Aihe: Runot: Harmaa joki etsii uomaansa - Ruokki ui autojen virrassa | 1 |
---|
soihtu55 31.08.2014 15:14:49 (muokattu 31.08.2014 16:59:21) | |
|
Toinen versio runoista: Harmaa joki etsii uomaansa (2014)
Runoja: Harmaa joki etsii uomaansa - Ruokki ui autojen virrassa
En tiedä mitä mimesis tarkoittaa silti nousevat kauppakeskukset - pilarit kannattavat kuin nainen reisiään ja antaa kaiken ylikulkusiltojen autojen jonot tahtoisin vaihtaa lumpeiden riveihin jokaista kukkaa kohti tähti jokaista lähtijää kohti nurmen tuoksu pientareella suden näköinen koira ulvoo laahaa takajalkaansa, ui autojen virrassa autoissa istuvat kielipitkällä jotta edes lumihiutale tippuisi illuusio rakkaan suudelmasta harmaa joki etsii uomaansa keskelle nousevat pilarit kantavat paratiisia kuin nainen reisiään ja antaa kaiken mies nukkuu jonossa rattia vasten, ottaa vyöltä aseen kuutamo tunkeutuu sieraimiin, ase laukaisee tähdet koira ulvoo ja preerian viimeinen kukka on janoinen mies herää hiutale kielen päällä jonot liikkuvat hitaasti, vahvat pilarit kantavat kuin viimeinen preerian kukka sinua en tiedä mitä mimesis tarkoittaa mutta mereltä eksynyt ruokki etsii uomaansa.
**
Lintuaurat muuttuvat lumiauroiksi aamu hengittää ikkunaan jäätyneen sydänkäyrän, jota rapsutan kynnelläni. Äijät tekevät kuormaa sunnuntaikorvauksetta pyhäinhäväistystä puhtaaseen lumeen virtsattu nimi lintu kirjoittaa riviä hankeen nimen viereen
**
Lumiaurat muuttuvat lintuauroiksi levähtävät matkan jälkeen torneissa patsaiden yllä, sukeltavat lehtimereen hengittävät sulkansa pöyhkeiksi
**
Lehdet kahisevat puissa kuin setelit jotka eivät ole sinun, vaikka ratsastat kaupungin kanjoneissa eivät nekään ole sinun et yllä kuin varjoihin talojen seinissä ehkä ne ovat sinun kyyhkynen horjahtaa patsaan päältä kun ratsastat kanjoneissa et yllä kuin varjoihin talojen seinissä ehkä ne liittyvät sinuun
**
Suden näköinen mies ulvoo laahaa takajalkaansa, ui autojen virrassa etsii koskenkorvaa yksi rikkaruhoista jota maailma kitkee ja äidit itkevät harmaaseen virtaan
**
Puistojen varsille käyvät lepäämään kuin kaadetut, kostuneet puut pään alusina maatumatonta muovia, kaatuneet kyllä maatuvat aikanaan jos tuo mies puistossa antaisi kättä pääni päälle, ikään kuin siunaisi minut mutta hän tahtoo painia voikukkien kanssa; siunaus voikukille.
