Aihe: Runo | |
---|
|
Haiku rakkaalle Tunturi Thaigörilleni: Tuo lähettiläs Yön loistelias varjo Luot elämää | |
Kävelin pitkin Portobello Roadia. Sumussa näin naisen, tiedät miltä yksinäiset näyttävät. He kävelevät pää painuksissa kompastellen katukiviin, ja pitävät sumuisista päivistä. Seurasin naista, varjostin yksinäisyyttäni. Hän viipyi jokaisen kojun kohdalle, ja piteli käsissään pysähtyneitä kelloja. Istuin kivetykselle ja kuuntelin katusoittajaa. Hän pyysi minua jatkamaan, antoi saksofonin huulilleni. Yritin puhaltaa hengen naiseen. Hän asettui kadulle ja teki käsillään enkelinkuvia. Hiukset levittäytyivät joen haaroina ympäri kivetyksiä. Sain linnut lentämään. Nainen pysyi maassa. Tuntemattomat tulivat ja nostivat hänet. Kantoivat hänet. Maanpäällinen katujen enkeli. Linnun lensivät saksofonin sisään; kävelin itseni hiljaiseksi sumuisella Portobello Roadilla.
-merja ritala- | |
Leadbellyn sisar (8.11.08)
Kuumalla hiekalla käärmeenpuremat pakarani aurinko nai puuvillapeltoja roikut orjana puuhelminauhassani, luunväriä mustalla ihollani. Olen viimeöinen tyttösi aamusi sidos nimetön kutsumaton
m. ritala | |
Nainen näkee puulattioiden syvenneet raot lakanoiden pitsi hiertää selkää yllä sudenviirut miehen hyväilyt ovat kohtalosinfonia. Jos hän sanoisi edes jotain kaunista. Hän liikkuu kuin betonimöhkäle, sellaisista rakennetaan taloja kylmiä lähiöitä. Käymälä on ulkoeteisessä, joku laittaa ovea säppiin repii sanomalehtipaperia. Nautinnosta vihaiset miehen silmät pian hän sanoo jotain kaunista hän ei ole enää betonia, mutta sanoo: - olisit sulkenut ikkunan.
m ritala | |
Nuori Herra Tourette (17.2.2008)
Sinun piti lukea niin monta kirjaa, kunnes kohtasit onnellisen lopun Kierkegaardia, Joycea, Kafkaa, Saarikosken Penaa aina sinä luet jotain Onnellisia loppuja? juoksit käytävään alasti? - pelkäsin ampiaisia - sehän oli kuollut - tapoin sen raamatulla - ei se kuollut - kuolipas Missä olit eilen kun soitin? - kahvilassa - annoin kolikon punatakkiselle, joka puhui murtaen englantia - tuntemattomalle? - hän nousu bussiin ja minä jäin sateeseen kävelemään, säälin kaikkia maailman punatakkisia - Poikani - moraalisi on korkealla kuin katot pilvenpiirtäjissä minun on jäissä, joita tuulet kuljettavat. m. ritala | varo 30.07.2009 22:32:01 | |
|
Kävelen teurastamoon, tapan joulupukin. Veri suloinen roiskuaa käsiin paskaisiin. Suolainen liha kurkkua kuivaa, kusen taivaisiin. Verisuoni pullistelee, paska pyttyy valahtaa. Pukki armoa huutaa:" tunge moottorisaha perseeseen mun!" | |
Metsässä miehiä pieniä, leikkii kärpässieniä. Istuu kuin valettu, salaa vaiettu, totuus luonnostamme on, yhtälö mahdoton, se ei löydy kaurapuurosta, ei laboratoriosta, ei valintatalosta, ei vielä kuunvalosta kukaan osaa. Lukea ääneen sanoja vahvoja, jumalien raatoja, me ollaan ihan kahjoja. Totuus on se, että puhuu mitä sattuu, et koskaan tiedä, mitä täällä tapahtuu. Totuus on tuolla jossain kirjoitettuna, laulettuna kuulin säkeen syysaamuna. Se ei riitä, hae vähän lisää sieniä. Hae kaikki, vie pois tämä metsä, saat kaiken omaksesi, vaikkei enää omisteta, rakenna lauseistani sinne koristeita. Loppu tulee, mutta kumman aiot valita, Äkkikuolema vai ikuinen harhakuva? Would you tell me about the fucking golfshoes?!? | |
