Kitarat: kitarakamat ›

Oon laittamassa vanhaan notkokaulaiseen kitaraan vanhaa yksitoimista kaularautaa.
Rauta sisältää alumiinisen kotelon, jengapäisen puikon ja pienen metallipalan. Metallipala on irrallinen. Onko kellään käsitystä siitä, mikä tuon palan funktio on ja missä kohden koteloa tuon pitäisi olla? Olisko niin, että jos se olis keskellä ikäänkuin biasoimassa toimintaa, eli että se puikko olis jo valmiiks vähän kaarella ja siten kiristyksen vaikutus lähtis "oikeaan suuntaan"? Onko "tietäjiä"? Kts kuva; metallipala siinä kotelon ja puikon välissä:
 
https://drive.google.com/file/d/1UV … NniIqXIvVkS-O5B/view?usp=drive_link

Ihan ensin vähän ohi aiheen kysyn että miks haluat laittaa sinne ykstoimisen raudan?

No eihän tuo nyt ohi aiheen ole, kun en taustoittanut asiaa paremmin.
 
Syitä on monia.
Yksi on kierrätys. Joku vanha luuttu, jota en saanut/pystynyt/halunnut elvyttää, on toiminut sitten usein "elinten luovuttajana". Asioita purkamalla myös usein oppii niiden toiminnasta.
Kun kyseessä on vanha kitara, käytän mielellään vanhoja osia ja kun nyt sattui olemaan hyllyssä juurikin passelin mittainen toimiva rauta, niin miksi ei? Sitä paitsi tää vanha kitara on kaulastaan notkolla, joten ei se tartte sitä oikaisua, kuin yhteen suuntaan.
 
Nimim. "Kuhan askartelen"

Moi.
 
jaripat: Rauta sisältää alumiinisen kotelon, jengapäisen puikon ja pienen metallipalan. Metallipala on irrallinen. Onko kellään käsitystä siitä, mikä tuon palan funktio on ja missä kohden koteloa tuon pitäisi olla? Olisko niin, että jos se olis keskellä ikäänkuin biasoimassa toimintaa, eli että se puikko olis jo valmiiks vähän kaarella ja siten kiristyksen vaikutus lähtis "oikeaan suuntaan"? Onko "tietäjiä"? Kts kuva; metallipala siinä kotelon ja puikon välissä:
 
https://drive.google.com/file/d/1UV … NniIqXIvVkS-O5B/view?usp=drive_link
 
Tuollainen Martin-tyylinen ei-puristava yksitoiminen kaularautarakenne ei välttämättä tuollaista yksitoimisista Fender ja Gibson kaularaudoista tuttua esikaartamista tarvitse, mutta 99% varmuudella ko, pala on tosiaan tarkoitettu U-profiilin ja raudan noin puoleen väliin.
Saman tyylinen pala -tosin puisena- löytyi alunperin monesta 70-luvun puristavalla kaularaudalla varustetusta japsikopiosta kun tuotannollisista syistä rauta asennettiin vähän sinnepäin,
Koska puu mureni ajan myötä, rauta suoristui eikä enää toiminut kuten oli tarkoitettu.
 
Aikoinaan kun 80-luvulla valkkasin tuon rakenteen kun teeitseholismini oli jo siinä vaiheessa että kaularautakin piti askarrella itse, en tuollaista palaa kokenut tarpeelliseksi.
Jos U-profiili taipuu kivuttomasti ilman palaa, itse jättäisin pois koska kiristäessä alkukaarevuus pakottaa päiden vastinpintoja otelautapinnasta poispäin.
Kehittyneemmissä "Martin-raudoissa" profiilin pää on kolottu ja päätylaput ovat sen muotoisia (tuhti T) ettei liukumista pääse tapahtumaan.
 
Jos tuntee tarvetta pala käyttää, liimaa pienellä tipalla joustavaa silikonia tmv. ainakin U-profiilin pohjaan, mielellään myös rautaan.
Tai vaihtaa materiaalin muoviksi tai alumiiniksi/kuparimetalliksi.
Muuten resonoi varmasti.
 
Huomionarvoista on mun mielestä myös se että ko. kaularautarakenne on huomattavasti jäykempi jo itsessäänkin kuin peinteiset yksi- ja kaksitoimiset rakenteet, joten otelautaa liimatessa on puristavia rakenteita tärkeämpää jättää pieni alkukoveruus otelautapintaan asetusvaiheessa.
 
Tuosta rakenteesta löytyy nykyään myös kaksitoiminen vaihtoehto jos ei ole ihan varma taidoistaan, mutta ovat suhteellisen harvinaisia.
 
Mielipidekysymys tavallaan toki, mutta yhdellä säädettävällä kaularaudalla varustetuissa kauloissa ei kaksitoimisen käyttöä puolla kuin mahdollisuus oikoa ja lepsuilla materiaaleissa, valmistuksessa ja etenkin nauhatyössä huolettomasti,
Siitä yksinkertaisesta syystä että kämmit voi näppärästi peittää taivuttamalla kaula koveraksi kaularaudan avulla.
 
Perinteisempiä rakenteita puoltaa myös se ettei markkinoilta löydy ainakaan itseä tyydyttäviä kaksitoimisia rautoja.
Jos hyvää ja toimivaa halajaa, pitää sellainen askarrella itse,
Toimivan ja luotettavan kaksitoimisen kaularaudan paskarteleminen ei ole vaikeaa, mutta vaatii tietenkin metallipuolen osaamista ja -työkaluja.
 
T:Samuli

Kiitos.
Kaulan muodon vääristymistä aiheuttanee tietenkin kielten veto, mutta myöskin itsensä puun vääntyily? Koska muuten en osaa selittää, miksi jotkut kohtaamistani soittimista ovat olleet kaula "kummulla" - mikä se oikea termi sitten onkaan, mutta jos puhutaan että on notkolla, niin kumpu lienee se vastakohta. Sitten on myös tää propellius, mikä varmaan myös johtuu itsensä puun elämisestä, enkä kyllä oikein tiedä kannattaako sitä yrittää korjata ja miten? Voihan sen kaulan vaikka höylätä suoremmaksi, mutta luultavasti se edelleen hakee sitten itseään kieroon, kun on kerran siihen ryhtynyt. Snadi kieroushan ei sinänsä välttämättä edes kauheasti haittaa, mutta ei se myöskään myyntiä helpota.
 
Juu, se pala. Ei sitä kyllä liimaamatta kannata jättää, koska rauta löysänä se saattaa siellä kotelossa asennosta riippuen hakeutua mihin vain? En vaan keksi, että millä liimalla sellaisen saisi kaikissa olosuhteissa paikallaan pitämään.
Ehkä mä vielä kokeilen, että vääntyykö se kotelo oikeaan suuntaan ilman sitä palaa. Silloinhan se "resonanssipala" on turha ja luulisi sen kyllä oikeaan suuntaan vääntävän, koskapa se kotelo on juurikin vähän niinku U-profiilinen. Eli kuroo kasaan sitä avoimempaa puolta.
 
Pari vaihekuvaa:
https://drive.google.com/file/d/1Oi … VxDfey6Kc6V0m6w/view?usp=drive_link
 
https://drive.google.com/file/d/1pW … 9QQMCIplZmDBWDp/view?usp=drive_link

Moi.
 
jaripat: Kiitos.
 
Ole hyvä.
 

 
jaripat: Kaulan muodon vääristymistä aiheuttanee tietenkin kielten veto, mutta myöskin itsensä puun vääntyily?
 
Kyllä.
 