**
Hämärä lyö läpi puiston nurmet muuttuvat hiekaksi, hiekka asfaltiksi, talot torneiksi, tornit toreiksi hämärä aamuksi kuppi kahvia ja olen valmis olemaan nurmi, hiekka, asfaltti jossa voi kulkea edestakaisin
**
Kun toinenkin kahvikuppi on juotu, hän näyttää hipiltä en minä sellaisten kanssa, jotka painivat voikukkien seassa pään alusina maatumatonta muovia, ranteissa rispaantunutta lankaa, vai puserostako käärmeilee, lanka
**
Tulee suihkusta pyyhkii jalat froteeseen kylkiluut kohoavat rappusina mies perhoslonkat, lensi kukasta kukkaan joskus mutta aikaa on kulunut - kukintojen aikaa eräänlainen sellainen hän itsekin aikaa sitten kukinto- kuten minä minäkin aikaa sitten kukinto. Hän vei minut mantelipuiden varjoon somistukseksi kantoi aprikoosipuiden katveeseen auttoi Kilikian portille nojasimme toisiimme ja itseemme heikosti. Mantelipuut, mantelisilmät romantiikkaan lukitut ajatukset
**
ja harmaa virta etsii uomaansa, kun parkkihallit on suudeltu nurkasta nurkkaan pilarit kannattavat kuin naisen reidet kosteus leviää pitkin betonia sataa sisään
**
Hän ei vie mantelipuiden varjoon somistukseksi ei kanna aprikoosipuiden katveeseen ei auta Kilikian portille nojaamme itseemme heikosti toisiimme herää jo Hämeen neito hän sanoo silmillään joissa on enää kaihin tuoma hämärä ikkunan raossa aavistus valosta perhoslonkat liikkuvat liikkeessä jotain sanomaa ikuisuudesta hämärässä kuljetamme toisiamme aallon harjalle ja alas
**
Hänen kylkensä muistavat nuoruuden pihapuut Tarzan huuto nuoruuteen mutta hän poistuu minusta kaduille joiden kyltit eivät vie minnekään tai kaikkialle pysähtyy kadun kulmaan ja katselee minua kuten nähdään oven silmästä pilkistävä aurinko valojuovaa seuraten, kädet ojennettuna hän puhuu minulle
** (Tapahtukoon niin kuin Hippi tahtoo, mutta hän ei tahdo mitään) Hän vain katsoo kun tulen yhä enemmän puun kuoreksi sellaiseksi kuin hän vähemmän nuoreksi haavikoksi joiden lehdet käpertyvät koivikoksi, nuoreksi ei enää koskaan käännymme männyn käppyröiksi tekemättömiksi töiksi tervakukiksi radan varsille, aikojemme alussa telkkä kuljetti poikasta Meidän Abbey Road tästä mennään ehkä yli, mutta ei oikaista tästä mennään ehkä yli, mutta ei oikaista
**
ja harmaa joki etsii uomaansa, katsoo taakseen luomaansa kanjoneissa vesi laskeutuu kuin ehtoollisviini hipin rinnuksille ja sakramenttina LSD jippi hautaa hipin taistelee vanha mies soittimen kielen kihlaa jos on kihlattavaa liha ei tunnu enää samalta viha ei tunnu enää samalta orkidea on voikukka hukka valtaa alaa imperialismin tavoin pihoissa ja tiloissa ihminen nielaisee metsän valtaa imperialismin tavoin ja on yksinäinen iltojen iloissa.
**
Nyt taistellaan leivästä on jo aikoja taisteltu leivästä huomenna taistellaan leivästä keihäällä naulataan pörssimeklarit kiinni mainosvaloihin talojen katot niittyinä kukitetut kujat sähköt pois ja takaisin tulisijat rinnalla ihan, kulkija läpi kivikkoisen pihan laivojen purjeet noususuuntaan luullaan talvea kesäksi ja kesää talveksi kuullaan lintujen laulua oksalla ylimmällä kun alempana on oksien kato ja meklari kuin mato koukussa - kiemurtelee
**
Kuuntelin otteita Ylen Elävästä arkistosta (tallenne 23.09.1975) kun Taanila haastatteli Haavikkoa. Miten käy Suomen tulevaisuudessa? Vai oletko jo sen kirjoittanut? Kysyy Taanila. "Minusta tuntuu, että Suomi on maakunta Euroopassa, se on pienin mahdollinen yksikkö, joka voi olla olemassa, jos se on vähän tätä pienempi, niin sitten sitä ei ole enää. Ja että sen henkiset ja muut voimat on juuri siksi pitäisi kaikki käyttää. Mutta uskon, että tämmöisenä sillä kyllä on mahdollisuudet toimia ja antaa ihmisille Suomen kansalaisille parhaat näissä olosuhteissa saatavat olot ja palvelukset". Vastaa Haavikko.
