Aihe: Runo | |
---|
|
Runo: Nanuki
Kuolleiden kalojen seurassa nuokkuu norppa kalman haju vedessä, yllä ja alla jäi Nanukille pala mannerjäätä, napamantereen ghetto mustissa puvuissa kravatit kastikkeessa, Kiotossa hallitsee tahto puita arkeiksi, raporteissa kompuroi näätä Amerikan lipun päällä istuu lemmikki, pedikyyrissä, terapiassa, avioliittoleirillä harmaa hiirulaiselle viimeinen niitti, maailma on paha, elo siellä korvamerkitty raha kalmankukka kukkii, seuraa hiljaisuuden riitti, paljaiden varpaiden alla ruokaa, kaatopaikka hei lapset, sieltä syökää ja juokaa! Valtion miehet, businesstaikurit piilorakkaineen laitetaan kiertoon kuuhun, teettäkää mittatilauksena avaruuspuvut, nauttikaa pillillä rasvaimu sullokaa sukkulaan silikonipimu, jättäkää testamentti: kaupunki muuttaa maalle uskon itseeni, poliitikkoihin, lehtiin ja herra HUUHUN.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Hän kulkee haalareissa. Ei hän mene, eikä tule älä väitä minulle, että kulkeminen haalareissa köyhänä on liikkumista juna kulkee eteenpäin, mutta onko se onnellinen? Taidat väittää tosissasi, että köyhäkin liikkuu? Minä liikutun tuosta väitteestä. Olet kaukana, mutta lähellä hierarkian kärkeä katso miestä Manhattanin eteläisessä korttelissa, hän seivästää kärkeen roskia, tai matkusta, tutustu matadoriin. Hän vai härkä - mutta onko härkä onnellinen?
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55 27.07.2010 06:11:47 (muokattu 28.07.2010 07:05:59) | |
|
Rikas sanoo köyhälle: harrasta. Mitä voin tehdä tänään näillä rahoilla. Vietän hartaushetken, siihen sinä et pysty.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
eteisessä, oli sanomalehtien päällä muutamat kengät ja vain yhdet pohjalliset, joita vaihtelin kengistä toisiin.
Istuin tuolille, katsoin kenkiä ja mietin. Lienee nykypäivän köyhyyttä.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Tein rakkaudella kauppaa kuin kiinalaiset tingin, peräännyin, lahjoin sanoilla, välillä menetin kasvoni. Tartuin jo Maon punaiseen kirjaan. Heitin tiellesi vuoroin kiviä ja käpyjä. Nyt olen nöyrä, polvillani. Kerään joka ainoan kiven, kävyn. Katso vaikka! Nyt tien päässä näkyy nouseva aurinko, joki virtaa vihreänä ja minä pidän kiinni olkihatustani tuulessa.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55 01.08.2010 14:08:24 (muokattu 01.08.2010 14:32:31) | |
|
Hän pysähtyi kadun kulmaan ja katseli minua kuten nähdään oven silmästä pilkistävä aurinko valojuovaa seuraten, kädet ojennettuna hän puhui latinaa. Minä kasvoin itäisen Lontoon portailla- puhuttiinko minulle?
