| Aihe: Äärilaitoihin panorointi | |
|---|
|
Olisi kiva kuulla millaista koulukuntaa täällä edustetaan äärilaitoihin panoroinnissa. Otetaan esimerkiksi vaikka kitaroiden tuplaus. Panoroidaanko täysin laitoihin, tai vaikkapa L90 ja R90, tai peräti L80 ja R80.
(Ei siis puhuta fyysisistä potikoista, vaan softasta.) |
|
Timo JM: Olisi kiva kuulla millaista koulukuntaa täällä edustetaan äärilaitoihin panoroinnissa. Otetaan esimerkiksi vaikka kitaroiden tuplaus. Panoroidaanko täysin laitoihin, tai vaikkapa L90 ja R90, tai peräti L80 ja R80.
(Ei siis puhuta fyysisistä potikoista, vaan softasta.)
Riippuu vähän asioista, mutta hyvin usein asiat tulee laitettua laitoihin. Esimerkiksi stereomikittäessä uskon vakaasti, että ainoa virheetön äänikuva muodostuu äärilaitoihin panoroimalla ja halutun levyinen stereokuva haetaan mikkejä siirtämällä. Kitaroilla yms. saattaa sit olla joskus jotain muutakin, tai esim. vasemman kanavan kitaran soidessa saatan automaatiolla siirtää sitä stereokuvassa hitusen keskemmälle hetkellisesti. |
 PJS
09.09.2016 14:25:20 | |
|
Mä oon oppinut jostakin syystä diggaamaan sellasesta äärimmäisen LCR panoroidusta musasta. Siis näin kuuntelijan näkökulmasta. Tokikaan sen ei tarvi eikä pitäis tarkoittaa sitä et on jotenkin epätasapainoinen tai toiselle puolelle kallellaan oleva stereokuva, vaan pikemminkin sitä et jos äärivasurissa on kitaranharjausta niin oikealla, mut vaan oikealla, on sit joku sitä tasapainottava elementti...
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
|
OP:n käyttämä koulukunta-termi on hyvä. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan koulukunta.
Ite panoroin pääsääntöisesti LCR; silloin tällöin tulee laitettua asioita 50%:n (haitsuja tamburiineja, tomeja yms).
Yks asia mikä on LCR-musassa vaikeaa on saada musa kuulostaan siltä kuin se olisi kaiun sisällä. Eli siis siltä että koko musa soisi jossain tilassa jos ennen kuin se tulee kaitsareista ulos. Koska "kuiva saundi" vie tilaa koko stereokaistalta, kaikujen rooli muuttuu siten että ne vain "täyttävät aukkoja" stereokuvan sisäpuolella.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
|
Eikös viinyyliaikana pitänyt vältellä äärilaitoja, ettei neula ala hyppimään? Olen kyllä sitä ikäluokkaa, että tää pitäis muistaa, mutta kännykkäsäteily on tehnyt tehtävänsä. :-P
Vaan olen ollut huomaavinani sellaisen ilmiön, että identtiset akkarit vastakkaisilla laidoilla kuulostavat helposti jotenkin vaiheisilta. Sähkiksissä sama ei tule yhtä helposti. Paitsi jos soundi on sellainen surinapörinä, mikä ei tän ikäpolven kepittäjää innosta. |
|
Mä en panoroi juuri mitään ihan laitoihin, jotain stereomikitystäkin vain sen verran että kuulostaa hyvältä. Ja vaikka jotain synan stereoraitaa sillai että saan sen haluamalleni kohdalle left-right-mielessä, esim klo 9/12 tai 12/15. Toisaalta ihan keskelläkään en pidä paljoa tavaraa, jonkun laulun ehkä tai monoambienssin. Tapauskohtaista hommaa, sano. Hyvä keskustelun aihe!
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. |
|
Timo JM: Eikös viinyyliaikana pitänyt vältellä äärilaitoja, ettei neula ala hyppimään? Olen kyllä sitä ikäluokkaa, että tää pitäis muistaa, mutta kännykkäsäteily on tehnyt tehtävänsä. :-P
Juu ja ei. Täysin laidalle panoroitu signaali soi yhtä lujaa sekä middlestä että sidestä (vinyyli tosiaan perustuu mid-sideen). Teoriassa neula saattaisi alkaa hyppimään jos soitin on säädetty huonosti (ei tarpeeksi painoa neulalla).
Vastavaiheinen signaali vasen-oikea suhteessa ei toimi vinyylillä käytännössä laisinkaan; Neula liikkuu ainoastaan sivusuunnassa eikä laisinkaan pystysuunnassa; tällaisessa tilanteessa neula lähtee hyvin helposti hyppimään pitkin levyä koska pystysuuntauraa (jossa mid-signaali majailee) ei ole laisinkaan pitämässä sitä paikoillaan.
