Muusikoiden.net
06.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Lyriikka »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: laulun sanojen tekeminen
1 2
gotoh1234
15.07.2009 17:28:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

onko kellään mitään vinkkejä miten saisi keksittyä sanat omiin biiseihin?
 
Sergei Fallinen
15.07.2009 17:55:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=178725&co=30
 
tuolla viimeks puhuttu asiasta
 
"suck, baby, suck, with the CD of Chuck Berry Chuck..."
sub zero
16.07.2009 18:38:26 (muokattu 16.07.2009 18:38:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

edu kehäkettunen sano kattovansa helvetisti pornoa ja rupeevansa sen jälkeen tekemään biisejä
 
mr. finland, walk on by, your ideapark dream. mr. finland, walk on by, your alko store supreme
Fobo1
31.07.2009 16:19:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuntele linkistä, miten Samuli Putro ja Neumann ja Esa Eloranta tekee
 
http://www.mikakankaanpaa.fi/lauluntekijaklubi.html
 
oo-p
31.07.2009 20:47:30
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lähdetään siitä että sanoja ei "keksitä". Sitten voi aloittaa, kun tuntuu siltä.
 
Terve, ja kiitos kaloista! ..Delay, missä viivyt?!
Juoppis
01.08.2009 00:00:56
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gotoh1234:
 
onko kellään
mitään vinkkejä
miten saisi keksittyä
sanat omiin biiseihin?

 
no vaikeaa se toki on
taivalkin on toivoton
mutta tapa on se ilmaista
itseään, kai sanotaan
 
miettii mitä sanoisi
jollekulle muutenkin
sitten rytmittää melodiaan
ja sitten valmiita ollaan
 
Kirjoituksia:
Ajassa irrallaan.
@ 25.2.2009 / Fiktiivisiä keskusteluja. @ 17.4.2009
LaTe-_-
06.08.2009 02:39:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itselläni usein jää jokin lause tai pari lausetta päähän jumittamaan, ja siltä pohjalta on sitten pakko jotain ainakin yritää kirjoittaa.
 
Itse olen huomannut, että sanojen kirjoittamista jonkin verran helpottaa, kun ensiksi hieman miettii, mitä biisillä haluaa sanoa. Ja jos jotain tarinaa tahtoo kertoa, niin edes suurin piirtein funtsii etukäteen kuinka tarina etenee ja niin pois päin.
 
Inspiraatio on sinänsä hieno juttu, mutta kyllä sitä tekstiä syntyy ilmankin. Alkaa vain työstämään, vaikkei mitään mahtavaa kuningas ideaa valmiiksi olisikaan, tai velloisi valmiiksi inspiraation pauloissa. Kyllä sieltä aina jotain tulee, ja vaikkei mitään käyttökelpoista syntyisikään, mitä sitten.
 
Zenrooster
06.08.2009 11:06:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsehän en mikään varsinainen sanaseppo ole, mutta kannattaa kokeilla kirjoitella vaikka runoja. Kuulostaa ehkä homolta, mutta se on oikeasti hieno tapa purkaa pään sisäistä maailmaa sanoiksi.
 
Otat kynän, paperia ja alat kirjoittamaan vaan ihan mitä päässä liikkuu, aivan sama noin aluksi että miltä se kuulostaa, sieltä alkaa pikkuhiljaa ilmestymään helmiä, joita voit käyttää sanoituksina. Ja yleensä jos päähän ilmestyy jokin hyvä ajatus/lause/sana, kannattaa kirjoittaa se mahdollisimman pian, että se tulee ulos tavallaan puhtaana, ilman mitään järjellisen mielen hifistelyjä.
Ole aito siinä mitä kirjoitat.
 
Would you tell me about the fucking golfshoes?!?
soihtu55
07.08.2009 13:52:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

olen samaa mieltä. Tunnepohjalla kirjoittelu on parasta. Ensin teksi, mikä tulee
mieleen, ilman sensuuria ym. Karsimisen voi tehdä myöhemmin. Aitous on se asia. Matkimalla ei pääse kuin alkuun. Toisten tekstien lukeminen ja musiikin kuuntelu on tärkeää. ideat kertautuvat, ajatuksen päälle rakentuu ajatus. Sitten ihminen tarvitsee yksin oloa ja joutilaisuuttaa, että syyntyy uutta. ja kirjoittaa voi mistä vaan....tarvitaan ympärille ateljeekiriitikoita, jotka antavat rehellisen palautteen.
 
