Aihe: Runosikermään: Kolme kastanjaa (2015) | 1 |
---|
soihtu55 19.06.2015 19:05:57 (muokattu 20.06.2015 09:31:09) | |
|
Runosikermään: Kolme kastanjaa (2015)
Viette jo purjeita selästäni, puratte taloani jos jätätte portaat istun, juon leijonan verta muistoille!
**
Voinko kävellä ajastustesi läpi, vai saatatko minut niihin kuin morsiamen huomenaamuun. Lupaan varovaisuutta kun puen päälleni tätä pyhää vuoreen päättyvää lakeutta, maata jonka vaot virtaavat menneistä miten vesi pirskoo yllemme kieltä jolla luonto puhuttelee meidät vaiti.
**
Maa tulee lähemmäksi meri vieraammaksi toukokuhilaat hengittävät. Sinä tulet ja niitty täyttyy.
**
Ei merta edemmäksi kalaan -enää verkot laskeutuvat kasvoillesi.
**
Näitkö metsässä ketään, oliko hiekka luovuttanut vedelle miten ranta, vieläkö aalto kuljetti papaijaa menin jo sikiöasentoon, simpukaksi valmistauduin aallon kuljetettavaksi mutta metsä tuli lähelle kasvoi aaltoa suuremmaksi.
**
Tunnut vieraalta, kun puhun sinulle menet kauas vesi työntää papaijan rantaan eikä se ole merkki mistään korkeintaan hedelmä on päivänsä päässä siimeksessä ojennat pitkiä jäseniäsi huokaat, ihan kuin tulisit lähemmäksi yö tulisi aiemmin ja annan sinun nukahtaa käsivarsilleni
**
Käymme sotaa tahoillamme pientä sotaa ei koskaan ole sodittu
**
Nostit kuukivet korvilleni puhuit täydellä suulla nuput kukkaan kun mun täytyi juoda Eedenistä länteen meden paljous koski laski reittäni Eedenin nieluun lyyrani kirkkain tähti sä Vega
**
Varjelkaa, ettei hän poimisi mustia marjoja pensaasta joka hengittää tässä nälkiintyneessä korttelissa. Hän tuoksuu työltä, minä rakastan työtä ja korttelin ainoata pensasta sadevettä astioissa; ruukkuja joihin puhaltaa tuuli selkäsi takaa, kasvoilta kääntyvää varjoa mihin eläin piiloutuu.
**
Jos tuo nainen elää vanhaksi hän säikkyy kuin kauris kulkee mutta ei seuraa ketään ottaa syliin ja päästää menemään
**
Löysit kastanjapuun eihän se ole ihme mutta Sinä versot! Castaña, nainen avojaloin lanteilla lakeudet pakenevat vuodet ehkä huomenna, tuonen tuonnempana castaña, ruskottavat kastanjapuun juuret.
**
Et kolkuttele lasikattoja taivaskin on lähempänä; taivas - sekin koettu kuten helvetti nainen olet heaven yksityisestä - yleiseen, niin kauniisti puhuttelet kun silitän paitaasi kuin lehteä joka on vielä kiinni kastanjapuussa.
**
Kellot soivat, nutturoita avataan makuuhuoneet ovat bordellin jatkeita Rakkaus jakamaton hetken ilo jaetaan, jos jaetaan nautinto jaetaan, jos on jaettavaa jakojäännös vähintään yksi- yksin.
**
Köydellä yrität köyttää, mutta heinällä silität vedestä tahdot minut löytää mutta mannerta suutelet.
**
etkä ymmärrä minua enempää kuin aurinko joka polttaa ladon kuhilaat joiden vyötäröille puristit kätesi nekin ovat ymmällään.
**
Vaikka tulisit Buenos Airesista opettamaan tangon askeleita olisin tyttö, jolle kalliot huokaavat kääntävät sileän poskensa ja vesi pysähtyy odottamaan seuraavaa aaltoa joka veren värittämänä kuin tapettu härkä laskee verensä mereen, olisi järvi kirkas pohjaan asti kiviä rakastava vihreää nukkaa pohjaväreessä tuutiva ja vesi pysähtyy odottamaan seuraavia tangon askeleita.
**
Lämmin, lämmin pistimen hurmeinen kärki karttaa sovitetaan toisen päälle rakkaus ja järki, kaukana toisistaan - maat.
**
joskus on käveltävä kostean ruohikon yli kauas riihisateeseen ja kohdattava sammunut syli. Odotat tulta, vaikka mieluummin puhaltelet katuvaloja sammuksiin.
**
Kun puhut kosmisista ulottuvuuksista; linnun poikanen odottaa vain nokka avoinna joka päivästä leipäänsä.