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55 05.08.2010 07:16:09 (muokattu 05.08.2010 07:18:00) | |
|
Nainen haluaa kuukävelylle sanoo miehelle: kuu kiurusta kesään mies naiselle: älä pesää tee
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
MIESTAHTO
Pablo piirtää viivaa kuuhun naiselle jota TAHTOO
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Hattuhylly on tyhjä. Minun mieheni eivät koskaan pukeudu silinteriin Zetor- kuskeiksi heitä ei ole. He ovat ihmisiä kadunvilinässä. Rakastan heitä siksi, kun näkymätön on tullut näkyväksi. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Tuli tässä tälläinen paatos kirjoitettua. Tässä on höpinääkin, joka jää kuitenkin jokaisen oman tulkinnan varaan. Saa nähdä pyöräytänkö tästä biisin bändilleni. Mitäpä tässä itteäni ja tuotostani selittelemään; tuuli kyllä kertoo sullekkin miksi. The wind tells you why The wind tells you why My only friend Has gone away Oh mother Please take me home again The wind tells you why It tells you why This is where the the road divides My only friend My bride, my joy The road divides And I am all alone Talking to the wind tonight So it can tell you The reasons why The wind tells you why |
ps3t 18.09.2010 01:31:19 (muokattu 18.09.2010 01:36:54) | |
|
alone again trying to sleep sleep away this feeling but what the hell i can tell i didn`t choose this life i`m talking to myself to the only one to confide to carry this burden to share the pain in the darkest moment i witness to shame i`m the lowest being of this world i`m feeling again this feeling i hate it comes alive and i want to die its spreading and infecting everyone i touch so i better stay alone its my cancer its my home no sense makes sense |
|
Paljonpa siitäkin hyötyä Sen yön jälkeen en ole Shakespeareen viitannut kaverit kuuli sen viereiseen huoneeseen mut mä en piitannut Se lienee aitoa juuri silloin kun tottelee viettiä niin tai näin, nyt mul on aikaa miettiä että paljonpa siitäkin hyötyä Ostin sulle sormuksenkin, siihen kaiverrettiin latteus evankeliumista, olisiko ollut Matteus Nyt se on kanissa ja mulla on lavaa kaljaa ystävä, muuten ehdottaisin maljaa mutta paljonpa siitäkin hyötyä sä tartuit hampailla sydämeen ja aloit purra maistui varmaan vereltä ja paskalta ja kun sä vihdoin sait syötyä, paljonpa siitäkin hyötyä Kannattaa varmaan lähteä ennen aamua väittäisin että herään väärällä jalalla ja mitä sitä lyömään lyötyä paljonpa siitäkin hyötyä Eikä se varmana ollut viimeinen kerta kun kosken naiseen sä jos joku tiedät että yksinäisyys haisee Se toinen oli sulla jo varalta kun tää meni pieleen ja tonkin aika vielä koittaa, paina mieleen ja paljonpa siitäkin hyötyä |
|
Meillä oli rakkaus ja vallankumous Annoit sen kuitenkin pois Ja minäkin jouduin luovuttamaan Bandanan riisuin Värjäsit punaiset hiuksesi Jottei sinua noidaksi luultaisi Kaikki oli meille avointa Olimme kaksin voittamattomat Jumala ja paholainen puolellamme Sanoit, ettemme luovuttaisi Vaikka kylmä yö tulisi He eivät meitä sortaisi Nyt jo syksy on Lehdet tippuvat ja ruusut kuolevat Antauduit todellisen pahan vangiksi Sielusi kai jonnekkin pakeni Sielu joka kerran oli niin palava Nyt vetäydyit varjoihin Sanot:"Rakas, se vain unta oli" Ja, että sen aika on ohi Unelmistamme luovuit Ajatus hullusta vapaudesta Nyt kaukana kesän helteen lailla Ehkä vielä nousemme jäästä? |
|
Kesäkin taas kuoli ja mun turha haju ja tuhannet ihokarvat pyörii vielä pitkään sun kodissa jossa oli lähes aina liian kylmä nukkua yksin ja sun pitkät kultaiset hiukset eroaa liian selvästi mun muusta sisustuksesta -niitä löytyy toisinaan ja se tunne joka mulle aina silloin tulee on runo tai itku tai jano tai tyhjyys mikä milloinkin enkä pessyt yhtä paitaa joka tuoksui yhtä paljon sulle kuin mulle mutta se haju haihtui itestään yllättävän pian enkä enää edes muista mikä paita se oli voi olla että kaipaan sua mutta oikeasti en kaipaa, enkä voiskaan nyt kun pääskyt on poissa eikä meihin kannattanut tuhlata tulvia pyhän maan joissa se on selvää nyt kun pääskyt on poissa enkä näe sua ehkä koskaan, mutta ehkä haluaisin Kesäkin taas kuoli |
|