Pitää muistaa muistaa että vinyylin kultakauden alussa Beatles panoroi rummut vasemmalle ja basson oikealle niks-naks pan-potikoilla; hyvin näytti levyt soivan. (Beatles-kortti pelattu!)
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
|
Spedemix:
Yks asia mikä on LCR-musassa vaikeaa on saada musa kuulostaan siltä kuin se olisi kaiun sisällä. Eli siis siltä että koko musa soisi jossain tilassa jos ennen kuin se tulee kaitsareista ulos. Koska "kuiva saundi" vie tilaa koko stereokaistalta, kaikujen rooli muuttuu siten että ne vain "täyttävät aukkoja" stereokuvan sisäpuolella.
Avaisitko tätä ajatusta vähän lisää? "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |
|
jannu: Avaisitko tätä ajatusta vähän lisää?
Ehkä tarkoittaa, että keskellä soivalla monosignaalilla kaiku leviää paljon äänilähdettä leveämmälle ja leveän kuuloisella LCR-panoroinnilla ei enää päästä pidemmäs sivuttaissuunnassa? Emt, kunhan arvailen. Mielenkiinnolla odotan myös vastausta. |
PJS
10.09.2016 09:21:08 | |
|
Spedemix: Juu ja ei. Täysin laidalle panoroitu signaali soi yhtä lujaa sekä middlestä että sidestä (vinyyli tosiaan perustuu mid-sideen). Teoriassa neula saattaisi alkaa hyppimään jos soitin on säädetty huonosti (ei tarpeeksi painoa neulalla).
Vastavaiheinen signaali vasen-oikea suhteessa ei toimi vinyylillä käytännössä laisinkaan; Neula liikkuu ainoastaan sivusuunnassa eikä laisinkaan pystysuunnassa; tällaisessa tilanteessa neula lähtee hyvin helposti hyppimään pitkin levyä koska pystysuuntauraa (jossa mid-signaali majailee) ei ole laisinkaan pitämässä sitä paikoillaan.
Pitää muistaa muistaa että vinyylin kultakauden alussa Beatles panoroi rummut vasemmalle ja basson oikealle niks-naks pan-potikoilla; hyvin näytti levyt soivan. (Beatles-kortti pelattu!)
Mä oon tosin ymmärtänyt et George Martin miksasi ne levyt niinkuin se miksasi siks et ne olis mono-yhteensopivia koska niiden levyjen ilmestyessä suurimmalla osalla ihmisistä tais olla ainoastaan mono-äänentoistoon kykenevät kamat ja varmaan radiostakin tuli kaikki matsku monona?
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
 Timo JM
10.09.2016 10:59:16 (muokattu 10.09.2016 17:42:24) | |
|
Antti1: Ehkä tarkoittaa, että keskellä soivalla monosignaalilla kaiku leviää paljon äänilähdettä leveämmälle ja leveän kuuloisella LCR-panoroinnilla ei enää päästä pidemmäs sivuttaissuunnassa? Emt, kunhan arvailen. Mielenkiinnolla odotan myös vastausta.
Tosiaan täysin sivussa oleva matsku kuulostaa joskus enemmän pinnassa olevalta. Silloin voi auxin sijasta lisätä tiloja inserttiin, jos tarvetta. |
|
Timo JM: Eikös viinyyliaikana pitänyt vältellä äärilaitoja, ettei neula ala hyppimään?
Tähän tuli tietoakin jo, mutta lisään muistinvaraisen mutuni, että sen lisäksi, ettei matalien äänten suuntaa ole helppo erottaa, olivat vinyyliaikana basson yleisen monottamisen syynä nimenomaan kaiverrustekniset seikat.
Outo luku on luonnollinen luku, joka on runsas mutta ei puolitäydellinen. |
|
jannu: Avaisitko tätä ajatusta vähän lisää?
Antti1: Ehkä tarkoittaa, että keskellä soivalla monosignaalilla kaiku leviää paljon äänilähdettä leveämmälle ja leveän kuuloisella LCR-panoroinnilla ei enää päästä pidemmäs sivuttaissuunnassa? Emt, kunhan arvailen. Mielenkiinnolla odotan myös vastausta.
Juuri niin kuin Antti1 sanoo; kuvailemaani saundia saa mielestäni ainoastaan silloin aikaseksi kun kaiku on leveämmällä stereokuvassa kuin itse kuiva matsku.
Itse en siis henk. koht. juurikaan välitä kyseisestä saundista, mutta joitakin vuosia sitten kun miksasin vähän sellaista French Films -tyyppistä musaa piti tätäkin asiaa vähän tutkiskella.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
|
PJS: Mä oon tosin ymmärtänyt et George Martin miksasi ne levyt niinkuin se miksasi siks et ne olis mono-yhteensopivia koska niiden levyjen ilmestyessä suurimmalla osalla ihmisistä tais olla ainoastaan mono-äänentoistoon kykenevät kamat ja varmaan radiostakin tuli kaikki matsku monona?
George Martin ei miksannut.
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband |
 saastara
12.09.2016 13:19:19 (muokattu 12.09.2016 21:12:20) | |
|
Itse tulee mentyä aika täysin myös LCR. Paljon mielenkiintoisemman ja energisemmän kuuloista omaan korvaan kuin semmoinen 'siellä sun täällä'-tyyppinen miksaus. Tosin itse rakastan tosi paljon noita vanhoja retromeininkejä jolloin se panorointi oli aika villi länsi vielä.
Poikkeuksen muodostaa lähinnä semmoinen dokumentaarisempi ote, jossa on joku konkreettinen stereotila, johon pyrkii sitten lähimikkejä sijoittamaan omille paikoilleen siinä stereokuvassa.. Toinen juttu on sitten myös se, että joskus tulee käytyä keskemmällä laidoilta jollain elementeillä, jos haluaa korostaa jotain lähtöä tai soitinta, esim vaikka just introssa tai säkkärissä kitarat vähän keskemmällä, jotta se sitten tuntuu isommalta ja leveämmältä kun kertsi pamahtaa täydeltä laidalta.
Omaan makuun semmoinen 'skebat pannaan 90% ulos ja taustalaulut sitten 85% ja synat 80% et kaikilla on oma paikka stereokuvassa'-tyyppinen ajattelu on jotain oman nokkeluutensa masturboinnin ja totaalisen harhaisuuden rajamailta. Jos ajattelee vastaavaa analogitiskin äärellä, koko ajatus näyttäytyy aika naurettavassa valossa, kun pieteetillä väännellään potikoita muutaman millimetrin tarkkuudella oikeisiin paikkoihin.. Toisekseen, se ei musta oikeasti oikein toimi, eikä luo elementeille erottelua ja tilaa, päinvastoin. Kolmannekseen sitten, jos joku on pannattu 90%, mun mielestä se voisi olla ihan yhtä hyvin 100% vaan suoraan.. Keskittää sitten sen sijaan energiansa johonkin järkeviin ja olennaisiin päätöksiin. Itselle tulee kuullessa noita semipannauksia, aina semmoinen "nynnyt, ette vaan uskaltaneet kääntää potikkaa loppuun saakka!!!"-fiilis. Mutta kukin tavallaan.
Ite meen useimmiten myös mono-kaiuilla, harvoin tulee stereokaikuja käytettyä oikein missään.. Jos yrittää jotain rumpuhuonetta feikata tmv, niin silloin varmaan.
"As long as there is music I am immortal and I have lived forever if I can remember a song" |
 jannu
12.09.2016 17:29:29 (muokattu 12.09.2016 17:31:15) | |
|
saastara:
Omaan makuun semmoinen 'skebat pannaan 90% ulos ja taustalaulut sitten 85% ja synat 80% et kaikilla on oma paikka stereokuvassa'-tyyppinen ajattelu on jotain oman nokkeluutensa masturboinnin ja totaalisen harhaisuuden rajamailta. Jos ajattelee vastaavaa analogitiskin äärellä, koko ajatus näyttäytyy aika naurettavassa valossa, kun pieteetillä väännellään potikoita muutaman millimetrin tarkkuudella oikeisiin paikkoihin.. Toisekseen, se ei musta oikeasti oikein toimi, eikä luo elementeille erottelua ja tilaa, päinvastoin. Kolmannekseen sitten, jos joku on pannattu 90%, mun mielestä se voisi olla ihan yhtä hyvin 100% vaan suoraan.. Keskittää sitten sen sijaan energiansa johonkin järkeviin ja olennaisiin päätöksiin. Itselle tulee kuullessa noita semipannauksia, aina semmoinen "nynnyt, ette vaan uskaltaneet kääntää potikkaa loppuun saakka!!!"-fiilis. Mutta kukin tavallaan.
Tämä.
