Aihe: Lyriikka: Kesän poika ja kevään tytär (9.6.2018) | 1 |
---|
|
Kesän poika ja kevään tytär (9.6.2018)
On lahja meille, kun lumen alta maa kuoriutuu on lahja meille, kun vedet jäästä vapautuu. Virtavaa tuuli, soinnut sen, aallot kuuli lauloi kivet rantojen kallioita maita pitkin kulkivat kädet toistensa ympärillä kesän poika ja kevään tytär yö kysyi heiltä: onko meiltä päivä viety pimeyteen hetkeen he eivät iloinneet hetkeen he eivät iloinneet, kuu kujeili pilven poukamaan kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan he lauloivat laineet tyyniksi, yö läheni heitä pimeydellään katosi pramea valon välke, pilke kallion kaitaleesta häipyi hymy taakaksi heille; on lahja meille, kun lumen alta maa kuoriutuu on lahja meille, kun vedet jäästä vapautuu virtavaa tuuli, soinnut sen, aallot kuuli lauloi kivet rantojen kallioita maita pitkin kulkivat kädet toistensa ympärillä kesän poika ja kevään tytär, kuu kujeili pilven poukamaan kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan kuu kujeili pilven poukamaan kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|