| Aihe: 80-luvun studiojuttuja | |
|---|
|
Kertokaas te, jotka tiedätte jotain 80-luvun studiotyöskentelystä, kaikenlaisia ajalle tyypillisiä juttuja, esim:
- jotain tiettyjä miksaustyylejä: esimerkiksi oliko silloin vaikka joku suosittu tapa ekvalisoida jokin tietty soitin, mikä ei enää tänä päivänä oo suosittua.
- millasia kaikuja ja efektejä käytettiin laulussa, rummuissa, kitarassa jne.
- miten vaikkapa masterointi eros tämän päivän masteroinnista? oliko master-raidalle suosittua lisätä jotain tietyntyyppistä kaikua?
mitä tahansa.. kaikki tieto aiheesta on tervetullutta (: |
|
http://en.wikipedia.org/wiki/Gated_reverb
Toi nyt tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen.
Funkånaut: Ratkaisu on helppo: Mene vauvafoorumeille tai Demin sivustolle, ei tää oo mikään pursiseura. |
 Megadethh2
01.06.2015 18:57:49 (muokattu 01.06.2015 19:01:18) | |
|
Joo geitattu kaiku ja white noise on aika vahva 80-luvun äänituotannon klisee, samoin nuo rumpukonesamplet tyyliin Alesis ja Simmons. Ja sitten nämä räkkikitaraetuasteet, varsinkin mallintavat oli kova juttu, mitä vähemmän oikelta kitaravahvistemelta kuulostaa sen parempi : D. Tuskin masterointi silloin hirveästi erosi tämän päivän toiminnasta, samalla lailla ne kai niitä äänitteitä korjaili, nykyään tosin pluginit ja audioeditorit on huomattavasti kehittynyt noihin päiviin verrattaessa, vaikka toki monessa isossa masterointipajassa käytetään sekä plugineita että rautaa sen mukaan mikä kuulostaa parhaalta eikä vain egonhivelytarkoituksessa.
Ja ennenkun kukaan mainitsee mitään maksamakkarabrickwall-limitterien käyttöä viitaten tähän "Loudness Wariin", niin ihan varmasti pyytäessä se masteroija jättää sen miksauksen hyvin dynaamiseksi ihan mielellään. Ja mitä noihin kaikuihin ja modulaatioefekteihin tulee, niin mitä "rakeisemmalta" ne kuulostaa sitä parempi, leikkaavat miksauksestakin paremmin läpi aitoon kasarimeininkiin, tietysti nämäkin pitää olla halpaa räkkitavaraa niin siihen saa ne hiuslakkapullot kätevästi päälle pinottua ; ). Vihaleipä There is no dark side in the moon, really. Matter of fact, it's all dark. |
|
Megadethh2:
Ja ennenkun kukaan mainitsee mitään maksamakkarabrickwall-limitterien käyttöä viitaten tähän "Loudness Wariin", niin ihan varmasti pyytäessä se masteroija jättää sen miksauksen hyvin dynaamiseksi ihan mielellään.
No oli siiinä tietysti se, että kaikki tuijotti valintoja tehdessään silloin VU-mittareita, jotka käyttäytyy siis "ballistisesti" eli niillä on tietty hitaus siinä liikkeessä. Sekä äänityksessä että miksatessa. Saman nyt melkein saa tänä pänä kun käyttää LU-mittaria. Ja muistaa maltilliset tasot kaikissa työvaiheissa. Olisko Harrison Mixbus tämmöiseen oiva DAW?
Ja joo, Zoomin ja Digitechin räkkilaitteita kitaralle. (vai oliko nää vasta ysärillä?) Ja kaikki treble bleedit pois käytöstä kitaroissa. Perinteisempiä mikkejä, PAF:fia ja semmoisia, runkoon leppää tai mahonkia, ei lehmusta.
Ja sifonkihuiveja joka paikkaan.
Todellisuudessa ei ole ristiriitoja. |
 jeraki312
02.06.2015 00:10:54 (muokattu 02.06.2015 00:18:38) | |
|
Oliko eri reverb tyypeillä jotain tiettyjä käyttötarkotuksia tai oliko joku suositumpi yleisesti kuin toiset?
- room
- hall
- plate
- chamber
..esim |
jeraki312
02.06.2015 00:15:37 (muokattu 02.06.2015 00:18:54) | |
|
Juu ja jostain englanninkieliseltä sivulta löyty vinkkejä myös:
- Biisit kokonaisuudessaan suorastaan ui reverbissä ja delayssa kaikin puolin ja kitarat taas polskuttelee choruksessa..