**
Sinäkin ystäväni kasvat väkisin kieroon, ja tämä kevät sallii voimakkaita tuulia, lehdet mainokset tulevat postilaatikosta syksynväreissä jota minä odotan kuin niitä kolmea kustantajaa: Moraali, ilo ja keveys
**
sanoit: raakut kuin varis sadalla kielellä minä lauloin
**
Unohda rakastettusi - minut, kuin nälkäinen lintu joka nokkii pudotettuja siemeniä. Yhtä nopeasti kuin lintu unohtaa täyden olon, niin sinäkin unohdat minut. Palaat takaisin, niin lintukin palaa sinne mistä löytää jyvän. Mutta tämä niitty on tyhjä.
**
Olit minulle korkein ääni, jota kirkonkellojen lyönti tasoitti ja minun täytyi vapauttaa riitasoinnut.
**
"Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala." (2. kor. 12:3-4) Se päivä lähestyi kun tiede tuli tieksi, joka päättyi valoon. Pidit valoa hiukkasaaltoina, pimeys ei ollut Sinulle mustaa. Nyt pyydät sytyttämään valot kaikkiin huoneisiin, valopylväiden läpi virtaavat matemaattiset kaavasi. Vain minulla on lupa kammata hiukset punaisella kammallasi.
**
Seison ketoniityn laidalla, puristan nyrkissäni tervakukan sydäntä. Kaikki on selvää kun nuo sillat on kuljettu toiselle rannalle, kavioiden kopse puuta vasten häviää hiekkaan tuuli kampaa niityn. Yksi tervakukka kammassa ei tarkoita, että ratsastit ylitseni kuin Mannerheim autiomaan ehkä aurinko poltti vain minut loppuun kuin viljan. Tulen sillalle ja huutoni nostattaa puista linnut tulevat nokat auki kohti sydäntä vesi sykkii kiven päällä yhä vienosti odottaen aaltoa joka peittää kavioiden äänet, tuuli kampaa niityn
**
Lähtekää kun vielä ehditte, nimittäin pidot päättyvät kun porttien raudat sulavat päivän kuumuuteen lähtekää ennen kuin isänne hiukset käyvät pistäviksi kuin oljet ja äitinne lämmin käsi kylmässä vedessä pesee ohutta palmikkoa Lähtekää vielä kun ehditte, pidot kestävät vain sen, mitä viisain mies jaksaa kuunnella, ja lintu ei laula kuin hetken korkealta. menkää kun aallot yltävät nilkkoihin ja laivan purjeet ovat neitseelliset, nauttikaa jos osaatte laulaa kuin kirjavin lintu, iloitkaa. Lähtekää kun vielä ehditte, nimittäin pidot päättyvät kun mies lyö toista selkään ja nainen nauraa kuulle menkää, ehtikää, pidot odottavat jos osaatte viheltää ja tehdä silkistä kukan naisen olkapäälle, laulaa kuin kirjavin lintu, iloitkaa Lähtekää kun vielä ehditte, nimittäin pidot päättyvät kun porttien raudat sulavat päivän kuumuuteen.
**
Sinulla on jalkapohjissasi vahva nahka, luotan siihen. Virhe on minun.
**
Ystäväni, nostat riisinolkipaaleja luot lunta vedeksi vaikka et viiniksi asti kuin synnyttäjä teet työtä sanasi tulevat ahtaan kanavan kautta mutta ne rantautuvat otat ne kylvetät niitä kuten minua kun käänsin selkäni persimonipuille ja kolmelle kastanjapuulle. Huuto rannalta rannalle kuultu on kutsu viety käsi leuan alle, hieman kumarassa olet vesi hieroo jalkapohjiasi mietit suuria, murehdit kiveä jota et jaksa tänään heittää vapauden renkaiksi.
**
Tyhjiä veneitä on vierekkäin rannassa, jotkut tiukasti köytettynä
**
Ajan kuluessa tiesin, missä minun tulee olla. Kuunnella airojen tasaista puhetta, jotta voin seurata lapaluidesi nousua ja laskua vapauteen veden pinnalta.
. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Ja vuorokausi lepää (28.12.2015)
Jätit aavikoksi kukka vailla nuppua, puserran kuivaa sanomaa maa vielä polttaisi nilkkojani katsos, jaksaisin jos voisin ottaa kiinni nilkoistani ja katsoa kun aurinko laskee sinun ylitsesi savannille ja vuorokausi lepää tulet, lasket kylkiluuni ne kaikki kuin sateenkari viipyvät hetken ja Leijona on mennyt.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|