Aihe: lyriikoita aiheeseen äiti | 1 |
---|
|
Selailin ja poimin vanhoja (Laulu)lyriikoiksi tarkoitettuja sanoituksia ja ainakin nämä tekstit löytyivät jollain tavoin aiheeseen äiti
Rockrukous- Orpotyttö (2008)
Orvot tytöt kasvaa tynnyrissä ympärillä vanteet, tyttö pesee kyyneleitä, ei niitä joita turhaan itketään pesästään hän nousee, kampaa hiukset aurinkoon vallaton kuu tipahtaa puun latvaan tyttö uskoo pienen hetken satuun kunnes askel koskee kylmään katuun orvot tytöt kasvaa tynnyrissä ympärillä vanteet, jossain äiti itkee, suojelkaa mun nuorta sil on vielä ehjät ranteet, maailmaan hän kuoriutuu vapauteen hän vapautuu itku tyyntyy hiljalleen mä puhun täältä kaukaa, missä syntyy aurinko tähtiin tarttuu hius ja sammuu kuu. orvot tytöt kasvaa tynnyrissä ympärillä vanteet, orvot tytöt kasvaa tynnyrissä ympärillä vanteet, vallaton kuu tipahtaa puun latvaan tyttö uskoo pienen hetken satuun kunnes askel koskee kylmään katuun mä huokaan täältä kaukaa, missä syttyy aurinko mä itken täältä kaukaa, missä virheet korjautuu tähtiin tarttuu hius ja sammuu kuu. orvot tytöt kasvaa tynnyrissä ympärillä vanteet, jossain äiti itkee, suojelkaa mun nuorta sil on vielä ehjät ranteet, maailmaan hän kuoriutuu.
Keiju ja Maaemo (7.8.2010) Lapsi tämän harmaan maan kasvoi mittaan joutsenen nyt kulkee hatarin askelin vanhus, tie ja totuus uurteinen hän herää syksyn maahan mullassa lehti irtoaa toisistaan jokainen meistä, jokainen meistä menneissä kahlanneet ja tulevaisuuden nähneet kertosäe: hän tietää, maaemo ei lastaan hylkää eikä keijua näkevät nää vain ne, jotka uskaltaa silmät sulkea ja nukahtaa hän herää syksyn maahan vesi virtaa toiseen kaukaisuuteen maaemo tiedätkö tulevaisuuteen lähdevedessä kahlanneet (Lähdevesissä) ja askeleensa valinneet lapsi tämän harmaan maan kasvoi mittaan joutsenen nyt kulkee hatarin askelin vanhus, tie ja totuus uurteinen kertosäe: hän tietää, maaemo ei lastaan hylkää eikä keijua näkevät nää vain ne, jotka uskaltaa silmät sulkea ja nukahtaa
Sanat: Äiti älä lyö (2010) Äiti älä lyö, äiti älä lyö eihän äidit lyö ne työntää lapsiaan rattaissa ulkosalla lampaan taljan alla pakkaslumi tekee kimalteita kulkijalla on määränpää nyt jo ilta hämärtää äiti auraa lumeen tietä ja tähdet saattelee mitä se äiti pelkää, mitä se aattelee äiti älä lyö, äiti älä lyö sun työtä on mua rakastaa eihän mun tartte rakkautta varastaa äiti älä lyö, äiti älä lyö, sun työtä on mun pelko karkottaa äiti mitä sä ite pelkäät, mitä sä aattelet mun tietä ei tähdet saattele eikä sunkaan matkaa oo mun helppo aatella äiti älä lyö, äiti älä lyö eihän äidit lyö ne työntää lapsiaan rattaissa ulkosalla lampaan taljan alla pakkaslumi tekee kimalteita äidin hengityksen täyttää halla mitä se äiti pelkää, mitä se aattelee äiti älä lyö, äiti älä lyö sun työtä on mua rakastaa eihän mun tartte rakkautta varastaa äiti älä lyö, äiti älä lyö, sun työtä on mun pelko karkottaa äiti mitä sä ite pelkäät, mitä sä aattelet mun tietä ei tähdet saattele eikä sunkaan matkaa oo mun helppo aatella äiti älä lyö, äiti älä lyö eihän se oo sun työ, sun työtä on mua rakastaa sun työtä on mua rakastaa sun työtä on mua rakastaa äiti älä lyö, äiti älä lyö eihän se oo sun työ,
Kurjenjalat (27.3.2011) Nousen maasta ja nämä haavat on taasen uudistettu, äiti sä oot kaukana, liian pitkä matka ja (mieheni/naiseni) kilpenä sodassa, jota se käy itsensä kanssa mä liikun enemmän kuin varjo kohti taloa jonka ikkunat on poissa sinne voi lentää vapaasti linnut sinne minäkin menen teen jälleen tuulenpesän kyyhötän ja levottomana mä kuljen, taittelen purkista kurjen mä kuljen, taittelen purkista kurjen mut mistä saan sille jalat mistä teen jalat alan taas kaiken alusta vietän talossa kesän liikun vähemmän kuin varjo nousen patjalta ja nämä haavat on taasen uudistettu, äiti sä oot kaukana, liian pitkä matka ja rakkaani kilpenä sodassa, jota se käy itsensä kanssa mä liikun enemmän kuin varjo lennän jonnekin kauas kertosäe: kuin lintu mä lennän ikkunasta kurjeltani puuttui jalat äiti sä oot kaukana, ja itkemään alat: mun kurjella oli hennot jalat mun kurjella oli hennot jalat kertosäe: kuin lintu mä lennän ikkunasta kurjeltani puuttui jalat äiti sä oot kaukana, ja itkemään alat: mun kurjella oli hennot jalat mun kurjella oli hennot jalat
ja tämä ehkä enemmän runo Nöyränä kääntyvät rukiin päät (31.1.2013) Rukiin päät kääntyvät rantaan päin mies ottaa tulta saappaastaan, ja kumarrus äidille jonka harmaaseen palmikkoon jo käy kesäillan kalmisto hän melkein valmis on, harmaan palmikon laineille jättää tie kiertää järven polku kapenee veteen kirkonkellot ovat väsähtäneet. Tehty retki on päättyvä päivä puusta revitty säilä koivusta imetty mahla jaloissa hitaasti kiertävä veri ja äkkisyvä vesi, juhlat jäävät jo näkyvät kesäillan kalmistot, ja kääntyvät rukiin päät. Nääntynyt matkaaja lintuparvi saattajana väsyneet suonet jaloissa äkkisyvään ne kahlaavat jo odottaa kesäillan kalmisto äiti melkein valmis on, harmaan palmikon laineille jättää nöyränä kääntyvät rukiin päät.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|