Kalmo
11.08.2009 14:20:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gotoh1234: onko kellään mitään vinkkejä miten saisi keksittyä sanat omiin biiseihin?
 
Aika paha. Ensimmäinen ajatus on kyllä, että jos noin kivijalkatason kysymys pitää esittää, niin parempi jättää ne sanat toisten kirjoitettavaksi.
 
Toisaalta, jostain on aloitettava.
Ensimmäinen kynnys on, hallitsetko käyttämäsi kielen kunnolla? Lue runoja ja proosaa ja kehitä yleistä kielikorvaasi.
 
Jatkoksi en oikein muuta osaa sanoa, kuin että hae inspiraatiota vaikkapa kokemuksistasi, elämästäsi ja seuraa ja pohdiskele maailman menoa.
Päivän sanomalehdestä voi helposti saada tusinan teksti-ideoita.
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
Lucky 7
19.08.2009 05:37:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa lukee paljon, kattella elämää. Ihmisten tavat ja piirteet kertoo elämästä. Ne täytyy oppia lukee, mutta sittenkään et tavoita muuta kuin osan totuutta, jos sitäkään ees on olemasssa. Absoluuttista totuutta on moni etsiny,ja ne jotka sen on löytäny, ei välttämättä kerro näkemästään.
Itse olen törmännyt ihmisiin jotka on nähnyt paljon, ja sitä hiljasemmaks ne muuttuu.
Riippuu tietysti minkälaisia sanoituksia haluaa tehdä.
 
Se mitä ei muista, ei pidäkään muistaa.
Janie Jones
26.08.2009 01:26:03 (muokattu 26.08.2009 12:22:42)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lue paljon kirjoja. Kaikkea erilaista, mutta etenkin klassikkoromaaneja, novelleja ja runoja.
 
Hoilota niitä näitä soittaessa. Anna tajunnan virrata. Kuiskaile ja huuda.
 
Joku lause tai kuva (tilanne- tai mielikuva) tuntuu hyvältä. Mieti, mitä sen ympärillä tapahtuu. Se saattaa olla tarina tai vain kimppu toisia kuvia.
 
Istu alas ja kirjoita. Nouse välillä ylös ja hengästy.
 
Laita lauseita, sanoja ja kuvia muistiin silloin, kun ne tulevat mieleen, kesken kaiken.
 
Mieti, mistä jokin kuva tai lause tai sana on alkamaisillaan kertoa. Ei tarvi tietää tarkkaan, mutta hapuile sitä kohti. Seuraa aavistusta.
 
Etsi jotain merkityksekästä. Tavoittele sitä, mitä haluat sanoa, vaikka et ehkä vielä tietäisikään, mitä se on. "Sanoa" voi monella tavalla, suoraan (päin naamaa tai todeten) tai epäsuorasti (kuvallisin kiertoilmaisuin, vihjeitä antaen, oivaltamaan pakottaen).
 
Kirjoita uudestaan. Älä pelkää pyyhkiä yli. Jos se oli jotain kuolematonta, muistat sen pian tai vielä joskus. (No, jos kirjoitat tietokoneella, aina voit myös tallentaa eri nimellä.)
 
Mieti, osoittavatko lauseet ja kielikuvat samaan suuntaan. Jos osoittavat eri suuntiin, mieti, onko se tarkoituksesi mukaista.
 
Viivaa tekstistä yli kliseet, ainakin useimmat. Sano se toisin.
 
Älä pelkää ottaa kantaa, jos näet maailmassa epäoikeudenmukaisuutta.
 
Mieti, mikä kohta biisissä on se, joka avaa koko biisin merkitystä. Usein tämä on kertosäe, mutta niin ei lainkaan välttämättä tarvitse olla. Esim. c-osa on hyvä. Alut ja loput ovat hyviä. Sävelen kliimaksikohdat ovat hyviä. (Muutkin ovat, mutta on hyvä oivaltaa itse, mikä kohta tekstissä on sinulle tärkein.)
 
Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Loppu voi olla avoin, mutta se on silti loppu.
 
Tekstin "juonen" kuljetuksessa voi olla aikahyppyjä: takautumia ja ennakoivia otoksia. Biisi voi esim. alkaa ennakoinnilla (tulevaisuudesta käsin) ja loppua takautumaan (menneisyyteen). Tämä on vähän käytetty mutta onnistuessaan erittäin tehokas keino.
 