naakkalauma pellolla tonkii kaikkea paskaa mitä syksy on pintaan nostanut matoja kenties? ja joku pääsee panemaan tänä iltana ja säkin olet kokeillut aivan kaikkea kaikkia keinoja joilla miehelle voi antautua ja kaikkia keinoja joilla miehiä voi nöyryyttää ja sun kavereiden mielestä kaikki on niin kuin pitääkin ja joku siis panee tänään ja toinen saa ilonsa jostain muusta joku pitää sormeaan jossain ja saa kunniaa tuntee itsensä parhaaksi kaikista ihmisistä mutta sekään sekään ei poista mustia lintuja pellolta eikä hidasta vauhtia jolla tää juna kulkee läpi suomen syksyn jonkun unelma toteutuu tänä iltana ehkä jopa minun mutta silti kaikkia ahdistaa koska kaikki tietää |
|
Omista syistään lähtevä:
Vetäydyin hiljaisuuteeni, katsos yksinäisyys on minulle Hän, kun katkoin ajaltani siivet, halusin nähdä enemmän, Ja katsoessani itseeni, menneeseen kohtasin, minun täytyi tehdä se nyt, kun viimeinkin uskalsin. Pois, kun lähdin luotasi, tarkoitin mitä sanoin, en koskaan palaa luoksesi, koska tie on vielä avoin. Katsoa koskematta, elää ja tavata mennyt, nyt on minun mentävä, koska luonasi en kyennyt. Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
|
kirjoitan sulle tai sanotaan molemmille kai oon samaa sulle mitä sinä kerran sille häntä kadehdin silloin kun vei sut niin varhain vuodet näki muitakin eikä hän ollut parhain ja tuskin se paras olisin minä ollut myöskään etkä säkään paras mahdollinen, pakko myöntää sanat sotkeutuu toisiin ja taidan lopettaa kirjeet joita ei lähetetä usein eniten opettaa viimeksi kerran kun kuulin Mirellasta se odotti vihdoin ihan oikeasti lasta hetken se käväisi jopa unissani jälleen mutta kiva jos vastauksen saa elämälleen ja kaikki mitä se teki kun sitä etsi oli joskus nautintoa vaan usein helvetti eikä mulla oo tarve mitään anteeksi antaa kunhan mietin sitä joskus, en usein kuitenkaan |
|
Maailma itsessään koskee niin monta maata Etten kykene kuin kirjoittamaan maailmaani tarinaksi Ehken pelkää maan katoavaisuutta Vaan niinikään maailman järjettömyyttä Sen suomaa tuskaa suonissani, paloittelen vereni Asetan heille kipukategoriat, yhdestä kymppiin Ja menen syrjäisimpään nurkkaan, pohdiskelemaan kuinka globaali yhteisö toimii Ja kuinka pelkäänkään raottaseni salaisuuteni verkkoa, kuka lopulta jää? Tuska, kaikille minä soisin hitusen tuskaa Rakkaus, kaikille minä soisin hitusen rakkautta Viha, kumarran voimasi edessä Käsitätpä maailman miten tahansa Kuulosteletpa eläimien ääntelyä mistä tahansa Näetpä maailmasi mistä tahansa linssistä Sinulla on Tuska, Rakkaus ja Viha ja monia muita, vielä ratkaisettomia tunteita Mutta suurin on elämä itsessään Sen ikuinen jatkuvuus, kuolema, syntymä, en tohdi nähdä rumuuden ja kauneuden rajaa Ajatteletpa sen kummin päin tahansa Olet minun rakkaus, eikä kenenkään kuuluisi viedä rakkauttamme Suurin on elämä itsessään Olet minun Tuska, eikä kenenkään kuuluisi viedä tuskaamme Ei edes... Kuoleman |
|
Hiekka pölyää torilla, ja kovaääniset kauppiaat myyvät kaloja. Kaunis nainen taluttaa ketjussa Jerusalemin jaguaaria. Turhautuneena nainen laskee kissan täpliä, mustia ja harmaita. Kaukana ovat sademetsien kumipuut ja villit apinat. Vain unissa ja vanhoissa valokuvissa intiaanit, jotka nousivat pitkin Orinoco- jokea, kohti aurinkoa, lasihelmin koristettu rauhanpiippu huulilla.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
tatta 08.11.2010 21:16:54 (muokattu 08.11.2010 21:19:20) | |
|
Näen raunion peilistä, kun seison kylpyhuoneessa. Yön irvistäessä ikkunoista, kävelen olohuoneen halki parvekkeelle. Sanovat sitä ihmiseksi, mietin ja vain neljällä askeleella olen kulkenut taloni halki. Pokki ja pinoon. Sytytän tupakan. Se polttaa minut loppuun. Puiden reunustaman polun takana näen vähäisen valon. Oksat repaleisina heiluessaan pimeässä vähäistä valoa vasten, joka suinkaan ei ole kirkkaus ikuisuudesta, vaan väljähtänyt katulyhdyn utuinen silmä. Mies mustissaan kävelee tuolla. Minun mieleni tarttuu hänen mukaansa. Tunsikohan hän katseeni. Kovasti ravisteli hartioitaan ja minä taas, ravistelin tuhkan puseroltani voimatta puhaltaa itseäni tuulen mukaan. Hajotessani pimeään. Olen viimeinen savuke. Henkäys, jonka yö on syönyt. Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|