| Aihe: Raitojen ohentaminen | |
|---|
|
anapena: Kerro nyt vähän tarkemmin, jokin esimerkki?
Jompikumpi bassorumpu tai virveli soi aina liian lujaa.
Niiden taakse jää puuroutunut bädi, jonka kaikki saundilliset ominaisuudet ovat menetetty. Sama ongelma toistuu muillakin raidoilla; liian kovaa soivan raidan hiljentämisen jälkeen saa huomata, että jokin toinen raita soi liian kovaa. | |
kohdataan: Haudi
Tässä yritykseni muokata puheäänestä ohutta ja nuhaisen särkyvää.
Kirjoitan paljon vastaavanlaisia tarinoita, joita kaverini uskollisesti lukee.
Toivottavasti saan myös musiikkiani ihmeteltäväksi.
Kaikki neuvot puheäänen parantamiseksi otan kiitollisesti vastaan.
Äänenkäsittely ei ole vahvoja puoliani.
http://www.youtube.com/watch?v=SPUjZddCosA&feature=relmfu
t, Sami
Tollasen tavoittelemasi soundin saa vain sillä, että äänilähde on kunnossa.
Eli näytelijä nuhainen/osaa asiansa. Sitten se vain äänitetään hyvin.
Hyvä mikki, kelvollinen etuaste järkevällä gainilla ja demppi tila.
Lämpimämpi ja läheisempi soundi löytyy läheltä vedettäessä ja ohuempi kauempaa.
Ei se oo rakettitiedettä.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. |  kivi
25.08.2012 09:26:04 (muokattu 25.08.2012 09:37:38) | |
|
kohdataan: Jompikumpi bassorumpu tai virveli soi aina liian lujaa.
Niiden taakse jää puuroutunut bädi, jonka kaikki saundilliset ominaisuudet ovat menetetty. Sama ongelma toistuu muillakin raidoilla; liian kovaa soivan raidan hiljentämisen jälkeen saa huomata, että jokin toinen raita soi liian kovaa.
Kuulostaa siltä että ongelma on, että ajattelet ääniä erillisinä asioina. Ryhmäkompressio, ehkä useampi peräkkäin, (kokeile biisin tempoon taimattua kompuraa ja optisia kompressoreja ja tunnista niiden erot) on hyvä tapa liimata äänet yhteen. Vaikkapa ryhminä:
bd+bs (mono)
bd+bs+tomit+oh:t (stereo)
komppikitarat (stereo)
taustalaulut, kiipparit, perkat ym ym (stereo)
Jos kompressiota tarvitaan enemmän kuin kuulostaa hyvältä, laita sidechain-kompressori kompressoimaan vain silloin kuin tarvitaan, tai vielä mieluummin rinnakkaiskompressorilla puristettu duplikaatti äänestä juuri alkuperäisen äänen alle piiloon. Rinnakkaiskompura toimii lauluissa ja sooloissa yleensä aika hyvin.
Ajattele bassaria aseena, jonka laukaus lähettää basson nuotin eteenpäin kuin luodin. Ajattele virveliä ja komppikitaraa kavereina. Liimaa nämä pareittain yhteen, ja keinuta rytmiä niiden välillä.
Tai aloita miksaus laulusta. Avaa laulu, säädä soundi mieluisaksi ja jätä se niin. Lisää basso, säädä basso niin että laululle jää tilaa. Sitten bassari, ja siitä eteenpäin kaikki muut soittimet. On loppupeleissä ihan yhdentekevää kuinka pieneksi jotkut kitarat tai kiipparit jää. Vielä 60-luvulla oli ok joutua höristämään korvia kuullakseen rummut. Tavaraa pitää siirtää ja leikellä pois laulun ja basson tieltä, muuten ei ole biisiä.