Kokeile huviksesi toistoa: lauseenosan sanatarkkaa toistoa (muutenkin kuin kertosäkeessä) tai saman toisinsanomista.
 
Käytä harkiten loppusointuja (eli riimejä) sekä alku- ja sisäsointua. Soinnullisuutta voi rikkoa.
 
Rytmi on tärkeä. Mutta rytmiäkin voi muunnella (etenkin jos säveltää ja sanoittaa samanaikaisesti).
 
Jos se sopii sanomisen tapaasi, käytä (joitakin tai useita) metaforia, metonymioita, vertauksia yms. Jos et tiedä, mitä ne ovat, ota selvää (ei ole missään tapauksessa haitaksi tietää tekstiteknisten asioiden nimiä, vaikka jotkut niin luulevat). Lyhyesti sanoen ne ovat merkityksellisiä kielikuvia. Kuluneet kielikuvat tosin eivät ole merkityksellisiä; niistä on kulunut puhuttelevuus pois.
 
Biisiä myös usein läpäisee yksi johtava kuvallinen elementti (ns. johtomotiivi eli -aihelma), johon muu aines sitten jollain selvähköllä tai salaperäisellä tavalla liittyy.
 
Jos selitit jotain suoraan (vaikkapa "rakastan sua, sillä sä oot ihana"), mieti voitko kuvata asiaa mieluummin kuin selittää. Tämä on ikivanha kirjoittajan yleisohje: kuvaa, älä selitä. Joskus selittäminen kuitenkin sopii, hmm, kuvaan ja tyylilajiin (esim. "rakastan sua, sillä sä oot ihana" voi hyvin toimia rämeltävässä poppisbiisissä). Lauluntekstissä kuvaamista ja selittämistä on usein kumpaakin - sopivassa suhteessa.
 
Huudahduksia, kysymyksiä, toteamuksia, käskyjä, kehotuksia, väitteitä, tokaisuja, parahduksia, heittoja, kuitteja... kaikkia äänensävyjä voi käyttää. Ei tosin ihan kaikkia yhdessä ja samassa biisissä. Joskus biisi voi olla lähes pelkästään esim. kysymyksiä (näitä on paljon, esim. Ratsian "Täältä tulee yö" -biisin säkeistöt) tai käskylauseita (muistaakseni esimerkiksi Zen Cafen "Aamuisin").
 
Lause- tai virketason sanatoistoa voi niin ikään käyttää. Biisi voi rakentua siis esimerkiksi jos-lauseille (kuten vanha "Jos rakastat").
 
Kokeile eri tyylilajeja. Ajan myötä omimmat - tai omimpien sekoitukset - valikoituvat joukosta.
 
Muuntele, lainaa ja varasta, mutta älä plagioi. Jos matkit, matki neroja, älä tyhjänpäiväisyyksiä.
 
Kirjoittaminen on prosessi. Vain helvetin harvoin syntyy mitään valmista eli kestävää kertaistumalta.
 
Katsele ympärillesi, kuuntele.
 
Harjoittele.
 
She said: "Eh, I know you, and you cannot sing", I said: "That's nothing, you should hear me play piano" (The Smiths)
toyhto
19.12.2009 09:45:50
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ylipäänsä kannattaa kirjoittaa. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommaksi käy, ja tämä pätee paitsi yleensä niin myös lyriikoihin. Veikkaisin, että jos muutenkin kirjoittaa joskus jotain, on paljon helpompi ilmaista itseään myös lyriikoitten muotoon kuin jos kirjoittaminen ylipäänsä on täysin vierasta touhua.
 
strophe
29.12.2009 13:37:49 (muokattu 29.12.2009 13:39:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janie Jones: Lue paljon kirjoja. Kaikkea erilaista, mutta etenkin klassikkoromaaneja, novelleja ja runoja.
 
...
 
Harjoittele.