Minä taasen 70-luvulla taisin nuolla kuten moni muukin nuori viinipullon korkkeja. Olin täynnä lyijyä mutta en kirjoittanut mitään, en osallistunut mihinkään, olin siinä mielessä katatonisessa tilassa yhteiskuntaan. Kulmahampaani olivat hiomattoman valkoiset ja olin kateellinen tytöille jotka kantoivat viulukoteloa. Tiesin kyllä, mitä on vesi, saaret, soutaminen, istua veneen kokassa jonkun kainalossa. Tänään kävelen piennarta pitkin ja seuraan joen kulkua, nostan eteeni tulleet riippakoivun hiukset, heitän ne edestäni ja tunnen olevani yhtä pieni kuten Suomi Haavikon puheissa tai sitäkin pienempi, mutta olen olemassa seuraamaan harmaata jokea sen uomaan. Näkemään unia jotka kiertävät menneen tulevaksi. Ymmärtämään rakkauden joka paloi Havannan tehtaiden piipuissa ja taloissa, Suomen mökeissä joiden nurkkalaudat jäätyvät henkiin jäämisen tilkkeeksi. Näin unia, mutta heräsin vain liian myöhään, näen unia;
**
Menen varjoihini pitkiin ja lyhyisiin otan ylleni kuin nutun
kävelen talojen ja puiden katveisiin mittaan aikaa mennen tullen kadulla poika jakaa lehtiä kuorma-auton puinen lava notkuu samoin miehet jotka kantavat pianoa ovet heilahtavat kesäisessä tuulessa mennen tullen kuorma hupenee saappaiden nahka tuoksuu varjojen tällä puolella näkyy siniset lämpäreet pilvikärryjen saattelemana vuoret menettävät neitsyytensä niiden polut juoksevat kierrellen kun jalkapohjat osuvat maahan laskevat kuulemma aikaa vuorten varjojen mukaan pitkät varjot yli puiden niiden alla poika pitää tyttöä kuin viimeistä pisaraa vettä ei halua puhaltaa kämmeneltä tuuleen
** ja harmaa joki virtaa uomaansa meklarit odottamassa suvantopaikoissa yrittävät kääntää joen suuntaa mutta joki pyörtää kiven ja meklarin;
** Kuu nousee vasemmalle kyljelleen mies sanoo koiralleen aja - älä tapa hirvi hengittää ruskanpunaista verta närhien vaellus hän vaappuu syliini luulee löytävänsä nunnan taskun mutta pakenen sisäiseen virtaani
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Paikallaan lammen pinta ilamoi hyttysten tanssi, menneisyyden hinta Nälkälinna, puutalot, hiekkateiden vilkkuvat valot, betoniset talot menneisyyttä menneisyys siinäkö ihmisen syvyys. **
Metsänpeitto laskeutuu kalanperkeet turha mystifioida erheet turha mystifioida Linkola villi kuin kala ei pääse irti suomuista eikä kalat Linkolasta myöhäinen syksy ja käsirysy talven kanssa aikainen kevät, enteilevätkö kiurut **
Ei onnen tieltä voi Miestä viedä okaista polkua Hälle täyttää voit linnuksi käydä livertää sulat sukia tai korpin ääntä käyttää mutta vain Hän on tänään mies ja kuninkaalta näyttää. Ei onnen tieltä voi Miestä viedä. Ympäri lehtoja hiestä, rauduksesta hän voimansa juo jos kuningasta paimennat et voi polkua valita vain piennarta pitkin käyt ja öisin korppina taivaalla näyt.
** Ihminen venytät linnun kieltä, anna sen laulaa.
** menen varjoihini pitkiin ja lyhyisiin otan ylleni kuin nutun **
C'mon baby! vedät takaisin kanoottiin kiviselle joelle
Mukulakivet valtaavat kadun levittäytyvät kuin sammakonkutu kurnuttavat hiljaisuudellaan yö meni, nehän menevät aamu koitti, ne voittavat yön katuja riittää, linnoja pilvilinnoja riittämiin.
**
miehen ruskettunut hauis taluttaa naista pitkäksi venyt yö pitää kiinni parkkiruuduissa autoja ruoho vihertää aidan toisen puolen mukulakivet istutettu maahan perunat korkokengillä ei miestä saa tai saa.