Kaikki ei voi olla lujalla. Volyymi on suhteellinen asia, ilman vertailukohtaa ja dynamiikkaa kaikki on vain puuroa josta on ihan sama miten kovaa se tulee. Laita kaikuja kuivan soundin ulkopuolelle. Snaren kaveri on delay, joka taimataan biisin mukaan - rytmiin sopivaa kaikua voi käyttää enemmän ja se vain tukee kokonaisuutta. Ajattele koko ajan, minkä kokoisessa "huoneessa" bändi soittaa, kuvittele seinät ja mitoita tilat (kaiut) sen mukaan että kaikki ovat samassa "tilassa". Piirrä paperille kaavio stereokuvasta ja sijoittele soittimet siihen. Liikuta soittimia biisin edetessä, aloita kapeasta ja lopeta leveään. Mieti miltä biisin ja bändin pitää kuulostaa, älä sitä mitä kuulit juuri radiosta.
Hanki kunnollinen kuuntelu, kuulokkeilla ei voi miksata. Eikä liian pienissä huoneissa.
Kyllä se siitä. :-D | |
Hyvä Kivi! | |
kohdataan: Jompikumpi bassorumpu tai virveli soi aina liian lujaa.
Niiden taakse jää puuroutunut bädi, jonka kaikki saundilliset ominaisuudet ovat menetetty. Sama ongelma toistuu muillakin raidoilla; liian kovaa soivan raidan hiljentämisen jälkeen saa huomata, että jokin toinen raita soi liian kovaa.
I feel you buddy. Mulla on ollu (ja edelleen välillä on) samoja probleemia: tiputtelee niitä fadereita kilpaa alaspäin :D
Yksi psykologinen asia, joka jeesaa siinä hommassa on tosiaan semmoinen, että jos joku soitin tuntuu olevan inan liian lujalla, niin tiputtaa sitä soitinta vaikkapa desibelin alas ja sitten ei enää murehdi sitä; ratkaisit ongelman, nyt sinun pitää vielä "mielessäsi" ratkaista se. Kuulostaa vähän hölmöltä, mutta miksaajien pitää jonkin verran vakuutella itselleen, että asia on hoidettu. Muuten riskinä on just se, että kompensoi asioita liikaa (tässä tapauksesssa tiputtaisit kickiä tai snarea liikaa alas).
Tuo balanssiasia ja sen kuuleminen on varsin tricky juttu. Itse en koske balansseihin, jos musa on soinut jo hetken aikaa (vaikkapa minuutin) putkeen, tai, jos soolotan jonkun soittimen (kun otat solon pois, solotettu soitin tuntuu yleensä häviävän täydellisesti miksauksen sekaan). Ihmisaivo on kummallinen tapaus tämän suhteen, se kompensoi jatkuvasti asioita. Siksi kai tuo miksaaminen on vaikeaa. Ainoa lohtu, jonka tohon voi sanoa on se, että kokemuksen karttuessa miksaaja rupeaa oppimaan "tietämään etukäteen" miten minkäkin musatyylin mitkä soittimet ovat missäkin balanssissa. Sori, en keksi parempaa tapaa ilmaista tätä asiaa :D, mutta tarkoitan sitä, että balanssi (ja spectrum) asettuvat perustuen kokemukseen, eikä "sen hetkiseen tunteeseen" (koska me tiedetään, että se tunne muuttuu jo parin sekunnin päästä joksikin ihan toiseksi). Lakkaat olemasta tuuliajolla olevien korviesi orja.
Toivottavasti tässä ei tulla taas törmäyskurssille :D, kun mä sanon, että mä olen tehnyt käytännössä KAIKKI miksaukseni luureilla. Asiaan tosin liittyy se, että mä kuuntelen myös musaa pääosin luureista. Ja hommaa helpottaa tietenkin se, että on käyttänyt samoja luureja 12 vuotta. Eli kyllä se on mahdollista saada ihan järkevää aikaiseksi, jos tietää miltä se musa ylipäänsä saundaa luureissa (pääosin kysymyshän on siitä, että miltä se stereokuva ja botne saundaa niissä).
miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1 |  Klezberg
25.08.2012 19:11:57 (muokattu 25.08.2012 19:13:22) | |
|
Luin tämmöisen kirjan joskus viime talvena http://www.amazon.com/Mixing-Secret … 0830&sr=8-1&keywords=mixing+secrets
ja siitä jäi mieleen erityisesti kuinka siinä, kappale toisensa jälkeen, ollaan hakemassa miksaukseen balanssia. Ensin itsestään selvin keinoin, sitten jo vaativammilla tavoilla. Joten tuo kirja oli mulle itselleni antoisampi kuin vaikka Izhakin Mixing Audio. Izhaki käyttää ison osan kirjastaan eri värkkien toiminnan selittämiseen, Senior enemmän siihen prosessiin millä miksausta tehdään.
Se on sitten toinen asia että osaisi nuo kaikki jutut. Elämä on oppimista.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin | kivi
25.08.2012 21:17:50 (muokattu 25.08.2012 21:23:39) | |
|
Spedemix:
Toivottavasti tässä ei tulla taas törmäyskurssille :D, kun mä sanon, että mä olen tehnyt käytännössä KAIKKI miksaukseni luureilla. Asiaan tosin liittyy se, että mä kuuntelen myös musaa pääosin luureista. Ja hommaa helpottaa tietenkin se, että on käyttänyt samoja luureja 12 vuotta. Eli kyllä se on mahdollista saada ihan järkevää aikaiseksi, jos tietää miltä se musa ylipäänsä saundaa luureissa (pääosin kysymyshän on siitä, että miltä se stereokuva ja botne saundaa niissä).
Ei tietenkään, mutta toisaalta, tuo selittää jonkun verran niitä sun ongelmiasi joista täällä keskusteltiin. Olet kyllä kiitettävästi hakenut kirjatietoa ja keskustelupalstojen apua, mutta pelkässä kuulokekuuntelussa pysytteleminen on vähän niinkuin kävisi talvi- ja erikoisajokursseilla mutta kieltäytyisi periaatteesta pesemästä auton tuulilasia.
Periatteessa uskon, että umpitutuilla luureilla pystyy toisintamaan kaiutinkuuntelulla tehdyn miksausprosessin, kun ensin oppii miten kaiuttimilla tehdyt ratkaisut vaikuttaa kuulokkeiden äänikuvaan. Mutta kuulokkeet ei ole stereo, se ei ole sama formaatti kuin mille miksataan.
Tietysti nykyaikana kuunnellaan kai musiikkia kuulokkeista aika paljon, luulisin. Mä en itse käytä kuulokkeita kuin joskus harvoin studiossa yrittäessäni ratkaista jotain hienosäätöä, kaiun kertausten määrää tms, muuten se on mulle kuin kävelisi kiikarit liimattuna silmille. Kannettavat mediasoittimetkaan ei oo mua varten, sekoan niiden kanssa siihen musiikkiin niin täydelleen, että olen jo vaaraksi liikenteelle. :-D | Klezberg
25.08.2012 22:22:57 (muokattu 25.08.2012 22:27:04) | |
|
kivi: Mutta kuulokkeet ei ole stereo, se ei ole sama formaatti kuin mille miksataan.
Tietysti nykyaikana kuunnellaan kai musiikkia kuulokkeista aika paljon, luulisin. Mä en itse käytä kuulokkeita kuin joskus harvoin studiossa yrittäessäni ratkaista jotain hienosäätöä, kaiun kertausten määrää tms, muuten se on mulle kuin kävelisi kiikarit liimattuna silmille. Kannettavat mediasoittimetkaan ei oo mua varten, sekoan niiden kanssa siihen musiikkiin niin täydelleen, että olen jo vaaraksi liikenteelle. :-D
Kuulokkeita käytetään käsittämättömän paljon. En mäkään pysty kuuntelemaan musiikkia kuulokkeista kaupungilla liikkuessani, mutta esim. aikoinaan kun olin avokonttorissa hommissa niin niillä kuulokkeilla ja musalla pystyi luomaan oman virtuaalisen tilan siihen, ja tiedän että hyvin moni tekee niin. Vaikkei muuten kuuntelisikaan musiikkia töitä tehdessään (minä esim. en kuuntelisi).