 
Täyttä asiaa alusta loppuun. En voi tarpeeksi painottaa lukemisen tärkeyttä. Eihän kukaan soita kitaraa, jos ei ole koskaan kuunnellut musiikkia. Ihmiset jotenkin olettavat, että sanoitusten kirjoittaminen on taito, jonka voi osata, vaikka sitä ei olisi ikinä harrastanut. Sanoitin itse englanniksi vuosikausia, ennen kuin tajusin, että suomi on kielenä paljon inspiroivampi. Esimerkiksi oman yhtyeeni seuraavan räiskäleen sanoitusprosessi on tähän mennessä vienyt yhden kokonaisen kierrekylkivihkosen ja vajaan vuoden aikaa. Ei se ole helppoa tai yksinkertaista. Tekstin tuottaminen on mielestäni täysin verrattavissa mihin tahansa instrumenttiin; täytyy treenata, hankkia vaikutteita ja uskaltaa olla itsekriittinen oman "soittonsa" suhteen.
 
Mitä voin kertoa omasta tekniikastani? Sanoitan kahdelle pumpulleni, joista toinen on jotain progevivahteista metallia soittava Sapiska ja toinen sellainen projektiluontoinen rock-bändi, joka säveltää ensimmäistä teostaan. Sapiskan seuraavan rieskan keskeinen teema, vuorovesi, syntyi luettuani Markku Paasosen proosarunokirjan "Lauluja mereen uponneista kaupungeista". Tiesin jo etukäteen, että levy loppuisi sanoihin:
 
Näethän,
että valo on
huomaamaton
loistaessaan tasaisesti
kunnes kuihtuu pois
 
Tiesin siis, että keskeinen teema koko tarinassa olisi se, kuinka huomaa asioiden tärkeyden vasta menetettyään ne. Esimerkiksi niinkin pieni asia kuin juokseminen. Olin maratoonari ja juoksuaddikti, mutta sitten jalka meni alta ja juokseminen loppui siihen. Ei sitä tullut murehtineeksi etukäteen. Sitten tietysti parisuhteet, mutta niistä tuskin tarvitsee edes kertoa.
 
En ollut kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyvää metaforaa tälle kaikelle. Vääntelin ja kääntelin, mutta se lopullinen kipinä antoi odottaa itseään. Sitten herra Paasonen päätyi yliopiston kurssin takia hyllyyni ja olin välittömästi myyty. Levyllä kaksi ihmistä pakenee vuorovettä, joka nielee alleen kaupungin, jota nämä kaksi rakastavat. Vasta menetettyään kaiken he pysähtyvät miettimään, kuinka paljon koti merkitsikään. Tämä siis se tulkinta, joka on ilmiselvä. Alla on todellisuudessa useampi eri tarina, joita en ala turhaan avata, sillä se olisi typerää ja potentiaalisen kuuntelijan aliarvioimista.
 
Mitä haluan kertoa niille, jotka pähkäilevät sanoittamisen vaikeutta? Treenatkaa. Lukekaa. Jos en olisi ikinä vahingossa avannut "Lauluja mereen uponneista kaupungeista", olisi tämä vajaan vuoden mittainen inspiraatiopläjäys jäänyt syntymättä. Olisin varmasti kirjoittanut kappaleet samasta aiheesta, mutta täysin erilaisen metaforan kautta.
 
(mainos alkaa)
PS. Sapiskan Vuorovesi-EP ilmestyy joskus maaliskuun lopussa. Laitan varmaan sanat arvosteltavaksenne sitten, kun ne ovat sataprosenttisen valmiit.
(mainos loppuu)
 
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~ http://www.youtube.com/vonpalmhoff
M-Juhana
07.01.2010 09:49:52
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa pitää kynä ja vihko aina mukana. Saattaa tulla se kiva riimi päähän vaikka vessassa tai junassa. Heti muistiin!
 
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu. -joku laini telkkusarjassa-
adretlan
07.01.2010 21:47:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikein vaihe sanojen tekemisessä on mun mielestä se aloittaminen. Kun kädessä on kynä ja edessä tyhjä paperi on todella vaikeaa keksiä mitään kirjoitettavaa.
 
Suosittelen Heikki Salon kirjoittamaa kirjaa "Kahlekuningaslaji ." Itse juuri sitä luen. Ei tuo kyllä tee kestään riimien kirjoittajaa, mutta pari uutta näkökulmaa tuo ainakin mulle on antanut. Nyt kun vielä ottaisi sen kynään kauniiseen käteen yms...
 
On kivaa olla kalamies#35 >-)))>
Albus-et-Caeruleus
09.01.2010 22:55:27
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

adretlan: Vaikein vaihe sanojen tekemisessä on mun mielestä se aloittaminen. Kun kädessä on kynä ja edessä tyhjä paperi on todella vaikeaa keksiä mitään kirjoitettavaa.
 
Raitis ilma muuten tekee gutaa kun jumittuu tai on vaikee alottaa, Silleen ainakin ite hommaan inspistä.
 
Supreme74
13.01.2010 02:10:16 (muokattu 13.01.2010 02:30:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Albus-et-Caeruleus: Raitis ilma muuten tekee gutaa kun jumittuu tai on vaikee alottaa, Silleen ainakin ite hommaan inspistä.
 
Joskus kun tuntuu siltä, että teksti ei etene, eikä millään keksi, että miten jatkaisi...niin olen havainnut tän vinkin hyväksi:
 
Jos jää tekstissä jumiin, niin kirjoitaa jatkoksi edellisen vastakohdasta...elikkä siis - jos kirjoitat esim "ihanasta rakkaudesta" - etkä tiedä kuinka tekstiä jatkaisit, niin vastakohtaa paperille (viha, ärtymys) - rakkaus on ihanaa ..."mutta alat käydä mun hermoille" tai jos kirjoitat " Ulkona on jäätävän kylmä " -Vastakohta: Hei, Mä jäänkin tänne sisälle" - Jos on kirjoittanut pari säkeistöä jostain jutusta, eikä kolmatta tahdo syntyä - niin kolmas säkeistö voi olla saman asian tarkastelua, mutta päinvastaisesta suunnasta.
 
- Ei välttämättä mitenkään nerokasta, mutta vie tarinaa eteenpäin aina kun on tekstin kanssa jumissa. Tästä kuuluisa esimerkki on Kurt Cobain, jolle tekstien kirjoitus tuotti päänvaivaa. Se käytti tota kirjoitus kikkaa aika monesti ja ehkä vähän liikaakin, kun joka toinen biisi meni usein tolla tekniikalla...Esimerkkejä:
 
" Teenage angst has paid of well - Now, I'm Bored and Old" - Teini angsti on kannattanut hyvin, nyt olen tylsistynyt ja vanha. (Serve The Servants biisi)"
"Come as you are, - as you were - as I want you to be." - Tule sellaisena kuin olet, kuten olit, kuten minä haluan sun olevan" (come as you are)
"Never met a wise man, if so, - it's a woman (Territorial Pissing) ja niin edelleen ja edelleen..
 
Nirvanan sanoitukset on täynnä ton idean viljelyä..

Oon myös huomannut, että joskus on hyvä kirjoittaa vähän enemmän kuin mitä biisi vaatii. Esim pari ylimääräistä säkeistöä. Sen jälkeen on helppo karsia kaikkee turhaa pois ja kiteyttää sanottavaansa.
 
Pieni happihyppely ulkona on aina hyvä idea myös.
 
Sergei Fallinen
13.01.2010 02:20:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Supreme74:
Oon myös huomannut, että joskus on hyvä kirjoittaa vähän enemmän kuin mitä biisi vaatii. Esim pari ylimääräistä säkeistöä. Sen jälkeen on helppo karsia kaikkee turhaa pois ja kiteyttää sanottavaansa.

 
tää vois kyl olla hyvä idea kirjottaa vähän pitemmälle ja ottaa sit takapakkia ja tiivistää sanomaa. Pari kertaa oon tehnytkin, itellä vaan liian harvoin tulee vaivauduttua, mut usein tekstiin eksyy pari riviä, jotka eivät siihen oikein sovi, paitsi mitallisesti, joten olis hyvä kun olis ylimäärästä tekstiä mistä repiä sit tarvittaessa jonkinlainen kokonaisuus
 
Leonard Cohen kirjotti ainakin tarinan mukaan yhteensä jotain 15 säkeistöä Hallelujaa, ja Dylankin yleensä jättää livenä pois osan säkeistöistä kaikista pisimmistä biiseistään
 
sensuellin sanailun maksimaatio
Sergei Fallinen
13.01.2010 02:24:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ja happihyppely voi tosiaan auttaa, päihteet myös (varauksella), miksei tuo pornokin jota kehäkettunen kuulemma suosii. Erilaiset viretilat tuottaa erilaisia sanoja ja ajatuksia.
 
Kaikenlaiset sanapelit myös on hauskoja, tyyliin kulkea kadulla ja poimia joku lause jonka ohikulkija sanoo, tai lause mainostaulusta, ja sitten keksiä sille säepari. Pitää kieltä jatkuvasti valmiustilassa
 
sensuellin sanailun maksimaatio
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti