Muusikoiden.net
04.12.2016
Jenkkirundi - Uutuuskirja nyt myynnissä! 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: mikkien puolitus
1 2
jerry_field
04.09.2004 11:43:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

paljonkohan tommonen operaatio maksais?pystyykö gibsonin 496r ja 500t mikkejä puolittamaan..
 
LaXu
04.09.2004 13:13:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

pystyykö gibsonin 496r ja 500t mikkejä puolittamaan..
 
Ei muistaakseni pysty, niissä ei taida olla tarpeeksi piuhoja.
Explorer
04.09.2004 13:19:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos ne ostaa tarvikkeina, niissä on 4 piuhaa eli puolitus onnistuu. Mutta yleensä tehdasasenteisina niissä on vain 2 piuhaa. Mun Explorerin mikeissä oli 2 piuhaa, mutta kaverin LP Classicissa oli toisessa mikissä 2 ja toisessa 4. Eli näemmä vaihtelee vähän.
 
This fractal illusion burning away all structure toward the obscene.
fox
04.09.2004 13:49:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei muistaakseni pysty, niissä ei taida olla tarpeeksi piuhoja.
 
Hips, ei _modaamatta_ pysty. Vaikka sitähän sä LaXu kumminkin meinasit. :) Eli mikki auki, ja säätämään. Tai sitte jonnekin korjaajalle/virittäjälle/liikkeeseen..
Hintatasosta en oikeen osaa sanoa, mutta kahdesta mikistä otaksuisin, että ehkä kuuskymppiä??
Puolitukseen tarvittais kolme ja maadoitus, mutta sitten kannattaa modauttaa ne neljä ja maadoitus eli 4+ johdotuksella, se mahdollistaa kaikki variaatiot. Vakiona noissa ei ole tosiaan kuin kaksi ja maadoitus, tahi yksi signaali ja yhteinen maadoitus.
Metalkallo
11.12.2014 22:27:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mites, vaikuttaako puolitus yhtään mikin ääneen kun se ei ole käytössä? Vähän tyhmä kysymys tietty.
 
Ja kuinka vertailisitte les paulissa olevaa puolitusta stratoon? LP on tietty tuhdimpi tapaus, mutta onko äänessä muuten eroa straton yksikelaiseen paljoa?
 
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä.
Laulava Kylätohtori
12.12.2014 06:34:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metalkallo: Mites, vaikuttaako puolitus yhtään mikin ääneen kun se ei ole käytössä? Vähän tyhmä kysymys tietty.
 
Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemasskaan...
 
Ja kuinka vertailisitte les paulissa olevaa puolitusta stratoon? LP on tietty tuhdimpi tapaus, mutta onko äänessä muuten eroa straton yksikelaiseen paljoa?
 
Itsellä ei ole kokemusta puolituksesta. Joskus meinasin straton tallahumppariin kokeilla puolitusta, mutta oikeastaan kaikki kommentit ovat olleet sitä mieltä, että puolitettu humppari on hyvin kaukana oikeasta straton single coil -soundista, joten en sitten viitsinyt alkaa moiseen. Ilmeisesti niin saa sinänsä hyvää soundia, mutta ei oikeaa straton klangia. Tämä kaikki siis vain täältä luettua, joten tiedä sitten....
 
Believe what you want, it doesn't mean you're right...
TvA
12.12.2014 07:23:06 (muokattu 12.12.2014 07:43:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Puolitus ei vaikuta alkuperäiseen soundiin, ainakaan minä en ole huomannut mitään, eikä soundimuutokselle ole tieteellistä pohjaa. Tosin en kuule myöskään sitä että onko säröpurkissa ruskohiiliparisto vai käytetäänkö alokasmaisesti virtalähdettä (HUH!) :) "Lähes absoluuttiset"(sic!) kultakorvat sitten erikseen...
 
Omat kokemukseni omista ja muiden kitaroista (Charvel, Gibson, PRS yms.): puolittamalla saa täyteläisen humpparin kuulostamaan ohuelta ja ponnettomalta, eli melko huono soundi. Jos haluaa vaihtaa stratosoundiin tulee käteen vaihtaa Strato...
 