kosketin nokkosta ja se herkistyi lehtivihreänsä teko keskeytyi karvaasti kokikin sen tuon pienen kosketuksen leppäkerttukin tiesi sen ei karvoihin katsominen ole edes nokkosen sille annan aamenen sain sulta punoituksen pienen muistutuksen keittoon pane sua en saat multa lupauksen : ) | |
WtF - by Maxwell von K. Katsoin ulos IkkunastA ulkona Satoi lunta Itse asiassa katSoin seinää ja oli KESÄ Seinä olikin katto ja ulkona satoi Lattiaa Hetken pähkäiltyäni putosin Autooni ja virun työpaikalleni Siellä oli jäniksiä mutta hetken Mietittyäni huomasin sen epätodeksi: Ne olivat nestemäisiä Etkö sinä jo näe? Oksentava apinanraato on alkanut kuplia ja Se Vanha, kirottu, Kuollut poppamies soittaa urkuja taustalla. | |
Runo: Syyskuisena yönä (4.9.2008)
Hän pudottaa multaa arkulle hän laittaa lantin hattuun mikään ei tunnu ehkä sinä kesänä hän tunnisti itsessään jotain kun kaislat raapivat häpyä vene puolillaan vedessä laajat liikeradat kuin vilkastunut kuun kierto kivet hakkasivat veneen pohjaan tangoa syyskuisena yönä oletko milloinkaan tanssinut kylmettyneenä? halusi juoksenteli kuin mielenvikainen pyytämässä leipää ansaittu rakkaus ei sitä ansaita milloinkaan se otetaan väkisin puristettu mehu greipistä juodaan irvistämättä
merja ritala | |
kirjoitin tän runon joskus pojalleni...nyt tämä erityisesti nimerkille oo-p
Kyllä herra kapteeni! seison vasten seinää, kun piirtävät viivaa lyijykynällä. Pääni päällä on kirja ja sisällä tieto, olen tullut miehen ikään: Taivaassa ottavat kuppia kunniakseni, nyt kupit ovat nurin sataa napalmia, lippu roikkuu kuin kenraalin hauis. Minulla on arvokkuuteni, pidän kättä lippalakilla.
-merja ritala- | |
Hei sinä, joka elät tuolla tavalla, hajottavalla, sieluni särkyy. Sanot olevasi onnellinen täällä, vaikka tiedän, että se ei ole mahdollista, (tiedänkö?) Teet kaiken tänään, kuten teit eilen, kuten viime viikolla, kuten viime vuonna, mikään ei muutu, paitsi mieleni, minä pakenin, otin jalat alleni. Perinteet, ne eivät ole minua varten, ja pelkään, vanhuutta joka tuskin yksin tulee. En tahdo olla osa tätä kasvikuntaa, joka kasvaa tarhassa ilman omaa suuntaa. Would you tell me about the fucking golfshoes?!? | |
Hyvä tuo yllä oleva runosi Zenrooster ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kirkko on upotettu siniseen vahaan, aika tippuu rappuja nousevien harteille, valkoisiin pukeutuneena he astuvat sisään täyttäen puupenkit. Suut kertaavat ylistystä esi-isille, heille jotka ovat kantaneet ensimmäiset kivet lähelle ristiä. Tänään ilmassa on keveyttä, kellot soivat, se ei ole tuuli, Hän soittaa, joka takoi oveen salvan, avaa ja sulkee ikkunat, vierittää raskaimmat kivet. -mr- | |
Kuuluu yhteen runosarjaan jota kirjoittelin........