Mutta tuntuuhan se kaiutinstereoksi miksattu toimivan kuulokkeissakin, päinvastoin taas huonommin. Itse kyllä miksaan kuulokkeilla eräänlaisia demoja joista tiedän että ne kuunnellaankin kuulokkeilla.
Vaikeinta minusta on saada miksaus kuulostamaan hyvältä macbookin sisäisillä kaiuttimilla. Ainakin semmoisessa musassa mitä minä yritän tehdä.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin | |
Klezberg: Kuulokkeita käytetään käsittämättömän paljon. En mäkään pysty kuuntelemaan musiikkia kuulokkeista kaupungilla liikkuessani, mutta esim. aikoinaan kun olin avokonttorissa hommissa niin niillä kuulokkeilla ja musalla pystyi luomaan oman virtuaalisen tilan siihen, ja tiedän että hyvin moni tekee niin. Vaikkei muuten kuuntelisikaan musiikkia töitä tehdessään (minä esim. en kuuntelisi).
Heh, masteroittin täs keväällä yhden PJK:n pianistioppilaan lopputyön. Tarkkaamo oli ihan oikeaksi studioksi rakennettu (eli ei mikään olkkari) ja kaiuttiminakin oli 8000€:n Genelecit. Silti kyseinen pianistiherra halusi kuunnella matskua pääosin kuulokkeilla ja kaikki kritikaaliset muutokset (kuten yläpään määrä ja stereoleveys) tehtiin luurien varassa.
miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1 | |
Spedemix: Heh, masteroittin täs keväällä yhden PJK:n pianistioppilaan lopputyön. Tarkkaamo oli ihan oikeaksi studioksi rakennettu (eli ei mikään olkkari) ja kaiuttiminakin oli 8000€:n Genelecit. Silti kyseinen pianistiherra halusi kuunnella matskua pääosin kuulokkeilla ja kaikki kritikaaliset muutokset (kuten yläpään määrä ja stereoleveys) tehtiin luurien varassa.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri osuus musiikista kulutetaan nykypäivänä kuulokkeilla. Saattaa olla aika iso. Nuorempi väki, luulisin, ei vain ulkona liikkuessa vaan myös kotona ja auton takapenkillä, saa rauhassa kuunnella mistä tykkää eikä kukaan valita. Tai ei ainakaan kuulu jos valittaa.
Tuo on yks juttu, että kuinka sitä musaa lopulta kuunnellaan. Mutta mulle aukesi taannoin tuo kaiuttimilla miksauksen tärkeys kun luin jonkin jutun aiheesta. Että ei se ole vain tuo stereokuvan erilaisuus, vaan se että kuulo sinänsä käyttäytyy eri lailla kuulokekuuntelussa. Fletcher-Munsonin käyrät ja sellaiset. Että kuulokkeilla väkisinkin äänenpaineet on isommat ja siksi kaikki kuulostaa paremmalta jo lähtökohtaisesti.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin | kivi
26.08.2012 00:44:00 | |
|
Klezberg:
Tuo on yks juttu, että kuinka sitä musaa lopulta kuunnellaan. Mutta mulle aukesi taannoin tuo kaiuttimilla miksauksen tärkeys kun luin jonkin jutun aiheesta. Että ei se ole vain tuo stereokuvan erilaisuus, vaan se että kuulo sinänsä käyttäytyy eri lailla kuulokekuuntelussa. Fletcher-Munsonin käyrät ja sellaiset. Että kuulokkeilla väkisinkin äänenpaineet on isommat ja siksi kaikki kuulostaa paremmalta jo lähtökohtaisesti.
Joo, analogiani auton likaisesta tuulilasista oli väärä, oikeampaa olis sanoa että auton tuulilasi olisi korvattu vahvalla linssillä. Yhdessä Ian Flemingin James Bond -kirjassa konnalla olikin niin; auton tuulilasissa hionta ettei hänen tarvitsisi pitää laseja ajaessaan (Oliko Timantit ovat ikuisia?), oikeastihan sillä tavalla ei voi tehdä koska pään pitäisi olla pultattuna kiinni niskatukeen. | |
kivi: tai vielä mieluummin rinnakkaiskompressorilla puristettu duplikaatti äänestä juuri alkuperäisen äänen alle piiloon. Rinnakkaiskompura toimii lauluissa ja sooloissa yleensä aika hyvin.
On loppupeleissä ihan yhdentekevää kuinka pieneksi jotkut kitarat tai kiipparit jää. Vielä 60-luvulla oli ok joutua höristämään korvia kuullakseen rummut. Tavaraa pitää siirtää ja leikellä pois laulun ja basson tieltä, muuten ei ole biisiä.
Voitko vähän enemmän selittää rinnakkaiskompressointia ja sitä miten se saadaan toimimaan?
Olisi myös kiva tietää, miten joku soitin saadaan pieneksi?
Tällä hetkellä kaikki on liian suurta, jolloin miksaus on yhtä puuroa.
Voi olla, että en ymmärrä taajuuskorjaimen merkitystä, enkä osaa leikata oikein tai oikeista pakoista. | |
kohdataan: Voitko vähän enemmän selittää rinnakkaiskompressointia ja sitä miten se saadaan toimimaan?
http://www.sonicscoop.com/2011/06/23/parallel-processing/
"No olet luultavasti ammattitaitoinen miksaaja ja sulla on laitteisto kohdillaan." -OPJ1974 | kivi
31.08.2012 15:09:41 | |
|
kohdataan: Voitko vähän enemmän selittää rinnakkaiskompressointia ja sitä miten se saadaan toimimaan?
Olisi myös kiva tietää, miten joku soitin saadaan pieneksi?
Tällä hetkellä kaikki on liian suurta, jolloin miksaus on yhtä puuroa.
Voi olla, että en ymmärrä taajuuskorjaimen merkitystä, enkä osaa leikata oikein tai oikeista pakoista.
Nyt olis ihan mielettömän hyödyllistä sulle, jos pääsisit johonkin studioon katselemaan vaikka olan yli kun joku miksaa musaa. Mä en oikein tiedä miten mä neuvoisin etänä niin etten aiheuta enemmän haittaa kuin hyötyä: yleispäteviä ratkaisuja ei ole. Jopa joku kitaroiden alapäiden leikkely EQ:lla on sellainen asia, että oon tajunnut että joskus sitä ei saa tehdä. Ja että 20Hz alapuolisillakin taajuuksilla voidaan tehdä paljon (tsekkaa Stingin soolotuotanto ja Tori Amosin Miami-live jos tarvitset esimerkkejä). Melkein millä vaan millä voidaan pelastaa produktio, voidaan myös pilata se. Ja toisinpäin.
Rinnakkaiskompressointi toimii niin että sama signaali ajetaan sekä kompressoriin että sen ohi. Sidechain-kompressiossa taas koko signaali ajetaan kompressoriin, mutta kompressorin ohjaussignaali otetaan jostain muualta kuin kompressoriin menevästä äänestä. | |
Mä suosittelisin edelleen tätä:
Luin tämmöisen kirjan joskus viime talvena http://www.amazon.com/Mixing-Secret 0830&sr=8-1&keywords=mixing+secrets
ja siitä jäi mieleen erityisesti kuinka siinä, kappale toisensa jälkeen, ollaan hakemassa miksaukseen balanssia. Ensin itsestään selvin keinoin, sitten jo vaativammilla tavoilla.