Modauksen mielekkyys riippuu tietenkin siitä mitä hakee puolituksella: stratosoundi ei onnistu, mutta soundimaailman vaihtoehtojen lisääminen kyllä.
 
Lindström Overdrive - Joint Patrol
Kuuppakullervo
12.12.2014 07:32:58
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metalkallo: Mites, vaikuttaako puolitus yhtään mikin ääneen kun se ei ole käytössä? Vähän tyhmä kysymys tietty.
 
En keksi mitään sähköteknistä syytä miksi vaikuttaisi, jos kytkentä on oikein toteutettu. Mutta mä mikään sähköteknikko ookaan :-P Itsellä useampi humpparikitara joissa coil tap - mahdollisuus, pariin olen rakentanut ite, enkä huomannut että humpparimoodin saundi olisi mitenkään kärsinyt.
 
Ja kuinka vertailisitte les paulissa olevaa puolitusta stratoon? LP on tietty tuhdimpi tapaus, mutta onko äänessä muuten eroa straton yksikelaiseen paljoa?
 
Ei se coil tap lespasta stratoa tee, mutta muuttaa todellakin saundia dramaattisesti single coil-maiseen suuntaan (ja myös hurisee jos käyttää yksinään) ja mulla ainakin antanut erinomaisen käyttökelpoisia saundipaletin laajennuksia, myös LP:iin tehtynä... Lopputulos riippuu varmaan paljon niistä mikeistäkin ja ja myös siitä kumpaa kelaa siihen sinkulamoodiin käyttää. Vaikka olis identtiset kelat, sijaitsevat vähän eri kohdassa kieltä.
 
azlag
12.12.2014 07:39:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mullahan ei kokemusta stratoista juurikaan ole, mitä nyt yhden Squierin omistin joskus 17-vuotiaana. Mutta se soundi mitä itse pidän (amatöörinä, edelleen) "stratomaisena" irtoaa yllättävän näpsäkästi 7-kielisestä ibanezin superstratostakin kunhan puolittaa Crunchlabin. Se vaan on niin mahtava mikki. Tai sitten vaan luulen että se on niin mahtava mikki. Onko muilla kokemuksia? Saattaa toki olla että olen nyt sekoittanut tele- ja stratosoundit keskenään.
 
Kuuppakullervo
12.12.2014 07:41:21
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tunnustan silti heti, että jos haluan nautiskella oikealla stratosaundilla, soitan stratolla...
 
Käyttökelpoisin coil tap- saundi kahden humpparin kitarassa on mielestäni sellainen jossa on molemmista humppareista yhtä aikaa puolitus päällä rinnan kytkettynä. Ei hurise, ja antaa vähän straton väliasentoja muistuttavan, heleän saundin joka toimii hienosti puhtailla.
 
fox
12.12.2014 10:16:31
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllähän puolituksella saa sitä "soundipalettia" laajennettua, vaikkakaan ei se nyt sinällään sitä humpparikitaraa miksikään Stratoksi muuta.. ;)
Jos se käsittelyn kohteena oleva mikki on ns. 4+ -johdotettu, kuten suurin osa noista "jälkiasennusmikeistä", voi harkita jopa ns. tri-sound -kytkentää. Toki se vaatii omanlaisensa switchin, joka on "pikkuisen erikoisempi" on-on-on -kytkin. Tällä konstilla saa humpparista irti sarjaan-singlecoil-rinnan vaihtoehdot. Ja mitäpäs tällä sitten hyötyy, kysyy joku. No, nuo variaatiothan ovat a) kelat sarjassa, se "tavanomainen" humppari, kaikki tehot "käytössä", b) se puolitettu humppari, vain toinen kela käytössä, saattaa toki huristella, kuten singlecoilit. Ja sitten se c) eli kelat kytkettynä rinnan, tämä on se hurinaton "singlecoil-mallinnus" joka tuli "kitarasähkömiesten" asennuskuvioihin 70-luvun alkupuolella, kun Larry DiMarzio toi markkinoille Super Distortion-mikin Dual Sound-version.
Humpparin puolittamisella (ja myös tuolla rinnankytkennällä) tulee tietenkin mahdollisena haittapuolena se "tehonpudotus", joka on sitä selvemmin kuultavissa, mitä vähemmän siitä mikistä lähtee millivoltteja (eli sitä "ääntä") pihalle. Vaikkakaan mikin dc-vastus EI välttämättä sitä tehoa suoraan ilmoita, yleensä siitä voidaan kyllä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta päätellä, onko kyseessä enempi joku PAF-henkinen, vaiko "tehomikki"..
No, jos selvennyksenä mennään kuvitteellisen PAF-mikin eloa tutkiskelemaan... Oletetaan, että vakiona, siis kelat sarjassa, se mikki on luokkaa 8 kO vastukseltaan. Puolitettuna tietenkin 4 kO (olettaen, että kelat ovat symmetriset, kuten useimmiten on). Kelat rinnan kytkettynä tuosta mikistä lähtee "vain" 2 kO. Tämä tehonpudotus saattaa, tai sitten ei, olla joillekin pikkuinen harmituksen aihe, vaan kyllähän sillä toisaalta saa 2 (tri-soundilla siis luonnollisesti 3..) erilaista soundia yhdestä humbuckerista..
Kauan aikaa sitten kirjoittelin tuollasen jutun
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=3427674#p3427674
 
josko on jollakulla kiinnostusta ryhtyä noita "ensiasennusmikkejä" modailemaan, tämän (vanhan) ketjun silloisen aloittajan suunnitelmia silmälläpitäen.
Joku saattaa kysäistä, että "minkätähen sitte eivät jo tehtaalla laita noita 4+ -johdotettuja mikkejä" ja syy tähän on niinkin yksinkertainen kuin - sarjatyössä on paljon joutuisampaa pitää se sähköpuolikin yksinkertaisena. Jollei siinä kitarassa ole jo vakiona jotain, joka tarvitsee mikeiltä "hankalampaa" johdotusta, ei laiteta yhtään sen kummallisempaa mikkiä sinne "sotkemaan" sitä kasaan juottamista.
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
s8na
12.12.2014 15:22:56 (muokattu 12.12.2014 15:23:23)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on vähän kahtalainen kokemus puolituksista. Yhdessä kitarassa puolitus tuntuu turhalta, soundi yli kirpeeltä ja voimattomalta kun taas toisessa se tuntuu oikein hyvältä ja tulee kyllä ihan singlecoil mikillinen keppi mieleen.
 
Eka keppi Charvel mahonkirungolla jossa BKP Holydiver, toinen on yamaha pacifica jossa duncanin custom 5 mikki.
 
Eli puolitettavalla mikillä ja kitaralla on mun mielestä merkitystä siihen toimiiko lopputulos vai ei.
 
sebu
12.12.2014 16:20:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metalkallo: Mites, vaikuttaako puolitus yhtään mikin ääneen kun se ei ole käytössä? Vähän tyhmä kysymys tietty.
 
Ja kuinka vertailisitte les paulissa olevaa puolitusta stratoon? LP on tietty tuhdimpi tapaus, mutta onko äänessä muuten eroa straton yksikelaiseen paljoa?

 
Ei sillä oikeesti singlecoil soundia saa aikaan mun mielestä, mutta riippuen merkistä, ihan hyvänkin kuuloista soundia ja vaihtoehdon kitaraan. Paras kokemus on Lollarin Imperialista puolitettuna. Se toimi musta tosi hyvin. Sit on ollut jotain Andersonia ja Suhria, joista en oo tykänny samalla tavalla.
 
sebu
12.12.2014 16:24:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuppakullervo: Tunnustan silti heti, että jos haluan nautiskella oikealla stratosaundilla, soitan stratolla...
 
Käyttökelpoisin coil tap- saundi kahden humpparin kitarassa on mielestäni sellainen jossa on molemmista humppareista yhtä aikaa puolitus päällä rinnan kytkettynä. Ei hurise, ja antaa vähän straton väliasentoja muistuttavan, heleän saundin joka toimii hienosti puhtailla.

 
Olen ymmärtänyt, että coil tap on eri kuin coil split.
 
Coil tap olis sellanen, että osa käämistä ois käytössä tai sit kaikki, mitä löytyy. Vois periaatteessa olla singecoilissakin. Korjatkaa ihmeessä, jos olen aivan hakoteillä.
 
Coil split taas ottaa vain toisen humpparin keloista käyttöön.
 
Tietävämmät saapi korjata ja kommentoida vapaasti.
 
fox
12.12.2014 16:29:10
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

s8na:
Eli puolitettavalla mikillä ja kitaralla on mun mielestä merkitystä siihen toimiiko lopputulos vai ei.

 
Jonkinmoisella kokemuksella noista kitarasähköhommista sanon, että erittäin pitkälti juuri näin. Sama on ylipäätänsä noitten mikkien kanssa, silläpä suhtaudun skeptisesti noihin "juu, ehdottomasti suosittelen xx-mikkiä SINUN kitaraas!" lausuntoihin, kas kun ne soundimieltymykset ja preferenssit on niin soittaja- ja muutenkin tapauskohtaisia.
Ihan ns. "perussähköilläkin" tulee kyllä juttuun, ja eivät kaikki tarvitse sen kummallisempia kytkiksiä. Pikemminkin pitäis ehken sanoa, että jos ei oo se sounditavoite ja sen saavuttamiseksi "tarvittavat" modaukset kirkkaana mielessä eipä juurikaan kannata maksella tekijämiehelle hiukan euroja jostain modauksesta, mille sitten ei loppupelissä olekaan tarvetta. Ei, vaikka nettisivuilla ja keskusteluissa kuinka sanottaisiin, että tällasen laitat niin johan!!
Vähän sama sitten mikkien vaihdon kanssa. Eli kannattaa, ja sanon tän taas jälleen kerran, istahtaa oikein alas, ottaa se kitara sylkköön ja kuluttaa hiukkasen aikaa sen soundin hakemiseen, mitä nykyisellä "kattauksella" sattuu löytymään. Voipa olla, kun niitä kitaran ja vahvarin tone-säätöjäkin pyörittelee aikansa, niin löytyy juurikin SE soundi ilman, että tarvitsee mikinvaihtoihin ruveta. >Tietty, kyllähän se jälkiasennusmikkien valmistaja ja (mahdollinen) kitaraseppä ovat iloisia rahallisesta avustuksesta, jos luulee, että vain ja ainoastaan moisella pikkuremontilla se Graalin malja soundillisesti löytyy. Totta kai, sitten kun tässäkin tapauksessa se soundinhakutavoite on viimeisen päälle hahmottunut, voi olla tietystikin se mikinvaihtokin paikallaan. Sillä yleensä ne kitarassa olevat palikat on etupäässä sellasia "joka lähtöön käyviä" peruskäämejä.
Mutta tosiaan, molemmat tapaukset periaatteella "Nää voi olla kivat mikit/modaus kun paljon kirjoitellaan ja suositellaan!" ei välttämättä ole se ihan kaikkein paras lopputuloksenkaan kannalta. =)
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
fox
12.12.2014 16:35:03
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sebu: Olen ymmärtänyt, että coil tap on eri kuin coil split.
 
Coil tap olis sellanen, että osa käämistä ois käytössä tai sit kaikki, mitä löytyy. Vois periaatteessa olla singecoilissakin. Korjatkaa ihmeessä, jos olen aivan hakoteillä.
 
Coil split taas ottaa vain toisen humpparin keloista käyttöön.
 
Tietävämmät saapi korjata ja kommentoida vapaasti.

 
Molemmissa tapauksissa tuolla "isossa maailmassa" tuota coil tappia käytettään. Esmerkiks singlecoilissa voi olla ns. väliulosotto, jotta samasta mikistä on mahdollista saada ulos joko se "perinteikäs" tai sitten enemmän tehoa omaava soundi. Vanha Schecter Guitar Research (enne kuin se brändi myytiin hra Shibuyalle/ESP) teki aivan upeita "tapped singlecoil"-mikkejä Stratoon ja Teleen.
Myös esimerkiks Gibsonin ES-335 TD-CT -mallimerkinnässä tuo "CT" tarkoittaa mikkien puolitukseen viittaavaa "coil tap" -ilmausta.
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
Laulava Kylätohtori
12.12.2014 16:47:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

fox: Jonkinmoisella kokemuksella noista kitarasähköhommista sanon, että erittäin pitkälti juuri näin. Sama on ylipäätänsä noitten mikkien kanssa, silläpä suhtaudun skeptisesti noihin "juu, ehdottomasti suosittelen xx-mikkiä SINUN kitaraas!" lausuntoihin, kas kun ne soundimieltymykset ja preferenssit on niin soittaja- ja muutenkin tapauskohtaisia.
Ihan ns. "perussähköilläkin" tulee kyllä juttuun, ja eivät kaikki tarvitse sen kummallisempia kytkiksiä. Pikemminkin pitäis ehken sanoa, että jos ei oo se sounditavoite ja sen saavuttamiseksi "tarvittavat" modaukset kirkkaana mielessä eipä juurikaan kannata maksella tekijämiehelle hiukan euroja jostain modauksesta, mille sitten ei loppupelissä olekaan tarvetta. Ei, vaikka nettisivuilla ja keskusteluissa kuinka sanottaisiin, että tällasen laitat niin johan!!
Vähän sama sitten mikkien vaihdon kanssa. Eli kannattaa, ja sanon tän taas jälleen kerran, istahtaa oikein alas, ottaa se kitara sylkköön ja kuluttaa hiukkasen aikaa sen soundin hakemiseen, mitä nykyisellä "kattauksella" sattuu löytymään. Voipa olla, kun niitä kitaran ja vahvarin tone-säätöjäkin pyörittelee aikansa, niin löytyy juurikin SE soundi ilman, että tarvitsee mikinvaihtoihin ruveta. >Tietty, kyllähän se jälkiasennusmikkien valmistaja ja (mahdollinen) kitaraseppä ovat iloisia rahallisesta avustuksesta, jos luulee, että vain ja ainoastaan moisella pikkuremontilla se Graalin malja soundillisesti löytyy. Totta kai, sitten kun tässäkin tapauksessa se soundinhakutavoite on viimeisen päälle hahmottunut, voi olla tietystikin se mikinvaihtokin paikallaan. Sillä yleensä ne kitarassa olevat palikat on etupäässä sellasia "joka lähtöön käyviä" peruskäämejä.
Mutta tosiaan, molemmat tapaukset periaatteella "Nää voi olla kivat mikit/modaus kun paljon kirjoitellaan ja suositellaan!" ei välttämättä ole se ihan kaikkein paras lopputuloksenkaan kannalta. =)

 
Samaa mieltä, tämä oli hyvin kirjoitettu...
 
Mutta tosiaan, olen itse kokeillut samoja mikkejä kahteen periaatteessa samanlaiseen kitaraan eli Tokain '62 japsistratoon ja Fenderin '62 AVRIin. Ja ne, ketkä eivät ole kokeilleen, tuskin uskovat, kuinka suuri ero noissa silti oli. Kielet, säädöt ym. oli kaikki samoja, silti eroa oli paljon. Eli kannattaa tosiaan suhtautua pienellä varauksella niihin hehkutuksiin myös tästä, ei pelkästään subjektiivisista syistä.
 
Ja komppia myös sille, että säätelee niitä nappeja rauhassa (myös kitaran volumea sekä tonea), samoin mikkien korkeuksia, niin ei sitä tiedä, kuinka hyviä soundeja niistä mikeistä löytyy. Se on kyllä parasta, kun välillä (ainakin Amerikan foorumeilla) on ostettu kitara ja sitten jo ennen kuin se kitara on saapunut, kysellään mikkisuosituksia, koska ollaan netistä luettu, että ne mikit ovat aivan paskat. Että sillä lailla....
 