Vihellys, junan vaunut ohittavat alikulkusiltoja, ylikin kävelevät. Tyttö hyppää ruutua leteissä vaaleansiniset nauhat mummi, saanko hakea tryffeleitä? Kujajuoksua, kulkukissat pujahtavat hiilikellareihin. Kaminaan puhallettu tuli. Huoneesta toiseen soi eilinen.
merja ritala | |
tapan itseni tupakalla taidan vaihtaa viinaan mutta hetkinen, aprobou minä juon jo aivan liikaa naru hiertää kaulaa en siis kuole hirttämällä itseäni en ammu olen hippi sisimmältä en juokse auton alle jos sieltä tulee lada pillereitä en niele se on luusereiden tapa siispä katson huomisen ja täytän vitos kenon elän ylihuomisen ja nostan tasan euron | |
Aineellisia vahinkoja oven voi oikoa, imurin saa kaupasta lasitkin voi ostaa rahalla, ei tarvitse elimiä kaupata Eikä käyty käsiksi toisiimme, se lupaus oli ainut mikä piti Mut meidän koti on rikki sä oot rikki mä oon rikki ja mun pitää lähteä pois Nyt mä asun tän likaisen motellin takahuoneessa enkä missään Amerikassa, vaan Suomessa eikä tää oo elokuvaa vittu tää on totta Ihminen on todella onnellinen vain silloin, kun hänen ruumiinaukkohinsa työnnetään jotain tai kun niistä tulee jotakin pois. Kaikki muu on teeskentelyä. | |
Kun Annika tanssii reggaetonia Kun Annika tanssii reggaetonia Hän ei kuule syntikkaa, ei fonia Vain rumpuja ja bassoo, ja minä tuumin: "jassoo, Sydänlävistys pomppii navalla, Miksei hän lemmi mua samalla tavalla?" Kun Annika tanssii reggaetonia Mikä vauhti, mikä liikkeen harmonia Rinnat samassa tahdissa, ja minä vahdissa Silmät reisillä, hiuksilla, navalla, Miksei hän kosketa mua samalla tavalla? Kun Annika tanssii reggaetonia Näen ympärillä muita, tosi monia, Hän kaatuu - kukaan ei ota koppia, ne ei halua oppia Peittävät ujoutta jollain viskillä, tai Cavalla, Tai ehkä joku lempii heitäkin samalla tavalla Missä Annika tanssii reggaetonia Siellä kuluu kaljaa gallonia Kun vanhat äijät kääntää tuolin sen suuntaan. Mä meen istuun vaan. Kiva katsoa kun nainen nauttii et on lavalla Miksei se voi panna mua samalla tavalla? Kun Annika tanssii reggaetonia Hän ei kuule syntikkaa, ei fonia Vain rumpuja ja bassoo, ja minä tuumin: "jassoo, Sydänlävistys pomppii navalla Miksei hän ota suihin samalla tavalla?" | |
hyvä runolaulu! | |
hyvä runolaulu! siis Hibernancella | soihtu55 31.05.2010 22:56:00 (muokattu 31.05.2010 22:58:06) | |
|
tanka ja haiku-runoja
Lähtevän laivan kansi täyttyy lokeista krearr, krearr, kek ne seisovat kannella huiskuttaen pyrstöjään ..................................................................
Höyrylaiva ui vain paikallaan järvessä tuuli ei puhu, ei, hatturasioille. Köydet kiinni renkaissa.
...................................................................
Mänty kiinnittyi graniittiseen kallioon, vihreys vain kesti. Etsimme juuriamme me vaivaiset, kulkijat. ..........................................................
trumpetit soivat taivaalla on nuotteja näin kurkiauran
...............................................................
vain kulkuri ui valo unipuvussa metsälammessa
.................................................................
tulppaanikevät rakastan aina sitä punaista merta
.............................................................
pussilakana absurdin yöperhosen lentävämatto
-merja ritala | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|