- Raskaasti kaiutetut vokaalit joissa esim. stereo delay ja iso hallikaiku..
En kyllä voi millään käsittää, minkä takia 80-luvun soundia sanotaan huonoks?!
Noi Gated Reverbit, kaikumössöt ja kaikki kasarisoundi muutenkin kuulostaa tosi siistiltä!
Eihän minkään muun vuosikymmenen musiikissa oo minkäänlaista munaa, vaan
pelkkää tasapaksua paskaa kaikki..
Ja jos joku tuntee Even ekan levyn niin olis kiva saada erityisesti sen efektoinnista ja soundimaailmasta jotain analyysiä, se kun sattuu olemaan tosi uniikki!
https://www.youtube.com/watch?v=vBW_lDKXWKY
https://www.youtube.com/watch?v=03cFsNH_cYI
https://www.youtube.com/watch?v=-Sq7X72Nhow
https://www.youtube.com/watch?v=5LjfzEPn9eU |
 PJS
02.06.2015 07:34:41 (muokattu 02.06.2015 07:40:44) | |
|
Mähän en tietty tiedä mistään mitään, mut väitän että ehkä kasarisaundista puhuttaessa puhutaan semisti muustakin kuin vaan siitä et lisätään reverbiä ja soitetaan kuppasilla räkkikamoilla.
Eiks vois ajatella, et kasarisaundia määrittää aika paljon myös se että äänilevyteollisuus on tietyssä mielessä varmaan elänyt sellasta tuotannollista huippua noihin aikoihin jos katsotaan miten paljon aikaa ja rahaa levyihin on ollut käytettävissä. Levyt on tehty ajan kanssa, isoissa studioissa, isoilla tiskeillä ja niin että vaikka on enimmäkseen edelleen äänitetty nauhalle niin kaikki teknologia (etarit, eq:t, kompurat, mitä näit nyt on) on kuitenkin kehittynyt niin paljon et mistään semisti tuhnusta 70's saundista ei puhuta enää. Kumminkin studioilla on tietty edelleen ollut ne vanhatkin neumannit yms. laatukama hyllyissään. Eli kaiken kaikkiaan kamapoliittisesti tietyssä mielessä äärimmäisen hifiä asiaa enimmäkseen.
Kamojen lisäks budjetit on tietty näkyny siinä, et koska on nauhoitettu oikeesti nauhalle niin sellasta loputonta "eiku" hommaa ei oo vieläkään voitu pro-tools tyyliin harrastaa vaan asiat on pitänyt oikeesti joko opetella tai sit on vaan palkattu paras mahdollinen studiopaarma vetämään.
Ja mitä tulee tohon limitointiin tai VU mittarien tuijottamiseen, ni väitän et 80 luvulla niitä sen ajan "leimallista saundia" studioissa väsänneet hanut on olleet pääsääntöisesti järjestään pikemminkin juuri niitä 60 ja 70 luvulla kannuksiaan kasvattaneita tyyppejä jotka kamoista huolimatta on tehneet ratkaisunsa korvillaan ja kokemuksen suomalla ammattitaidolla. Se sellanen "miksataan VU mittarin varassa" asia on sit tullut mukaan vasta myöhemmin ku kaikenlainen harrastajaäänittäjyys on noussut valtavirtaan.
Kannattaa ostaa esim. TapeOP lehden tilaus joksikin aikaa jos asia kiinnostaa, siellä on tosi usein todella legendaarisia ja ison profiilin kasarilevyjä tehneiden tyyppien haastatteluja.
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
|
Klassikkolevyjen tekemisestä kertovista jutuista varmaan löytää myös paljon vihjeitä:
http://www.soundonsound.com/articles/ClassicTracks.php
http://www.mixonline.com/news/classic-tracks
TapeOp on käsittääkseni tätä nykyä ihan ilmainen joten kenellään ei oo mitään syytä olla tilaamatta. Tuolla arkistossa on valtavasti kiinnostavaa materiaalia, joten toi 6$ ei oo mikään hinta kultakaivoksesta.
http://www.tapeop.com/subscriptions/
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband |
|
PJS: kirjoitti hyviä pointteja
Mua närästää hlökoht eniten kasarisoundissa ne räikeät diskantit, tosin sekin on kyllä vähän samanlainen klisee kuin se, että Phil Collins äänittää rummut viikkoa etukäteen että niihin tulee tarpeeksi kaikua. Ja oliko sekään lopulta sit niinkään tavoiteltu piirre kuin enemmänkin ehkä sitä, että työkalut ja metodit ei välttämättä olleet ihan hallussa kun 90-lukua kohti mennessä ruvettiin siirtymään vähitellen digidigiin. Mene, tiedä.