Syiden- ja sahaussuuntien merkitys on tapauskohtaisesti hyvinkin suurta.
Lisäksi on merkitystä sillä onko kaula yhdestä, vai useammasta palasta tehty, ja siitä kummin päin ko. palaset on asennettu syihin/sahaussuuntiin nähden
Kaksi palaa muodostuu tietysti jo siitäkin jos/kun kaula ja (paksu) otelauta ovat tiheydeltään ja muodonmuutostaipumuksiltaan erilaisia.
Koska sauma irto-otelautaisissa on yhdensuuntainen kielten tason kanssa, epätahtiin pitenemiset ja/tai kutistumiset aiheuttavat satavarmasti otelautapinnan kaareutumisen jompaan kumpaan suuntaan.
 

 
jaripat: Koska muuten en osaa selittää, miksi jotkut kohtaamistani soittimista ovat olleet kaula "kummulla" - mikä se oikea termi sitten onkaan, mutta jos puhutaan että on notkolla, niin kumpu lienee se vastakohta.
 
Puiden alkukosteudella ja sabiloituneisuudella on suuri merkitys, mutta ylivoimaisesti helpoin tapa saada otelautapinta kuperaksi -kummunkin toki kaikki ymmärtävät jos haluavat- on vasaroida tai prässätä nauhat liian tiukkoihin nauhauriin.
Eikä tarvitse kovinkaan pahasti kämmätä niin tuota ei kaksitoiminenkaan kaularauta pelasta.
 

 
jaripat: Sitten on myös tää propellius, mikä varmaan myös johtuu itsensä puun elämisestä, enkä kyllä oikein tiedä kannattaako sitä yrittää korjata ja miten?
 
Propelius johtuu epäsopivista sahaussuunnista tai piilo-oksista tmv. jommalla kummalla puolella kaulan keskilinjaa.
Ja tietenkin siitä etteivät puut ole olleet stabiloituneita kun kaulaa on alettu nakertelemaan.
 
Pulttikaulaa ei yleensä kannata alkaa elvyttämään kuin korkeintaan mielenkiinnosta ja kokemusta kartoittamaan, eikä välttämättä liimakaulaakaan jos instrumentti on halpa.
Läpirungonkaulassa vaihtoehtoja ei askartelulle ole ellei pysty/halua modata pultti-/liimakaulaiseksi.
 

 
jaripat: Voihan sen kaulan vaikka höylätä suoremmaksi..
 
Irto-otelaudalla varustetuissa riittää yleensä kun irroittaa otelaudan, ja liimaa takaisin suoraan.
Otelaudatta kaula kuin kaula on hyvinkin letkeä.
 
Yhtä puuta olevissa nauhat irti, höyläys, ja nauhat takaisin jos kaula on muuten säästämisen arvoinen iän, brändin, autenttisuuden, tmv. seikan vuoksi.
 

 
jaripat: ..mutta luultavasti se edelleen hakee sitten itseään kieroon, kun on kerran siihen ryhtynyt.
 
Tuore, alle ~10 vuotta vanha kaula saattaa jatkaa kieroutumistaan, vanhempi tuskin.
Vaikka stabiloituminen aikansa tietenkin ottaakin -ja sitä voi lämpökäsittelyin ymv jouduttaa kun puumateriaali on vielä lankkuina/soiroina- asiallisesti kasvaneet rungot eivät iänpäivää vetele.
Oksat, lylyt ja hedelmäpuut elävät maailman tappiin jos ovat riittävän paksuja.
 
jaripat: Snadi kieroushan ei sinänsä välttämättä edes kauheasti haittaa, mutta ei se myöskään myyntiä helpota.
 
Totta kumpainenkin.
 

 
jaripat: Juu, se pala. Ei sitä kyllä liimaamatta kannata jättää, koska rauta löysänä se saattaa siellä kotelossa asennosta riippuen hakeutua mihin vain? En vaan keksi, että millä liimalla sellaisen saisi kaikissa olosuhteissa paikallaan pitämään.
 
Sika 221 tai vastaava on mainio liima tuollaiseen, pieni nokare riittää.
 

 
jaripat: Ehkä mä vielä kokeilen, että vääntyykö se kotelo oikeaan suuntaan ilman sitä palaa. Silloinhan se "resonanssipala" on turha ja luulisi sen kyllä oikeaan suuntaan vääntävän, koskapa se kotelo on juurikin vähän niinku U-profiilinen. Eli kuroo kasaan sitä avoimempaa puolta.
 
Noin se toimii, kannattaa kokeilla.
Raudan ympärille kannattaa kietaista ainakin muutamaan kohtaan teipinpalat, yksi Martin-rautojen yleinen murhe on heliseminen jos syystä tai toisesta ei voi/tarvitse kiristää tarpeeksi.
 

 
jaripat:
Pari vaihekuvaa:
https://drive.google.com/file/d/1Oi … VxDfey6Kc6V0m6w/view?usp=drive_link
 
https://drive.google.com/file/d/1pW … 9QQMCIplZmDBWDp/view?usp=drive_link
 
Hyvällä mallillahan tuo on :).
 
T:Samuli

epoksi, vaikka pika -moinen. Se tarttuu niin alumiiniin, rautaan kuin teräkseenkin kunhan vähän karhentaa metallia.

Mutta jos liian hyvin tarttuu, haittaako se jo raudan toimintaa? Jos rauta ja alumiinikouru ovat liian jämäkästi "samaa puuta"?
 
En oikein onnistu hahmottamaan miten asia mahtaa olla.

Kyllä mä sen varmaan pois jätän kuitenkin. Jos sitä holsteria aattelee päästä katsottuna juurikin niinku U- profiilina, niin sehän pitäis liimata ton U:n pohjaan. Mun on vähän vaikea kuvitella, mikä ilo siitä sitten on? Säätö alkaa aiemmin?

jaripat: Kyllä mä sen varmaan pois jätän kuitenkin. Jos sitä holsteria aattelee päästä katsottuna juurikin niinku U- profiilina, niin sehän pitäis liimata ton U:n pohjaan. Mun on vähän vaikea kuvitella, mikä ilo siitä sitten on? Säätö alkaa aiemmin?
 
Niin. Nyt kun mietin, niin auttaisiko moinen nypykkä keskittämään sen taivutusvoiman tarkemmin tiettyyn kohtaan kaulaa? Kai se on jotenkin arvioitavissa (vähintäänkin empiirisesti havainnoimalla) että minkä nauhan kohdalta se kaula kielten vedon voimasta eniten taipuu, niin olisiko irtonypykän avulla tarkoitus saada se "saranakohta" juuri siihen paikkaan missä taipuma on suurin?
 
Vaikuttaa vähän haetulta teorialta mutta hauskahan näitä on keksiskellä :D
Enkä tiedä osasinko edes selittää ymmärrettävästi.

Moi.
 
Kefiiri: Mutta jos liian hyvin tarttuu, haittaako se jo raudan toimintaa? Jos rauta ja alumiinikouru ovat liian jämäkästi "samaa puuta"?
 
Haittaa kyllä, samalla tapaa kuin jos yksitoimisen perinteisen puristavan raudan liimaa vahingossa tai tietämättömyyttään uraansa.
Tässä tapauksessa tosin "kovalla" liimalla kuten vaikkapa epoksilla liimattaessa irtoaa ehkä liimauksestaan kun kunnolla jaksaa/uskaltaa säätöpäästä ruuvata, ellei joku muu paikka kuten kierteet tai säätöelimen avainväli murjoudu ensin.
 
Naftisti periksi antavalla liimalla kuten ehdottamani Sika 221 liimatessa liimasauma venyy sen verran ettei haittaa säätöä muttei myöskään siirry paikaltaan eikä varsinainen rauta kolise.
Jos (ylipäätään tuntee moisen lisäkikareen tarpeelliseksi) oikein varman päälle haluaa liimata, 221:llä pala uran pohjaan ja saniteettisilikonitippa raudan ja palan väliin.
 

 
jaripat: Kyllä mä sen varmaan pois jätän kuitenkin. Jos sitä holsteria aattelee päästä katsottuna juurikin niinku U- profiilina, niin sehän pitäis liimata ton U:n pohjaan.
 
Totta, sinnehän sen on valmistaja ajatellut laitettavaksi.
 

 
jaripat: Mun on vähän vaikea kuvitella, mikä ilo siitä sitten on? Säätö alkaa aiemmin?
 
Tarkoituksena lienee ollut se että säädössä ei ole alussa kuollutta kohtaa, mutta tuontyyppisen rakenteen mekaniikka ei toimi niin.
Selviää kyllä nopeasti kun kokeilet irrallaan.
 

 
Kefiiri: Niin. Nyt kun mietin, niin auttaisiko moinen nypykkä keskittämään sen taivutusvoiman tarkemmin tiettyyn kohtaan kaulaa?
 
Ei auta.
 
Kun taivutusvastukseltaan tasaista rakennetta -kuten tässä tapauksessa U profiili- kuormitetaan päistä puristamalla, kaartuu se aina niin että sivupoikkeaman maksimi on voimien vaikutuskohtien puolessa välissä jos rakenne pääsee muuttamaan muotoaan vapaasti eikä muita voimia kuin ko. puristus siihen vaikuta.
 
Käytännössä tuolla tapaa kuormitetun rakenteen kaarevuuden muoto on ympyrän segementti, vaikka teoreettisesti onkin parabelin segmentti.
 

 
Kefiiri: Kai se on jotenkin arvioitavissa (vähintäänkin empiirisesti havainnoimalla) että minkä nauhan kohdalta se kaula kielten vedon voimasta eniten taipuu, niin olisiko irtonypykän avulla tarkoitus saada se "saranakohta" juuri siihen paikkaan missä taipuma on suurin?
 
Poikkileikkaukseltaan ja sitämyöden taivutusvastukseltaan vaihtelevassa rakenteessa kuten kieli-instrumentin kaulat ruukaavat olemaan, rakenne taipuu enemmän pienemmän poikkileikkauksen puolelta koska taivutusvastus on pienempi.
Onkivapa on mainio rakenne havainnollistamaan tuota ilmiötä vaikkei fisustaminen likellä sydäntä olisikaan.
 
Tuosta syystä jotkut valmistajat muotoilevat yksitoimisten puristavien kaularautojen urat niin ettei ura olekaan samalla tapaa kaareva koko matkaltaan, vaan kaari on suorempi kaulan kapeammalla osalla jossa pienempi liikepoikkeama riittää rakennetta suoristettaessa.
Tai niin että mahdolliset lisäjäykisteet ovat kapeammalla osalla kaulaa.
Erityisen helppo tuo epäsymmetrinen ura on toteuttaa mm. Peaveyn kahdesta palasta tehtyjen kaulojen rakennetta mukaillen käsipelilläkin, NC koneella tietenkin onnistuu kaulaan kuin kaulaan.
Se onko moisella hienosäädöllä loppupelissä mitään merkitystä yhtään mihinkään, lienee lähinnä soitinrakentajien kosteiden saunailtojen viihdykettä.
 

 
Kefiiri: Vaikuttaa vähän haetulta teorialta mutta hauskahan näitä on keksiskellä :D
Enkä tiedä osasinko edes selittää ymmärrettävästi.
 
Totta hauskaahan moinen on, ja minä ainakin oletan että selityksesi ymmärsin :).
Kokolailla mahdotonta on kuitenkin tietää miksi moinen mekaniikan kantilta tarpeeton rakenne on kuitenkin tunnettu tarpeelliseksi väsätä.
 
Yksi ainakin sinnepäin looginen selitys voi tietysti olla yksinkertaisesti se että ko. instrumentin valmistusajankohtana on Martinin patentti ollut vielä voimassa, eikä sitä ole haluttu rikkoa.
En tosin muista että Martin olisi ollut kovin hanakka tuotakaan kaularautamalliaan puolustamaan, kuten ei edellistäkään "suoraa puristavaa yksitoimista" joka kehitettiin kiertämään Gibsonin varhaista kaarevan kaularaudan patenttia.
 
T:Samuli

No, minäpä nyssit sivelin liimat ja laitoin kaulan puristuksiin ja kuivumaan.
 
