| Aihe: Omat lyriikat, unettoman yön tuotos | 1 |
|---|
 Shredder96
24.12.2014 03:41:29 (muokattu 24.12.2014 03:42:04) | |
|
Verse 1:
Slowly vanish the colors and shapes,
into the soft cradle of darkness
While looking them he sighs,
and feels the pain of loneliness
Thoughts hovering in the air,
like autumn leaves in the wind
Without a destination they fly,
can't get them back again
Kertsi:
'Time feeling like eternity,
gives solace an idea:
"As sure as the night descents,
will also morning rise again.." '
Verse 2:
Rays of the morning sun rise,
bright and burning
Glowing the world shall reborn again,
unaware of its future
As the night comes, as the colours fade,
extinguishes the world, dies again
Only one will see it,
the sole survivor, the last man
Kertsi:
'Time feeling like eternity,
gives solace an idea:
"As sure as the night descents,
will also morning rise again.."
Outro:
When morning dawns, wistfulness disappears,
rises the day, wakes up the world
But still, as the night comes,
will everything be gone again..
--------------------------------------------
Taustatietona sanottakoon sen verran että lyriikat ovat syksyllä kirjoitetut, kärsin koulun aiheuttaman stressin takia insomniasta ja koetin kuvailla melankoliansävytteisiä fiiliksiäni unettomina öinä. En ole koskaan ollut kovin hyvä ilmaisemaan ajatuksiani sanamuodossa, mutta näihin olen itse tyytyväinen. Riimejä en viitsinyt edes alkaa yrittämään, olisi saattanut mennä idea aivan päin mäntyä silloin. Toivoisinkin että antaisitte palautetta tekstistäni ja tietenkin mielellään rakentavaa :)
Ainiin, otsikkoa tälle tuotokselle en ole keksinyt. Eräs ehdotus kävi mielessäni, Lonely Night, mutta jotenkin se ei tunnu kuvaavan täysin tämän tekstin tunnelmaa. Noh, jospa se siitä ajan kanssa lutviutuisi.
Once more into the fray,
Into the las good fight I'll ever know.
Live and die on this day,
Live and die on this day. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
