| Aihe: Tokai AST-33 vs AST-50 | |
|---|
|
Mitäs eroa on Tokai AST-33 ja AST-50 malleilla, mikit? Reilu 200 euroa on Musamaailmalla hintaeroa kuitenkin. Molempia olen käynyt hieman akustisena testaamassa, mutten heikosti asiaa tuntevana oikein eroa huomannut ainakaan tuntumassa. Vahvistimen kera pitäisi vielä soitella tietty.
Musamaailmalta en ole vielä viitsinyt udella asiasta. Veikkaan, että vastaus saattaa olla kauppiaan suusta turhan kaupallinen? Tarkoitan siis, että markkinapuheet ehkä ajavat itse olennaisen asian ohi?
AST-33 vaikuttaisi ainakin käteen sopivalta. Olisikohan hyvä peli rautalankaa hetken aikaa harrastaneelle? Kaveriksi pitäisi joku putkipeli laittaa kesällä sitten kitaralle samalla, mahdollisesti Fender Blues Junior. | |
http://www.tokaiforum.com/
http://www.tokairegistry.com/
http://www.tokai-guitars.co.uk/
AST-50
50's STYLE ROSEWOOD
Body Alder
Neck Maple
Fingerboard Rosewood or Maple
Bridge ST-VT1K Tremolo
Pickups TOS 1K
Controls 1V, 2T, 5way-SW
Colour All standard colours available, see colour chart on ‘Custom’ page
Outrider | |
Mitäs eroa on Tokai AST-33 ja AST-50 malleilla, mikit? Reilu 200 euroa on Musamaailmalla hintaeroa kuitenkin. Molempia olen käynyt hieman akustisena testaamassa, mutten heikosti asiaa tuntevana oikein eroa huomannut ainakaan tuntumassa. Vahvistimen kera pitäisi vielä soitella tietty.
Ainakin erilainen työnjälki ja yleinen soittimen laatuero noiden välillä on. Itse testasin AST-33:sta joka antoi heti sellaisen "halpis"-fiiliksen. Hienosti se oli lakassa uitettu...
AST-50 oli jo sitten enemmän soittimen oloinen värkki.
Musamaailmalta en ole vielä viitsinyt udella asiasta. Veikkaan, että vastaus saattaa olla kauppiaan suusta turhan kaupallinen? Tarkoitan siis, että markkinapuheet ehkä ajavat itse olennaisen asian ohi?
Se voi olla, mutta aina kannattaa kysyä. Sitten vaan viestiä vastaanottaessa pistät sen "bullshit-suodattimen" päälle ja suhtaudut hyvin kriittisesti kuulemaasi :)
AST-33 vaikuttaisi ainakin käteen sopivalta. Olisikohan hyvä peli rautalankaa hetken aikaa harrastaneelle? Kaveriksi pitäisi joku putkipeli laittaa kesällä sitten kitaralle samalla, mahdollisesti Fender Blues Junior.
AST-33:ssa... tai ainakin siinä mitä minä testasin oli yllättäen aika voimakkaat ja räyhäkkäät mikit vaikka ne singlecoileja olivatkin. Jos sellaisen AST-33:n ostat niin mikit lähtee melkeinpä vaihtoon. Nevalaista, Kinmania tai Lindy Fralinia kehiin niin lähtee rautalangat, bluesit ja muut.
Niin ja tsekkaa tosiaan millaista puuta siinä AST:ssä on käytetty, ja miten se on muutenkin viimeistelty. Vähän vaikutti sellaiselta "juosten kustulta" värkiltä se meikäläisen AST-33.
Vahvistimesta sen verran että Fenkun Blues Junioreissa on ollut clean-soundin säröytymisongelmia jonka takia itsekin päädyin Peavey Classic 30. En sano että tuo Peavey olisi mitenkään se AINOA vaihtoehto, mutta suosittelen testaamaan. Siinä värkissä on minun mielestäni erittäin lämmin, mutta kuulas clean-saundi. Voit lukea minun kirjoittaman artikkelin siitä tuolta Artikkelit -> laitearviot osiosta... | |
AST-33:ssa... tai ainakin siinä mitä minä testasin oli yllättäen aika voimakkaat ja räyhäkkäät mikit vaikka ne singlecoileja olivatkin. Jos sellaisen AST-33:n ostat niin mikit lähtee melkeinpä vaihtoon. Nevalaista, Kinmania tai Lindy Fralinia kehiin niin lähtee rautalangat, bluesit ja muut.
