| Aihe: Iskelmä #29302 | 1 |
|---|
|
Kuin kadonneen, sielun sisaren
voi löytää repaleinen ihminen
vapiseva haavanlehti, yksinäisen puun
juuriltansa eksyneenä, kätees laskeutuu
Ensin tahdoin saada ystävän
Sitten tahdoin vielä enemmän
Olinko mä ahne, vai ihastunut mies
nyt onnen onkireissu tyhjin käsin kotiin vie
ns.kerto
Öisin puhelimeen tartun, aina uudelleen
sitten jälleen tunnen, sen hetken kadonneen
Olisitko iloinen, vai löisit luurin korvaan
ilman rohkeutta mietin sitä vain,
joka ilta aivan turhaan
Kotiovellasi, hetken seisoen
mietin mielessäni, syitä keksien
Kun sormeni mä ovikellon luokse hiljaa vein
Et sinä ollut kotona, mä turhan reissun tein
Ja palkka pelkurin, on yksinäisyys vain
Silti kiitän sua siitä mitä sinulta nyt sain
Sen hetken uskoin että joku uudestaan
Voisi oikeasti minuakin, vielä kerran rakastaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