**
Tyhjäksi suudellussa parkkihallissa Goodman laulaa nuotilleen pulut lentävät sisään viivastoille
**
Autoissa istuvat kielipitkällä jotta edes lumihiutale tippuisi illuusio rakkaan suudelmasta ja harmaa joki etsii uomaansa
, merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | soihtu55 09.04.2015 10:52:18 (muokattu 09.04.2015 10:57:39) | |
|
Maa palaa - maahan palaat (9.4.2015)
Onko ihminen vain ranka maailmalla keinuva puu lainehilla vaiko ylväs honka, hakkeen jatke autiolla maalla maa palaa maahan palaat ei riitä seitti, eikä rihma ohueksi kiertämällä kylmettyneen päälle maa palaa maahan palaat asfalttipellot kasvaa mut missä ovat kissankellot ranka taidat ihminen olla runko vailla vehreyttä poloinen yrität lintua laulamaan kesytellä maa palaa maahan palaat kaatuu puu kuten sinä sinä päivänä kun sinut kavallettiin maapallo pyöreäksi puhuttiin lattea kuitenkin oli metropoli kun nukkuivat niityt asfaltin alla ei riitä seitti, eikä rihma ohueksi kiertämällä kylmettyneen päälle Maa palaa maahan palaat
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | soihtu55 09.05.2015 17:22:58 (muokattu 09.05.2015 18:44:53) | |
|
Riihisateeseen (3.5.2015) joskus on käveltävä kostean ruohikon yli kauas riihisateeseen ja kohdattava sammunut syli. Odotat tulta, vaikka mieluummin puhaltelet katuvaloja sammuksiin. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | soihtu55 09.05.2015 17:25:55 (muokattu 09.05.2015 18:45:20) | |
|
Leipä (9.5.2015)
Kun puhut kosmisista ulottuvuuksista; linnun poikanen odottaa vain nokka avoinna joka päivästä leipäänsä. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Betoniperhoset (3.1.2016)
Vedän Lasarusta jäljessäni suurta surua lasken jokaista murua, ohi heitettyä nurmella nukkuvaa, kedon kukilla peittyä lasken jäljelle jääneet työmiehet joiden lapaluut nousevat siiviksi. Perhonen istahtaa betonin päälle valo hiipii miesten kasvoihin tapoihin olla mies katkos valo, betoni murtuu puhe kuohuu ja veri virtaa. Villaiset kintaat, päällä rukkaset mihin hintaan rakastiko työ miestä mies työtä. Kysy perhoselta, hiki virtaa raudoittajalta pudonneet kintaat. Lasken jäljelle jääneet työmiehet, betoniperhoset mihin hintaan, hiki virtaa betoniin. Vedän Lasarusta jäljessäni , merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Sataa harmaata kelloja on käännettävä taaksepäin Sipilänkin Van Gogh raapii korvaansa luonto hapertuu Goodman loistaa illassa kuin kiiltomato ylikulkusillat eivät käy kansalaisten selkärangoiksi puun rangat odottavat poimijaa
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
2.9.2018
Kun maan merkki muuttuu tuleksi ovat tähdet syttyneet F.E. Sillanpää, Leonard Bernstein, Saarikoski. On pyhä ja vetten päällä hengittää syksy vielä tipahtelee paratiisiomenoita noukittavaksi
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Hullutella, kellotella kissankelloja soitellen sotaan rauhan asialla Asiaa tai ei, kirjoitti Saarikoski. Jokaisella koskella on putouksensa alisilla ahmattinsa ylisillä nymfinsä muru muusaa. Otatko lisää muroja, kysyi äitipuoli. Puoliksi äiti ja puoliksi susi. Rautainen pallo vierii kierii ohi lepopäivän. Levossa leipä menee väärään kurkkuun. Olet jonon päässä leivästä lepästä leipää on paha repäistä. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Takoivat sammon pilvenpiirtäjän ylisillä yskähteli Lönnrot. Case: katolle istutettiin Suomineito neito parahin ALE- TULE. En minä purematta niele kieltäni.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Soi harmaa joki, Chris Cornell ja Billie Jean purevat temppelin koirat Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|