| Aihe: Sanat: Laulu unesta (Kaksoisolento) | 1 |
|---|
|
Laulu unesta
Kuin keskeltä kaunista kesäistä vihreiden koivujen kujaa,
hän pyörällä mäkeä alas polkee ja kylläpä polkeekin lujaa,
Tuo mies on kaksoisolento isäni aivan.
Ääneen nauraen, silmissään on outo sekava hullun kiilto.
Pienen pojan läpi se käy kuin ruosteisen puukon viilto.
Sen syvältä öisistä muistoista kaivan.
Yön unissa en ole täällä,
horjun kaukana heikolla jäällä.
Kuvin karuin kuin kaamos se kulkee,
sinne sielunsa synkimmän sulkee.
Juoksen karkuun tupaan ja siellä isä lehteä lukien kiikkuu.
Hänen äänensä pettää ja oudosti hänenkin silmänsä liikkuu.
Mietin, onko hän isäni lainkaan?
Onko pahuus isässä saanut äänen ja puheelleen uuden kielen?
Mikä on unta ja mikä ei, kuvaako uneni sairautta mielen?
Kuinka muiston unesta mieleeni sainkaan?
Yön unissa en ole täällä,
horjun kaukana heikolla jäällä.
Kuvin karuin kuin kaamos se kulkee,
sinne sielunsa synkimmän sulkee.
-M | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