Kaula oli melko ohut, raudaton ja snadisti notkolla. Nyt siitä tulee 5mm paksumpi, raudan ja koivusoiro -vahvikkeiden kera. Luulen, että pysyy helposti jo suorempana ja jos ei pysy, niin sitten voi vielä yrittää säätää. Kyllä se haluttuun suuntaan pyrki taipumaan ilman sitä pikkupalaakin, joten jätin sen sit pois. Eipähän ainakaan oo siellä resonoimassa sitten.
 
Kitarahan on siis vanha isohko Egmondin archtoppi, eli ei mikään kallis harjoittelukappale. Saattaa olla kuitenkin jonkun verran harvinainen, kun en mistään ole löytänyt edes kuvaa samanlaisesta.

jaripat:
Kitarahan on siis vanha isohko Egmondin archtoppi, eli ei mikään kallis harjoittelukappale. Saattaa olla kuitenkin jonkun verran harvinainen, kun en mistään ole löytänyt edes kuvaa samanlaisesta.
 
Tuolla oli kuvaa Egmond Antoria- ja Manhattan-malleista. https://reverb.com/brand/egmond?pro … oustic-guitars&category=archtop
Jos noista olis apuja.. :)

Joo siis kyllä mä tästä jtn "tiedän", kun sain tietoa "tietäjältä". En oo vaan missään nähnyt juuri vastaavaa, tai ylipäätään samanlaisia f-aukkoja.
 
Tietäjä osasi kertoa näin:
 
17" is 44,45cm so if it is almost 45cm then it is a JG 57.
 
It is hard to tell what version of JG 57. My guess is JG 57/1 CA.
 
CA means that the body has a cut-out.
 
/1 is the basic version.
 
I have attached pictures from the 1961 catalog.
 
The f-holes are not exactly the same as yours, but they used a handful of different f-holes.
 
When the guitars were equipped with pickups, they were named ES 57.
 
Ja tässä vielä kuva kopasta:
https://drive.google.com/file/d/11d … r8sltN3drzT3ivW/view?usp=drive_link

Ilmeikkäät F-aukot :)
Onko kaula kiinni semmoisella kaulakulmansäätöpultilla vai miten?

Juu. Egmond-tyyliin isolla pultilla ja pirummoinen jousi välissä. Myöskin otelaudan läpi on ollut ruuvi otelauta -merkin alla piilossa. Nyt siihen kohtaan tulee kaularauta, mutta onneksi tässä on näitä merkkejä sen verran, että voi laittaa kaksikin ruuvia, raudan molemmin puolin.

Tosiaan juu, olen netissä nähnyt kuvan siitä jousesta. Joku oli kanssa ihmetellyt miksi Egmondin kaula ei irtoa ja löytänyt sen pystysuuntaisen ruuvin.

Kefiiri: Tosiaan juu, olen netissä nähnyt kuvan siitä jousesta. Joku oli kanssa ihmetellyt miksi Egmondin kaula ei irtoa ja löytänyt sen pystysuuntaisen ruuvin.
 
Muun muassa minä, joskus muinoin. Mulla oli sellainen 335-henkinen Egmond 7 Princess. (ei siis Lucky 7 joka on eri kitara se.)

Mullakin oli "Princess", samoihin aikoihin, kun toi archtoppi mulle tuli. Molemmissa oli samanlaiset otelautamerkit. Princessissä oli myös hurriganes -tarra jostain 70-luvulta. Liekö sama luuttu? Ei noita hirveän usein vastaan tule.

Otelauta / kaula liimauksessa. Aina välillä oon kevyesti testannut, että kuusiokoloavain vielä pyörii.
Tossa kun menee sitten kaulabindauksetkin uusiks ja tykkään "kokeilla", niin hain äsken Etolasta kahdella eurolla hukkapalan jtn 5mm polyesterlevyä ja ajoin siitä about 1mm soiron vannesahalla, että josko siitä sais matskua bindausta varten.
Vaikuttaa melko lupaavalta (se soiro siinä sivussa).
Siitä kahden markan palasta tulee varmaan 50m bindausmatskua.
 
https://drive.google.com/file/d/17p … EEgeV8WgI7jc9wW/view?usp=drive_link