Niin ja tsekkaa tosiaan millaista puuta siinä AST:ssä on käytetty, ja miten se on muutenkin viimeistelty. Vähän vaikutti sellaiselta "juosten kustulta" värkiltä se meikäläisen AST-33.
Mitä tarkoitat tällä puujutulla? Liittyykö aiheeseen muutakin, kuin tieto siitä, että runko on ainakin leppää? Kaula taisi olla vaahteraa tms.
Pitää vielä vertailla tosiaan ja kokeilla jonkin vahvistimen kera kyseisiä kitaroita. Jos tuntuu, etten itse amatöörinä huomaa käytännössä mitään merkittävää, niin varmaan tarttuu AST33 mukaan ja siihen vaikka Kinmanit sitten joskus vakioiden tilalle.
Vahvistimesta sen verran että Fenkun Blues Junioreissa on ollut clean-soundin säröytymisongelmia jonka takia itsekin päädyin Peavey Classic 30. En sano että tuo Peavey olisi mitenkään se AINOA vaihtoehto, mutta suosittelen testaamaan. Siinä värkissä on minun mielestäni erittäin lämmin, mutta kuulas clean-saundi. Voit lukea minun kirjoittaman artikkelin siitä tuolta Artikkelit -> laitearviot osiosta...
Näistä säröytymis ongelmista en ollutkaan tietoinen, kiitos tiedosta, voi nyt kiinnittää huomiota asiaan, jos joskus testaan kyseistä peliä.. Mahtaako olla ihan kaikkia yksilöitä koskeva ominaisuus vai tapauskohtainen vika?
Lueskelin tuosta Peaveysta kirjoittamasi jutun ja muitakin löytämiäni kommentteja. Vähän jäi kyseisestä pelistä mietityttämään juuri se, että voikohan vaikkapa Shadowsia ja Agentsia soitella taustalevyn päälle riittävän pienellä volalla kerrostalossa siten, että soundi on kuitenkin jo korvaa miellyttävä? Kuitenkin 30 wattia on melko paljon kun ei itsellä ole bändiä ja soittelen vain kotona ja joskus yritän jotain saada äänitettyä. 15 wattia olisi varmaan vähän käytännöllisempi määrä tehoa?
Myös keskustelut kaiutinelementin vaihdosta mietityttävät. Hintaa tulisi aika roimasti, jos Celestioninkin vaikka joutuu vaihtamaan jossain vaiheessa tilalle. | |
Mitä tarkoitat tällä puujutulla? Liittyykö aiheeseen muutakin, kuin tieto siitä, että runko on ainakin leppää? Kaula taisi olla vaahteraa tms.
Puujutuilla tarkoitan sitä, että omassani body oli kolmesta osasta, leikkaukset meni vähän miten sattuu eli puun syyt eivät olleet "vaakasuorassa" ja se näytti vähän törkeältä. Puun syyt meni viistoon eikä esim. kaulansuuntaisesti.
Pitää vielä vertailla tosiaan ja kokeilla jonkin vahvistimen kera kyseisiä kitaroita. Jos tuntuu, etten itse amatöörinä huomaa käytännössä mitään merkittävää, niin varmaan tarttuu AST33 mukaan ja siihen vaikka Kinmanit sitten joskus vakioiden tilalle.
Juu, on tuo aloittelijalle ihan hyvä peli, mutta on siinä ainakin kokeneempaan käteen eroa AST-50:n kanssa. Kinmaneilla ei voi mennä vikaan kun ettii vintage-saundeja.
Näistä säröytymis ongelmista en ollutkaan tietoinen, kiitos tiedosta, voi nyt kiinnittää huomiota asiaan, jos joskus testaan kyseistä peliä.. Mahtaako olla ihan kaikkia yksilöitä koskeva ominaisuus vai tapauskohtainen vika?
