Kitarat: kitarakamat ›

Laitetaas tännekin...
 
Hommasin tuollaisen "supertelen" Thomannilta, se on ollut nyt muutaman päivän himassa ja peli on kaikinpuolin hyvälaatuisen oloinen poislukien Ernie Ballin jotenkin jäykähköt kielet sekä hieman hämmentää se että 2. mikkiasentoa ovat aivan identtiset eli molemmat humpparit päällä ei eroa soundiltaan pelkkään tallahumppariin oikeastaan yhtään. Myös kaulamikin huomattavasti kovempi ulostulo ei kuulosta oikealta vs niihin videoihin mitä ko kitarasta löytyy. Toki se on näin digivermeitä käyttävälle helppo kompensoida kun tekee patcheja Helixille.
 
En jaksaisi alkaa mitään palautusrumbaa Thomannille moisen takia jos tämä mahdollinen kytkentävirhe olisi helposti todettavissa ja korjattavissa. Aion olla heihin yhteydessä joka tapauksessa alkuviikosta.
 
Jostain olen lukenut kommentteja että ko kitaramerkin vasureissa on ollut vastaavia vikoja(?). No joo, potikat tuossa on ns jyrkät joten ne menee varmaan vaihtoon jossain kohtaa joka tapauksessa eli siinä kohtaahan nuo mikkikytkennät voi viimestään tsekata.
 
https://www.dropbox.com/scl/fi/zrcg … 1hedmk0ce3&st=lmwqrxk9&dl=0
Tuosta tuon kuulee tai en minä ainakaan huomaa mitään eroa.
 
Tämän videon alun cleaneilla soundeilla kuulee eritääin selkeesti erot tallamikin ja keskiasennon välillä kuin myös nuo muut asennot eroineen tulee hyvin esiin ja balanssit eri asentojen välillä ovat myös kokolailla kohillaan. Kuinka paljon ääntä on jälkikäsitelty, paha sanoa.
https://youtube.com/shorts/2PB9Yl-HzvI?feature=shared

Usein on nuo kaula- ja tallamikki keskenään eri ohmein. Jos sullon yleismittari (tai saat jostain iisisti sellaisen), niin mittaa piuhan päästä vastusta eri asennoilla, onko eroa? Jos ei, niin jtn voi olla pielessä. Tietty kuva kytkennästäkin vois auttaa selventämään tilannetta.

Joo tuota plugista yleismittarilla tarkastamista mietin itsekkin, siitä saa ainakin osviittaa ja ilman tarkempaa tietoa kytkennästä ainakin kaula, talla ja molemmat yhdessä pystyy todentamaan.
 
Esimerkkinä oman H+H kitaran tallassa on n. 15kOhm, kaulalla n. 8kOhm ja molemmat rinnan n. 5,2kOhm. Vol- ja tone-hanikat mitatessa täysin auki.

Joo...asia ratkesi helposti, päätin laitattaa tuohon P-railsit kun sepällä sattuu sellaset olemaan. Ei mittailtu eikä ihmetelty sen kummemmin originaalikytkentöjä mutta selkeesti joku fiba noissa oli kun talla ja molemmat humpparit päällä soundi oli identtinen. Huolimatonta toimintaa Sirelta, muutoin kitara vaikuttaa varsin asialliselta.
 
Saas näkee sitten miltä nuo P-railsit soundaa, 2 push & pull potikkaa tuohon tulee joiden toiminta on varsin loogista ja helppo oppia kun niistä on kokemusta ennestään.
Pitäs olla ainakin soundivariaatioita riittävästi.

WanhaWetäjä:
 
Saas näkee sitten miltä nuo P-railsit soundaa, 2 push & pull potikkaa tuohon tulee joiden toiminta on varsin loogista ja helppo oppia kun niistä on kokemusta ennestään.
Pitäs olla ainakin soundivariaatioita riittävästi.
 
Hyviltähän ne soundaa, mutta itse suosin neliasentoista kiertokytkintä niiden kanssa. Toki niitä tarvitaan yksi per mikki, mikä (tässä) telen tapauksessa ei tule kysymykseen, mutta LP tyyppisessa konfiguraatiossa olen korvanut tonepotikat (joita ei ole tullut muutenkaan käytettyä) kiertokytkimillä. Kiertokytkin on käyttömukavuudeltaan ihan ylivoimainen ratkaisu kahteen nostopotikkaan verrattuna, kun soundista toiseen pääsee yhdellä ranneliikkeellä, eikä tarvi miettiä oliko se nyt eka nostopotikka ylhäällä ja toinen alhaalla, vaiko toisinpäin, vai molemmat ylhäällä vai sittenkin alhaalla, että sai halutun soundin käyttöön.