LCR:stä tulee itse poikettua nykyisin lähinnä silloin, jos esim. bändikontekstissa on niukka soitinnus ja yhtä kitaraa pitää levitellä joko lähi- ja tilamikkien tai jonkun keinotekoisen levityksen kanssa. Silloin yleensä jätän sen lähimikkiraidan korkeintaan johonkin 50% huudeille ja nakkaan ambienssin vastakkaiseen äärilaitaan. Mutta niin kuin aina, tämäkin on täysin tapauskohtaista ja perustuu pelkästään siihen mitä korvat kulloinkin kertoilevat. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |
|
Sanonpa ketjun aloittajana omankin tavan panoroida. Pääsääntöisesti jaan stereokuvan viiteen osaan. Eli LCR + niiden välit. Keskustaa tulee hieman availtua tilanteesta riippuen, jos tuntuu, että tulee ahdasta. Eli esimerkiksi leadlaulun stemman saatan kääntää karvan verran sivuun. Tai vastaavasti jonkin ns. keskellä soivan instrumentin. Köörien suhten menen täysin tapauskohtaisesti. |
|
Mä oon aktiivisesti yrittänyt päästä eroon kaikenlaisista dogmista äänittämisen ja miksaamisen suhteen (niitä on piisannut). Joskus se on toki kivaakin et päättää etukäteen jotkut vaikka tiukatkin säännöt, mut sellanen toimii itellä enimmäkseen omien bändien puuhasteluissa, jossa voi harrastusmielessä duunaa muutenkin mitä mieleen juolahtaa eikä oo aikatauluilla ja budjeteilla niin väliä ja silloinkin vaan enempi testimielessä tai kertaluontoisesti silloin tällöin. Ei sillä, kyllä mäkin miksatessa laitan välillä jotain täysin L tai R mutta en oikeestan koskaan niin et ainoat vaihtikset on LCR.
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband |
saastara
13.09.2016 09:23:17 (muokattu 13.09.2016 09:31:36) | |
|
Dogmaattisuuden nks vastustamisessa on tietysti myös se sudenkuoppa, että sitä helposti saattaa yrittää keksiä pyörää uudestaan joka käänteessä. Voihan se olla uutta ja mielenkiintoista korjata autoa sahalla, mutta kuriositeetin ja kokeilunhalun lisäksi on niitä syitä aika vähän.
Sivuhuomiona mielenkiintoinen huomio omasta takaa: tuntuu usein olevan monilla semmoinen näkemys, että tämmöinen LCR-meininki on jotain höpsöä, modernia humputtelua, ja aivan liian radikaalia verraten kultaisen menneen ajan tyyliin tehdä levyjä, jolloin kaikkea pannattiin kohteliaasti ja maltilla vähän sinne sun tänne kello 10 ja 14 välille. Mut sit kun kuuntelee noita 'oikeasti' hyviä klassikkolevyjä vuosien takaa, niin aika pinnassa se LCR on esillä ja aika harvassa on semmoiset 'varovaisemmat' pannaukset. Ei niinkään argumentti minkään puolesta.. Musta se on vaan mielenkiintoista, mitenkä nihkeästi ja varovaisesti LCR:ään usein suhtaudutaan foorumikeskusteluissa kun melkein 90% (täysin perseestä revitty arvaus) kaikkien meidän klassikkolempilevyistä on miksattu niin..
Mutta palaten hetkeksi konkreettisesti miksaukseen, ite näen ton homman omalla kohtaa enemmän osana semmoista pikkuhiljaa kehittynyttä esteettistä kokonaisuutta, minkään dogmaattisuuden sijaan. Se LCR-soundi on vaan jotain mistä itse diggaa tosi paljon, joten ihan luontaisesti sitä gravitoituu kohti semmoisia ratkaisuja joista pitää itse.. Se vaan palvelee sitä estetiikkaa mistä itse tykkää.
Ite tykkään siitä, että on kunnon botnea, vähän rupinen meininki, tietty semmoinen epäkohtelias hono meininki.. Ja se aina vähän hiipii mukaan bändistä riippumatta. Samanlailla tykkään siitä että on mahdollisimman leveä ja iso soundi (ilman mitään vaihelevitinkikkailuja), elementit hyökkää "selustasta" ja saa olla vähän varpaillaan siitä mihin seuraavaksi korva kiinnittyy.. Ja mikä siihen on paras keino..? Laittaa erilaista kamaa laitoihin ja sitten vaan luottaa siihen 'röyhkeyteen'.
"As long as there is music I am immortal and I have lived forever if I can remember a song" |
|
Mä en nyt ihan tajua tätä aihetta.
Eihän äänikuva ole jana, vaan kolmiulotteinen tila, jossa on leveys, syvyys ja jopa korkeus.
Eri soittimet sijoitetaan miksauksessa tähän virtuaali"tilaan", jossa niille määritellään paikka, intensiteetti ja koko, suhteessa muihin äänilähteisiin.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