Ainakin HML:n soitinmyymälässä ovat lähettäneet jo jokusen kappaleen takaisin maahantuojalle ja enää eivät ole ottaneet liikkeeseenkään kyseisiä pelejä. Itse testasin kahta ja niissä ainakin tuo vika oli. Tosin tästä on aikaa vuoden verran että saattaapi olla Fenderillä päivitetty tuo juttu. Pitäis testata mutta vähän huono maku jäi suuhun ekalla kertaa :)
Lueskelin tuosta Peaveysta kirjoittamasi jutun ja muitakin löytämiäni kommentteja. Vähän jäi kyseisestä pelistä mietityttämään juuri se, että voikohan vaikkapa Shadowsia ja Agentsia soitella taustalevyn päälle riittävän pienellä volalla kerrostalossa siten, että soundi on kuitenkin jo korvaa miellyttävä? Kuitenkin 30 wattia on melko paljon kun ei itsellä ole bändiä ja soittelen vain kotona ja joskus yritän jotain saada äänitettyä. 15 wattia olisi varmaan vähän käytännöllisempi määrä tehoa?
Joo, tuo 30W putkari on kyllä vallan äänekäs kotiin ja potikan säätäminen on kohtuu hankalaa kun se on millin murto-osista kiinni. Melkein voisi suositella tuota Uraltone jr. settiä tietyillä putkilla... sen pitäisi toimia silloin 5W teholla, mutta se tosin vaatii erillisen kaapin alle. Kotisoitteluun hyvä idea voisi olla jokin transistoripeli joka matkii putkikonetta... Tech21, Line6 ehkäpä jokin Behringer... Kannattaa tutkailla eri vaihtoehtoja. Itse soittelen kotosalla nykyään aika paljon yhdistelmällä: Kitara, mies, efektilaite ja kuulokkeet. Tuohon vissiin olisi paras ratkaisu tuo Line6 POD XT arvaan ma.
Myös keskustelut kaiutinelementin vaihdosta mietityttävät. Hintaa tulisi aika roimasti, jos Celestioninkin vaikka joutuu vaihtamaan jossain vaiheessa tilalle.
Ei tuo Peaveyn oma elementti mikään huonoin ole. Sillä vetelee ihan mukavasti :) Toiset hifistelee, toiset fiilistelee... pääasia että itseään miellyttää... | |
mulla on ast-33. hyvin on pelittäny... kokeilin tollasta ast-50 siin oli ainaki kaula ihan oudon tuntunen...
over the hills and far away... | |
Oon koittanu kumpaakin , mut kyllä mun ast-50 surf green on paras strato , mitä oon koskaan koittanu. Muistaakseni näitä surfgreen ja dolphinblue -stratoja mainosetttiin joskus custom shoppeina. Kaula ainakin paremmin tehty , mitä yleensä. Ei mikään halko , eikä SRV , ja kevyempi lakkaus. Pesee GL:llät ja tuntemani Fenderit.
Kyllä viiskymppisessä on parempi viimeistely ja luultavasti paremmat puutkin sekä paremmat virittimet ym.
Elektroniikka ei ole kehumisen arvoista kummassakaan. | |
Oon koittanu kumpaakin , mut kyllä mun ast-50 surf green on paras strato , mitä oon koskaan koittanu. Muistaakseni näitä surfgreen ja dolphinblue -stratoja mainosetttiin joskus custom shoppeina. Kaula ainakin paremmin tehty , mitä yleensä. Ei mikään halko , eikä SRV , ja kevyempi lakkaus. Pesee GL:llät ja tuntemani Fenderit.
Dolphinblue AST-50:stä myytiin myös "Pulliaisena" jossain välissä. Oli ilmeisesti jokin erikoiserä jossain välissä. Tuosta Fenkusta tahi G&L:stä en ota kantaa. Itse tykkäsin kyllä G&L:n sellasesta perus-stratosta missä oli vekkulit mikit =)
Kyllä viiskymppisessä on parempi viimeistely ja luultavasti paremmat puutkin sekä paremmat virittimet ym.
Elektroniikka ei ole kehumisen arvoista kummassakaan.
AST-50 on tietääkseni MIJ, ja tuo AST-33 on Korea. Erilainen soitin joka tapauksessa. AST-50 todellakin on vähemmän lakkaa, paremmat puut ja parempi viimeistely. Mielestäni se AST-33 on pilattu sillä lakalla ja siitä tulee heti sellainen cheap-o-feeling!
"I have tried so fuckin' many tubeamps and they all sound like some fuckin' AC/DC... except Krank" - Darrell Lance Abbott | |
Näistä säröytymis ongelmista en ollutkaan tietoinen, kiitos tiedosta, voi nyt kiinnittää huomiota asiaan, jos joskus testaan kyseistä peliä.. Mahtaako olla ihan kaikkia yksilöitä koskeva ominaisuus vai tapauskohtainen vika?
