sen toisen jäbän ilmeestä näkee miten kaverin huudot oli se viimeinen olki mikä sai ittesäkin lopulta myöntämään itelleen että nyt ollaan kusessa.
Pari vuotta sitten olin loppusyksystä tutussa mehtässä kun otsalamppu sano ittesä irti. Sitte oli kirjaimellisesti säkkipimeetä. Siinä ois ollu todella helppo antaa paniikin eksyttää ittesä ihan täysin.
Eden Lake - Ne perkeleen muksut. Jack O'Connel on ollu ässä kaikessa missä nähny mutta jumalauta se on tässä pelottava jäbä. Kaikki on joskus törmänny kaveriin joka on samaa arkkityyppiä ja se ei oo kivaa.
The Descent - Toimi niihin mörköihin asti parhaiten. Pelkästään se armoton claustrophobia. Oiskohan missään muussa hyödynnetty ahtaita paikkoja yhtä ahdistavasti.
Eraserhead - Yks todella harvoja mestariteoksia missä kerta riitti mulle.
Martyrs - Pakko laittaa listalle koska jotenkin tuo semiteollinen "marttyyrien" jalostus ihan ideana kävi jotenkin ihon alle. Kun siinä loppupuolella näyttivät niitä vanhoja fotoja ja niiden ihmisten ilmeet... |  Stoalainen
20.07.2018 21:47:22 (muokattu 22.07.2018 18:39:56) | |
|
Mie luulen et kaupallisuuden vuoksi ei uskalleta tehdä elokuvia, jotka oikeasti pelottaisivat. Gore-leffoja en laske mukaan, pelko ja inho on kaksi eri asiaa. Mie ainakin tiedän, millä mut sais paskat jäykkänä varpailleen nykyäänkin, mut sitä fiilistä ei vaan saada aikaseksi. Tai jos saadaan, se on hetkellistä ja lopulta lupaavakin tarina onnistutaan vesittämään.
En tähän hätään kykene sitä sen enempää avaamaan, mut asiat, joille ei löydy mitään selitystä tai järkeenkäypää, loogista syytä, ovat pelottavia. Tähän kun vielä yhistää ahistavan, levottoman tunnelman, oltaisiin lähellä täydellisyyttä. Tästä syystä esimerkiksi Blair Witch toimi aikoinaan helvetin hyvin, ja käsikamera korosti tätä tunnelmaa. Hohto on myös erinomainen esimerkki. Jaan myös monen mielipiteen siinä, et Sinisterin alkupuolisko oli täyttä tykitystä ja just sitä selittämätöntä kauhua, mut asioiden avaaminen ja konkreettinen henkiinherättäminen pilasi kaiken. Psykologinen kauhu yhistettynä häiriintyneisiin kuviin tai tekoihin, joita ihmismieli ei voi ymmärtää tai käsittää, eikä elokuva yritäkään selittää tapahtumiaan, vaan toimisi täysin omilla säännöillään.
Gaspar Noen ohjaama ja David Lynchin käsikirjottama horrori saattais olla just eikä melkein.
Edittiä; sen verran täytyy vielä mainita, et pahimmat sävärit on tullu konsolipeleistä, erityisesti Silent Hill 1 & 2. Mikään elokuva ei oo koskaan yltänyt siihen tunteeseen, mitä noi pelit saivat mussa aikaan.
I came here to drink milk and kick ass - and I just finished my milk. |  dixi19
21.07.2018 01:43:23 (muokattu 21.07.2018 01:46:41) | |
|
tomaattiorava: kiinnostais jengin omat suosikit. Tai voisko sanoo peräti inhokit.
Kun jotain nuita joitakin alan tubettajia pruukkaa toisinaan seurailemaan niin nyt on useempi video katottu aiheesta "films that genuinely scared me". Pisti pitkästä aikaa asiaa miettimään. En mä oikeen tiiä onko aikuisiällä mitään oikeesti pelottavaa tullut vastaan.