PIM: Hyviltähän ne soundaa, mutta itse suosin neliasentoista kiertokytkintä niiden kanssa. Toki niitä tarvitaan yksi per mikki, mikä (tässä) telen tapauksessa ei tule kysymykseen, mutta LP tyyppisessa konfiguraatiossa olen korvanut tonepotikat (joita ei ole tullut muutenkaan käytettyä) kiertokytkimillä. Kiertokytkin on käyttömukavuudeltaan ihan ylivoimainen ratkaisu kahteen nostopotikkaan verrattuna, kun soundista toiseen pääsee yhdellä ranneliikkeellä, eikä tarvi miettiä oliko se nyt eka nostopotikka ylhäällä ja toinen alhaalla, vaiko toisinpäin, vai molemmat ylhäällä vai sittenkin alhaalla, että sai halutun soundin käyttöön.
 
Ok, tuo kiertokytkin kuulostaa varsin järkevältä, toki siinäkin on muistamista. Ite tarvin tonea joskus ja push&pullien käyttö on silleen tuttua jo vuodesta 1980 Yamaha SG 2000:n kautta joten se ei liene iso ongelma. Toki vaatii vähän treenausta ja soundista toiseen kesken biisin voi olla haastavaakin mutta siihen tuskin on useasti tarvetta. Katotaan kuinka tuo alkaa sujua kunhan pääsee asiaan perehtymään, varmaan ensi viikolla saan tuon pajalta.

Itse suosittelisin kiertokytkimen sijaan Seymour Duncan Triple Shot mikkikehyksiä.
 
Niissä on kaksi pientä toggle switchiä ja niillä saa sitten kaikki kombinaatiot keloista käyttöön. Mulla on niitä useissa kitaroissa (myös P-Railsien kanssa) ja vanhin asennus ollut jo kohta 15 vuotta omassa kasikytluvun SG LH Jammussa, eli hyvin on toiminut.
 
Itse asennan kehykset niin, että kytkimet on mikkien 'alapuolella' eli ns. lähempänä lattiaa. Ne saa laitettua siten, että on todella helppo muistaa mitkä yhdistelmät tuovat mitkin kelat tai kelayhdistelmät sointiin - nostopotikoitten kanssa menee hankalaksi saada kaikki vaihtoehdot esille ja muistaa miten ne meni :) Eniten tulee kyllä käytettyä P-Railsien kanssa sitä P kelaa, tokaksi molemmat kelat HB asennossa ja kolmanneksi molemmat kelat rinnan (parempi omaan makuun kuin pelkkä rail kela). Niitä on sitten helppo ja nopea hiplata jopa kesken soiton ja voi sitten halutessaan tehdä muita temppuja push-pull potikoilla, esim. laitella vaihtoehtoisia tone piirin konkkia.

zappo: Itse suosittelisin kiertokytkimen sijaan Seymour Duncan Triple Shot mikkikehyksiä.
 
Niissä on kaksi pientä toggle switchiä ja niillä saa sitten kaikki kombinaatiot keloista käyttöön. Mulla on niitä useissa kitaroissa (myös P-Railsien kanssa) ja vanhin asennus ollut jo kohta 15 vuotta omassa kasikytluvun SG LH Jammussa, eli hyvin on toiminut.
 
Itse asennan kehykset niin, että kytkimet on mikkien 'alapuolella' eli ns. lähempänä lattiaa. Ne saa laitettua siten, että on todella helppo muistaa mitkä yhdistelmät tuovat mitkin kelat tai kelayhdistelmät sointiin - nostopotikoitten kanssa menee hankalaksi saada kaikki vaihtoehdot esille ja muistaa miten ne meni :) Eniten tulee kyllä käytettyä P-Railsien kanssa sitä P kelaa, tokaksi molemmat kelat HB asennossa ja kolmanneksi molemmat kelat rinnan (parempi omaan makuun kuin pelkkä rail kela). Niitä on sitten helppo ja nopea hiplata jopa kesken soiton ja voi sitten halutessaan tehdä muita temppuja push-pull potikoilla, esim. laitella vaihtoehtoisia tone piirin konkkia.
 
Tämähän se onkin kätevä paikka noille kytkimille. Tässäpä kuvan kanssa:
https://www.seymourduncan.com/wp-co … 0/Triple-Shot-flat-Cream_BEAUTY.jpg
 
Kytkis ois tässä: https://forum.seymourduncan.com/fil … a/fetch?id=5820737&d=1648832360
 
Eli siis tämä korvaa nostopotikat ja tuo niiden toiminnot mikin kehykseen. Näyttää olevan kaksinapaisia vaihtokytkimiä kuten ne potikoidenkin kytkimet. Onko noissa riittävästi nappia ettei tarvi koittaa kynnellä ährätä? Eihän ole jäykät? Eihän tule vahingossa sörkittyä? Täytyypä kokeilla tuota asennustapaa joskus. En varmaan SD-merkkiä osta mutta jos sattuu käteen sopivia kytkimiä niin paikkahan on mainio eikä tarvi tehdä edes ylimääräisiä reikiä bodyyn.

Aivan paska toi Triple-Shot. Voin myydä jos joku välttämättä haluaa sellaisen riesoikseen. Kuulostaa paperilla ja mainoksessa hienolta, mutta on helvetin hankala käyttää livenä eikä herätä kyllä minkäänlaista luottamusta kestävyytensä puolestakaan.
 
Tossa olis muuten valmiina paketissa pari mustaa P-Railsia ja Triple-Shotit niille, jos jotakuta kiinnostais. Yhden kaverin piti ne ostaa, muttei ole nyt muutamaan päivään kuulunut mitään sen jälkeen kun sain kolvattua ne irti kitarasta.

PIM: Aivan paska toi Triple-Shot. Voin myydä jos joku välttämättä haluaa sellaisen riesoikseen. Kuulostaa paperilla ja mainoksessa hienolta, mutta on helvetin hankala käyttää livenä eikä herätä kyllä minkäänlaista luottamusta kestävyytensä puolestakaan.
 
Tossa olis muuten valmiina paketissa pari mustaa P-Railsia ja Triple-Shotit niille, jos jotakuta kiinnostais. Yhden kaverin piti ne ostaa, muttei ole nyt muutamaan päivään kuulunut mitään sen jälkeen kun sain kolvattua ne irti kitarasta.
 
Joo, tuo systeemi poissuljettiin heti kun eri vaihtoehtoja mietittiin. Voi olla tosi haastava käyttää keikoilla etenkin kesken biisin vs isommat potikat. Siressa on vaan yksi volume ja yksi tone joten kiertokytkimet ei oikeen toimi joten push& pull lienee ainut vaihtoehto. Pieniä 3-asentoisia minikytkimiä näkee myös käytettävän, vaatii johdotuksia ja reikiä kitaraan ja miten lie niiden käyttö keikkatilanteissa toimii, ehkä paremmin kuin nuo Triple-Shotit kuitenkin.

WanhaWetäjä: Joo, tuo systeemi poissuljettiin heti kun eri vaihtoehtoja mietittiin. Voi olla tosi haastava käyttää keikoilla etenkin kesken biisin vs isommat potikat. Siressa on vaan yksi volume ja yksi tone joten kiertokytkimet ei oikeen toimi joten push& pull lienee ainut vaihtoehto. Pieniä 3-asentoisia minikytkimiä näkee myös käytettävän, vaatii johdotuksia ja reikiä kitaraan ja miten lie niiden käyttö keikkatilanteissa toimii, ehkä paremmin kuin nuo Triple-Shotit kuitenkin.
 
Mä oon viitisen vuotta fanitellut P-Railseja ja hyviä mikkejähän ne ovat, mutta oon nyt siirtymässä jo pois niistä, kun löysin netistä vinkit miten splitattavasta humpparista saa irti (tarpeeksi) p-ysikymppimäisen soundin, kun humpparin splittaa konkan kautta, jolloin ohitettavan kelan yläpää vuotaa maihin alapään säilyessä humpparina, jolloin verkkohurinan vaimennus toimii kuten humpparissa yleensäkin. Toisin kuin saattaisi äkkiseltään kuvitella niin humpparin soundi kirkastuu, kun diskatti tulee vain toisesta kelasta, ja konkan jatkoksi kun vielä laittaa potikan niin saa säädettyä kuinka kirkkaan soundin haluaa. Samaa ideaa oon käyttänyt hyvin tuloksin myös telen neliasentoisen kytkimen sekä straton Dan Armstrong modin kanssa kirkastamaan muuten mielestäni liian tumppua soundia, kun kaksi sinkkua kytketään sarjaan.

PIM: Hyviltähän ne soundaa, mutta itse suosin neliasentoista kiertokytkintä niiden kanssa. Toki niitä tarvitaan yksi per mikki, mikä (tässä) telen tapauksessa ei tule kysymykseen, mutta LP tyyppisessa konfiguraatiossa olen korvanut tonepotikat (joita ei ole tullut muutenkaan käytettyä) kiertokytkimillä. Kiertokytkin on käyttömukavuudeltaan ihan ylivoimainen ratkaisu kahteen nostopotikkaan verrattuna, kun soundista toiseen pääsee yhdellä ranneliikkeellä, eikä tarvi miettiä oliko se nyt eka nostopotikka ylhäällä ja toinen alhaalla, vaiko toisinpäin, vai molemmat ylhäällä vai sittenkin alhaalla, että sai halutun soundin käyttöön.
 
Jos molemmille mikeille on oma kiertokytkin, niin eikö silloin pidä aika usein kiertää erikseen kahta kytkintä soundista toiseen siirtyessä? Vanhoissa PRS:sissä oli viisiasentoinen kiertokytkin, joka oli mielestäni kitaran huonoin ratkaisu. Hidas käyttää ja sen asennon näkeminen oli hankalaa.
 
Eniten pidän Straton viisiasentoisesta kytkimestä. Jos viisi asentoa ei riitä, niin silloin valintani on Free-Wayn kytkimet, jotka tuplaavat Straton, Telen ja LP:n kytkimien asennot erittäin helppokäyttöisellä tavalla.
 
Itse ihmettelen, miksi monesti keskitytään noihin push-pull -potikoihin, kun pidän push-push -potikoita paljon kätevämpinä käyttää. No, samapa tuo. Nykyisin yritän keskittyä olennaisiin asentoihin ja viisiasentoinen kytkin riittää kyllä mulle.

Mikko1978:
Itse ihmettelen, miksi monesti keskitytään noihin push-pull -potikoihin, kun pidän push-push -potikoita paljon kätevämpinä käyttää. No, samapa tuo. Nykyisin yritän keskittyä olennaisiin asentoihin ja viisiasentoinen kytkin riittää kyllä mulle.
 
Mulla on aika monenmoista systeemia eri vasurikitaroissa, GAS HSS thinline telessa 10-asentoinen Freeway Switch, toisessa Revstarissa HH ja tonessa push&pull alapääleikkuri, toisessa HH JA 5-asentoinen kytkin joiden väliasennot ovat aika spesiaaleja ja tonen push&pull kytkee midiboostin päälle joten tuollakin kitaralla saa aika laajan soundipaletin. Yamaha SG 2000:n originaalit push&pullit vaihdettiin 6-asentoiseen kytkimeen eli tuossa on normi puolitukset.
Koska soitan Helixilla keikat niin voin tehdä sellasia patcheja joissa Yamahan SG:n puolitusten selkeesti heikompi teho on helppo kompensoida kuin myös eri mikityksillä oleville kitaroille on syytä tehdä omat patchit.
 
Kaikilla kitaroilla on keikkoja tehty ja nyt voisin kuvitella että Sire ja GAS tele ovat ne millä mennään vastaisuudessa vaikka jo 45 vuotta matkassa kulkenut Yamaha SG on tietyissä jutuissa ihan ykkönen ja tuo monipuolisempi Revstar ylivoimaisesti paras soittoergonomialtaan ja toisen Revstarin alapääleikkuri toimii hyvin rokkihommissa kevyillä säröillä.
 
Varmasti täysi mahdottomuus saada noista kaikista parhaat ominaisuudet yhteen kitaraan mutta katotaan mihin tuo Sire taipuu P-railseilla.

Mikko1978:
Itse ihmettelen, miksi monesti keskitytään noihin push-pull -potikoihin, kun pidän push-push -potikoita paljon kätevämpinä käyttää..
 
Kyllä, mutta tavan push-push potikan huono puoli on se, että et siitä pysty sanomaan, onko esim. puolitus "päällä", nostopotikasta taas sen näkee. Nostopotikalla pystyy lisäksi tekemään "vähän enemmän", jos vaikka olisi tarvetta sarjaan-rinnan kytkentään humbuckerille. Ihan "keikkaolosuhteissa" kyllä ehdoton tuon hahmotuksen suhteen on tietty vipukytkin. Kun noita kitarasähköjä enemmän remppasin ja ns. "hot-roddasin" tuossa 70-luvun lopuilla tuli kovasti muotiin laitella kitaroihin 3-asentoisia miniswitchejä, joilla sai humpparin sarjaan-rinnan ja puolitettua. Sittemmin rupesivat japsit laittelemaan noita valmiiksi kitaroihin toki. ;)
Huono puolihan noissa modaushommissa oli se, että piti siihen kitaran kanteen reikiä porailla.
Jaa niin, kiertokytkimissä on myös tuo "hahmotusvaikeus", jos ei siinä nupissa ole pointteria ei siitä oikein pysty hätänen kaveri keikalla päättelemään, mikä asento ja toiminto nyt on valkattuna. Vaatii myös sen, että kannessa tms. on jonkinmoiset merkit.
Ja jos on tehty "huomattavan monipuolinen" kytkentäviritys, saattaa tulla tarpeeseen että mukana on "käyttöohjeet". Semminkin jos sitä kitaraa joku muukin soittelee. ;)

Mä jaksan aina hämmästellä joidenkin suurta intoa modailla kitara sellaiseksi, että siinä on potikoita ja kytkimiä lisätty originaalikytkennän lisäksi ja aina tuntuu olevan sitä parempi kitara, mitä enemmän siinä on noita nappuloita ja kytkentämahdollisuuksia.
Minusta hyvä kitara ei tarvitse mitään lisä switsejä. Jo pelkällä volumella pystyy tekemään kaiken tarvittavan.

mpekkanen: Mä jaksan aina hämmästellä joidenkin suurta intoa modailla kitara sellaiseksi, että siinä on potikoita ja kytkimiä lisätty originaalikytkennän lisäksi ja aina tuntuu olevan sitä parempi kitara, mitä enemmän siinä on noita nappuloita ja kytkentämahdollisuuksia.
Minusta hyvä kitara ei tarvitse mitään lisä switsejä. Jo pelkällä volumella pystyy tekemään kaiken tarvittavan.
 
Tämäpä on toki totta. Mutta hei, kuten entinenkin asentaja sanoi: Rahan eestä teen mitä vaan, vaikka annan pomoo selkään.
Ja tokihan, koska noita tein, on mulla itselläkin muutama modattu, puhumattakaan sitte noista parista "testipenkistä".
Toisaalta, eipähän nuo kaikki asiakkaalle duunatut oo ihan "lankulle osuneet", muinoin oli yhdellä kaverilla hirvittävä hinku saada LP-kitaraan (ihan kopio toki) tuollainen niin kutsuttu Jimmy Page -modaus. No, hää makso työt ja osat, mää tein. Muutamankin kerran sanoin, että ootko ny ihan varma, ja mitäpä moisilla virityksillä oikein teet. Muutaman kuukauden päästä purin pois, ja tehtiin käytön puolesta hänelle sopivampi. Että semmosta.
Mutta - eihän toki me kaikki olla samasta muotista soittajia saati soitella samanmoista mussiikkia, kotosalla tahi keikalla, eihän. Jotkut soittaa slidee, jotkut tykkää, että yhdestä kitarasta saa esmerkiks 11 erilaista soundia pihalle. Ja vaikka ehkä vielä useampia. Brittein saarilla oli semmonen seppä kuin John Judge, jonka kitaroissa tais olla tuollaset 12 vipukytkintä.

mpekkanen: Jo pelkällä volumella ja tonella pystyy tekemään kaiken tarvittavan.

fox: Tämäpä on toki totta. Mutta hei, kuten entinenkin asentaja sanoi: Rahan eestä teen mitä vaan, vaikka annan pomoo selkään.
Ja tokihan, koska noita tein, on mulla itselläkin muutama modattu, puhumattakaan sitte noista parista "testipenkistä".
Toisaalta, eipähän nuo kaikki asiakkaalle duunatut oo ihan "lankulle osuneet", muinoin oli yhdellä kaverilla hirvittävä hinku saada LP-kitaraan (ihan kopio toki) tuollainen niin kutsuttu Jimmy Page -modaus. No, hää makso työt ja osat, mää tein. Muutamankin kerran sanoin, että ootko ny ihan varma, ja mitäpä moisilla virityksillä oikein teet. Muutaman kuukauden päästä purin pois, ja tehtiin käytön puolesta hänelle sopivampi. Että semmosta.
Mutta - eihän toki me kaikki olla samasta muotista soittajia saati soitella samanmoista mussiikkia, kotosalla tahi keikalla, eihän. Jotkut soittaa slidee, jotkut tykkää, että yhdestä kitarasta saa esmerkiks 11 erilaista soundia pihalle. Ja vaikka ehkä vielä useampia. Brittein saarilla oli semmonen seppä kuin John Judge, jonka kitaroissa tais olla tuollaset 12 vipukytkintä.
 
Joo, ei se minulta ole pois, jos joku haluaa modata kitaraansa. Joskus vaan ihmetellyt sitä, että jos soittaa kitaralla, jossa on paljon kytkimiä, niin monessa asennossa se soundi muuttuu niin vähän, että tekeekö niillä kaikilla soundeilla sitten oikeasti jotain.
Mulla oli joskus muutama Japanin BC Rich, joissa oli booster, varitone ja puolituksia jne kytkimiä aika pirusti. Ihan hyviä soundeja niistä sai, mutta yhtä hyvin olis pärjännyt volumella, tonella ja 3-asentoisella mikkikytkimellä.
Keikalla tai treeneissä, ei kukaan huomaa vaikka ei jokaista kytkentää käytäkkään soitossa.
 
Mutta mainitaan vielä toistamiseen, että ei ole minulta pois mitenkään. Ja niinkuin mainitsit, niin työllistää nuo modaukset toki kitaraseppiä...

fox: Kyllä, mutta tavan push-push potikan huono puoli on se, että et siitä pysty sanomaan, onko esim. puolitus "päällä", nostopotikasta taas sen näkee. Nostopotikalla pystyy lisäksi tekemään "vähän enemmän", jos vaikka olisi tarvetta sarjaan-rinnan kytkentään humbuckerille. Ihan "keikkaolosuhteissa" kyllä ehdoton tuon hahmotuksen suhteen on tietty vipukytkin. Kun noita kitarasähköjä enemmän remppasin ja ns. "hot-roddasin" tuossa 70-luvun lopuilla tuli kovasti muotiin laitella kitaroihin 3-asentoisia miniswitchejä, joilla sai humpparin sarjaan-rinnan ja puolitettua. Sittemmin rupesivat japsit laittelemaan noita valmiiksi kitaroihin toki. ;)
Huono puolihan noissa modaushommissa oli se, että piti siihen kitaran kanteen reikiä porailla.
 
Nyt en kyllä ymmärrä, miksei siitä nupin etäisyydestä kanteen voisi nähdä ja tuntea kytkimen asentoa push-push -mekanismin yhteydessä. En toki ymmärrä sitäkään, miten tuo käyttömekanismin tyyppi vaikuttaa siihen, kuinka paljon samanlaisella kytkimella voi tehdä. Itse en ole kovi haltioissani noista mini toggleista. Pienikokoisina ovat vähän itaroita käyttää ja niiden kanssa on iso mahdollisuus siihen, että joutuu käyttämään kahta tai jopa useampaa kytkintä soundia vaihdettaessa.

fox: Jaa niin, kiertokytkimissä on myös tuo "hahmotusvaikeus", jos ei siinä nupissa ole pointteria ei siitä oikein pysty hätänen kaveri keikalla päättelemään, mikä asento ja toiminto nyt on valkattuna. Vaatii myös sen, että kannessa tms. on jonkinmoiset merkit.)
 
Vielä ei ole kukaan uskaltanut moittia Gibsonin kiertokytkintä. Oliko se ES-355 tms.? Siinähän on kuitenkin ihan kunnon hellannappi josta yleisö ainakin näkee heti missä asennossa hanikka on.