Se säröytyminen on ominaisuus. Volyymit puolenvälin tuntumaan ja alkaa säröä tulla. Mutta, riippuen soittopaikasta ja muun bändin volyymitasosta, BJ:ssä riittää kyllä puhdasta tuollaiseen rautalankahommaan, uskoakseni. Ainakin itsellä on riittänyt, tosin joissain paikoissa akustiikka on sellainen, että se syö kaiken äänen ja joutuu sitten soittamaan isommalla ja puhtaus soundissa kärsii. Eipä soittomme ole mitään hipsuttelua (eikä rautalankaa) ja silti tuolla on pärjännyt. Stratolla olen tuota soittanut.
- Klaus Komero - | |
Olen nyt itse testaillut myös vahvistimen kanssa kyseisiä kitaroita, ja en omalla vaatimattomalla kokemuksella tosiaan juuri eroa huomannut. 33-mallissa on kyllä enempi lakkaa kaulassa, mutta ei se juuri minua häirinnyt. Vahvistimen kanssa soitettaessa en myöskään liikkeessä pienellä äänenpaineella huomannut oikeastaan mitään eroa, joten mikit eivät ehkä ole kovin erilaiset? Mielestäni AST-33 oli Seymour Duncanin mikkien kanssa reilusti paremman kuuloinen kuin AST-50 vakiomikeillä. Näiltä osin olen siis itse päätynyt halvempaan AST-33:seen.
Olen aika varma siitä, että kauemmin soittaneet ja enemmän kitaroita omistaneet ja kokeilleet huomaavat varmaan selvänkin eron, mutta jos kerran näistä halvempi malli toimii minun käsissäni oikein hyvin, niin se on fiksumpi päätös. Voi sen väliin jäävän rahan sitten sijoittaa kunnon mikkeihin. | |
Olen nyt itse testaillut myös vahvistimen kanssa kyseisiä kitaroita, ja en omalla vaatimattomalla kokemuksella tosiaan juuri eroa huomannut. 33-mallissa on kyllä enempi lakkaa kaulassa, mutta ei se juuri minua häirinnyt. Vahvistimen kanssa soitettaessa en myöskään liikkeessä pienellä äänenpaineella huomannut oikeastaan mitään eroa, joten mikit eivät ehkä ole kovin erilaiset? Mielestäni AST-33 oli Seymour Duncanin mikkien kanssa reilusti paremman kuuloinen kuin AST-50 vakiomikeillä. Näiltä osin olen siis itse päätynyt halvempaan AST-33:seen.
Nimenomaan näin... olet totuuden alkulähteellä tässä. Kukaan meistä ei voi sanoa mikä on sinulle se oikea. AST-50:ssä on tietääkseni samat mikit kuin AST-33:ssa. Tosin, niitä taitaa Musamaailmasta saada SD:n mikeillä joka varmasti vaikuttaa asiaan. Itse olen erittäin innokas Seymour Duncan ja DiMarzio "fani" enkä juuri muista kauheasti perusta :) Johtunee siitä että olen aina näiltä kahdelta löytänyt itselleni sopivia tuotteita.
Olen aika varma siitä, että kauemmin soittaneet ja enemmän kitaroita omistaneet ja kokeilleet huomaavat varmaan selvänkin eron, mutta jos kerran näistä halvempi malli toimii minun käsissäni oikein hyvin, niin se on fiksumpi päätös. Voi sen väliin jäävän rahan sitten sijoittaa kunnon mikkeihin.
Jep... omassa lapasessaan sen tietää mikä parhaiten sopii... Minä kävelin DownTown Guitarsiin Mechelininkadulle aikanaan testaamaan PRS:ää joka oli KALLIS ja HYVÄ... eipä vaan toiminut yksikään kolmesta kaulaprofiilista minun lapasessa. Se ei toki tarkoita sitä etteikö PRS olisi hyvä soitin, se vain ei ollut hintansa väärti meikäläiselle... Eli kaikista paras referenssi on omat korvat, sormet ja lompakko :)
"I have tried so fuckin' many tubeamps and they all sound like some fuckin' AC/DC... except Krank" - Darrell Lance Abbott | |
Itse olen erittäin innokas Seymour Duncan ja DiMarzio "fani" enkä juuri muista kauheasti perusta :) Johtunee siitä että olen aina näiltä kahdelta löytänyt itselleni sopivia tuotteita.
Oletko mahdollisesti ikinä Kent Armstrongin mikkejä kokeillut? Myös sellaiset ovat harkinnassa Seymour Duncanin ja Nevalaisen ohella.
Ensimmäinen kohtaaminen nuiden Seymourien kanssa kyllä kieltämäti vakuutti minut kyseisen valmistajan tavarasta. Todella hyvä soundi. Haussa on siis rautalankaan mahdollisimman hyvin sopivat mikit. Kinman on aika hintava, joten en ehkä vielä tässä vaiheessa halua niihin investoida. | |
Näiltä osin olen siis itse päätynyt halvempaan AST-33:seen.
Tokai AST-33:
MUSAMAAILMAN hinta 345 euroa
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/
BEATMANIN hinta 295 euroa
http://www.beatman.fi/products.php?g1=9e56eb | |
Itselläni on kuukauden ikäinen AST-50. Soi akustisesti hyvin, mutta TOS-1K -mikit eivät tosiaankaan vakuuta (keskimikkiä lukuunottamatta). Olen yrittänyt etsiä tietoa noista mikeistä, mutta ei tunnu mistään löytyvän. Tietääkö kukaan, millaisia magneetteja ne sisältävät? | |
niskel: Mitäs eroa on Tokai AST-33 ja AST-50 malleilla, mikit? Reilu 200 euroa on Musamaailmalla hintaeroa kuitenkin. Molempia olen käynyt hieman akustisena testaamassa, mutten heikosti asiaa tuntevana oikein eroa huomannut ainakaan tuntumassa.
Päätin tähän vastata omista kokemuksistani käsin, koska yhtä totuutta ei aina ole. Omistin muutama vuosi sitten Tokai AST-50 -kitaran, jossa työn jälki oli moitteetonta, Fender American tasoa. Kitara ei oikein soinut mielestäni hyvin, ja kokeilin siihen erilaisia mikkiyhdistelmiäkin. Lopulta jouduin kuitenkin toteamaan, että ei se perkele soi kunnolla eli puissa oli vika, ja sitähän ei oikein pysty korjaamaan kuin vaihtamalla bodyn. Siihen en alkanut, vaan myin kepin pois.
Sen jälkeen en ole Tokaita vilkaissut ennen tätä päivää, kun kävin musaliikkeessä ja piruuttani kokeilin AST-33 stratoa. Hämmästys oli melkoinen, sillä sen sointi oli aivan eri maailmasta kuin kalliimman mallin. Sustain oli todella hyvä, samoin viimeistely, vaikka hardware varmaan ei parhaasta päästä olekaan. Vieressä roikkui lisää samoja malleja, kokeilin niitäkin ja hämmästyin vielä enemmän, kun ne kaikki soivat yhtä hyvin. Taidanpa mennä ostamaan AST-33:n, vaikka siitä todennäköisesti mikit ja talla ainakin vaihtuu laadukkaampiin. Tärkeintä on kuitenkin, että kitara soi akustisesti hyvin, koska silloin se soi vahvistettunakin hyvin. Tämä AST-33:n kehuminen ei osaltani ole mitään turhaa puhetta, sillä olen soittanut PALJON huonommilla amerikkalaisilla Fendereilläkin, kuten Highway 1, American Standard ja jopa American Deluxe. Amerikkalaisissa tosin mikit ja metallit on parempia, mutta ne voi aina vaihtaa. Tärkeintä on hyvä sointi. | |
henraita: Päätin tähän vastata omista kokemuksistani käsin, koska yhtä totuutta ei aina ole.
Jotenki musta tuntuu että kaveri on jo päätöksensä tän 7vuoden aikana tehnyt.. |  JuSu
12.02.2012 12:47:46 | |
|
janne_-94: Jotenki musta tuntuu että kaveri on jo päätöksensä tän 7vuoden aikana tehnyt..
Kyllä varmaan, mutta ainakin mua kiinnosti tuo tieto, että tänäpäivänä AST-33 on hintaansa nähden asiapeli. Hyvä alusta modauksille ja päivityksille.