Lapsena pelotti jo X-Filesin tunnarikin ja yläasteikäisenäkin vielä Manaaja, Hohto ja pikkaisen myös eka Blair Witch, mutta tosiaan aikuisiällä ei ole tainut tulla enää mitään erityisen kuumottavaa eteen, mikä on toki aika sääli.
Jotkut leffat tai kohtaukset ovat onneksi vielä onnistuneet jäämään kutkuttelemaan ja häiritsemään mieltä hieman pidemmäksikin aikaa, mikä on nyt sitten varmaan lähinnä tuollaista onnistunutta pelottelua.
Seuraavaksi tulee ihan pieniä spoilereita.
-Lost Highway, varsinkin se kohtaus kun Mystery Man pyytää Frediä soittamaan kotiin.
-Mulholland Driven "se diner-kohtaus". Aikoinaan elokuvateatterissa pienehkön darran vaikutuksen alaisuudessa ja elokuvasta mitään ennakkoon tietämättä tämä oli aika kuumotteleva osio.
Nämä Lynchin leffathan eivät edes "virallisesti" kuulu kauhugenreen, mutta siitä huolimatta kyseinen herra on ehkä taitavin ohjaaja luomaan oikeasti painostavia kohtauksia. Sepä oiskin, jos joskus vielä lähtisi tekemään ihan täysiverisesti kauhua :)
Pari sieltä kauhugenrestäkin:
-Alkuperäisessä Tale of Two Sistersissä on aika creepy uni/makuuhuonekohtaus, joka onnistui jostain syystä sykähdyttämään ihan huolella, kun en jotenkin tajunnut odottaa sellaista jatkumoa siihen. Tosin tämän katsomisesta on ainakin 10 vuotta, eli aika on voinut kullata vahvasti muistelot.
-Kill Listin loppu oli oikein kivasti häiritsevä.
-Eka Paranormal Activity ei muuten ole kyllä kummoinen elokuva, mutta siinä oli yksi tosi simppeli, mutta tehokas kohtaus. Siis siinä ei varsinaisesti tapahdu edes mitään säikyttelyä tai muuta, mutta jos miettisin ihan tosielämässä, että kumppani seisoisi koko yön sängyn edessä zombitilassa kun itse vetelisin autuaan tietämättömänä unta, niin se on aika häiritsevä ajatus :) Bonusmainintana siinä taisi olla myös sellainen hetki, että yhtäkkiä kesken unien makuuhuoneen ovi lävähtää täysillä kiinni. Yksinkertainen ja tehokas säikky.
Myös kakkosessa(?) oli yksi varsin onnistunut hetki, kun keittiössä kaikki kaapit rävähti auki samalla kertaa, se säpsäytti kivasti.
Mutta siinäpä ne kaikki taisi jo ollakin, saisi olla paljon enemmänkin.
anomus.com | |
tomaattiorava: Tulipa nyt paljon jargonia mut kiinnostais jengin omat suosikit. Tai voisko sanoo peräti inhokit.
Hyvä kysymys. Parhaita kauhuelokuvia listatessa pitäisi tietysti miettiä, tekeekö listan pelkästään pelottavuuden perusteella vai vaikuttavatko muutkin asiat elokuvan toimivuuteen, mutta oma kronologinen listani voisi joka tapauksessa olla tämmöinen:
F.W. Murnau: Nosferatu (1922)
George A. Romero: Night of the Living Dead (1968)
Roman Polanski: Rosemaryn painajainen (1968)
Robin Hardy: Uhrijuhla (1973)
William Friedkin: Manaaja (1973)
Steven Spielberg: Tappajahai (1975)
Richard Donner: Ennustus (1976)
John Landis: Ihmissusi Lontoossa (1981)
Sam Raimi: Evil Dead (1981)
Francis Ford Coppola: Bram Stokerin Dracula (1992)
kazaa: Silent Hill 1 & 2. Mikään elokuva ei oo koskaan yltänyt siihen tunteeseen, mitä noi pelit saivat mussa aikaan.
Silent Hill -elokuva herätti myös tunteita. Yksi huonoimmista pätkistä, joihin olen elokuvateatterissa rahojani tuhlannut.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) | |
kazaa: Gaspar Noen ohjaama ja David Lynchin käsikirjottama horrori saattais olla just eikä melkein.
Kieltämättä ois soutelua aika jännillä vesillä. Tätä vois alkaa funtsiin pidemmällekkin, kehittelis kokonaisen henkkoht. horrorfilm dreamteamin. Mä haluisin pitkästä aikaa nähdä Alexandre Aja:lta jotain vakavahenkistä mäiskettä.
Mut tosiaan nuo konsolipeli on aika täydellinen formaatti kauhisteluille, etenkin kun hiljalleen alkaa nuo vr-lelut ottamaan paikkaansa.
Outlast vaikutti jo sellaselta että tarttee tietyn mielentilan että pystyy pelaamaan, jäi kuitenkin tosi alussa kesken kun alko se helvetin minnepitäismennäjamitätehdä...
Condemned Criminal Origins oli aika kömpelö ja hölmö peli mutta se onnistui kyllä istuttamaan pelaajaan sellaisen oudon tunteen että kaikki ei nyt ihan oo kohillaan.
Bloodborne saattaa hyvinkin olla oma kaikkien aikojen suosikki, pelin koko kryptinen tarina, estetiikka ja tunnelma on aivan mahtavaa ja paikotellen pulssi kiihtyi jo punasen puolelle. Ei nyt silleen böö! pelottavaa mutta just semmonen että se menee ihon alle ja sitä huomaa kelailevansa niitä juttuja pitkienkin aikojen jälkeen.... |  kyseinen
23.07.2018 11:49:03 (muokattu 23.07.2018 11:49:26) | |
|
Hereditary on varmaan ihan suht kova elämys sukupolvelle, joka ei ole nähnyt tämän alalajin leffoja aiemmin.
Kyynisemmät harrastajat sen sijaan näkevät elokuvassa aivan liikaa vanhan kierrätystä. Lisäksi tahaton (vaiko tahallinen) huumori ei putoa minulle sitten yhtään. Se ei voi olla hyvä merkki, jos eri puolilla salia naureskellaan pitkin leffaa (vaikka kuinka haluaisi suggestoida itselleen, että kyse on teinien puolustusmekanismista).
Ensimmäinen kolmisen varttia oli ihan lupaavaa, ja sitten leffa kaatui kaikenlaiseen kliseiseen pöljäilyyn. Toni Collettella on upea miafarrow-/shelleyduvallmainen kauhuleffanaama, joten sinällään ymmärrän Rosemary-/Hohto-vertaukset ihan hyvin. Colletten työskentely oli toki muutenkin leffassa kevyesti parasta. Valitettavasti muilla näyttelijöillä ei sitten tehnytkään mitään.
3,5 / 5 (extrapuolikas Collettelle)
Internetin kautta, vähän joka puolelle. -V. Keskinen | |
Nicolas Cage, verta ja karjumista. Vaikuttaa hienolta: https://youtu.be/rI054ow6KJk |  Hetfield
30.07.2018 19:03:16 (muokattu 30.07.2018 19:03:33) | |
|
päänahka: Nicolas Cage, verta ja karjumista. Vaikuttaa hienolta: https://youtu.be/rI054ow6KJk
Niko Häkki on jotenkin hieno mies, tää vaikuttaa kyllä mielenkiintoselta.
Alright, alright, alright! | |
The Night Eats the World
Zombifanit pettynee, liian vähän mättöä ja toimintaa. Jos jotain character developmentia arvostaa niin saattaa ehkä tästä jotain substanssia löytää mutta näyttely oli parhaimmillaankin aika keskinkertaista.
Tylsä zombileffa mut ei nyt ihan susipaska. 2/5. | |
Marlowe: Hyvä kysymys. Parhaita kauhuelokuvia listatessa pitäisi tietysti miettiä, tekeekö listan pelkästään pelottavuuden perusteella vai vaikuttavatko muutkin asiat elokuvan toimivuuteen, mutta oma kronologinen listani voisi joka tapauksessa olla tämmöinen:
F.W. Murnau: Nosferatu (1922)
George A. Romero: Night of the Living Dead (1968)
Roman Polanski: Rosemaryn painajainen (1968)
Robin Hardy: Uhrijuhla (1973)
William Friedkin: Manaaja (1973)
Steven Spielberg: Tappajahai (1975)
Richard Donner: Ennustus (1976)
John Landis: Ihmissusi Lontoossa (1981)
Sam Raimi: Evil Dead (1981)
Francis Ford Coppola: Bram Stokerin Dracula (1992)
Silent Hill -elokuva herätti myös tunteita. Yksi huonoimmista pätkistä, joihin olen elokuvateatterissa rahojani tuhlannut.
Sulla on ihan sama lista kuin mulla kyllä. Tosin Tappajahai ja Ihmisisusi lontoossa vaihtuisi Halloweeniin ja Bela Lugosin Draculaan.
Silent Hill oli kyllä vitummoinen pettymyspaska. Varmaan pelottavin peli mitä tehty ja leffa tollanen. Tosin Resident Evil vielä kämäisempi.
Long live the King of Mercy. Leukoja vedetty tänä vuonna: 0 kpl | |
Welho-77: Tosin Resident Evil vielä kämäisempi.
On siinä pari näppärää leffaa, tosin ei ne kauhuleffoina :) Kun ottaa ne vähän tummempina action-leffoina, ne toimii oikein hyvin. Varsinkin parin ekan industrial-meininki toimii satasella.
Mutta mitä kauhuleffoihin tulee, niin omat suosikit on aika perinteisiä. Kronologisesti:
Alien
The Thing
An American Werewolf In London
Hellraiser
In the Mouth of Madness
The Ninth Gate (no, en tiedä laskisko tätä kauhuleffaksi. Siinä rajoilla.)
Varmaan satakunta näitä uudempia (2000-) kauhuleffoja on tullut katsottua, muttei oikein lähde. Hyviä ideoita ja hienoja kohtauksia siellä täällä, muttei oikein toimi leffana. Monesti menevät pelkkiin jumpscareihin tai huonoon CGI-splatteriin. Käyttäisivät edes practical effectejä (mikäs se on suomeksi?), kun ne toimii aina ja kestää aikaa (tjeu: The Thing). | |
Torniojaws: On siinä pari näppärää leffaa, tosin ei ne kauhuleffoina :) Kun ottaa ne vähän tummempina action-leffoina, ne toimii oikein hyvin. Varsinkin parin ekan industrial-meininki toimii satasella.
Juu tätä mieltä olen juu itsekkin.
Long live the King of Mercy. Leukoja vedetty tänä vuonna: 0 kpl | |
Torniojaws: Käyttäisivät edes practical effectejä (mikäs se on suomeksi?), kun ne toimii aina ja kestää aikaa (tjeu: The Thing).
Tässä onkin oiva esimerkki siitä miten studiopamput haluu tunaroida leffat niin että ne floppaa aivan täysin ja kukaan ei ole tyytyväinen. Tähänkin viimeisimpään remakeen oli tehty hurjat määrät aivan huikeita practical efektejä mutta studio päätti kesken kaiken että ei, CGI:llä mennään ja voi v*ttu mikä lopputulos. I mean what were they thinking?!
Pitäis joku kerta kattoo tää eräs ruohtalainen liisa ihmemaassa-versio vuodelta '88. Kattokaa nyt tota stop motionia, that is fucking disturbing!
https://www.youtube.com/watch?v=1rri69wKUUQ&t=373s | |
Ninth Gate on kyllä kova ja ne musat, voi veljet. Tiukkaa kamaa.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |  Marlowe
07.08.2018 16:52:22 (muokattu 07.08.2018 16:53:53) | |
|
tomaattiorava: Pitäis joku kerta kattoo tää eräs ruohtalainen liisa ihmemaassa-versio vuodelta '88. Kattokaa nyt tota stop motionia, that is fucking disturbing!
Tsekkoslovakialaisesta lyhytelokuvasta on kyse, itse asiassa. Jan _vankmajer on ohjaaja. Mutta joo, kyllähän tämä jäi kyllä mieleen, kun sen ensimmäistä kertaa kokonaan näin...
Milkop: Ninth Gate on kyllä kova ja ne musat, voi veljet. Tiukkaa kamaa.
Yhdeksäs portti pitäisi katsoa uudestaan. Leffateatterikierroksella se oli pienoinen pettymys, etenkin kun vähän ennen lukemani Arturo Perez-Reverten romaani oli tehnyt niin kovan vaikutuksen.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) | |
Milkop: Ninth Gate on kyllä kova ja ne musat, voi veljet. Tiukkaa kamaa.
Olikstää se missä Johnny Depp metsästi sitä perkuleen kuvittamaa kirjaa? Varsin vakuuttava näyttelijäkaarti ja voisin katsoa uudestaankin. Kovin pelottava ei ollut mutta muutamia aika odottamattomia kohtauksia tosin.
Tuöi mieleen toinen vähän samantyyppistä ideologiaa seuraileva leffa - tiedä sit onko sitä täällä mainittu - mutta omalla tavallaan aika mukaansatempaava oli aikoinaan Angel Heart - noiduttu sydän suomenkieline versio (todellakin...). Mickey Rourkelta hyvä suoritus. Lisa Bonetilta rohkea rooli jonka ansiosta taisi saada potkut cosbyshowsta ja Robert DeNiro perkuleena syömässä munia....täytyykin kaivaa tuo jostain esiin...
Nostalgy is not what it used to be |  Torniojaws
10.08.2018 21:43:40 (muokattu 10.08.2018 21:54:06) | |
|
Näkyvät kehuvan The Skeleton Key'tä The Ninth Gaten faneille. En ole tainnut nähdä tuota, joten pitänee tutkia.
https://m.imdb.com/title/tt0397101/
E:
Hoho, samasta lähteestä tarttui silmään tällainen:
https://www.imdb.com/title/tt0112922/?ref_=ttls_li_tt
El día de la bestia (1995)
A Catholic priest teams up with a Black Metal aficionado and an Italian connoisseur of the occult to avert the birth of the beast, and with it, the end of the world.
Kuvaus on jo melkein kuin vitsistä :D
E:
Ja paranee vain kun lukee IMDB:n kuvauksen alkua :DDD
After having unexpectedly deciphered the code behind Saint John's cryptic Book of Revelation, the dedicated Father Ángel Berriartúa determined to commit as many sins as possible with the intention to avert the birth of the beast
Niin ja joo, se on olevinaan pimeä komedia. Pitänee katsastaa! | |
Lunnu: Olikstää se missä Johnny Depp metsästi sitä perkuleen kuvittamaa kirjaa?
Sehän se. Tunnelma on sopivan painostava oikeastaan koko leffan läpi, vaikkei tämä tosiaan ihan suoranainen kauhupätkä olekaan. Pitäisi katsoa uudestaan, edellisestä kerrasta on vuosia aikaa.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." | |
Torniojaws:
Alien
Mjoo, ihan jees klassikko.
The Thing
Sama, kuin edellä. Ihan jees.
An American Werewolf In London
Vähän liian läppä.
Hellraiser
Ihan hauska leffa, ei kyllä kauhua.
In the Mouth of Madness
En oo nähny, pitäis kattoa.
The Ninth Gate
Ei niinkään kauhua, mutta yllättävän hyvä leffa. Aliarvostettu. Hyvä tunnelma.
Itselläni ehkä suosikkeja Hohto, The Others, The Omen ja Dr. Jekyll & Mr. Hyde (1931). | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
