Aihe: Runo | |
---|
|
Hopeisen täysikuun alla vain kaksi hahmoa Heidän rakkautensa on rumaa, kiellettyä Hiljaa siro tyttö rakkaimpaansa painautuu Heidän on oltava varuillaan, kukaan ei saa nähdä Hopeiset tähdet nauravat heille He eivät ole kaunis pari Vain hopeinen kuu tälle liitolle siunauksensa antaa Vain hopeinen kuu heitä ymmärtää He katsovat toisiaan hiljaa hymyillen Hiljainen mies tytön huulille omansa painaa Ympäriltä muu maailma katoaa Vain hopeinen kuu heille langettaa valoaan Ja kukaan ei saa koskaan tietää Tuo rakkaus pysyy salassa Ei - ei kukaan saa koskaan tietää Silti he toisiaan rakastavat Alla hopeisen kuun | |
Rakastan runoilemista. Runojen lukemisesta (muutakuin omiani) en niinkään välitä. Mutta pakko se on aina kun tänne tulee heeboilee nii lukee ainaki se viimesin runo. Vomiton runo; neroutta! Kaikki runous on minulle, jos ei neroutta niin ainakin sitä puhtainta kauneutta. Kaikkien kuuluisi runoilla, ois maailmaki parmepi paikka :D Oodi hulluudelle, oodi ihmisyydelle! Maailmani on paha se on täytetty synkillä aatoksilla pimeillä massoilla ja heidän pienillä milelillään Mutta ah, onneksi on musiikki, onneksi on suurempia voimia Nämä minua suuremmat voimani täyttäköön elämäni ja ei, se ei ole rakkaus, ei ihmiseen se on suurempaa En minä teitä teilaa, kaikki ihmiset teilaavat! Tai ehkä se on vittuilua, harmitonta mielen kamppailua elintilasta siitä mikä on miedän ainoamme, AINOAMME Ja tiedätkö, olen tullut hulluksi vain hulluuden vuoksi olen menettänyt mieleni noille ihannoimilleni voimille ja tullut hulluksi Mutta nyt joku laulaa , minä laulan, Anna kätesi ja ole kanssani minä pyydän ole kanssani Mutta ah, sinulla on erilaiset kokemuksesi, erilainen maailmankatsomuksesi ja se olkoon rikkaus rikkaus siihen että olen tulossa hulluksi ehkä jo menettänyt osan mielestäni noille voimille Paha, synkkyys, yksinäisyys ovat voimia joihin minä luotan ja yksi asia minua kalvaa se, etten voi tietää sinun voimiasi voin vain kuvitella ja silloin astutaan jälleen, pimeän puolelle Ja edellinen, se on otettu minun mielestäni alitajunnastani, sanooko mitään!? Oi, kuinka vihainen olenkaan ja jotkut - kenties tässä maassa ei ole viisaita - viisaammat kertovat sen olevan hyväksi kaikki on hyväksi mikä pitää meidät täällä kitumassa Ja ah, välillä on hetkiä jolloin karkotan voimani ja mieleni kaikille minä soisin näitä hetkiä mutta vain harvoin jäisi tilaa omille ajatukseille omille taipumuksille - hulluudelle! | |
Mies harppoi pitkin mukulakivikatua salkku kainalossa, päässä oli silinterihattu ja taskussa punasilmäinen kani. Takin hihasta katosi herttarouva lakerikenkiin joissa oli liian pitkät nauhat.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Kiitokset Crazy Diamondille. Positiivista palautetta on ihanaa kuulla ^^ Öisessä metsässä vaeltaa yksinäinen hahmo Pieni tyttö, niin kovin hiljainen siellä yksin kulkee Varjoissa kulkiessaan hän on onnekas Varjoissa häntä ei voi nähdä On tuo reitti pitkä ja yksinäinen Tuo taival vailla valoa Mutta tottuneesti hän sen kulkee täysin vailla pelkoa Luokse sen valkoisen kiven "On tuo kivi koti enkelten" Näin rakas isä hänelle vuosia sitten kertoi Kotona enkelten on hyvä olla Kotona enkelten ei kukaan ole surullinen On hameen helma revennyt Reittä pitkin juoksee verijuova Hänen viattomuutensa on häpäisty rakkaan isän toimesta Ja se tuska on tappanut tytön sisältä jotain suurta Mutta pian päättyy tuokin tuska Näin on tyttö päättänyt Hän asettaa sormensa liipaisimelle ja hymyilee "Rakkaan isän kunniaksi", hän kuiskaa läpi kyynelten | |
ei, mikään muu kuin menneisyys ei sulle riittänyt sen löysit siis, ja nauti siitä nyt ei mikään muu kuin menneisyys kai muuta tulevaa vaik muuta kaipaat, kaikki aikanaan unohdat jo muut ja luotat muutamaan välivaihe vaan, en pysty parempaan välivaihe vaan, et voinut muutakaan jos aikataulu pettää, jonkun täytyy odottaa välivaihe vaan, en pysty parempaan välivaihe vaan, et voinut muutakaan | |
Runo: Tehtaan tyttö
Pöydällä on paksut jalat, tehtaan tytölle vahvat nilkat. Sinkkivadista maailmaan potki se tyttö.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Vapaus, vapaus se on lukossa riimun päässä.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
menen koirankoppiini - opin kyllä räksyttämään.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Runo: Kanjoneita on myös meillä Lännessä kähmitään naista (naisia) kuin dollareita meille Suomessa ollaan viiva otsalla yksin kuusen teillä, mutta kanjoneita on myös meillä merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|