Myöntää toisaalta täytyy, että omat soundi-ihanteeni ovat jossain vallan muualla - en äkkiseltään keksi kuin kaksi 80-luvulla tehtyä levyä, joita voin sanoa siinä mielessä fanittavani: Peter Gabrielin kolmonen (1980) ja Rushin Signals (1982). Ensimmäinen siksi, että munsta se kuulostaa tänä päivänäkin siltä, miltä sen on luultavasti ollut tarkoitus kuulostaa uuden vuosikymmenen kynnyksellä; eksoottiselta, oudolta ja uudelta. Jälkimmäinen siksi, että sillä on maailman paras bassosoundi.
Funkånaut: Ratkaisu on helppo: Mene vauvafoorumeille tai Demin sivustolle, ei tää oo mikään pursiseura. |
 saastara
02.06.2015 15:52:11 (muokattu 02.06.2015 16:13:22) | |
|
Vaikka kasarilla onkin toki monia tunnistettavia, ja nykyestetiikan valossa melko humoristisia tuotannollisia ratkaisuja, musta tuntuu, että jengi unohtaa aina yhden oleellisen jutun; henkilöstä riippuen kasaria kritisoidaan / kehutaan ja vihataan / rakastetaan ennen kaikkea estetiikan takia. Siellä sen vetyperoksidin ja pöyristyttävän kitchien ratkaisujen alla on kuitenkin roppakaupalla ihan käsittämättömän hienoa biisinkirjoitusta, muusikkoutta ja omaleimaista rohkeutta. Piirteitä joita nykyään on populaarimusiikista äärimmäisen haastavaa löytää.
Yksi itselle hieno piirre kasarikamassa on myös aivan järjetön pöyhkeys ja piittaamattomuus konventioista. Ei kenelläkään ole nykyään pokkaa käyttää semmoisia syna- tai rumpusoundeja tai yhtä törkeitä musiikillisia ratkaisuja. Jos on, se tehdään hipsterihengessä vähän ironisesti. Itse uskon kaiken tän hienouden puuttumisen selittyvän sillä, että jengi vetää aivan liian vähän kolaa nykyään.
Monet kokee, että kasari oli jokin pimeä aika mistä on luojan kiitos jo sivistytty ohi, mutta valitettavasti ne ihmiset elää itsepetoksessa. Me eletään nyt sitä pimeää keskiaikaa, Kasari oli Rooma ja renessanssi on vielä kaukana. Tervetuloa ja nauttikaa kynttilänvalosta.
"As long as there is music I am immortal and I have lived forever if I can remember a song" |
|
saastara: Vaikka kasarilla onkin toki monia tunnistettavia, ja nykyestetiikan valossa melko humoristisia tuotannollisia ratkaisuja
Laittakaa jotain esimerkkejä, että millasia on ne 80-luvun tuotannolliset "humoristiset" ratkaisut?
En oikein oo koskaan käsittänyt tota, että mikä siellä muka on humoristista ja kummaa nykyestetiikan valossa. |
saastara
03.06.2015 16:21:19 (muokattu 03.06.2015 16:23:02) | |
|
jii-koo: Laittakaa jotain esimerkkejä, että millasia on ne 80-luvun tuotannolliset "humoristiset" ratkaisut?
En oikein oo koskaan käsittänyt tota, että mikä siellä muka on humoristista ja kummaa nykyestetiikan valossa.
Ehkä semmoinen kaikenkattava 'mielummin överit kuin vajarit'-mentaliteetti vallitsi enemmän kasarilla. Tuotannollisesti tää näyttäytyy eniten ehkä tuolla efekti- ja arripuolella. Jos jotain on, sitä on todennäköisesti aivan helvetisi. Mä puhuin siis tuossa ylempänä enemmän yleisellä tasolla, itsehän en ole edes tarpeeksi vanha puhuakseni omakohtaisesti kasarista.
Joku voi sanoa, että moinen 'överiys' on vaan hyvän maun puutetta, toinen, että jengi on vaan nykyään vitun nynnyä sakkia. Itse löydän itseni useimmiten tästä jälkimmäisestä väittämästä.
"As long as there is music I am immortal and I have lived forever if I can remember a song" |
|
jii-koo: Laittakaa jotain esimerkkejä, että millasia on ne 80-luvun tuotannolliset "humoristiset" ratkaisut?
En oikein oo koskaan käsittänyt tota, että mikä siellä muka on humoristista ja kummaa nykyestetiikan valossa.
https://www.youtube.com/watch?v=9O6e7cgkeqw
Noi orchestra hitit ja kaikki muut sekkarilla väliin ujutetut pilitykset. Ihan ajan- ja tyylinmukaisia ja toki kuuminta hottia vuonna -83 mutta onhan ne nyt nykyvinkkelistä tarkasteltuna ihan silkkaa THV:tä.
Sama pätee esim. oikeastaan suunnilleen mihin tahansa DX7:n ja D-50:n presettisoundiin.
Funkånaut: Ratkaisu on helppo: Mene vauvafoorumeille tai Demin sivustolle, ei tää oo mikään pursiseura. |
|
Ainakin joissain Michael Jacksonin kasarijutuissa (PYT jne.) oli mm. semmonen meininki että basso soitettiin kahteen kertaan, yksi DI basso ja yksi synabasso. Ja synabassohan oli nimenomaan soitettu. Kuten myös kaikki muut synatilujutut näin yleensä.
Madonnan Lucky Star -biisissä (oon joskus vähä kuunnellu moniraitoja biisistä) on semmonen juttu että koko biisin läpi soi konehaitsu (taitaa olla Linn LM-1) ja kaveriksi tuplattu oikea lähimikitetty haitsu.
Linn -nimisen yhtiön kahta rumpukonetta LM-1 ja LinnDrum LM-1 käyttivät lähes kaikki kasarituottajat ja ne kaikki kuuluisat kasarirumpukonesaundit löytyy näistä kahdesta vempeleestä (niiden sämplejähän pyörii pitkin poikin, googlatkaa).
http://en.wikipedia.org/wiki/Linn_LM-1 tuolta löytyy listausta missä biiseissä on käytetty LM-1:stä (Michael Jackson, Prince).
Myös Rolandin rumpukonetta nimeltä TR-808 käytettiin jonkin verran joskin kyseinen vehje löysi todellisen paikkansa popmusiikissa Hip-Hopista vuosia sen jälkeen kun laitteen valmistus oli lopetettu.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
PJS
03.06.2015 18:50:37 | |
|
Vessajono: https://www.youtube.com/watch?v=9O6e7cgkeqw
Noi orchestra hitit ja kaikki muut sekkarilla väliin ujutetut pilitykset. Ihan ajan- ja tyylinmukaisia ja toki kuuminta hottia vuonna -83 mutta onhan ne nyt nykyvinkkelistä tarkasteltuna ihan silkkaa THV:tä.
Sama pätee esim. oikeastaan suunnilleen mihin tahansa DX7:n ja D-50:n presettisoundiin.
Mä en kyl koe noit orchestral hittei mitenkään vanhentuneina. Pikemminkin ehkä päinvastoin et nyt just tollaset on taas aika kuumaa saundii ja tietys mieles toi taustahan on ihan silkkaa hiphoppia!
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
|
jii-koo: Laittakaa jotain esimerkkejä, että millasia on ne 80-luvun tuotannolliset "humoristiset" ratkaisut?
Aikakauden asiantuntijan, joka on myös studioalan miehii, top 3:
King crimsonin kasarilevyt
George Michaelin Careless Whisper
Stacy Q - two of hearts |
Megadethh2
03.06.2015 22:19:15 (muokattu 03.06.2015 22:37:01) | |
|
jii-koo: Laittakaa jotain esimerkkejä, että millasia on ne 80-luvun tuotannolliset "humoristiset" ratkaisut?
En oikein oo koskaan käsittänyt tota, että mikä siellä muka on humoristista ja kummaa nykyestetiikan valossa.
https://www.youtube.com/watch?v=0UIB9Y4OFPs Melko hienovarainen virvelisample geitattuine kaikuineen, rummut on muutenkin kovin maltillisen kuuloiset.
https://www.youtube.com/watch?v=WdUn2AwdqBI Oikeastaan ihan kaikki tässä kappaleessa on kuin suoraan henkilökohtaisesta kiirastulestani, kivat synasoundit ja laulusuoritus kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=9jK-NcRmVcw Tämä nyt varmaan suunnilleen selittää itsensä.
https://www.youtube.com/watch?v=cDcBKVKQizg Overi ja mauton ovat sanoja joita en välttämättä yhdistäisi tähän kappaleeseen, huomaa video ja kitarasoolo(t).
https://www.youtube.com/watch?v=S8MwB7VJtCc Näin käy kun kuuro apina haluaa "vähän Lexiconia" mukaan rumpusoundiin, kappale on tosin ihan hyvä.
Jos vaikka nyt noista olisi johonkin, toivottavasti löydät itseäsi miellyttäviä soundeja tuolta joukosta tai löydät vaikka uuden referenssimiksauksen ; ). Vihaleipä There is no dark side in the moon, really. Matter of fact, it's all dark. |
|
Da Make: Aikakauden asiantuntijan, joka on myös studioalan miehii, top 3:
King crimsonin kasarilevyt
George Michaelin Careless Whisper
Stacy Q - two of hearts
Voi helvetti tuo Two of Hearts... : DDDD Empä ole kyllä hetkeen kuullut mitään yhtä mautonta, jos olisin tiennyt tuosta niin olisi päätynyt listan jatkoksi, kiitos tästä. Vihaleipä There is no dark side in the moon, really. Matter of fact, it's all dark. |
jeraki312
04.06.2015 00:19:38 (muokattu 04.06.2015 00:28:29) | |
|
Megadethh2: https://www.youtube.com/watch?v=0UIB9Y4OFPs Melko hienovarainen virvelisample geitattuine kaikuineen, rummut on muutenkin kovin maltillisen kuuloiset.
https://www.youtube.com/watch?v=WdUn2AwdqBI Oikeastaan ihan kaikki tässä kappaleessa on kuin suoraan henkilökohtaisesta kiirastulestani, kivat synasoundit ja laulusuoritus kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=9jK-NcRmVcw Tämä nyt varmaan suunnilleen selittää itsensä.
https://www.youtube.com/watch?v=cDcBKVKQizg Overi ja mauton ovat sanoja joita en välttämättä yhdistäisi tähän kappaleeseen, huomaa video ja kitarasoolo(t).
https://www.youtube.com/watch?v=S8MwB7VJtCc Näin käy kun kuuro apina haluaa "vähän Lexiconia" mukaan rumpusoundiin, kappale on tosin ihan hyvä.
Jos vaikka nyt noista olisi johonkin, toivottavasti löydät itseäsi miellyttäviä soundeja tuolta joukosta tai löydät vaikka uuden referenssimiksauksen ; ).
Hienoja biisejä oli kyllä kaikki!
Vähiten ehkä nappas toi Nitron Freight Train, mutta kyllä sitäki mieluummin kuuntelee ku jotain nykyajan vastaavaa.. Eikä toi Stacy Q:n Two of Hearts ollut myöskään lainkaan hassumpi..
Toi TNT:n rumpusoundi oli kyllä aika kova, niinku myös oli Def Leppardinkin..
Tässä on mun suosikkejani kasarilta:
- Kaija Koo - Yösilmät 1986 https://www.youtube.com/watch?v=ZRMxOLlp614 - ällistyttävän hyvä sekä lyriikoiltaan, että musiikiltaan, ja jostain syystä tuntematon lähes kaikille
- Eve - Alaston kaupunki 1985 https://www.youtube.com/watch?v=JnUHJ3HpLyw - näissä Even ekoissa soolobiiseissä on soundit ja lyriikat kaikin puolin maailman parasta. Ihan käsittämätön helmi!
- Samantha Fox - I Surrender 1987 https://www.youtube.com/watch?v=kR3Bonm7f0k - ehkä maailman parhaimmat rumpusoundit?
- Samantha Fox - Do Ya Do Ya 1986 https://www.youtube.com/watch?v=uQWP_uXrhXE - hyvät kitara- ja synasoundit!
- Carter Burwell - Scream of Love (Extended Version) 1986 https://www.youtube.com/watch?v=V5SzZc_M3t8 - vähän huono laatu tässä, mutta rumpusoundit on jälleen kultaa ja tuolla taustalla on kaikkea hyvänkuulosta sälää.
- Sakari Kuosmanen - Rakkauden haudalla 1985 https://www.youtube.com/watch?v=9yVDdX65V0Q - erikoinen tausta, en tiedä millä toi on tehty, mutta hieno on! |
|
Megadethh2:
https://www.youtube.com/watch?v=cDcBKVKQizg Overi ja mauton ovat sanoja joita en välttämättä yhdistäisi tähän kappaleeseen, huomaa video ja kitarasoolo(t).
AHAHAHAH, aivan raivoisaa huutonaurua posket kipeinä.
Olen kuullut biisin aikaisemminkin n. 10vuotta sitten, mutta jotenkin en tässä valossa. Ehkä odotin vaan liian innooissani Bation sooloja. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