Se on aika edullinen ja painottuu juuri balanssin hakuun miksauksessa. Ensin fadereilla, sitten automaatiolla, sitten kompressiolla, eq:lla ja niin edelleen.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin | |
kivi: Nyt olis ihan mielettömän hyödyllistä sulle, jos pääsisit johonkin studioon katselemaan vaikka olan yli kun joku miksaa musaa. Mä en oikein tiedä miten mä neuvoisin etänä niin etten aiheuta enemmän haittaa kuin hyötyä
Todennäköisesti ajattelet ongelmaani eritavalla kuin minä. Luulen, että yrität lähestyä ongelmaa liian loppuunviedyn miksauksen ymmärtämisen näkökulmasta, vaikka rajapinta tämän hetkiseen ymmärtämiseen olisikin hyvinkin lähellä.
Mitä toisaalta tulee siihen, että tulisiko minusta äänimiestä, niin tuskin tulee. Ymmärrän, että vain harvasta on äänimieheksi, eikä pelkkä halu riitä äänimieheksi tulemiseen. Olen kiitollinen siitä, että elämässäni on paljon lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat minua tahoillaan vieneet eteenpäin taiteissa, musiikissa ja ihmisyydessä.
Kaikilla alueilla ei kuitenkaan voi olla hyvä. Kyse on siitä, että jokainen löytää oman lahjakkuutensa ja kyvykkyytensä; se on jokaisen velvollisuus. Voittaja on se, joka kykenee valjastamaan lahjansa toisten hyväksi. Voittaja siksi, että silloin osaa ottaa vastaan apua myös niiltä, jotka ovat minua/sinua lahjakkaampia.
Äänimiehiä on vähän, joten sellaisen olan takaa tuskin pääsen miksaamista kurkistamaan, mutta pyrin silti ratkaisemaan jotain miksaamisesta; jotain jonka avulla kykenisin saamaan aikaan vähän parempia demoja. | |
kohdataan: Ymmärrän, että vain harvasta on äänimieheksi, eikä pelkkä halu riitä äänimieheksi tulemiseen
Kyllä riittää, se on keskeisin vaatimus.
Onneksi musiikki pelasti minut nuorena. Muuten olisin sekaantunut urheiluun tai opiskeluun. | |
Tässä ääninäyte miksauskyvyistäni.
Melodian kuulin unessa ja pyrin saamaan sen kuulostamaan samanlaiselta tässä todellisuudessa. Olen sen verran latautunut, että jos en sävellä riittävästi, sävellykset tulevat uniin. Jollain tavalla niiden on pakko tulla ulos.
http://www.youtube.com/watch?v=9KnCPuBQCik&feature=youtu.be
Perseestähän tämä on, mutta en tiedä miksi? | |
Edellä olevaan erityisesti kiinnostaa Mikaelin ja Kiven kommentit.
Voi toki olla, että en ole kommenttien arvoinen, mutta joskus on pakko ylittää itsensä. | kivi
02.09.2012 02:24:15 | |
|
kohdataan: Edellä olevaan erityisesti kiinnostaa Mikaelin ja Kiven kommentit.
Voi toki olla, että en ole kommenttien arvoinen, mutta joskus on pakko ylittää itsensä.
Pistän tarkempaa palautetta joskus kun kuunteluvälineenä on jotain parempaa kuin pikkuläppärin sisäänrakennetut kaiuttimet. Mutta... melodia miellytti kovasti, se toi mieleeni Gerry Raffertyn loistavan Baker Street -kappaleen. Luulen että ongelma saattaa olla sovituksessa ennemmin kuin soundeissa, koska kyllä tuo ihan demolta kuulosti. Tarkemmin sanottuna veikkaan että yksi ongelma piilee rumpujen ja basson yhteensoitossa: tuo funk-bassokuvio oli oikein kiva, mutta onko siitä koko biisin pohjaksi - tuskin, luulen että se kaipaisi jotain vähäeleisempää seurakseen. Ja rumpuihin lisää eloa, bassari ykkösellä ja virveli kolmosella ei vielä ihan kulje, ja haamuiskujakin olisi mukava saada tuohon tyyliin. Mutta siis: melodia miellytti, eikä melodian fraseerauksessakaan ollut vikaa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