JuSu | |
henraita: Päätin tähän vastata omista kokemuksistani käsin, koska yhtä totuutta ei aina ole. Omistin muutama vuosi sitten Tokai AST-50 -kitaran, jossa työn jälki oli moitteetonta, Fender American tasoa. Kitara ei oikein soinut mielestäni hyvin, ja kokeilin siihen erilaisia mikkiyhdistelmiäkin. Lopulta jouduin kuitenkin toteamaan, että ei se perkele soi kunnolla eli puissa oli vika, ja sitähän ei oikein pysty korjaamaan kuin vaihtamalla bodyn. Siihen en alkanut, vaan myin kepin pois.
Sen jälkeen en ole Tokaita vilkaissut ennen tätä päivää, kun kävin musaliikkeessä ja piruuttani kokeilin AST-33 stratoa. Hämmästys oli melkoinen, sillä sen sointi oli aivan eri maailmasta kuin kalliimman mallin. Sustain oli todella hyvä, samoin viimeistely, vaikka hardware varmaan ei parhaasta päästä olekaan. Vieressä roikkui lisää samoja malleja, kokeilin niitäkin ja hämmästyin vielä enemmän, kun ne kaikki soivat yhtä hyvin. Taidanpa mennä ostamaan AST-33:n, vaikka siitä todennäköisesti mikit ja talla ainakin vaihtuu laadukkaampiin. Tärkeintä on kuitenkin, että kitara soi akustisesti hyvin, koska silloin se soi vahvistettunakin hyvin. Tämä AST-33:n kehuminen ei osaltani ole mitään turhaa puhetta, sillä olen soittanut PALJON huonommilla amerikkalaisilla Fendereilläkin, kuten Highway 1, American Standard ja jopa American Deluxe. Amerikkalaisissa tosin mikit ja metallit on parempia, mutta ne voi aina vaihtaa. Tärkeintä on hyvä sointi.
Nämähän ovat mielipideasioita, mutta itsellä ast-50 sekä 2 x ate-50 + paikallisessa kaupassa just testasin ja hiplasin toista ast-50 sekä kolmea ast-33 ja kahta ate-30 ja täytyy sanoa, että kyllä nuo 50 japanin pelit ovat parempia kuin korealaiset veljensä. Kaula + tatsi + sointi selkeästi parempi. Nuo tunnistaisi pelkästä kaulasta sokkonakin 100 % varmuudella. Ja mikit ovat asteen parempia kalliimmissa malleissa, vaikkei ne niissäkään mitää loistavia ole.
Ei sillä, että ast-33 tai ate-30 olisivat huonoja, vaan ast-50 ja ate-50 vain ovat selkeästi parempia. Ja tämä on siis vain minun oma mielipiteeni.
ps. uudessa kiinalaisessa ast-33:ssa oli kyllä uskomattoman hyvä viimeistely. Ei olisi kyllä uskonut, että on kiinalainen, jos ei lavassa olisi lukenut. Muuten oli mielestäni aika tavalla korealaisten kaltainen.
Blues is easy to play, but hard to feel.
-Jimi Hendrix | |
Kuinka paljon ast-33:n ja ast-50 puut mahtavat erota toisistaan? Jos ast-33:een vaihtaa kaulan ja tallan, niin liekö sillä bodilla kuinka suuri merkitys sointiin/sustainiin? Itse sanoisin ihan mutu-pohjalta, että eniten vaikuttavat mikit, talla, kielet ja vasta sitten kaula+body? Mahdanko olla kovastikin väärässä?
edit. jos kitarassa on paska talla, niin pystyykö silti sanomaan, onko puut hyvät vai ei? Tarkoitan, että jos paska talla pilaa soinnin, niin mistä sen tietää ovatko puut hyviä vai eivät? Miten puiden hyvyyttä pystyy arvoimaan muutenkin kuin "kuuntelemalla soiko se hyvin"?
Blues is easy to play, but hard to feel.
-Jimi Hendrix | |
Ostin torilta lähes uuden AST-50:sen, Olympic White ja vaahteraotelauta. Ensivaikutelma oli odotuksista huolimatta yllättävän positiivinen. Soi hyvin akustisesti, viimeistely kohdallaan, mutta erityismaininnan ansaitsee kaula. Todella hyvän tuntuinen käteen. En tiedä, mikä lakkaus tässä on, mutta ei ole sellainen kiiltävä kuin aiemmassa AST-50, vaan sellainen "satiinimainen", joka ei tahmaa ollenkaan. Melkein paras kaula, mitä mulla on ollut...
San snää mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