Minusta mikkejä ei kannata ennen alkaa vaihtamaan, kun pystyy selkeästi nimeämään, mikä niissä vanhoissa on vikana ja mitä niiltä uusilta haluaa. Tai toki mikkejä saa huvikseenkin vaihtaa, ei siinä mitään väärää ole. Niin olen itsekin tehnyt monta kertaa.... :)
 
Believe what you want, it doesn't mean you're right...
Metalkallo
12.12.2014 18:42:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitoksia vaan vastauksista. :)
 
Itse lähinnä hain vain tuolla puolituksella sellaista klangia tai jotain blues tyylisempään soundiin, kun mitä kerran epissä kokeillut puolitusta ja ihan mukavia ääniä päästeli. En niinkään hae straton soundia itse les pauliin, utelin vain kuinka paljon eroa niissä lopulta on ja kyllähän sen aika hyvin selville saikin, kiitoksia.
 
Ja itse olen kyllä ruuvaillut ja väännellyt ja vääntelen aina silloin tällöin yhä tonea sekä vola potikoita kitarassa, ne melkein on pakolliset mulle nykyään kun saa niin erilaisia variaatioita. Varsinkin tonea olen oppinut kunnioittamaan kitaroissa että vahvareissa. Oman "sen" soundinkin olen aikas löytänyt.
 
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä.
LaMotta
12.12.2014 19:26:56
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma lainaus toisesta ketjusta:

1) Minikokoiset humpparit: Nämä on keloiltaan niin pieniä, että puolitukset on aika heikkoja. Humpparimoodissa näistä kylläkin saa ihan käyttökelpoista humpparisoundia.

2) Esim PRSn väliulosotoilla olevat täysikokoiset humpparit: Näissä single coil soundi on ohut ja tikkuinen, ja gainerot humpparisoundiin on aika suuret.

3) Flaxwood Rautiassa olleet SD täysikokoiset humpparit: Näissä gainero singlecoil ja humpparimoodien välillä oli niin suuri - subjektiiviselta arviolta tuplasti sen mitä PRS väliulosotoissa - että käytännössä ero pitäisi bändikäytössä kompensoida erillisellä boostpedaalilla.

4) Bare Knuckle Painkiller highgain humpparit: Näissä single coil soundi oli täysin onnetonta ja hiljaista tikkua. Jopa rinnan / sarjaan kytketty humppari oli mielestäni keskenään toimimaton, koska rinnankytkettynä humpparinakin basso jäi soundista pois.

5) Vastikään hankkimani PRS 513: Tämä on ensimmäinen kitara, jossa nuo puolitussysteemit toimii jota kuinkin niin kuin pitää. Gain ei muutu merkittävästi ja single coil-soundi on käyttökelpoinen eikä mene aivan onnettomaksi tikuksi. Tässäkään single coil-soundin klangi ei täysin vastaa esim hyviä Straton mikkejä, mutta on bändin metelin seassa käyttökelpoinen. Kyseisen kepin mikit on kolmeen eri moodin kytkettävissä http://www.youtube.com/watch?v=SeF8s9zO2OM Systeemi koostuu viidestä singlecoil-mikistä, ja kaikkien korkeutta pystyy säätämään itsenäisesti, joten nuo singlecoiliksi jäävät voi nostaa hiukan parejaan ylemmäs. Tuon sielun elämään en ole vielä perehtynyt mutta epäilen, että kytkimellä / piirilevyllä on tehty jotain passiivista gainin tasausta, tai sitten mikit on vain niin hyvin suunniteltu tähän käyttötarkoitukseen.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
VILLE.
13.12.2014 00:22:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

https://soundcloud.com/villeviitanen/freedom siitä itse kuulostelemaan! Pätkä soitettu BKP The Mule -mikeillä varustetulla Les Paulilla, mikit puolitettuina. Hyvvää clangia lähtee!
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti